Suosikkihahmo elokuvasta Tuntematon Sotilas

  • 20 887
  • 109

Suosikkihahmo elokuvasta Tuntematon Sotilas


  • Äänestäjiä
    172
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kovin mielenkiintoista, kuinka Rokan hahmon voi joku nähdä lainaukseni kuvailemassa valossakin.

Linnan "Sotaromaanin" hienoimpia ulottuvuuksia on mielestäni siinä, että se syväluotaa ja kuvaa varsin pasifistiseen sävyyn suomalaisten sotaan velvoitettujen henkilöiden erilaisia suhtautumistapoja tilanteeseen.

Joten - mikä, ettei kirjan lukijoillakin voisi olla radikaalejakin näkemyseroja niin kirjasta kuin sen henkilöhahmoistakin.
Linna kuvasi henkilöitä taitavasti ja antoi lukijalle mahdollisuuden tulkita hahmoja ja näiden vaikuttimia monin eri tavoin. Arvelen kirjailijan miettineen hyvin tarkoin eri taustoista sotimaan lähteneiden nuorten miesten mielenliikkeitä ja motiiveja. Näin hän epäilemättä teki hakiessaan roolihahmojen esikuviksi kohtaamiaan oikeita sotilaita.

Olen tulkinnut Rokkaa siten, että hän oli juuri tällainen "sotaan velvoitettu henkilö". Mieluiten hän olisi jatkanut pientilallisen elämänsä Kannaksella, mutta sodan takia asiat olivat toisin. Karjalaisena pienviljelijänä Rokalla oli myös henkilökohtaista kalavelkaa viholliselle, ja nimen omaan juuri tästä miehen taistelumotivaatio kumpusi. Kaikki muu "pokkurointi" yms., joka ei suoranaisesti palvellut sotareissulle lähtemisen välittömiä päämääriä, oli Rokan mielestä tarpeetonta. Ymmärtäähän tuon. Muita iäkkäämpi ja perheellinen mies on lähtenyt sotimaan asian perästä eikä "koristelemaan kivillä polkuja", samaan aikaan kun vaimo laittaa heinää seipäälle kotona. Rokka oli tullut sotareissulle töihin, siinä missä töihin nyt yleensä lähdetään.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Linnan Pohjantähti -trilogian lopussa mainitaan kohtauksesta jossa Pentinkulmalaiset kuuntelevat hämmästellen kuinka kartanon maille asutetettu karjalaisevakko tokaisee paronille: "Piät sie minnuu tyhmänä vai out sie sellanen ite". Olen miettinyt että Rokka olisi voinut hyvin olla tuo henkilö. Hesarissa oli taannoin kirjoitussarja jossa arvioitiin Tuntemattoman eri henkilöitä. Siinä kirjoittaja tokaisi että herroja arvostamaton ja sodan takia henkilökohtaisen menetyksen luultavasti katkeroittama Rokka sopisi erinomaisesti Vennamon perustaman SMP:n kannattajaksi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Linnan Pohjantähti -trilogian lopussa mainitaan kohtauksesta jossa Pentinkulmalaiset kuuntelevat hämmästellen kuinka kartanon maille asutetettu karjalaisevakko tokaisee paronille: "Piät sie minnuu tyhmänä vai out sie sellanen ite". Olen miettinyt että Rokka olisi voinut hyvin olla tuo henkilö.

Linnahan aikanaan luonnosteluvaiheessa sisällytti Pohjantähden kolmanteen osaan kohtauksen, jossa Rokka vieraili Koskelan talossa. Tämä kohtaus kuitenkin poistettiin myöhemmin, mikä on minusta jokseenkin sääli. Vaikka tuo ei olisi romaanin juonen eteenpäin viennin kannalta ollutkaan mitenkään oleellinen tieto, olisi se Tuntemattoman lukeneille tuonut ainakin vähän lisätietoa siitä, mitä näille jermuille tapahtui sodan jälkeen.

Aiheesta lisää Helsingin Sanomien artikkelissa: Tuntemattoman sotilaan Rokka jsosasta - HS.fi - Kulttuuri

edit: Eihän Koskela mikään torppa enää tuossa vaiheessa ollut, vaan rehellisesti talo.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
...
Olen tulkinnut Rokkaa siten, että hän oli juuri tällainen "sotaan velvoitettu henkilö". Mieluiten hän olisi jatkanut pientilallisen elämänsä Kannaksella, mutta sodan takia asiat olivat toisin. Karjalaisena pienviljelijänä Rokalla oli myös henkilökohtaista kalavelkaa viholliselle, ja nimen omaan juuri tästä miehen taistelumotivaatio kumpusi. Kaikki muu "pokkurointi" yms., joka ei suoranaisesti palvellut sotareissulle lähtemisen välittömiä päämääriä, oli Rokan mielestä tarpeetonta. Ymmärtäähän tuon. Muita iäkkäämpi ja perheellinen mies on lähtenyt sotimaan asian perästä eikä "koristelemaan kivillä polkuja", samaan aikaan kun vaimo laittaa heinää seipäälle kotona. Rokka oli tullut sotareissulle töihin, siinä missä töihin nyt yleensä lähdetään.

En minäkään saa Rokasta millään kiiluvasilmäistä tappajaa, joka nauttisi jotenkin sodasta ja/tai tappamisesta. Talvisodan kauhut kokeneen perheellisen veteraanin realismi sieltä vain puskee läpi ja luo kuvan rohkeasta, ei vähääkään uhkarohkeasta, nopeasti ja rationaalisesti tilannetta hahmottavasta kokeneesta sotilaasta:

"Soat loppuu sotimal!"
"Ei tän oo tultu kuolemaa vaa tappamaa!"
"Soas mie tien, mitä pittää, mut ..."
 

kovalev

Jäsen
Linnahan aikanaan luonnosteluvaiheessa sisällytti Pohjantähden kolmanteen osaan kohtauksen, jossa Rokka vieraili Koskelan talossa. Tämä kohtaus kuitenkin poistettiin myöhemmin, mikä on minusta jokseenkin sääli.

Mutta Hannu Raittila kirjoitti tuon kohtauksen myöhemmin.
Siitä minulla ei ole tietoa, sisältyykö kohtaus joitain vuosia sitten ilmestyneeseen Pohjantähti-kuunnelmaan, jonka Raittila kirjoitti yhdessä Leena Landerin ja Juha Seppälän kanssa Linnan romaanien pohjalta.

Mutta sen tiedän, että tuo Raittilan kirjoittama kohtaus (tai ainakin osa siitä) löytyy Raittilan Ulkona -teoksesta.
Mutta tämähän ei suoranaisesti liity Linnaan.

Äänestykseen vastasin - luonnollisesti - Viirilä.
Niin hieno mies, että Valkoisen Suomen kirjailija ei olisi koskaan kyennyt luomaan.

Tuli mies Arimatiasta ja veti vitun päähän.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Äänestykseen vastasin - luonnollisesti - Viirilä.
Niin hieno mies, että Valkoisen Suomen kirjailija ei olisi koskaan kyennyt luomaan.
Kuten Sistis jo aiemmin mainitsi, niin Viirilä esiintyi paremminkin Linnan romaanissa. Ei Laineen elokuvassa. Tosin Mollbergin rainassa Viirilä kävi lyhykäisesti mölisemässä ja siitä hyvästä ottamassa napin ruhoonsa tolkkunsa kadottaneelta upseerilta. Ilmeisesti Viirilän nimi oli jäänyt mukaan ns. teknisistä syistä, kun elokuvissa hänen roolinsa on joko poissaoleva tai pieni, riippuen kumpaa leffaa katsotaan.

Ihmettelen onko tämäkin ketju pakko politisoida väkisin. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin eikös punikkien suosikin pitänyt olla Lahtinen? Tosin Lahtista näytellyt Veikko Sinisalo oli tosielämässä taustaltaan vain sosialidemokraattisesta perheestä, ja oli poliittisesti hyvin maltillinen mies. Lopetetusta Viirilästä saa tietty paremmin sorron uhrin kuin Lahtisesta, joka vain soti "kapitalistin rahapussin" puolesta kunnes kuukahti konekivärinsä viereen.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Nuorempana Koskela, nyttemmin Lammio. Mielestäni osin väärin ymmärretty hahmo ja jokaisessa sodan ajan yksikössä pakollinen ja tarpeellinen paha. Ei niiden alaisten kanssa pelkkiä kalakaveita voi johtajat olla...

Lammio ei Koskelan tapaan tosiaan pahemmin saunakavereita halunnut. Mielestäni paras yksittäinen lause kirjassa tuleekin hänen suustaan: "Tämä ei ole mikään punakaarti, missä johtajat valitaan huutoäänestyksellä." Slogan jota voi käyttää monessa paikassa lapsen kasvatuksesta työelämään. Kusipää joo, mutta armeija tarvitsee sellaisetkin.
 

Roku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kyllä se on "Paranohvin poika". Hänen vangitsemisestaan Rokka lomankin sai.

Oikeastaan tähän voisi vastata ihan kenet hyvänsä noista vaihtoehdoista.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Vanhuus tekee tehtävänsä: tarkoitus oli äänestää Honkajokea, mutta Asumaniemi sieltä kuitenkin tuli valituksi. Juuri hauskempaa repliikkiä ei ole kuin se neuvostojärjestelmän romahtaminen omaan mahdottomuuteensa koska kaikki piikkilanka on evakuoitu...
 

kovalev

Jäsen
Kuten Sistis jo aiemmin mainitsi, niin Viirilä esiintyi paremminkin Linnan romaanissa. Ei Laineen elokuvassa. Tosin Mollbergin rainassa Viirilä kävi lyhykäisesti mölisemässä ja siitä hyvästä ottamassa napin ruhoonsa tolkkunsa kadottaneelta upseerilta. Ilmeisesti Viirilän nimi oli jäänyt mukaan ns. teknisistä syistä, kun elokuvissa hänen roolinsa on joko poissaoleva tai pieni, riippuen kumpaa leffaa katsotaan.

Ihmettelen onko tämäkin ketju pakko politisoida väkisin. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin eikös punikkien suosikin pitänyt olla Lahtinen? Tosin Lahtista näytellyt Veikko Sinisalo oli tosielämässä taustaltaan vain sosialidemokraattisesta perheestä, ja oli poliittisesti hyvin maltillinen mies. Lopetetusta Viirilästä saa tietty paremmin sorron uhrin kuin Lahtisesta, joka vain soti "kapitalistin rahapussin" puolesta kunnes kuukahti konekivärinsä viereen.

Heh heh. Arvasin, että jos joku reagoi niin se on Kääpiö.
Kirjoita siinä sitten toisten politisoimisista tai politisoitumisista.

Viestisi sisältö on niin kaukana omista ajatuksistani, etten lähde sitä lause lauseelta oikomaan.
Mutta tiivistäen voisi todeta, että Linna toi henkilöhahmoillaan suomalaisen kirjallisuuden kertaheitolla 1800-luvulta 1950-luvulle. Viime hetkellä, juuri ennen kuin 50-luvun modernismi laittoi koko paketin taas aivan uusiksi, Meri ja Hyry etunenässä.
Olet niin politisoitunut hahmo, Kääpiö, ettei meidän kannata elokuvista tai kirjallisuudesta yrittääkään keskustella. Viirilän, Honkajoen, Kaarnan ja Karjulan kaltaiset henkilöt ovat mullistavia tyyppejä nimenomaan henkilöhahmoina. Mutta Kääpiö miettii vain jäsenkirjoja. Huono homma, huono homma.

Ja Lahtinenhan on Tuntemattomassa sankari, kyllä sen on myöntänyt kapitalistinenkin kirjallisuuden kuluttaja. Itselleni Lahtisesta tulee aina mieleen kersantti Aarne Saarinen, sotasankari ja SKP:n pitkäaikainen puheenjohtaja, läpeensä isänmaallinen mies, joka taisi olla ainoa suomalaisen puolueen puheenjohtaja jolla oli rohkeutta selväsanaisesti tuomita Tshekkoslovakian miehitys -68.
Mutta romaani- tai elokuvahahmona Lahtinen ei ole niin kiinnostava kuin voisi. Tämä johtuu paljolti siitä, että kustantajan punakynä oli Lahtisen kohdalla niin armoton.

En muuten huomannut, että tässä äänestettiin henkilöä vain Laineen rillumarei-Tuntemattomasta; tämän vuoksi äänestin nimenomaan Viirilää. Mollen Tuntemattomassahan Viirilä on kokoaan suurempi hahmo.
Rillumareista en osaa oikein sanoa. Todella hyviä näyttelijäsuorituksia on elokuvassa hyvin vähän.
Ehkä Mäkilä?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Helvetti, kun on vaikea kysymyksenasettelu tässä äänestyksessä.. todella hankalaa nostaa yhtä hahmoa ylitse muiden. Hietanen, Lahtinen ja kumppanit ovat kaikki omalla tavallaan aivan loistavia. Toisaalta hiljainen "konekiväärin kantaja" Määttä miellyttää lämmittää omaa sielunmaisemaa. Ja entäs Koskela, malliesimerkki suomalaisesta upseeri- ja johtamisideaalista..

Valitsin nyt pakon edessä Rokan, koska "Neuvostoliitto-Suomi- painiottelu" ja monet muut hassunhauskat kohdat.

...
Ihmettelen onko tämäkin ketju pakko politisoida väkisin. Mutta jos tälle linjalle lähdetään, niin eikös punikkien suosikin pitänyt olla Lahtinen?

...Lopetetusta Viirilästä saa tietty paremmin sorron uhrin kuin Lahtisesta, joka vain soti "kapitalistin rahapussin" puolesta kunnes kuukahti konekivärinsä viereen.

Niinpä.

Oma isoisäni toimi pataljoonankomentajana kannaksella Tienhaaran ja myöhemmin Tali-Ihantalan taisteluissa.

Hänen muistelmissaan hän kertoo, että punaista taustaa omaavat sotilaat taistelivat vihulaista vastaan siinä missä kuka tahansa, hätä isänmaan menettämisestä oli kova noissa ratkaisutaisteluissa. Viirilän tapaiset miehet olivat vaarallisia, sillä lietsoivat paitsi kurittomuutta, myös pakokauhua. Ei ollut mitenkään hirveän erikoista, noissa ääriolosuhteissa, että pahimpia pukareita jouduttiin pistoolilla osoittaen upseerien toimesta kääntymään puolustustaisteluun.

Karjulan suorittamasta Viirilän poistosta en ole ihan varma, kuinka paljon oikeasti noin pitkälle mentiin..

Viirilähän on jonkin sortin kärjistetty esimerkki häiriköstä ja agitaattorista, ei niinkään vakaumuksellisesta sosialismin kannattajasta, kuten Lahtinen.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Heh heh. Arvasin, että jos joku reagoi niin se on Kääpiö.
Kirjoita siinä sitten toisten politisoimisista tai politisoitumisista.
Helppoa varmasti päätellä, koska olin täällä jo kirjoittelemassa. Siksi varmaan ryhdyitkin politisoimaan, kun arvelit että saat järjestettyä jotain viihdettä iltaan tällä tavoin.

Mutta tiivistäen voisi todeta, että Linna toi henkilöhahmoillaan suomalaisen kirjallisuuden kertaheitolla 1800-luvulta 1950-luvulle.
Jotain tämän suuntaista. Kirja tuli myös tarpeeseen. Tarvittiin laadukkaasti kirjoitettu suomalaisten sotilaiden ihmiskuvaus heijastamaan ja vähän purkamaankin tuntoja, ja Linna sen tiesi ja teki myös kelpo teoksen. Ihmisiä yhdistäväkin Tuntematon oli, paljon enemmän kuin heitä erottava. Ainakin sotasukupolven tunnot olivat ymmärtääkseni enimmäkseen tällaisia. Kirjaa myytiin hulppeasti.

Olet niin politisoitunut hahmo, Kääpiö, ettei meidän kannata elokuvista tai kirjallisuudesta yrittääkään keskustella. Viirilän, Honkajoen, Kaarnan ja Karjulan kaltaiset henkilöt ovat mullistavia tyyppejä nimenomaan henkilöhahmoina. Mutta Kääpiö miettii vain jäsenkirjoja. Huono homma, huono homma.
Äläpäs pane sanoja suuhuni. Se oli nyt arvon kovalev joka puhuu täällä jäsenkirjoista ja kuvitelluista Valkoisen Suomen kirjailijoista.

Rohkaisisin myös kovalevia jatkamaan keskustelua kirjan ja elokuvien henkilöhahmoista, sikäli kun tämän ketjun otsikointi antaa väljästi ymmärtäen sen olevan sopivaa. Uskon aiheesta riittävän runsaasti pakistavaa ilman tarvetta kaivaa poliittisia poteroita.

Viirilän ja Karjulan roolit eivät olleet kovin painavia, vaikka tuo ampumistapaus on tietysti hyvin dramaattinen ja siksi erottuva. Viirilän persoonasta kirja eikä Mollen elokuva valota paljoakaan. Karjulasta kyllä käy ilmi, että mies on epäilemättä autoritäärinen rähjääjätyyppi, joka varmaan laittaa huoneen paskaksi jos joku kehtaa olla eri mieltä. Viirilästä ei oikein avaudu paljoa, paitsi että sotavitutus oli kasvanut jo sellaisiin mittoihin ettei ampuminenkaan tuntuisi enää missään.

Ja Lahtinenhan on Tuntemattomassa sankari, kyllä sen on myöntänyt kapitalistinenkin kirjallisuuden kuluttaja. Itselleni Lahtisesta tulee aina mieleen kersantti Aarne Saarinen, sotasankari ja SKP:n pitkäaikainen puheenjohtaja, läpeensä isänmaallinen mies, joka taisi olla ainoa suomalaisen puolueen puheenjohtaja jolla oli rohkeutta selväsanaisesti tuomita Tshekkoslovakian miehitys -68.
Lahtinen on ilman muuta sankariosastoa, ja pätevän sotilaan Linna hänestä kirjoittikin. Lahtinen lihallisti sen tosiasian, että myös laitavasemmistolaisesti ajattelevissa oli heitä, jotka tekivät sodassa velvollisuutensa ja tappelivat yhtäläisesti muiden rinnalla, moni sotien parhaimpien joukossa. Eivät kaikki kommunismia sympatiseeranneet häipyneet käpykaartiin, toimineet vakoojina tai lojuneet valmiiksi turvasäilössä. Ja Piippu-Arska olikin suosikkikommunistejani, heh, jos tällaista ilmaisua on korrektia käyttää.

Mielestäni Veikko Sinisalon suoritus oli vanhan Tuntemattoman ehdotonta parhaimmistoa näyttelijäntyönä, mm. Åke Lindmanin työn ohella.

En muuten huomannut, että tässä äänestettiin henkilöä vain Laineen rillumarei-Tuntemattomasta; tämän vuoksi äänestin nimenomaan Viirilää. Mollen Tuntemattomassahan Viirilä on kokoaan suurempi hahmo.
Rillumareista en osaa oikein sanoa. Todella hyviä näyttelijäsuorituksia on elokuvassa hyvin vähän.
Ehkä Mäkilä?
Aika on tehnyt tuhojaan Laineen Tuntemattoman kohdalla, tai toisin päin sanoen, elokuva ei ole oikein kestänyt aikaa. Monet ylinäyttelemiset ja eriasteiset ilveilyt ovat tuon ajan maneereja kotimaisessa elokuvassa. On vaikea sanoa, kuinka paljon katsoja saa Laineen Tuntemattomasta irti muutama sukupolvi tästä eteenpäin, kun kulttuurinen ja sosiaalinen kuilu senaikaisen nykyhetken ja elokuvan filmausajan todellisuuden välillä vain syvenee. Voi olla että Mollen kuvaus kommunikoi väkevämmin tulevien katsojapolvien kanssa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tosin Mollbergin rainassa Viirilä kävi lyhykäisesti mölisemässä ja siitä hyvästä ottamassa napin ruhoonsa tolkkunsa kadottaneelta upseerilta. Ilmeisesti Viirilän nimi oli jäänyt mukaan ns. teknisistä syistä, kun elokuvissa hänen roolinsa on joko poissaoleva tai pieni, riippuen kumpaa leffaa katsotaan.

Mollbergin elokuvassa Erkki Hetan tulkitsema Viirilä on muissakin kohtauksissa mukana, ja rooli on minusta suunnilleen yhtä iso (tai pieni) kuin kirjassakin. Viirilä ei kai ollut konekiväärijoukkueen miehiä, vaan jalkaväkijoukkueen, jonka kanssa nämä käytännössä toimivat yhteistyössä koko sodan ajan. Koskelahan oli kk-joukkueen johtaja, Kariluoto taas mielestäni jv-joukkueen.

Mollen elokuvassa Viirilä mölisee mm. ihan ensimmäisessä kohtauksessa ("isäukko tuli päissään talvisovast ja läks rapulassa töihin... mie tulin kans päissäin ja läksin rapulassa sotiin"). Viirilällä on myös nappi auki everstiluutnantin tarkastuksessa. Mies on myös ensimmäinen, joka näkee Petroskoin ("sotamies Viirilä, Suur-Suomen nokkamies!"). Ja sekoileepa tämä Honkajoen kanssa asemasotavaiheen rangaistussulkeisissakin...
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers
Aika on tehnyt tuhojaan Laineen Tuntemattoman kohdalla, tai toisin päin sanoen, elokuva ei ole oikein kestänyt aikaa. Monet ylinäyttelemiset ja eriasteiset ilveilyt ovat tuon ajan maneereja kotimaisessa elokuvassa. On vaikea sanoa, kuinka paljon katsoja saa Laineen Tuntemattomasta irti muutama sukupolvi tästä eteenpäin, kun kulttuurinen ja sosiaalinen kuilu senaikaisen nykyhetken ja elokuvan filmausajan todellisuuden välillä vain syvenee. Voi olla että Mollen kuvaus kommunikoi väkevämmin tulevien katsojapolvien kanssa.

Minua ei ole koskaan häirinnyt Laineen elokuvan rillumareimeininki juuri siksi, koska se kuvaa omaa aikaansa. Se minua ärsyttää enemmänkin, kun ihmiset eivät pysty eikä halua sitä ymmärtää. Laineen elokuva on kärsinyt jonkinlaisen inflaation Suomen leijonan rinnalla, ja se on mielestäni sääli. Elokuva on kuitenkin teos miehiltä ja naisilta, jotka kokivat siinä olevat asiat myös oikeassa elämässä. Mollbergin elokuva on taas mielestäni liiankin vakava kuvaus sodan kauhuista, enkä koe siitä sitä huumoria, jonka koen kirjasta ja Laineen elokuvasta.

Ps. Suosikkihahmoani en ole osannut vielä päättää.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Mollbergin elokuva on taas mielestäni liiankin vakava kuvaus sodan kauhuista, enkä koe siitä sitä huumoria, jonka koen kirjasta ja Laineen elokuvasta.

Ps. Suosikkihahmoani en ole osannut vielä päättää.

Kyllähän Linnan kirja ja varsinkin tuo "leikkaamaton" Sotaromaani on itse asiassa varsin tylykin teos. Sen rillumarei-hengen mikä Laineen elokuvassa ymmärtää ajan hengen mukaiseksi. Juuri sodan kokeneille ei varmaankaan haluttu tehdä sitä kaikista tylyintä versiota ja Linnan kirjan pasifismia, sodanjohdon suoraa kritisointia ja Neuvostoliiton hyökkäysvaiheen katkeraa, jopa hieman vahingoniloistakin mentaliteettia ei haluttu siirtää valkokankaalle.

Mutta tottahan toki on, että kaverien kiljubileet, Vanhalan heitot, Honkajoen irvistely kaikelle turhan viralliselle, Rahikaisen alituinen eukkojen perässä juokseminen (tätähän itse asiassa saksittiin paljonkin tuosta Sotaromaanista) ja Rokan kuitit Sinkkoselle ja muille upseereille sisältävät huumoriakin paljon. Ja samaa mieltä Mollen versiosta, vähän turhan "turkkamaisissa" tunnelmissa mentiin.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Mollen versio:

Karjula, kunnon badass. Loppuvaiheessa sitten suht sekopää. Ampuu harmillisesti toisen suosikkihahmoni, eli erinomaisen konepistoolimiehen, sotamies Viirilän. Se kohta missä Karjula antaa Koskelalle lievästi sanottuna paskaa niskaan konekiväärien upottamisesta on hyytävä.

Lehtokin on kova ja pidän Mollbergin version ylinäyttelemisen rajoilla kulkevasta sekoilusta. Eipä siinä versio kakkosessa juurikaan huumoria ollut ja yksi vastenmielisempiä kohtauksia monetkin leffat huomioon ottaen on se, missä Lehto lyö ja syöksee Riitaojan maahan, kun toinen ei enää jaksa. Mutta ei kai se sota lopulta mitään komediaa olekaan.

Laineen versio:

Lammio, jösses mikä koppava kukko, todellinen upseerin perikuva Jussi Jurkan loisteliaan roolisuorituksen myötä.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
Ensinnäkin, sen rillumarein voi tunkea syvälle perseeseen. Kun on kuullut tuon ajan ihmisten tuntoja elokuvan nähtyään, niin kyseessä on vähän helvetin ahdistava ja raakakin kuvaus. Vaarini oli mummuni mukaan täysin sekaisin pitkän aikaa sen elokuvareissun jälkeen. Hurtti huumori ja esim. Hietasen, Lehdon ja Hauhian karmeat kohtalot yhdistettyinä loivat monelle veteraanille aikamoisen tunteiden sekamelskan. Toisaalta mummuni ja moni muu on sanonut, että Tuntematon Sotilas antoi terapiaa koko kansalle ja vaikka siinäkin tiettyä poliittista värinää olikin, niin se yhdisti kansaa ja varsinkin Stalinin kuoleman jälkeen, se toi monelle sodan lopulliseen päätökseen. Mutta toki aikansa Suomi-Filmiläinen kuvaus on ja silloin ei paljon spesiaaliefekteillä juhlittu, eikä Tarantino ollut vielä syntynyt.

Helvetin vaikeaa on kyllä valita yhtä, mutta kyllä Lahtinen varmaan on se tyypillisin ja realistisin korpisoturi. Hommat hoidettiin ensiluokkaisesti, mutta vitutusta ja nälkää ei peitelty, eikä herrojen persettä nuoltu. Mutta kuitenkin tiedettiin se, että Neuvostoliitossa ei ole tarjolla duunarille 3 kuukauden kesälomia Krimillä valtionhotellissa, vaikka yrjöleinolaiset ja muut NL-käpykaartikommunistit propagandaansa levittivätkin. Vaarini oli myös kovan linjan saaris-tannerilaisia, isänmaallinen työläinen ja ay-aktiivi, josta tuli myöhemmin nahkatehtaan luottamusmies ja silti Sinisalo oli hänelle yhtä paha perkele kuin joku Vikki Kosolakin. Nipa-vaari oli siis tuollainen Lahtisen tyylinen jätkä, joten vote menee Yrjö-pojalle. "Totta kai tässä ammutaan. Ei kai tässä nyt kukaan ala sormi suussa tappamistansa vartoomaan?"

Kariluodon 0 ääntä aiheutti kyllä kovan taiston, että pitäisikö Jormaa äänestää? Ranin teki hienon roolityön hieman lapsellisena upseerina, joka kuitenkin arvosti sotilaitaan ja kasvoi arvostetuksi johtajaksi. Tuli toimeen niin Rokan kuin Lammionkin kanssa. Yhdistäjä.

Tykkään ihan perkeleesti myös Jurkan Lammiosta. Timanttista näyttelijäntyötä. Sanasodat Rokan ja kumppanien kanssa aivan huikeita settejä. Ja irtoaa se hymykin lopulta Tikkakosken mannekiinin käsittelyssä. "Sitten huomauttaisin eräästä seikasta..."

Koskelasta on kaikki tarvittava sanottu. Kuka ei haluaisi häntä sodanajan johtajakseen?

Lehto oli varmasti se törnimäisin karju. Jonkun sortin psykopaatti, jolle sota oli elämän parasta aikaa, koska se oli pakotie normaalista elämästä, joka ei ollut Lehtoa varten.

Rokka oli Lahtisen linjoilla herrojen suhteen, mutta huomattavasti äänekkäämpi ja positiivisempi hahmo. Vastasi sotilaana ehkä sataa ryssää.

Hietasesta on myös kaikki tarpeellinen sanottu.

Ei nyt jaksa enää käydä kaikkia läpi, mutta tuossa nuo itselle tärkeimmät, Määttää ja Saloa unohtamatta.
 
Viimeksi muokattu:

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
En muuten huomannut, että tässä äänestettiin henkilöä vain Laineen rillumarei-Tuntemattomasta; tämän vuoksi äänestin nimenomaan Viirilää. Mollen Tuntemattomassahan Viirilä on kokoaan suurempi hahmo. Rillumareista en osaa oikein sanoa. Todella hyviä näyttelijäsuorituksia on elokuvassa hyvin vähän.
Ehkä Mäkilä?

Kyllähän tämä Laineen versio on aikansa Suomi-filmiä pahimmillaan. 30-50 vuotiaat tyypit näyttelevät nuoria poikia ja ylinäyttelevät järkyttävästi. Rokka pahimpana inhokkina vrt. Mollen Rahikainen yhtä pystymetsästä vetäistynä.

Mollen versiosta pidän selkeästi enemmän. Parhaimpina suorituksina Rahikainen, Hietanen ja Viirilä. Myös Väänäsen Lammiossa oli särmää.

Meidän taloudessa itsenäisyyspäivänä katsotaan aina uudempi versio. Lapset ovat jo sen verran isoja, ettei tarvitse vain hihitellä niille idioottimaisille ylinäyttelemisille.

Kukahan sitten tekisi sen kolmannen version? Alkaisi olla aika sillä ekasta on vajaa 60 vuotta ja tokasta vajaa 30 vuotta. Toivottavasti se ei ole ainakaan Koivusalo
 
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eikös se kolmasversio ole jo olemassa, se teatteriversio, on tullut myös tvstä ja varsin mainio.

Oma ääneni menee Asumaniemelle.

Sent from my GT-I9001 using Tapatalk 2
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ensinnäkin, sen rillumarein voi tunkea syvälle perseeseen. Kun on kuullut tuon ajan ihmisten tuntoja elokuvan nähtyään, niin kyseessä on vähän helvetin ahdistava ja raakakin kuvaus. Vaarini oli mummuni mukaan täysin sekaisin pitkän aikaa sen elokuvareissun jälkeen.

Kun tuota katseltiin isoäidin kanssa, niin joka kerta tuo romahti siinä alun hautajaiskohtauksessa. Onhan se omalla tavallaan yksi vavahduttavimmista kohtauksista, kun kaverit vaan peitellään suohon Finlandian soidessa ja ristiksi käy kuivunut, ristinmuotoinen risu.

Mutta sitten taas toisilta osiltansa jo isäni (näkemys minkä minäkin jaan) piti tuota leffaa rooleihinsa yli-ikäisten nättelijöiden näyttelemänä hömppänä, joka ei varsinaisesti vastannut Linnan romaanin ilmapiiriä.

Mutta tosiaan ymmärtäähän sen. Juuri sodasta palanneille tehtiin sen ajan hengen mukainen leffa. Tuskin siihen aikaan vielä kaikkiin sodanajan kauhuihin kukaan halusi palata.

Samaahan harrastettiin muutenkin, Atlantin valli murtui Sean Conneryn juostessa reippaasti, hymy naamalla rantaan. Spielberg puolestaan tarjosi aiheesta sitten huomattavasti realistisemman näkemyksen. Ja muistaakseni tuonhan kehuivat realisminsa takia juuri Normandian sotaveteraanit, joille nyt sitten vuosikymmenten vierähdettyä oli aika tehnyt sen verran tehtäväänsä, että sitä inhorealistimpaakin menoa pystyi katsomaan.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Samaahan harrastettiin muutenkin, Atlantin valli murtui Sean Conneryn juostessa reippaasti, hymy naamalla rantaan. Spielberg puolestaan tarjosi aiheesta sitten huomattavasti realistisemman näkemyksen.

No, itse asiassa ennen Spielbergia sellaisen tarjosi (ainakin) Sam Peckinpah elokuvassa "The Big Red One (1980)".

Mitä tuohon aiemmin keskusteltuun Viirilään tulee, niin agitaattoria hänestä ei kyllä saa tekemälläkään. Viirilä kuuluu niihin tyyppeihin joilla ei taatusti ole minkäälaista poliittista agendaa ja jonka kädessä ei äänestyskopin kynä kulu.
Mies edusti nykyajallekin tyypillistä nuorisogenreä jolle kaikki on "aivan sama". Hän ei välittänyt sen enempää omista herroista, isänmaasta kuin viholiisestakaan. Valmis menemään tuhoamaan vihollisen pesäkkeitä kun ei muutamakaan tekemistä ollut mutta yhtä valmis lähtemään kotiin, tai jonnekin päin Suomea koska varsinaista kotia hänellä ei ollut.

Viirilän tapaisiin tyyppeihin olen törmännyt niin koulussa (peruskoulussa, sen jälkeen eivät yleensä enää kouluttaudukaan), työpaikalla kuin aikoinaan armeijassakin. Tyyppejä joita ei liikuta mikään eivätkä he sen takia myöskään välitä totella ketään.
 
Viimeksi muokattu:

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
No, itse asiassa ennen Spielbergia sellaisen tarjosi (ainakin) Sam Peckinpah elokuvassa "The Big Red One (1980)".

Ettet nyt vaan sotkisi Rautaristiin? Big Red One oli käsittääkseni Samuel Fullerin ohjaus.

Mutta sitä meinasin, että ajan saatossa sodan kuvauksessa on juuri siirrytty realistisempaan, kyynisempään ja pasifistisempaan tyyliin, joka välttämättä 50-luvulla tai 60-luvun alussa ei ollut, ymmärrettävistä syistä, näin tavanomaista kuin nykyään.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Ettet nyt vaan sotkisi Rautaristiin? Big Red One oli käsittääkseni Samuel Fullerin ohjaus.

Mutta sitä meinasin, että ajan saatossa sodan kuvauksessa on juuri siirrytty realistisempaan, kyynisempään ja pasifistisempaan tyyliin, joka välttämättä 50-luvulla tai 60-luvun alussa ei ollut, ymmärrettävistä syistä, näin tavanomaista kuin nykyään.

Joo, Samuel Fulleria tarkoitin. Rautaristi sijoittuu Itärintamalle ja on niin laadukas leffa kuin ikinä voi sellainen olla jossa saksalaiset puhuvat englantia. Mutta siis Fullerin leffassakin on karu maihinnousukohtaus, toki suppeampana kuin Spielbergin.

Aivan totta tuo mitä lopussa turisit. Elokuvat edustavat omaa aikaansa.
 

kovalev

Jäsen
Mitä tuohon aiemmin keskusteltuun Viirilään tulee, niin agitaattoria hänestä ei kyllä saa tekemälläkään. Viirilä kuuluu niihin tyyppeihin joilla ei taatusti ole minkäälaista poliittista agendaa ja jonka kädessä ei äänestyskopin kynä kulu.
Mies edusti nykyajallekin tyypillistä nuorisogenreä jolle kaikki on "aivan sama". Hän ei välittänyt sen enempää omista herroista, isänmaasta kuin viholiisestakaan. Valmis menemään tuhoamaan vihollisen pesäkkeitä kun ei muutamakaan tekemistä ollut mutta yhtä valmis lähtemään kotiin, tai jonnekin päin Suomea koska varsinaista kotia hänellä ei ollut.

Juuri näin. Tästä on kysymys.
Ja tällaisia, täysin hoviin kelpaamattomia hahmoja Linna otti merkittävimpään suomalaiseen ja vain 10 vuotta sodan päättymisestä kirjoitettuun sotaromaaniin. Sitä ei, Kääpiö, todellakaan olisi yksikään "valkoisen suomen" kirjailija tehnyt.
Ja tässä yhteydessä se valkoinen täytyy kyetä ajattelemaan hieman laajemmassa kontekstissa. Ajatelkaapa vaikka, että Waltari olisi kirjoittanut Sinuhen sijaan sotaromaanin. Olisiko siellä ollut Viirilää tai Honkajokea. Tai edes Koskelaa siinä muodossa kuin se nyt on?
Linnahan nimenomaan lähti kirjoittamaan sitä "ruuneperiläisyyttä" vastaan, joka suomalaiseen kirjallisuuteen oli jämähtänyt. jostain 1800-luvulta; se sama virus, joka Aleksis Kivenkin oli syössyt ennenaikaiseen hautaan. Pentti Haanpäältä se puolestaan oli estänyt miehen parhaiden töiden julkaisun maailmansotien välisenä aikana.
Viirilä, Lammio, Lehto jne. olivat kaikki ikään kuin liian aitoja henkilöhahmoja. Liian totta. Siksi niitä oli ja on edelleen toisten vaikea hyväksyä.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Philadelphia Flyers
Tästä aiheesta ja tuota nimilistaa lukiessani tulikin mieleen, että yksi Tuntemattoman sotilaan hahmon todellinen esikuva on edesmennyt sukulaiseni. En viitsi paljastaa kuka heistä, koska sitä kautta nimimerkkini saattaa joillekin paljastua.

Jos Laineen elokuvasta suosikkihahmo pitää valita, niin valitsen Hietasen. "En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi."

Sotaromaanin lukemisesta on sen verran jo aikaa, että ihan tarkkaa muistikuvaa ei ole, mutta mieleen on jäänyt Honkajoki. Loistava kohtaus kirjassa, jossa muistaakseni juuri Honkajoki eteni nelinkontin jalat suorana ja perse pystyssä liikuttaen aina saman puolen kättä ja jalkaa. Tämä kohta sai nauramaan kuviteltua näkyä ääneen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös