Eilinen voitto Huntersista Porvoossa on tainnut nostaa linnapaitojen luistimet puoli metriä irti jäästä. Eihän tuollaista alkua oikein mikään muu selitä.
Kannattaa muistaa, että Hokki on Heikkistä ja muutamaa muuta kokeneempaa pelimiestä lukuunottamatta todella nuori jengi, joka vasta opettelee pelaamaan miesten pelejä. Iso voitto sarjakärjestä oli varmasti makea ja sai joukkueen ehkä jopa uskomaan olevansa parempi, kuin se vielä oikeasti onkaan ja kun Titaanit taas pääsi iskemään ”vähän puskista” repussaan uusitun valmennuksen mukanaan tuoma buusti, oli turpasauna jopa odotettu.
Titaanit kun ei tosiaan ole niin huono joukkue, kuin mitä sen ennen joulua esittämät pelit antoivat olettaa ja samaten Kotka on vierasjoukkueen näkökulmasta katsottuna pienine kaukaloineen ja pahasuisine katsojineen paha paikka pelata.
Titaanit oli pirun hyvä ja sanoisin jopa, että se kokonaisuutena pelasi kauden parhaan pelinsä, mutta ei Hokki huono ollut. Nyt vain Titaanit teki kovalla prosentilla paikoistaan maalit ja ahdisti kovalla karvauksella sekä aktiivisella paineistuksella Hokin virheisiin, joista seuranneista tilanteista aivan jokaiseen ei Kinnunen (= yksi Suomi-sarjan parhaista veskareista) saanut tamineitaan väliin.
Huolestunut en silti kajaanilaisena olisi, sillä Hokilla on täysin omissa käsissä ylemmän jatkosarjan paikka. Kotona tutussa kaukalossa pelaaminen on varmasti ilman matkustamisen mukanaan tuomaa rasitusta paljon otollisempaa oman tason palauttamiseen, joten jos ja kun Hokki palaa normitasolleen, tulee se varmistamaan paikkansa pudotuspeleissä alkusarjan päätöskierroksilla.