Jaa, Lohjan Ankat siis lopettaa vähän niinku "tuosta vaan". Tämä saa kyllä ihmettelemään tällaista seuratoimintakulttuuria. Jotenkin sitä ajattelee - kai vanhanaikaisen romanttisesti - että urheiluseura on jotakin "elämää suurempaa", jotain isältä pojalle siirtyvää, paikkakunnan ja sen ihmisten identiteettiin liittyvää, eikä suinkaan tällainen "Perusta, pelaa, heitä pois" -kertakäyttöhyödyke, joka voidaan lopettaa kun sen perustajia ei homma enää nappaa.
Tämä kai on aikamme henki. Seurojen elinsykli on 10-20 vuotta tai jopa sitäkin vähemmän. Onhan näitä esimerkkejä eri lajeista jo lukemattomia. Toki on onneksi olemassa yhä perinneseurojakin. Ollisi mielenkiintoista päässä ajassa eteenpäin 50 vuotta, ja katsoa kuinka moni 1970-luvun jälkeen perustettu suomalainen urheiluseura on enää hengissä. Tuskin monikaan. Yritä tässä nyt sitten perinteitä vaalia. Toki sitäkin arvokkaammiksi käyvät nämä perinneseurat.
Vähän sekava tilitys, eikä tämän ole tarkoitus henkilökohtaisesti loukata ketään Lohjan Ankkojen toimijoita. Ihmettelenpä vain.