Mitä ihvee-een puhetta tämä hallinta-höpötys oikein on? Jossain YLE:n foorumissa tuon vielä ymmärtäisi.
Suomi pörräsi nurkassa ja maalipaikat olivat nollassa. Slovakia johti ja piti Suomen helposti vaarattomana - ja käväisipä nakkaamassa välillä lisää börsiä.
Ottakaa nyt jo hyvät ihmiset ne anterot pois silmiltä ja katsokaa sitä peliä. Kiekon pitäminen ei ole hallintaa, vaan se on vain kiekon pitämistä. Slovakia hallitsi oman maalinsa edustan suvereenisti. Suomi (tänään ja muulloin) ajautuessaan hyökkäyksissään umpikujaan ei ryhmity uudelleen vaan alkaa punnertaa kulmassa. Tätä samaa se on ollut kohta kymmenen vuotta. Huonoja maita vastaan sieltä pistetään välillä börsiä pienen pörräyksen jälkeen ja joskus joku nummelin käy lyömässä takatolpalta tyhjään, mutta kun kaverikin osaa pelata, ei tuolla lailla tule mitään muuta kuin ihmettelyä siitä, miten maailmamparas maalivahti pelaa aina Suomea vastaan.
Kiekko omista muutamalla ylöspäin vievällä syötöllä laukaisupaikkaan. Yksi laukoo ja toinen tekee maskia. Kun ei uppoa, niin katsotaan onko mahdollisuus jatkaa hyökkäystä, jos ei ole niin karvaus päälle ja keskialueen puolustus kuntoon. Ja uutta matoa koukkuun. Jos kaveri sumputtaa, ja usein sumputtaa, niin sitten juuri ennen paitsiota kiekkoa päätyyn, jotta kaverin pakeilla on mahdollisimman vähän aikaa kääntyä. Ja taas kiekko sieltä laukaisupaikkaan mielellään poikittaissyötöllä ja mahdollisimman keskelle, yksi mies maskissa ja tätä rulettia sitten mennään. Ja kun sitä syöttöä kulmasta annetaan niin ollaan sitten varmoja, että sen kiekon alle jää vielä syötön jälkeenkin joku.
MM-kisoissa monet maat pelaavat ultrapuolustavalla collapsing defense systeemillä omassa päässä, jota en osaa valitettavasti suomentaa. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että kiekon alta peruutetaan melkein oman maalivahdin syliin asti koko porukalla ja lopulta vastustaja ajautuu pieneen kulmaan tai ampuu päin lihamuuria. Minnesota Wild pelaa juuri tällä lailla suunnattoman tuloksellista kiekkoa myös NHL:ssä. Sitä taktiikkaa vastaan Suomella ei nykyisellä taktiikalla ole tasan mitään mahdollisuuksia tehdä maaleja, ellei yksilöiden välillä ole ainakin kertaluokan taitoeroa.
Ja kuitenkin täältäkin saa lukea tällaista höpötystä pelin hallinnasta ja kiekon pomppimisesta. Pah ja pöh!
Yksinkertaista, kovaa, suoraviivaista ja kurinalaista jääkiekkoa. Viisikko tiiviinä pakettina omalta alueelta asti, eikä tällaisia puolenkentän onnistuu kerran kuussa, mutta mertsi muistaa sata vuotta avauksia, koska niistä kaveri tulee tuhatta vastaan. Pelataan kiekko suoraan maalipaikkaan ja lauotaan. Jos vastustajien annetaan laittaa tuo edellä mainitsemani "alivoimakuvio" kuntoon omassa päässä ei maalia enää tule kuin kerran kuukaudessa. Ja siinä on Suomen ongelma. Suomen joukkue on rakennettu pelaamaan vastustajan päädyssä 55 minuuttia pelistä ja se on samalla Suomen puolustusstrategia. Se ei toimi nykyaikaisessa jääkiekossa kohtalaisen tasaista vastustajaa vastaan. Omassa päässä ei edes osata pelata, ja kun tuo 55 minuuttia ei nykylätkässä maaleja tuota on tuloksena voittoja Itävalloista, komeitakin voittoja (ja 2+4 nummelineille, joita Mertsi voi sitten taas ensi vuoden kisoissa ihastella kun kisojen jälkeen saldo oli puolustajien toiseksi paras 2+5) ja ei sitten paljoa muuta. Paitsi jos vastustajakaan ei saa maaleja esimerkiksi omaa huonouttaan, huonoa tuuriaan tai Suomen veskan seistessä päällään "puolustajien" tunaroidessa kuka missäkin päin omaa puolustusaluetta.
No jooh. Jokohan kohta alkaa taas helpottaa?
EDIT: Olennainen pätkä jäi pois. Suomi siis pyrkii pelaamaan nimenomaan keskialueen ylityksen mahdollisimman nopeasti ja siinä on se virhe ja vanhanaikaisuus. Keskialue ei ole enää ongelma kuten viisi vuotta sitten. Nyt avain on toiminta hyökkäysalueella, jossa Suomi ja muutkin ajastaan jääneet joukkueet ajetaan tilanteisiin, joista maaleja syntyy aniharvoin. Keskialueen yli pitää siis mennä toki ripeästi, mutta ei pitkällä syötöllä vaan pakettina, jotta hyökkäyspäässä voidaan välittömästi rakentaa laukaisupaikka syötöllä (ja tietenkin on muutama vaihtoehtoinen syöttö, ettei linjaa ole aivan helppo katkaista) ja yksi mies riittää maskiinkin. Jos ei mene sisään, niin se hyökkäys on lähes poikkeuksetta tuloksellisesti ohi, niin karua se on. Vaikka miten tekisi mieli pörrätä kulmassa, ja vaikka se oli miten kivaa kun Tupu, Hupu ja Lupu sitä tekivät, niin hyvää joukkuetta vastaan se on ajan haaskausta nykyään.
Olennaista on siis se miten nopeasti toimitaan sen jälkeen kun siirrytään keskialueelta hyökkäysalueelle. Vastustajalle ei saa aikaa antaa muuttaa keskialueen puolustusta sumpuksi omalle maalille. Suomi puolestaan suorastaan perustaa taktiikkansa siihen, että pörrätään vastustajan alueen kulmassa tyytyväisenä, kun "hallitaan" peliä.