Itsehän olen kyllä sitä mieltä että Tarkovskin, Ozun ja Bergmanin elokuviin verrattuina HBO:nkin sarjat on vähäpätöistä kuonaa. 50-kertainen kesto, mutta sadasosa merkityksestä. Mutta hauskahan sitä on välillä katsoa tyhjänpäiväisiä sarjojakin, samalla toki kännykällä jatkoaikaa selaten.
Sopranosiin en kyllä koske, kun siinä on se psykiatritantta. Melko epärealistista että mafiapomo kävisi kallonkutistajalla. Jotenkin vaan vaivaannuttaa ne kohtaukset, saati Tonyn märät unet psykiatristaan, enkä jaksanut katsella sarjaa muutamaa jaksoa pidemmälle. Elokuvat vie mafiahommissakin pidemmän korren, Kummisetä I-II, Mafiaveljet sekä Suuri Gangsterisota. Noissa niitä moniulotteisia henkilöhahmoja on jos jossain.
Minisarjat on parempia, kun niissä se draaman kaari on jotenkin hallinnassa, vähän elokuvien tapaan. On alku, keskikohta ja loppu. Taistelutoverit ja Pacific oli varmaan parhaita tällä osastolla. True Detectiven eka kausi myös hyvä. Chernobyl kompastui vähän liioitteluun, sekä joissain kohdin toistelemaan neuvostopropagandaa käyttäjän virheestä (kun koko voimalatyyppi oli riskaabeli), mutta draaman osalta oli ihan ok.