Heh, pakko tunkea lusikka tähänkin soppaan: Succession on aivan loistava sarja - pieninä annoksina. Jos koittaa katsella yli kaksi jaksoa putkeen, niin alkaa jo tursuamaan yli ja aivan hyvä niin.
Tuo sarja jos mikä toimii kerran viikossa. Ja "realismia" Successionissa ei ole oikeastaan pätkän vertaa - ihan tarkoituksella - vaan kaikki on ammuttu yli (tai ali...) mutta sisäinen logiikka ja vuorovaikutus toimii uskottavasti eli loistavasti, hahmot toimivat itselleen loogisesti ja tarinaa viedään henkilöhahmojen kautta hienosti eteenpäin.
Itse olen tykännyt funtsia tuota sarjaa ikäänkuin jonkun skitsofreenisen hahmon pään sisäiseksi tarinaksi, jossa jokaisella hahmolla on oma vittupäinen minänsä ja jossain se pala "hyvyyttä" lymyilee. Vähän niinkuin se yksi lastenleffa tunteista, mikä nyt olikaan, mutta aikuisten monimutkaisempana versiona.
Jonkin verranhan tuo(kin) alkaa kyllä toistaa itseään ja kohokohdat ajottuvat ehkä sinne toisen kauden loppuun ja kolmannen alkuun, muistaakseni.
----------------------------------------------------------
Muista sarjoista: oon vilkuillut muutaman agenttijännärijutun, mutta onhan nuo nykyään toinen toistaan paskempia räjäytellään-ja-tapetaan-kaikki-kadulle-ja-ketään-ei-kiinnosta deus ex machina tarinankerronnalla varustettuja pökäleitä. Aika saatanan syvälle on ajauduttu Homelandista, Faudasta ym. kunnollisesta. Harmi kyllä, sillä aika usein näissä sarjoissa se premissi on kuitenkin kiinnostava ja toimiva - toteutuksessa sitten kiskotaan rima ihan maihin ja mennään helpoimman kautta. Muun muassa Who is Erin Carter?, Night Agent ja Black Doves sortuvat kaikki tähän samaan ja ampuvat uskottavuutta tarkkuuskiväärillä mahaan, sen sijaan että se on double-tap päähän.