Haukat todella pilasi Inkkareiden pikkujoulupäivän ja melkeinpä vaikutti, että olisivat käyneet lukemassa palstakollegojen Haukka-ketjussa tilaukseen pistäneen "isomman päänahan" metsästyksen ja päättäneet hoitaa homman heti eikä 15. päivä. Muutamia huomioita, kun pelin satuin näkemään:
Ekasta erästä ei voinut vielä päätellä juuri mitään, paitsi että jotenkin summittaiselta ja pari pykälää tavallista aneemisemmalta vaikutti Inkkareiden liike ihan alusta asti. Aiemmin joukkue on todella lennokkaasti järkkäillyt maalipaikkoja mm. tehokkaasti karvaten, mutta nyt jokin hyydytti tuon ja touhu puuroutui. Haukatkaan ei pelin alussa mitenkään erityisen vaaralliselta vaikuttanut, mutta kun kotijoukkue ystävällisesti otti väärän vaihdon jäähyn erän loppupuolella, nähtiin todella hieno Kärnä-Jokinen-ohjauskombinaatio ja kiekko oli hetkessä maalin katossa. Muutenkin erän vaarallisimmat tilanteet osuivat Haukoille ja Hokkanen oli maalissa vielä tässä vaiheessa hyvä.
Toinen erä on usein ollut Kaarinalla ensimmäistä parempi, ja selvästi vahvemmalla jalalla isännät tauolta palasivatkin. Harmi vaan, että alivoimalla liukas Ulessi pääsi läpi ja lirutti kiekon tolpan juuren ohi Hokkasen.
Mutta vielä hienompi oli hetkeä myöhemmin Seinelän vapauttanut läpisyöttö laidalta, kylmäverinen viimeistely ja sen jälkeen Haukat sitten otti tuon kehutun aikalisänsä. Ilmeisesti valmentaja sitten terotti aikalisällään jotain sellaista, että antakaa nyt Kaarinan aikansa painaa päälle ja jo uskoa kääntäneensä peli ja iskekää sitten sen jälkeen öbaut 5 maalia. Näin siis kävi ja en olisi kyllä osannut arvata, että kun Virmavirta oli ylivoimalla tasoittanut pelin, ei kulunut minuuttiakaan, kun Haukat iski vastahyökkayksestä 2-3 ja tuo oli sitten sellainen momentumin käänne, että Hokkanenkin jotenkin sen jälkeen mureni. Nimittäin neljä seuraavaa maalia olivat tuollaisia hieman kauempaa vetäistyjä, sinänsä kyllä tarkkoja ja kovia laukauksia, mutta joista olisin Hokkasen huippuvireessään voinut kuvitella ainakin jokusen nappaavan.
Haukat siis ratkaisi pelin ennen muuta hyvällä vastahyökkäysviimeistelyllään, pitkiä hyökkäysmyllyjä tai Inkkari-tyylistä maalinedusrymyämistä joukkue ei esittänyt oikeastaan lainkaan. Parhaina vieraista erottuivat Kärnä ja raamikas Jokinen ja myös ainakin Terho ja Lindbom liikkuivat liukkaasti. Kotijoukkue vaelsi niin varjojen mailla, että ainoa mitä voi kehua, oli Seinelän tekemä hieno 1-2-maali ja Pasosen siihen antama pystysyöttö.
Joulutaukoa edeltävät viikot puolestaan sitten näyttävät, menikö Inkkareiden alkukausi jopa epärealistisenkin hyvin, vai oliko tämä vain se pakollinen yksi surkea päivä. Hieman kyllä tuntuu, että joukkue, joka onnistuu häviämään viidellä maalilla kotonaan sekä Haukoille että Titaaneille, voi jatkossakin olla haavoittuvainen panosten kovetessa.
Ekasta erästä ei voinut vielä päätellä juuri mitään, paitsi että jotenkin summittaiselta ja pari pykälää tavallista aneemisemmalta vaikutti Inkkareiden liike ihan alusta asti. Aiemmin joukkue on todella lennokkaasti järkkäillyt maalipaikkoja mm. tehokkaasti karvaten, mutta nyt jokin hyydytti tuon ja touhu puuroutui. Haukatkaan ei pelin alussa mitenkään erityisen vaaralliselta vaikuttanut, mutta kun kotijoukkue ystävällisesti otti väärän vaihdon jäähyn erän loppupuolella, nähtiin todella hieno Kärnä-Jokinen-ohjauskombinaatio ja kiekko oli hetkessä maalin katossa. Muutenkin erän vaarallisimmat tilanteet osuivat Haukoille ja Hokkanen oli maalissa vielä tässä vaiheessa hyvä.
Toinen erä on usein ollut Kaarinalla ensimmäistä parempi, ja selvästi vahvemmalla jalalla isännät tauolta palasivatkin. Harmi vaan, että alivoimalla liukas Ulessi pääsi läpi ja lirutti kiekon tolpan juuren ohi Hokkasen.
Mutta vielä hienompi oli hetkeä myöhemmin Seinelän vapauttanut läpisyöttö laidalta, kylmäverinen viimeistely ja sen jälkeen Haukat sitten otti tuon kehutun aikalisänsä. Ilmeisesti valmentaja sitten terotti aikalisällään jotain sellaista, että antakaa nyt Kaarinan aikansa painaa päälle ja jo uskoa kääntäneensä peli ja iskekää sitten sen jälkeen öbaut 5 maalia. Näin siis kävi ja en olisi kyllä osannut arvata, että kun Virmavirta oli ylivoimalla tasoittanut pelin, ei kulunut minuuttiakaan, kun Haukat iski vastahyökkayksestä 2-3 ja tuo oli sitten sellainen momentumin käänne, että Hokkanenkin jotenkin sen jälkeen mureni. Nimittäin neljä seuraavaa maalia olivat tuollaisia hieman kauempaa vetäistyjä, sinänsä kyllä tarkkoja ja kovia laukauksia, mutta joista olisin Hokkasen huippuvireessään voinut kuvitella ainakin jokusen nappaavan.
Haukat siis ratkaisi pelin ennen muuta hyvällä vastahyökkäysviimeistelyllään, pitkiä hyökkäysmyllyjä tai Inkkari-tyylistä maalinedusrymyämistä joukkue ei esittänyt oikeastaan lainkaan. Parhaina vieraista erottuivat Kärnä ja raamikas Jokinen ja myös ainakin Terho ja Lindbom liikkuivat liukkaasti. Kotijoukkue vaelsi niin varjojen mailla, että ainoa mitä voi kehua, oli Seinelän tekemä hieno 1-2-maali ja Pasosen siihen antama pystysyöttö.
Joulutaukoa edeltävät viikot puolestaan sitten näyttävät, menikö Inkkareiden alkukausi jopa epärealistisenkin hyvin, vai oliko tämä vain se pakollinen yksi surkea päivä. Hieman kyllä tuntuu, että joukkue, joka onnistuu häviämään viidellä maalilla kotonaan sekä Haukoille että Titaaneille, voi jatkossakin olla haavoittuvainen panosten kovetessa.
Viimeksi muokattu: