En ole täysin varma, minkä ketjun tavaraa tämä kommenttini on, mutta Hannu Aravirran
kolumnista pidin. Hyvää tarinaa jo kuullun jatkeeksi, ja edelleen olen sitä mieltä, että on hyvä korostaa Sihvosen lempitermin olevan vain uusi nimi jo olemassa olleelle asialle. Jää sellainen itsekorostus vähän taaemmaksi, ainakin toivottavasti.
Varsinkin tuon tekstin kolmas ja neljäs kappale -en nyt tähän käy niitä kopioimaan- ovat rautaista asiaa tuomaritoiminnasta. Ara ei kitise linjasta, vaan sen ajankohdasta, jolloin se tuli tietoisuuteen. Toivottavasti todella jatkoa ajatellen tästä kaikesta otetaan oppia.
Ketjukokeiluista Ara tuumi samansuuntaisesti kuin Pirnes studiossa, kolmessa viimeisessä pelissä tulee olla kokoonpanot selvillä. Tämän asian näen vähän ristiriitaisesti kuitenkin. On totta, kuten Erkkakin sanoi, että se on kanadalainen tyyli ollut kisoissa. Kuitenkaan ihan miettimättä ei kannata eri maiden tyylejä kokeilla, sillä totutteluun ei ole kovin paljon aikaa.
Hyvä puoli tässä kuitenkin on ollut Erkan rohkeus tehdä jotain poikkeavaa. Jotenkin on vain muistikuva, että juuri Aravirran aikana alussa päätetyillä mentiin joko syteen tai saveen. Voin muistaa väärinkin, mutta on vähän uutta suomalaisessa kiekkokulttuurissa tällainen jatkuva muutos. Hyvää tässä on nimenomaan se, että Erkka ei vastoin kaikkia odotuksia olekaan pelkästään kaavoihin kangistunut filosofi.
Samoin kuulosti hyvältä Pirneksen kertoma pieni tuuletus pukukopissa. Ketään ei tarvitse joukkueen edessä nöyryyttää -edes Niinimaata-, mutta tiettyä särmää on valmentajalla oltava -jo uskottavuudenkin takia.
Semmoisia ajatuksia, loppujen lopuksi Tapio Suominen on oikeassa, kun sanoi, että ketjumuutokset on ok, kun tulosta syntyy. Se tärkeintä on, ja kuitenkin pystyn luottamaan siihen, että Erkka ei suorita mitään kokeita tällaisessa paikassa menestyksen kustannuksella. Että jos hävitään, luulen, ettei syytä tarvitse etsiä Erkan kokeista.