Jotkut nimimerkit ovat Suomen tappion syyksi kertoneet, että Venäjä sai ensimmäisen erän lopulla pelinsä toimimaan, ja se oli siinä. Vaikka siinä varmasti osa totuutta onkin mukana, on tulkinta äärimmäisen yksinkertaistettu ja mielestäni jopa yksisilmäinen - paljon mielekkäämpää olisi pohtia syitä ja seurauksia: miksi Venäjän peli ei aluksi ollut hallussa, miksi Suomen ote kirposi ensimmäisen vartin jälkeen, yms.
Suomi aloitti pelin todella hyvin - toi kiekkoa vastustajan alueelle, rikkoi vastustajan hyökkäykset, pakotti Venäjän ottamaan jäähyjä. Tietynlainen käännekohta oli Suomen 5-3 ylivoima, siitä olisi ollut PAKKO tehdä maali. Inhottaa kuulostaa Aurinkokuninkaalta, mutta siinä vaiheessa toteutui eräs pallopelien lainalaisuus - kun selviää 3-5 alivoimasta ilman takaiskua, lähes poikkeuksetta pelin hallinta kääntyy. Jos Suomi olisi maalin saanut sillä ylivoimalla, koko loppupeli olisi varmasti ollut erilainen, mutta minkälainen, sitä emme koskaan saa tietää.
Heti kun Venäjä selvisi alivoimistaan, se alkoi vyöryttämään hyökkäyksiä Suomen päätyyn, ja pian sai 1-0 maalin tehtyä. Tv-kuvista en koskaan saanut varmasti selville, mitä Jaakolalle ennen maalia tapahtui, mutta vaikutti jäähyn arvoiselta rikkeeltä, joten tuota maalia voinee sanoa varsin kyseenalaisin keinoin tehdyksi. Tässä vaiheessa ei ole enää mikään ihme, että Suomen oma peli hajosi - omasta hallinnasta ei saatu maalia, mutta vastustaja teki heti perään, ja vielä hieman teloi suomalaispuolustajaa. Varmasti kärsii sekä itseluottamus, että pelihalut.
Tämän jälkeen alkoi suomalaisten jäähyily. Tuomareilla oli toki osuutta asiaan, mutta kyllä Suomi tässä vaiheessa teki peliä myöskin itselleen vaikeaksi. Se, että pelin hallinta säilyi venäläisillä käytännössä koko loppupelin, ei ole mikään ihme, eikä johdu pelkästään taitoerosta - Suomi istui ensimmäisen erän puolivälistä toisen erän loppuun TODELLA paljon jäähyaitiossa, ja varsinkin Jussi Jokinen istui 2+10 ja vielä heti niiden perään uuden kakkosen, eli lähes erän verran. Ykkösen peli ei tietenkään toiminut yhtään edes tasakentällisin, kun kokoonpanoja piti muuttaa lennosta.
Syitä jäähyilyyn olivat suomalaispelaajien turhautumiset (loukkaantumiset, tappiotilanne), häilyvä tuomarilinja (muutama todella helppo jäähy, jotkut jäivät viheltämättä) sekä Venäjän momentum (Venäjän taitotaso näkyi siinä, että kun saivat pelin hallintaan, tekivät tarvittavat maalit, eivätkä koskaan antaneet pelin hallintaa takaisin Suomelle).
Ja vielä viimeiseksi eikä suinkaan vähäisimpänä, pakisto. Suomi lähti peliin kuudella pakilla, joista kaksi loukkaantui - molemmat Suomen pakiston parhaimmistoa. Yli puoli peliä neljällä pakilla + Kapasella, joka stunttasi parhaansa mukaan, ei VOI olla näkymättä pelissä.
Toisen erän jälkeen peli oli jo taputeltu. Vaikka jotkut väittävät, että maajoukkuepaidassa jokainen peli pitäisi vetää hampaat irvessä loppuun asti, ei sillä tässä pelissä ollut mitään merkitystä - peli oli jo hävitty, eikä ohueksi käynyttä pakkikalustoa ollut mitään järkeä kuormittaa yhtään enempää kuin oli pakko. Kolmas erä oli silkkaa kosmetiikkaa, ja olisi ollut tyhmää ja tarpeetonta enää tässä vaiheessa antaa kaikkeaan, koska pelissä ei todellakaan ollut niin isoa panosta.