Heh heh. Arvasin, että jos joku reagoi niin se on Kääpiö.
Kirjoita siinä sitten toisten politisoimisista tai politisoitumisista.
Helppoa varmasti päätellä, koska olin täällä jo kirjoittelemassa. Siksi varmaan ryhdyitkin politisoimaan, kun arvelit että saat järjestettyä jotain viihdettä iltaan tällä tavoin.
Mutta tiivistäen voisi todeta, että Linna toi henkilöhahmoillaan suomalaisen kirjallisuuden kertaheitolla 1800-luvulta 1950-luvulle.
Jotain tämän suuntaista. Kirja tuli myös tarpeeseen. Tarvittiin laadukkaasti kirjoitettu suomalaisten sotilaiden ihmiskuvaus heijastamaan ja vähän purkamaankin tuntoja, ja Linna sen tiesi ja teki myös kelpo teoksen. Ihmisiä yhdistäväkin Tuntematon oli, paljon enemmän kuin heitä erottava. Ainakin sotasukupolven tunnot olivat ymmärtääkseni enimmäkseen tällaisia. Kirjaa myytiin hulppeasti.
Olet niin politisoitunut hahmo, Kääpiö, ettei meidän kannata elokuvista tai kirjallisuudesta yrittääkään keskustella. Viirilän, Honkajoen, Kaarnan ja Karjulan kaltaiset henkilöt ovat mullistavia tyyppejä nimenomaan henkilöhahmoina. Mutta Kääpiö miettii vain jäsenkirjoja. Huono homma, huono homma.
Äläpäs pane sanoja suuhuni. Se oli nyt arvon kovalev joka puhuu täällä jäsenkirjoista ja kuvitelluista Valkoisen Suomen kirjailijoista.
Rohkaisisin myös kovalevia jatkamaan keskustelua kirjan ja elokuvien henkilöhahmoista, sikäli kun tämän ketjun otsikointi antaa väljästi ymmärtäen sen olevan sopivaa. Uskon aiheesta riittävän runsaasti pakistavaa ilman tarvetta kaivaa poliittisia poteroita.
Viirilän ja Karjulan roolit eivät olleet kovin painavia, vaikka tuo ampumistapaus on tietysti hyvin dramaattinen ja siksi erottuva. Viirilän persoonasta kirja eikä Mollen elokuva valota paljoakaan. Karjulasta kyllä käy ilmi, että mies on epäilemättä autoritäärinen rähjääjätyyppi, joka varmaan laittaa huoneen paskaksi jos joku kehtaa olla eri mieltä. Viirilästä ei oikein avaudu paljoa, paitsi että sotavitutus oli kasvanut jo sellaisiin mittoihin ettei ampuminenkaan tuntuisi enää missään.
Ja Lahtinenhan on Tuntemattomassa sankari, kyllä sen on myöntänyt kapitalistinenkin kirjallisuuden kuluttaja. Itselleni Lahtisesta tulee aina mieleen kersantti Aarne Saarinen, sotasankari ja SKP:n pitkäaikainen puheenjohtaja, läpeensä isänmaallinen mies, joka taisi olla ainoa suomalaisen puolueen puheenjohtaja jolla oli rohkeutta selväsanaisesti tuomita Tshekkoslovakian miehitys -68.
Lahtinen on ilman muuta sankariosastoa, ja pätevän sotilaan Linna hänestä kirjoittikin. Lahtinen lihallisti sen tosiasian, että myös laitavasemmistolaisesti ajattelevissa oli heitä, jotka tekivät sodassa velvollisuutensa ja tappelivat yhtäläisesti muiden rinnalla, moni sotien parhaimpien joukossa. Eivät kaikki kommunismia sympatiseeranneet häipyneet käpykaartiin, toimineet vakoojina tai lojuneet valmiiksi turvasäilössä. Ja Piippu-Arska olikin suosikkikommunistejani, heh, jos tällaista ilmaisua on korrektia käyttää.
Mielestäni Veikko Sinisalon suoritus oli vanhan Tuntemattoman ehdotonta parhaimmistoa näyttelijäntyönä, mm. Åke Lindmanin työn ohella.
En muuten huomannut, että tässä äänestettiin henkilöä vain Laineen rillumarei-Tuntemattomasta; tämän vuoksi äänestin nimenomaan Viirilää. Mollen Tuntemattomassahan Viirilä on kokoaan suurempi hahmo.
Rillumareista en osaa oikein sanoa. Todella hyviä näyttelijäsuorituksia on elokuvassa hyvin vähän.
Ehkä Mäkilä?
Aika on tehnyt tuhojaan Laineen Tuntemattoman kohdalla, tai toisin päin sanoen, elokuva ei ole oikein kestänyt aikaa. Monet ylinäyttelemiset ja eriasteiset ilveilyt ovat tuon ajan maneereja kotimaisessa elokuvassa. On vaikea sanoa, kuinka paljon katsoja saa Laineen Tuntemattomasta irti muutama sukupolvi tästä eteenpäin, kun kulttuurinen ja sosiaalinen kuilu senaikaisen nykyhetken ja elokuvan filmausajan todellisuuden välillä vain syvenee. Voi olla että Mollen kuvaus kommunikoi väkevämmin tulevien katsojapolvien kanssa.