Suosikkihahmo elokuvasta Tuntematon Sotilas

[Ted Raikas]

Ensinnäkin, sen rillumarein voi tunkea syvälle perseeseen. Kun on kuullut tuon ajan ihmisten tuntoja elokuvan nähtyään, niin kyseessä on vähän helvetin ahdistava ja raakakin kuvaus.

En usko, että tuossa on niin vahvasti tekemistä sillä, miten elokuva on itsessään toteutettu vaan sillä, että ne tapahtumat on ollut niin tuoreessa muistissa, "pinnalla". Toki tietysti elokuva on oman aikansa tuote silloisilla tunnetuilla ja rakastetuilla näyttelijöillä ja todella raakoja ja inhorealistisia sotakuvauksia nyt ei vaan sen ajan mentaliteetilla vielä tehty. Eikä elokuvataide muutenkaan ollut saavuttanut brutaalimpia tasojaan muutenkaan.

Onhan se Laineen Tuntematon nyt hyvinkin kepeä elokuva sotakuvauksena, ei siitä mihinkään pääse. Sodan todellista julmuutta ja karuutta saa etsiä aika täikammalla tuosta elokuvasta. Tällä en halua vähätellä mitenkään sitä, miten vanhempaan sukupolveen kyseinen elokuva on siis vaikuttanut, mutta väitän, että siihen ei paljoa tarvittukaan jo edellämainitsemistani syistä.

Todetaan nyt vielä tähän, että en nyt Laineen elokuvaa huonona tietenkään pidä. Monia hienoja näyttelijäsuorituksia ja siihen tapaan, mutta kyllä parempia ja vaikuttavempia sotaelokuvia on tehty sekä kotimaassa että muuallakin tuon jälkeen. Klassikkostatustaan en kiistä.

Siitä, millä intensiteetillä tiettyyn ikäpolveen tuo Laineen Tuntematon on vaikuttanut ei välttämättä kannata asianomaisten kanssa kiistellä. Muistan lapsuudestani kun äitini keskusteli isänsä kanssa aiheesta Tuntematon Sotilas. Äitini erehtyi kysymään, onko vaarini nähny sen uuden Mollbergin version (ei siis kuitenkaan mitenkään väheksynyt sitä aiempaa) ja tuostakos vaarini kimpaantui hullun lailla. Haukkui elokuvan pystyyn ja hyvä, ettei äitini kurkkuun käynyt kiinni. Sen verran pyhä asia on monelle.

No isoisäni nyt oli aika mutkikas persoona muutenkin ja toki hänenkin varhaisnuoruuteen liittyi evakoksi joutumista jne. mitkä voi selittää paljon suhtautumispuolta. Rauhaisat levot.

 

[Hereworth]

Vaikea valinta, kun heikkoja hahmoja Linnan Sotaromaanissa ei ole lainkaan. Kirjasta suosikkihahmokseni nousee kuitenkin pitkän pohdiskelun jälkeen Rahikainen, tuo naisten perässä juokseva veijari ja kova kauppamies. Laineen elokuvan Rahikainen ei minuun kuitenkaan iske, johtunee siitä etten näe häntä sellaisena keski-iän ylittäneenä, ryppyisenä miehenä kuin näyttelijänsä. Olkoonkin, että koko elokuvan näyttelijäkaarti on liian vanhaa huomioiden sen, että sotaan lähtiessään velikullat Koskelaa lukuunottamatta olivat parikymppisiä pojankloppeja. Laineen elokuvan suosikkihahmoni onkin sitten Koskela, joka on kahden eri elokuvan tulkinnoista hiuksenhienosti parempi. Mollbergin Tuntemattomassa Rahikainen onkin taas suosikkini, näyttelijä ja itse näyttelysuoritus ovat mielestäni lähempänä kirjan Rahikaista.

Edit. Kumma juttu muuten, miten tuntematon Mollbergin Tuntematon oikeasti monille suomalaisille on. Itsellänikin tuon elokuvan katsominen venähti lukioajoille, kun äidinkielen opettaja kehotti katsomaan sen Laineen Tuntemattoman sijaan itsenäisyyspäivänä. Kyllähän Mollbergin elokuva nyt vain on näistä kahdesta se parempi, eikä vähiten siksi, että mukana on paljon sellaisia kohtauksia kirjasta, joita Laineen versiossa ei ole (mm. Viirilän kohtaukset). Muutenkin elokuvan henki on enemmän sitä, mitä Linna teoksellaan haki, sodanvastainen, pasifistinen ja näyttää kuinka julmaa ja väärin sota oikeasti on.

Enkä minäkään Laineen elokuvaa huonona pidä, päin vastoin, klassikkohan se on. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Yle tekee fiksusti, jos näyttää jatkossa myös Mollbergin version itsenäisyyspäivänä. Toki raaemman kuvauksensa takia vasta myöhempään katseluaikaan.

 

[Pavlovin Koira]

Kyllähän Mollbergin elokuva nyt vain on näistä kahdesta se parempi, eikä vähiten siksi, että mukana on paljon sellaisia kohtauksia kirjasta, joita Laineen versiossa ei ole (mm. Viirilän kohtaukset). Muutenkin elokivan henki on enenmän sitä, mitä Linna teoksellaan haki, sodanvastainen, pasifistinen, ja kuinka julmaa ja väärin sota oikeasti on.

Enkä minäkään Laineen elokuvaa huonona pidä, päin vastoin, klassikkohan se on. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Yle tekee fiksusti, jos näyttää jatkossa myös Mollbergin version itsenäisyyspäivänä. Toki raaemman kuvauksensa takia vasta myöhempään katseluaikaan.

Minuun ei noiden leffojen vertailussa ole iskenyt niinkään näyttelijäsuoritukset (ja ovathan ne keskimäärin vanhassa iskevämpiä) vaan elokuvien äänimaailma ja visuaalinen puoli. Vanhassa soitetaan sotilasmarsseja, uudessa ei ole musiikkia lainkaan. Ja taistelujen äänet: kun vanhemmassa konekivääri nakuttaa kuulostaa se lähinnä joltain ompelukoneen tikkaamiselta. Uudemmassa sarjat ja räjähdykset ovat paljon kovempia ja pistävämpiä. Melkein tuntee kuinka ne sattuvat.

 

[Trenchtown]

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Yle tekee fiksusti, jos näyttää jatkossa myös Mollbergin version itsenäisyyspäivänä

Mulla ois semmonen muistikuva, että ainakin takavuosina YLE taisi näyttää vuorovuosina noita molempia? On se Mollbergin leffa ainakin joskus itsenäisyyspäivänä telkkarista tullut.

 

[moby]

Enkä minäkään Laineen elokuvaa huonona pidä, päin vastoin, klassikkohan se on. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Yle tekee fiksusti, jos näyttää jatkossa myös Mollbergin version itsenäisyyspäivänä. Toki raaemman kuvauksensa takia vasta myöhempään katseluaikaan.

Mielestäni vuonna 2012 YLE näytti molemmat. Toki Mollen versio taisi tulla YLE Teemalta, johon on piillotettu muutenkin kaikki tavalliselle "Putous-fanille" liian vaikea tavara.

 

[Ted Raikas]

Uudemmassa sarjat ja räjähdykset ovat paljon kovempia ja pistävämpiä. Melkein tuntee kuinka ne sattuvat.

On noissa elokuvissa kyllä budjetitkin ollut "hieman" eri luokkaa ainakin Wikipedian tietojen mukaan:

Edwin Laineen Tuntematon Sotilas: 650 000 markkaa (suhteutettuna vuoden 1985 rahanarvoon)

Rauni Mollbergin Tuntematon Sotilas: yli 14 miljoonaa markkaa

 

[Luulajanpuisto]

Minuun ei noiden leffojen vertailussa ole iskenyt niinkään näyttelijäsuoritukset (ja ovathan ne keskimäärin vanhassa iskevämpiä) vaan elokuvien äänimaailma ja visuaalinen puoli. Vanhassa soitetaan sotilasmarsseja, uudessa ei ole musiikkia lainkaan. Ja taistelujen äänet: kun vanhemmassa konekivääri nakuttaa kuulostaa se lähinnä joltain ompelukoneen tikkaamiselta. Uudemmassa sarjat ja räjähdykset ovat paljon kovempia ja pistävämpiä. Melkein tuntee kuinka ne sattuvat.

Laineen Tuntemattomassa on käytetty taistelukohtauksissa myös arkistomateriaalia, joka tekniikan vuoksi vielä juuri ja juuri sinne sekaan sopiikin. Mollbergin versioissa soi ainoastaan Jääkärimarssi, kun suomalaiset marssivat Petroskoin valtauksen kunniaksi.
Mollbergin version näin ensin, yläasteen itsenäisyyspäiväteemassa joskus vuonna -86 tai -87, (samana vuonna se esitettiin myös ensikerran tv:ssa). Sen vuoksi ehkä se uudempi on se "oikeampi" minulle. Alkuperäisessä se ajan henki on kuitenkin paremmin läsnä, kuten aiemmin taidettiin todetakin.

 

[Hereworth]

Mielestäni vuonna 2012 YLE näytti molemmat. Toki Mollen versio taisi tulla YLE Teemalta, johon on piillotettu muutenkin kaikki tavalliselle "Putous-fanille" liian vaikea tavara.

Tuli ilmeisesti vähän huonosti muotoiltua tuo aiempi viestini. Toki tiedän, että Yle satunnaisesti on näyttänyt molemmat elokuvat, muttei kuitenkaan joka vuosi. Esim. viime vuonna taisi jäädä näyttämättä? Silloinkin kun uudempi filmatisointi on näytetty, on se nimenomaan "piilotettu" Teemalle sen suurempia mainostamatta. Ehkä tuo sitten vain on liian vaikea elokuva sille peruskatsojalle, mutta mielestäni tämäkin pätkä tulisi esittää joka vuosi, ihan vaikka vaihtoehtona linnan juhlille.

 

[Musta Nuoli]

Valintani oli sotamiesten Viirilä ja Korpela välillä, mutta kohdistui lopulta jälkimmäiseen eli Korpelaan.

Miksikö? No on siin paperit. Pitäs nimi tiätää!

Saatana, mua ei tartte neuvoo. Minä oon palstalle kirjoittanut. Älä neuvo minua saatana! Pidä vaan ittestäs huoli niin! Kyllä asia niin on!

Korpelan asenne on minusta kaikkein paras ja läheisin. Mies on täysin oikeutetusti jatkuvasti kovan vitutuksen, katkeruuden ja kyynisyyden vallassa, koska hänet on nelikymppisenä nostomiehenä raahattu rintamalle, jossa hänellä ei ole suuriakaan mahdollisuuksia selvitä hengissä. Eikä hän selviäkään.

Lisäksi Korpelaa ei kiinnosta sodan loppukahinoissa pokkuroida kaiken maailman rähinäremmisille kekkulapäille eikä lähteä mukaan näiden protokollafantasioihin. Korpela on myös vankkumaton misogyyni, joka aivan oikein kieltäytyy ajamasta paskaa pyhänä rattailla, kun hepsankeikka-Lotta flirttailee ja kaipaa kyytiä oltuaan luultavasti jotain upseeria panemassa. Kävelkööt, saatana!

Kuka tahansa pystyy myös Rokka- tai Koskela-sitaatteja heittämään, mutta Korpela-sitaateilla voi käydä kokonaisia keskusteluita pelkkien kirosanojen ja katkerien tuhahduksien voimin. Saatana niin.

Viirilä edustaa hieman samaa linjaa sikäli, että hän ei elättele mitään Suur-Suomi -fantasioita tai lähde ollenkaan leikkimään mitään kasarmiäkseerausta. Hän on raadollinen realisti, jolla on mustaa huumoria ja joka tappaa koko porukasta suurimmalla intohimolla. Eihän miehellä ole välillä edes paitaa päällä, kun hän pyörii rintamalla. Siinä vaiheessa kun karkelot ovat ohi ja turpaan tulossa, Viirilä ilmoittaa lähtevänsä Inariin susia naimaan. Tässä vaiheessa sitten oma upseeri murhaa Viirilän.

Jos pitäisi upseereista valita itselleni esimies, niin upseereista valinta kohdistuisi totta kai Koskelaan, aliupseereista luultavasti Vanhalaan. Ei kuitenkaan Rokkaan. Ei siinä rytäkässä selviäisi itse hengissä, kun supersotilas etenisi.

 

[Midnight Rambler]

Kun asiaa ajattelee, niin koko Tuntemattoman suurin tragedia on se, että Lammion kaltainen kekkuli jäi sodasta henkiin. Olisi kyseinen hahmo ansainnut lopun perääntyvässä esikunta-autossa, joka litistyy T-34:n telaketjuihin ja ilman että vanja edes tajusi törmänneensä mihinkään.

 

[Alejandro]

Tuli ilmeisesti vähän huonosti muotoiltua tuo aiempi viestini. Toki tiedän, että Yle satunnaisesti on näyttänyt molemmat elokuvat, muttei kuitenkaan joka vuosi. Esim. viime vuonna taisi jäädä näyttämättä? Silloinkin kun uudempi filmatisointi on näytetty, on se nimenomaan "piilotettu" Teemalle sen suurempia mainostamatta. Ehkä tuo sitten vain on liian vaikea elokuva sille peruskatsojalle, mutta mielestäni tämäkin pätkä tulisi esittää joka vuosi, ihan vaikka vaihtoehtona linnan juhlille.

Laitoin Ylelle joulukuun alussa palautetta kun huomasin Målbergin Tuntemattoman sotilaan puuttumisen itsenäisyyspäivän ohjelmistossa. Mitään vastausta en saanut, mutta kiitän hiljaa itseäni kun elokuva esitetään tänä vuonna.

Toissa vuonna Ylehän tosiaankin näytti molemmat filmatisoinnit. Viime vuonna vuoden 2011 jääkiekkofinaali taisi sitten korvata uudemman tuntemattoman. Viihdettä kansalle! Ei oikeastaan olisi ihme, jos tänä vuonna esitettäisiin nuorten MM-finaali vaikka oikeudet maikkarilla ovatkin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hilpeä mukaelma Antti Rokasta, Tuntematon saneeraaja. Vanha joo, mutta laitetaan nyt jatkoksi tännekin, kun tuttua teosta tässä muutenkin puidaan.

 

[Musta Nuoli]

Kun asiaa ajattelee, niin koko Tuntemattoman suurin tragedia on se, että Lammion kaltainen kekkuli jäi sodasta henkiin. Olisi kyseinen hahmo ansainnut lopun perääntyvässä esikunta-autossa, joka litistyy T-34:n telaketjuihin ja ilman että vanja edes tajusi törmänneensä mihinkään.

Lammio myös kohosi majuriksi asti, eli hän selvisi sodasta täysin ehjin nahoin ja yleni ns. isoherraksi. Siinäpä pähkinänkuoressa tietty totuus yhteiskunnasta muutenkin. Parhaat kaatuvat, ja mulkuimmat kiipijät nousevat korkeimmille palleille.

Sitä ei kirjassa taideta kertoa, selvisikö haavoittunut everstiluutnantti Uuno Eemeli Karjula lopulta vammoistaan vai ei. Karjulahan ampui vauhkona sotamies Viirilän ja oli muutenkin täysin sekaisin ollut rähinäupseeri, jonka komennot olisivat johtaneet perääntyvän armeijan koviin miestappioihin, jos ei Koskela olisi mm. päättänyt nakata konekivääreitä lampien pohjalle ja organisoida menoa. Kaipa tosielämän Karjuloillekin aina sodan jälkeen järjestyi joku palkintovirka tai eduskuntapaikka.

Karjulan sorahtelevasta puhetavasta minulle on aina tullut mieleen jostain syystä edesmennyt Adolf Ehrnrooth, jolla myös oli aikoinaan vähän ristiriitainen maine liian aggressiivisena komentajana, ennen kuin hänet nostettiin kansakunnan kaapin päälle. Ehrnroothin käskystähän ammuttiin Vuosaaren taisteluissa omienkin päälle tykillä, kun pervitiinikoukussa olleen komentajan harkintakyky ei ollut ihan priimaa. Ehrnrooth toki kunnostautui näin yleisesti, mutta ei hän mikään sotilaspyhimys ollut.

 

[Ted Raikas]

Laitoin Ylelle joulukuun alussa palautetta kun huomasin Målbergin Tuntemattoman sotilaan puuttumisen itsenäisyyspäivän ohjelmistossa. Mitään vastausta en saanut, mutta kiitän hiljaa itseäni kun elokuva esitetään tänä vuonna.

Jaa, joko se nyt on jossain ilmoitettu, että Mollen Tuntematon esitetään? Hyvä juttu noin vaihteen vuoksi. Katselin tosiaan viime itsenäisyyspäivänä tuon ja se oli kyllä hyvä. Parempi kuin muistelin. Toki edelliskerrasta olikin aikaa ja näin iäkkäämpänä elokuvan sanomaa ja tasoja ymmärtää ihan eri tavalla.

Noin muuten, omasta mielestäni muutama vuosi sitten muistaakseni Teemalla esitetty Mikko Niskasen Sissit oli myös Laineen Tuntematonta parempi, yllättävänkin rankka sotakuvaus, ei noilla taida olla kuin noin 8 vuotta välissä joten voidaan puhua melko saman aikakauden elokuvista.

 

[Alejandro]

Jaa, joko se nyt on jossain ilmoitettu, että Mollen Tuntematon esitetään? Hyvä juttu noin vaihteen vuoksi.--

Anteeksi, mutta taisin kirjoittaa liian sekavasti. Eli tosiaan Yle ei ole kommentoinut palautettani millään tavalla. Heitin vain huvikseni tuon itseni kiittämisen.

 

[Seymon]

Vastasin Lehto, koska Poranen veti Mollen elokuvassa ( itselle se tärkeämpi versio) Lehdon roolin varsin viihdyttävästi. Mies oli sellaisen raivon vallassa etenkin Riitaojaa ja Lammiota kohtaan, että oksat pois.

Suosikkeihin kuuluu myös Honkajoki (AA1) ja Esko "Usko" Antero Lautsalo, josta viimeksi mainitun rooli on elokuvassa tosin alle minuutin mittainen.

 

[MustatKortit]

Kun asiaa ajattelee, niin koko Tuntemattoman suurin tragedia on se, että Lammion kaltainen kekkuli jäi sodasta henkiin. Olisi kyseinen hahmo ansainnut lopun perääntyvässä esikunta-autossa, joka litistyy T-34:n telaketjuihin ja ilman että vanja edes tajusi törmänneensä mihinkään.

Lammio myös kohosi majuriksi asti, eli hän selvisi sodasta täysin ehjin nahoin ja yleni ns. isoherraksi. Siinäpä pähkinänkuoressa tietty totuus yhteiskunnasta muutenkin. Parhaat kaatuvat, ja mulkuimmat kiipijät nousevat korkeimmille palleille...

Varsin outoa ja puutteellista tulkintaa. Ramblerilta osasin tätä ehkä odottaakin, mutta sinäkin arvon Musta Nuoli..?

Lammio on kaikesta kekkuloinnin kaipuustaan ja liiallisesta järjestysinnostaan huolimatta suorastaan erinomainen sotilas, rohkea ja tunnollinen.

Kirjassahan on kohtia, joista käy ilmi, että miehiä tämä vain ärsytti entisestään: Lammio ei heilunut sikari suussa takalinjoilla, vaan oli urhea mies itsekin.

Lammion ylentymistä ei voi ihmeenä pitää, sillä hän oli kyvykäs sotilas ja sai asioita tehdyksi. Suhteet miehistöön olivat toki huonommalla tolalla, vikansa kullakin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kirjassahan on kohtia, joista käy ilmi, että miehiä tämä vain ärsytti entisestään: Lammio ei heilunut sikari suussa takalinjoilla, vaan oli urhea mies itsekin.

Lammion ylentymistä ei voi ihmeenä pitää, sillä hän oli kyvykäs sotilas ja sai asioita tehdyksi. Suhteet miehistöön olivat toki huonommalla tolalla, vikansa kullakin.

Realistiset hahmot ovat mielestäni Linnan romaanin suurimpia vahvuuksia, ja juuri tällaiset seikat avaavat asiaa hyvin.

Lukemattomat kirjat ja elokuvat on koristeltu kliseisillä hyvillä ja pahoilla tyypeillä. Mikäpä sen helpompaa olisi kuin luoda teokseen karikatyyrinen huono esimies. Sellainen joka on paskiainen kaikilla evidensseillä, huono sotimaankin vielä. Tästähän ei Lammion tapauksessa ollut kysymys. Lammio oli sotilaskurin suhteen vaativa upseeri, jopa tärkeilijä ja ehdottomasti vittumainenkin mies. Ei hän kuitenkaan mikään vastuun välttelijä ollut, vaan taitava ja toimelias sotilas, myös vaativa itseään kohtaan. Lammiolla oli varmasti upseerilta vaadittavia johtamistaitoja, mutta henkilöjohtaminen ja varsinkin tunneälyn hyödyntäminen erilaisissa johtamistilanteissa eivät olleet hänen erityisiä vahvuuksiaan.

Lammion tapaiset persoonat ovat realistisia. Monen muun Linnan romaanihenkilön tavoin myös Lammiolla oli arvostettavia ja vähemmän arvostettavia ominaisuuksia, jotka ilmenivät sotatoimissa eri tavoin. Sama juttu Koskelan kanssa. Rento mies upseeriksi, heitti tittelit pois omien miesten kesken, mutta ei hänellä mitään strategisen sodanjohdon ymmärtämiseen liittyvä tulokulmaa ollut, joka olisi vienyt häntä nousujohteiselle uralle Lammion tapaan. Koskelan taustakaan ei ollut kaikkein ilmeisin upseerin uralle, mutta Suomen armeijassa punapäällikön pojallakin oli pääsy upseeristoon. Tämä piirre ilmentää pienenä yksityiskohtana sitä, mitä Stalin ei ymmärtänyt tehdessään kansakunnan tilaan liittyviä perusolettamuksia muutamaa vuotta aiemmin. Joka tapauksessa myös Koskelalla oli vähemmän arvostettavat piirteensä, joista näkyvimpänä esimerkkinä oli täysin tuomittava humalaisen riehuminen upseerikorsussa.

 

[Sistis]

Koskelan taustakaan ei ollut kaikkein ilmeisin upseerin uralle, mutta Suomen armeijassa punapäällikön pojallakin oli pääsy upseeristoon.

Kyllä. Koskelahan oli vielä talvisodassa aliupseeri (kersantti muistaakseni), mutta joutui siellä johtamaan joukkuetta ja omien sanojensa mukaan putosi myöhemmin komppanianpäälliköksi. Putoaminen tarkoitti tässä sitä, että siinä vaiheessa komppaniassa oli vähemmän miehiä kuin Koskelan alkuperäisessä joukkueessa. Pitkälti näistä ansioista sekä upseeripulasta johtuen Koskela sitten välirauhan aikana koulutettiin upseeriksi ja palkattiin ylimääräisenä armeijan leipiin. Uudemmasta Pohjantähdestä on minulle jostain syystä jäänyt hyvin mieleen kohtaus, jossa Sampo Sarkolan esittämä Vilho Koskela kertoo asiasta verkkaiseen, mutta jämäkkään tapaansa isälleen, että "kai ne tuon upseeripulan takia nyt kouluttaa meikäläisiäkin".

 

[Pavlovin Koira]

Lammion tapaiset persoonat ovat realistisia. Monen muun Linnan romaanihenkilön tavoin myös Lammiolla oli arvostettavia ja vähemmän arvostettavia ominaisuuksia, jotka ilmenivät sotatoimissa eri tavoin. Sama juttu Koskelan kanssa. Rento mies upseeriksi, heitti tittelit pois omien miesten kesken, mutta ei hänellä mitään strategisen sodanjohdon ymmärtämiseen liittyvä tulokulmaa ollut, joka olisi vienyt häntä nousujohteiselle uralle Lammion tapaan.

Lammion ja Koskelan iso ero on se, että Lammio oli maasotakoulun käynyt aktiiviupseeri. Koskela taas tavallinen aliupseeri, joka oli talvisodan jälkeen rekrytoitu jäämään armeijan harmaisiin. Tuostahan on Pohjantähdessä jonkin verran asiaa. Isä-Akseli, joka odotti että vanhin poika tulee pitämän tilaa oli katkera eikä ymmärtänyt pojan ratkaisua. Vilho perusteli armeijaan jäämistään epävakaalla maailman tilanteella vaikka tosiasiassa kyse oli halusta ottaa etäisyyttä kotiin.

Aktiivipalveksessa ei tuolloin juuri työläis- ja punataustaista väkeä ollut, mutta sodassa yleni vähäväkisempikin, varsinkin kun ryhmän- ja joukkueenjohtajien kuolleisuus rintamalla oli suurta.

Sen lisäksi isona erona on että Koskela oli maalainen, kotoisin Hämeestä kuten Väinö Linnakin. "Helsinkiläisyys" vaikuttaisi olleen Linnalle jotenkin vierasta, koska hän on kaikissa kirjoissaan tehnyt Helsingistä kotoisen olevista henkilöistä kulmikkaita, kopeita tai jotenkin erikoisia tapauksia. Mieleen tulee Pohjantähdestä Pappilan Ellen sekä Tuntemattomasta Lammio ja Asumaniemi.

 

[MustatKortit]

...
Mikäpä sen helpompaa olisi kuin luoda teokseen karikatyyrinen huono esimies. Sellainen joka on paskiainen kaikilla evidensseillä, huono sotimaankin vielä. Tästähän ei Lammion tapauksessa ollut kysymys. Lammio oli sotilaskurin suhteen vaativa upseeri, jopa tärkeilijä ja ehdottomasti vittumainenkin mies. Ei hän kuitenkaan mikään vastuun välttelijä ollut, vaan taitava ja toimelias sotilas, myös vaativa itseään kohtaan...
...

Lammion ja Koskelan iso ero on se, että Lammio oli maasotakoulun käynyt aktiiviupseeri. Koskela taas tavallinen aliupseeri, joka oli talvisodan jälkeen rekrytoitu jäämään armeijan harmaisiin.

Jatkan tätä Lammio-keskustelua vielä hieman.

Tuntemattomasta löytyy kohtia, jossa juuri tehdään tämä ero sotilas Lammion ja pokkurointia vaativan esimies Lammion välillä. Itselläni ei ole juuri nyt mahdollisuutta tarkistaa asiaa, mutta muistaakseni mm. se sadekohtaus (ennen yötä, jona Riitaoja ja Lehto kuolevat, jälkimmäinen oman käden kautta) jossa päällystö tutkii sadeviittojen alla karttaa, luo Lammiosta kuvan pätevänä sotilasjohtajana, jota Lehtokin kunnioittaa.

Samanlaisia kuvauksia kirjasta löytyy mielestäni muitakin.

Muutama vuotta sitten Suomenlinnan kesäteatterin lavalla esitetty versio Tuntemattomasta oli Lammion roolin osalta täydellinen farssi. Paitsi että näytelmä oli muutenkin avoimen vasemmistolainen, oli Lammiosta tehty raivohullu pelkuri, joka suu vaahdossa sekoili ja huusi joukoilleen.

En pitänyt tästä tulkinnasta ollenkaan ja yleisössä oli muitakin vaivaantuneita ihmisiä. Ilmeisesti kyseessä olivat meistä ne, jotka olivat itse teoksen myös lukeneet.

Midnight Ramblerin aiemmasta toiveesta, että Lammio olisi saanut jäädä tankin jyräämäksi tuli vielä mieleen, että punikin poika Koskela tätä tuskin olisi toivonut.

 

[Pavlovin Koira]

Jatkan tätä Lammio-keskustelua vielä hieman.
Tuntemattomasta löytyy kohtia, jossa juuri tehdään tämä ero sotilas Lammion ja pokkurointia vaativan esimies Lammion välillä. Itselläni ei ole juuri nyt mahdollisuutta tarkistaa asiaa, mutta muistaakseni mm. se sadekohtaus (ennen yötä, jona Riitaoja ja Lehto kuolevat, jälkimmäinen oman käden kautta) jossa päällystö tutkii sadeviittojen alla karttaa, luo Lammiosta kuvan pätevänä sotilasjohtajana, jota Lehtokin kunnioittaa.

Rahikainen pelkäsi tehtävää ja halusi palata ja vetosi ettei Lammion puheista kannata uskoa puoliakaan johon Lehto sanoi että "kyllä se tilanteen tuntee" (vaikka Lehto ihmisenä vihasikin Lammiota). Kirjan lopussa on maininta, jossa vänrikki Jalovaarasta sanottiin kehittyneen hyvä joukkueenjohtaja, jolle majuriksi kohonnut Lammio uskoi vaikeimmat tehtävät.

Itse olen aika kyllästynyt Lammio - Koskela -vertailuihin ja siihen kumpi olisi pätevä johtajaksi. Minusta kirjassa on useita otteita joiden perusteella kumpikaan ei ole ideaali johtaja. Lammio on sosiaalisesti kyvytön, Koskela taas ei ota hänelle kuuluvaa vastuuta käskyjen noudattamisesta (esim. antaa Rahikaiselle epäsuoran luvan lähteä puntikselle).

Onhan kirjassa myös näiden välimaastoon sijoittuvia perinteisempiä upseereja, jotka pitivät kiinni muodollisesta etäisyydestä miehistöön mutta olivat arvostettuja johtajia kuten Kaarna ja Sarastie.

 

[MustatKortit]

...

Itse olen aika kyllästynyt Lammio - Koskela -vertailuihin. Onhan kirjassa myös näiden välimaastoon sijoittuvia perinteisempiä upseereja, jotka pitivät kiinni muodollisesta etäisyydestä miehistöön mutta olivat arvostettuja johtajia kuten Kaarna ja Sarastie.

...Tai Kariluodon hahmo, jonka kehitysprosessi ihmisenä ja johtajana on ehkä koko romaanin vaikuttavin:

Idealistisesta AKS-miehestä (näin Linnan itsensäkin mukaan) kehkeytyy hyvä ja luotettava johtaja vuosien varrella. Kariluodon kohdalla tämän muutoksen aloittanut ja vaikuttavin asia on luonnollisesti Kaarnan kuolema.

Kariluoto kokee sankarikuoleman hyvin erilaisena ihmisenä, kuin se Kariluoto, joka toivorikkaana upseerismiehenä sodan kesällä 41' aloittaa.

 

[Aces High]

Muutama vuotta sitten Suomenlinnan kesäteatterin lavalla esitetty versio Tuntemattomasta oli Lammion roolin osalta täydellinen farssi. Paitsi että näytelmä oli muutenkin avoimen vasemmistolainen, oli Lammiosta tehty raivohullu pelkuri, joka suu vaahdossa sekoili ja huusi joukoilleen.

En pitänyt tästä tulkinnasta ollenkaan ja yleisössä oli muitakin vaivaantuneita ihmisiä. Ilmeisesti kyseessä olivat meistä ne, jotka olivat itse teoksen myös lukeneet.

Kävin itsekin katsomassa esityksen ja perseestähän tuo oli ja syvältä. Varoituksia sain etukäteen esityksen nähneiltä, mutta ohjaajan ja yhden näyttelijän ollessa tuttuja niin piti tuokin käydä kokemassa. Positiiviset muistot jäi siitä ettei satanut ja vahingossa Skanskan piikkiin nautitut väliaika eväät...

 

[Pavlovin Koira]

Positiiviset muistot jäi siitä ettei satanut ja vahingossa Skanskan piikkiin nautitut väliaika eväät...

Heh, tuosta muistui mieleeni ehdottomasti ikimuistoisin teatterikäyntini.

Olin vuonna -98 Tampereella Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Tuntematonta (oli hyvä). Kesken näytöksen alkoi helvetillinen vesisade. Jengiä alkoi lähteä pois näytöksestä ja oli kyllä melkoinen näky kun mummot lähtevät katsomosta poispäin ja sitten kun yht`äkkiä lähellä "räjähtää" niin alkavatkin sinkoilla sieltä toiseen suuntaan. Näyttelijätkin siinä joutuivat välillä ohjailemaan siviilejä pois sodan jaloista.

Majuri Sarastie yhdessä kohtaa muutti vähän repliikkejään sanomalla "tämä saatanan huono hevosennahka" sijaan "tämä perkeleen vesisadekin!"

Olimme niin läpimärkiä että jossakin vaiheessa se ei enää edes haitannut kun enempää ei voinut enää kastua. Oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun esityksen päätyttyä näyttelijät antavat kunnon aplodit katsojille.