Lauantaina 30.11., kun kylmä itätuuli piiskasi Turun lumettomia avenueita, seitsemän Toimintaryhmä Aladivarifanien matkaajaa (5 Turusta, 2 Salosta) oli valmiita länsirannikon lohko 6:n kauan odotetulle Naantalin retkelle, kärkiotteluun Tempoa vastaan.
Reittibussi tuli pahasti myöhässä, mutta matka sujui silti rattoisasti tutkaillessa kakkosdivarin tilastoja ja muisteltaessa lukioaikojen anarkistisia aamunavauksia ja muuta rattoisaa.
Armonlaakso (Vallis Gratiae) ja Aurinkotien ylämäki kuitenkin lopulta tulivat eteen sen jälkeen kun seurueemme oli ihastellut Naantalin monumentaalisen prameaa kaupungintaloa.
Saavuimme uuteen nopeasti kyhättyyn halliin, mutta onneksi vanhakin halli oli vielä bongattavissa ah niin "perunakellarin tuoksuisena", kuten seurueemme eräs jäsen tokaisi.
Itse peli sujui veljellisessä tasatahdissa, Tempo, joka täysin käsittämättömästi oli VIITSINYT ottaa matkaan vain 13 pelaajaa, tekaisi ensin johtomaalin. Tämän jälkeen juontaja pääsi hehkuttamaan EeRRRo SiRReenin tasoitusta kuin Aulis Virtas-imitaatiohehkutuksena. Eka erä 1-1.
Toisessa erässä sarjajohtaja ja puhtaan pelin Tempo oli koko lailla kovassa VG-vyörytyksessä ja Jukka Mulin siniviivalaukaus ylivoimalla tuotti kotijohdon. Kuitenkin kotijoukkueen hyvin torjuneelle maalivahti Wasströmille sattui yksi harmillinen nukahdus maskittomassa siniviivavedossa ja peli tasoittui 2-2:n, joka jäikin loppunumeroiksi.
Peli oli tiukka ja hyväasenteinen. Yksi seurueemme jäsen väitti, ettei taso ollut yhtään heikompi kuin yleensä Jää-Kotkien pelissä Ukissa oli ennen, toisen mielestä taas tasoero oli selvä. Tiedä häntä sitten.
Hallista puuttui pubi, onko uusmoralismi nousussa Naantalissa?
Noh, eipä ollut kaljajuottolaa vanhassakaan ladossa.
Yleisöä paikalla 140 (tämän kauden yleisökeskiarvo VG:llä 147, Tempolla 68), pieni pettymys tuo luku, mutta saattoihan joku harhautunut sielu eksyä esim. samaan aikaan pelattuun TPS-Jokerit-matsiin.
Pelin jälkeen perehdyimme Naantalin iltaelämään ja pikantti yksityiskohta oli, että kesäisin turisteja kuhisevalla Mannerheiminkadulla ei lauantai-iltana yhdeksän aikaan ollut kirjaimellisesti ristin sielua. Tännekö Suomi-sarja-joukkue, väreili hiljainen, hieman epäuskoinen kysymys ilmassa ihan niin kuin aina ennenkin...