Heh, tässä olet kyllä asian ytimessä! Mutta juu, ei se onneksi - ainakaan aina - ihan tuollaista sekoilua ole oikeassa elämässä. Vielä.
Heh, tässä olet kyllä asian ytimessä! Mutta juu, ei se onneksi - ainakaan aina - ihan tuollaista sekoilua ole oikeassa elämässä. Vielä.Nämä Elon Muskit yms superrikkaat ja heidän oikkunsa tuntuvat fiktiolta mutta niin vain nykyään eletään tälläisessä maailmassa.
Makuasioista ei tunentusti voi kiistellä, mutta kyllähän viimeisen kymmenen vuoden aikana superrikkaat on sarjoissa ja elokuvissa kuvattu "mulkkuina". Esimerkkinä HBO:n tuore White Lotus (etenkin ykköskausi). Myös perhedynamiikkaan sukeltavia sarjoja on maailma pullollaan. Muistan jopa katsoneeni ehkä 10-15 v. sitten TV-sarjaa, jossa oli juuri Successionin lähtökohdat (superrikas yrittäjäperhe, jonka isä on despoottimainen, mutta vanheneva, lapset tavalla tai toisella rikki ja sukupolven vaihdos painaa päälle), mutta sarjan nimi ei ole valitettavasti jäänyt päähän.Haluat joka viestissä väittää miten Successionin premissi on muka "puhkikulunut", "tylsä" ja "väsynyt" etkä voisi olla enempää väärässä mutta minä annan sinun olla sitä mieltä mutta jostain syystä se ei nyt tunnu riittävän. Katso rauhassa squid gamesia jos siitä pidät, itse en voi sitä sietää.
Ei tämä sen vaikeampaa ole.
No jahka jaksat jatkaa sarjaa niin uskon että sinä huomaat sarjan tason ja miten se eroaa jo unohtamastasi sarjasta.Makuasioista ei tunentusti voi kiistellä, mutta kyllähän viimeisen kymmenen vuoden aikana superrikkaat on sarjoissa ja elokuvissa kuvattu "mulkkuina". Esimerkkinä HBO:n tuore White Lotus (etenkin ykköskausi). Myös perhedynamiikkaan sukeltavia sarjoja on maailma pullollaan. Muistan jopa katsoneeni ehkä 10-15 v. sitten TV-sarjaa, jossa oli juuri Successionin lähtökohdat (superrikas yrittäjäperhe, jonka isä on despoottimainen, mutta vanheneva, lapset tavalla tai toisella rikki ja sukupolven vaihdos painaa päälle), mutta sarjan nimi ei ole valitettavasti jäänyt päähän.
Ei siinä, varmasti silti laatusarja ja tulee katsottua mutta eipä sillä kiirettä ole.
Jos nyt palataan vielä Squid Gameen, niin mielestäni aika erikoisia asioita siitä nostat esiin.
- Cliffhangerit: joo, niitä on. Mutta kun koko sarja on palvelussa niin halutessaan voi katsoa tuon cliffhanger-kohdan loppuun seuraavasta jaksosta (yleensä vie sen 5 min) ja jatkaa siitä sitten myöhemmin.
- vilkkuvat valot: en tunnista tätä sarjasta ongelmaksi
- statistien kuolemat: shokkiarvoa varmasti ykkösjaksossa, sitten vain osa peliä. Enemmän shokkiarvoa tuo "nimettyjen" henkilöiden kuolemat.
Sen sijaan tuo näyttelytyyli on sellainen, että ymmärrän tottumatonta korpeavan. Sellaista se tuppaa usein olemaan Koreassa/Japanissa. Jopa omaan silmään ykköskaudella pari sivuhahmoa olivat ärsyttävän räikeitä ylinäyttelijöitä. Kakkoskaudella tuota on selkeästi suitsittu vähemmäksi.
Älä huoli, katson kyllä jatkossakin kaikenlaisia hyviä sarjoja laidasta laitaan, myös HBO-matskua. Sinulla on vaan sen verta kärkäs tapa tuoda HBO-elitistisiä mielipiteitäsi esiin, että kommenttia tulee ajoittain laitettua.
Pakko sanoa että tää ei kyllä napostele yhtään. Ehkä se on lähinnä tuo sairaalasarja. Ne ei ole kyllä itselle ikinä uponneet. ER:ää tuli skidinä varmaan joskus katsottua kun muutenkin oli telkkarissa kolme kanavaa.Kovasti nyt Max mainostaa uutta sairaalasarjaa The Pitt - pääosassa Noah Wyle. En tiedä, miten kukaan joskus teho-osastoa katsonut ei näkisi kuvassa vanhentuneen Carterin ja siihen hahmoa tullaan varmasti vertaamaan.
Itsellä oli Olympialaisten aikana Max, ja onnistuin siinä ohessa kahlaamaan läpi muistaakseni kolme kautta tuosta sarjasta. Noin periaatteessa tykkäsin, mutta omasta mielestäni se pomppinen henkilöhahmojen käytöksessä etenkin alkupään jaksoissa vakavan draaman, ja kummelitouhun välillä laittoi ihmetyttämään, ja laski hieman sarjan pisteitä silmissäni.Nyt vasta sain aikaiseksi katsoa Succession, vahva suositus. Kolmas kausi vasta menossa. Hyvin käsikirjoitettu kaikki hahmot, vaikkei pystykään oikein samaistumaan kenenkään kanssa.
Vissiin 15 jaksoa, 15 tuntia tyyppinen setti, voisiko sanoa että 24 meets ER. En tiiä. Jännä nähdä onko saatu jotain uutta, uskottavasti, tuotua genreen. Tai edes samaa vanhaa riittävän laadukkaasti.Kovasti nyt Max mainostaa uutta sairaalasarjaa The Pitt - pääosassa Noah Wyle. En tiedä, miten kukaan joskus teho-osastoa katsonut ei näkisi kuvassa vanhentuneen Carterin ja siihen hahmoa tullaan varmasti vertaamaan.
Ymmärsit ilmeisesti väärin kommenttini cliffhangereistä. Hyvin voi katsoa yhden jakson kerrallaan ja lopettaa itselleen mukavaan paikkaan. Jatkaa seuraavaa jaksoa vain sen verran, että cliffhanger-kohta saadaan loppuun ja jättää siihen. Seuraavalla kerralla jatkaa siitä eteenpäin. Tämä toimii Squid Gamessa, koska koko homma on samaa jatkumoa muutaman päivän sisällä, eikä hahmoillakaan mitään suvantovaiheita ole. En siis itse ole kokenut tarvetta tällaiselle Squid Gamen kanssa, mutta käytin onnistuneesti sarjasta tehdyn realityn parissa. Tuon kanssa hyötyä oli myös turhien haastatteluiden ylikelauksesta, jolloin näki ne mielenkiintoisimmat kohdat tiiviissä paketissa.No jahka jaksat jatkaa sarjaa niin uskon että sinä huomaat sarjan tason ja miten se eroaa jo unohtamastasi sarjasta.
On tullut katsottua Japanilaisia leffoja paljon varsinkin Kurosawan tuotantoa ja jonkun verran Korealaisia mutta ylinäyttely ei ole ikinä paistanut noin silmään. Toki "vähän" epäreilua verrata yhden kaikkien aikojen ohjaajan duunia squid gameen mutta menköön nyt.
Jos tosiaan on tarkoitus katsoa koko kausi yhdellä istumalla niin cliffhangereilla ei ole niin väliä mutta muuten on paljonkin. Varsinkin jos jakso loppuu tökerösti kesken.
Loppukaneetistasi sen verran että muistan itsekkin että olet aieminkin tuonut kaikenmaailman orange is the new blackkejä mukaan kun olen arvostanut HBO:n tuotantoa joten ei tämä mikään yllätys ollut:D
Nyt alkaa mennä jo epätoivoiseksi. Samalla logiikallahan he olisivat voineet tukea koko tuotantokauden yhteen 9-10 tunnin elokuvaan ja näin katsoja olisi voinut pausettaa milloin haluaa. Mutta he tekivät niistä yksittäisiä jaksoja jotta annostelu on helpompaa mutta sitten kuitenkin jaksot loppuvat täysin kesken. Sanoin jo alusta asti että turhaa yrität puolustella sarjaa. Jos se toimii sinulle niin mainiota, itse en voi sitä sietää. Aika päästä siitä yli.Ymmärsit ilmeisesti väärin kommenttini cliffhangereistä. Hyvin voi katsoa yhden jakson kerrallaan ja lopettaa itselleen mukavaan paikkaan. Jatkaa seuraavaa jaksoa vain sen verran, että cliffhanger-kohta saadaan loppuun ja jättää siihen. Seuraavalla kerralla jatkaa siitä eteenpäin. Tämä toimii Squid Gamessa, koska koko homma on samaa jatkumoa muutaman päivän sisällä, eikä hahmoillakaan mitään suvantovaiheita ole. En siis itse ole kokenut tarvetta tällaiselle Squid Gamen kanssa, mutta käytin onnistuneesti sarjasta tehdyn realityn parissa. Tuon kanssa hyötyä oli myös turhien haastatteluiden ylikelauksesta, jolloin näki ne mielenkiintoisimmat kohdat tiiviissä paketissa.
Japsi/korealaisillahan tuntuu olevan kaksi vaihdetta, joko täysi stoalaisuus tai sitten tunteiden hyvin vahva ekspressointi. Usein näitä myös sekoitetaan samassa teoksessa eri hahmoilla tai jopa yksittäisen hahmon osalta eri tilanteissa.
Tasoahan Successionissa selkeästi on, en sitä ole missään vaiheessa kieltänytkään. Premissi on vain valitettavan mielikuvitukseton mielestäni ja hahmotkin muutaman jakson perusteella melko stereotyyppisiä tuollaiseen tilanteeseen. Despootti-isä, ylisuorittava tyttö, hulivilipoika, miellyttämään pyrkivä, mutta tässä epäonnistuva poika, rahan/vallanahne puoliso, tyhmä serkku jne. Toivotaan, että jatkossa hahmoihin ja juoneen tulee enemmän omaperäisyyttä!
Ointb:tä en ole koskaan katsonut. Sen mainitsin silloin, koska oli useammalla ranking-listalla tungettu HBO-sarjojen joukkoon. Sen enempää kantaa sarjan tasoon en ottanut.