Mikä vittu täällä porukkaa vaivaa? [/B]
Jonkin tasoinen realismi? Saksa ja Venaja on taysin eri tasolla suomalaisen jalkapallon kanssa. Niin sarjatasollisesti kuin maajoukkueenkin kanssa. Siita ei liene paljoa erimielisyytta? Fakta kun on, etta Suomen maajoukkueessa on edelleenkin paaasiassa pahasti loukkaantumisherkkia (ja sita kautta paaasiassa pelaamattomia pelaajia), seurajoukkueissaan lahinna vaihtopenkilla istuvia ja joko Suomessa tai aikalailla Veikkausliigan tasoisessa sarjassa pelaavia perussuorittajia. Toki kysymyksessa on joukkuelaji ja yksiloihin ei pida liikaa tuijottaa, mutta maailmassa ei ole montaa valmentajaa, jotka pystyvat tekemaan keskinkertaisista pelaajista menestyvan joukkueen. Keskinkertaisista verrattuna tassa tapauksessa karsinnan ym muihin pelaajiin. Rutiinitaso, menestyskokemus, joukkueen ja joukkuekaverien taso jne jne
Huutoahan tastakin tulee, mutta koska en ole ennenkaan pelannyt pohjois-korea -tyylista "yhden mielipiteen" (mustavalkoinen omanihannointi ja sen vastaisesti uuden oppiminen ja asioiden laajemmalti nakeminen) vastustamista, niin uskaltaudun sanomaan taas mielipiteeni. Mielipidehan tama on, ei yleinen fakta.
Saksa ei ole enaa Saksa, jota se oli 80 ja 90 luvuilla. Se ei silti tarkoita sita, etta NYT olis jotenkin paikka iskea. Toki Saksa voi Suomelle havita (urheilun paras puolihan on yllatyksellisyys), mutta kylla todennakoisyys nollaan pisteeseen Saksalta on yli 90%. Suomalaisten pelaaminen Venajan liigassa ei ole tietenkaan mikaan mittari, mutta jos siella pelaa yksi (mielestani!) yliarvostettu suomalainen, se kertoo jo paljon siita, miten naihin otteluihin ollaan lahdossa. Nuoren Venajan otteissa Venajalla tulee tasantarkkaan kakkuun. Helsingissa sitten on mahis ottaa piste (ja karsintojen kakkostilaan mahdollisesti oikeuttava voittokin?). Meinaan aikalailla faktahan on se, etta Suomi pelaa aina "hyvin" kun se pelaa tasurin isoja maita vastaan, kun nama isot maat taas rutiinisuorittavat tarvittavan tasurin Suomen tasoisia maita vastaan, jos siihen tarvetta on. Niin kun teki Portugal:kin manna viikolla.
Eli kun tassa karsinnassa Suomi taistelee kakkospaikasta ja pisteiltaan nimenomaan hyvasta kakkospaikasta, niin silloin fokuksen pitaa olla Venajassa. Lichtenstenista ja Azereista pitaa talla kertaa ottaa 12 pinnaa, jos tahan tavoitteeseen edes halutaan. Siita ei pida edes keskustella. Siita lahdetaan. Ihan kun niita peleja ei edes pelattaisi. Sitten Wales. Kotiottelu kuuluu samaan ryhmaan asken mainitsemieni otteluiden kanssa. Kotiottelusta pitaa ottaa siis voitto ilman muuta ja sitten Cardiffista pitaa ottaa piste, vahintaan. Eli ennen kun Venaja ja Saksa peleista aletaan edes puhua, niin kasassa pitaa olla vahintaan 16 pinnaa 18sta mahdollisesta. Kova suoritus, mutta ei mahdoton, sen myonnan. Ja sanon sen jo nyt, ettei Kaivanto et al paase puolentoista vuoden paasta taas samasta jankkaamaan, etta jos noista otteluista ei tuota pistemaaraa ole kasassa, ei MM-kisat ole edes lahella. Ei maalin paassa, eika kulman takana.
Saksa voi meinaan pisteen jossain menettaa (poislukien Venaja-ottelut), mutta ei kai sen enempaa. Saksasta ei saa Portugalin tyyppista joukkuetta, joka on "helppo" yllattaa useammin kun kerran per karsinnat. Rutiinitaso tamankin paivan Saksalla on sen verran kova. Venajassa on siis Suomen mahdollisuus. Nuori joukkue on Suomelle erityisen paha, semminkin kun Suomen hyokkayskalusto on eurooppalaisella tasolla sanalla sanoen heikkoa. Suomi pystyy noihin "hyviin" 0-0 peleihin lahinna maalivahti ja puolustuspelaamisen takia. Tehda sitten se yksikin maali joka ratkaisee, on ihan eri juttu kun "oltiin maalin paassa unelmasta". Suomella ei yksinkertaisesti ole talla hetkella sellaista "clutch" pelaajaa, joka nousee tarvittaessa esiin ja perkele tekee sen maalin. Ainoa, joka siihen pystyy on Forssell ja niin kauan kun mies pelaa Englannin kakkostasolla "puolet vuodesta" loukkantuneena ja sita kautta pelirytmin kadottaneena, niin aika harvassa nama "perkeleet" on olleet. Azereita vastaan nahtiin yksi, milloin seuraava? Milloin oli edellinen?
Eli siis, loppukiteytyksena, karsintaryhman kolmesta etukateen heikommasta maasta on otettava vahintaan se 16 pinnaa eika yhteenkaan 0-0 peliin ole mielestani varaa. Tuo yksikin mahdollinen tasuri pitaisi mielestani olla luokkaa 1-1 tai 2-2, jotta hyokkays pystyisi olemaan matsissa mukana osoituksena edes jonkinlaisesta voitonmahdollisuudesta. Nollalla maalillla ei kai olla edelleenkaan voitettu yhtaan fudismatsia kautta historian? Ja jos tuota 16 pinnaa ei siis noilta mailta saada, niin mina olen valmis lyomaan vetoa, etta kisoihin ei paasta edes kakkospaikalta karsimaan. Nyt lohkossa ei ole Belgian eika Serbian tasoisia "tasoittajia" eika ole myoskaan joukkuetta, joka on Suomea etukateisarvioinneissa parempi ja jolta haetaan "puolivahingossa" avausmatsista 3 pinnaa vieraista. Ellei se ole siten Venaja. Ja siina se taman karsinnan kulmakivi juuri onkin, jonka olen kai tassa tekstissa tuonutkin esiin jo pariin kertaan... itseani toistaen.
Riittaako sitten 19 tai 20 pinnaa (eli max kaksi-kolme tappiota) jatkokarsintoihin? Siihen ei Suomella ole osaa eika arpaa. Se riippuu jo muista lohkoista. Se mihin on, on se, ettei yhteenkaan 0-0 peliin (lukuunottamatta kotipelia Saksaa vastaan) ole varaa eika jaada taas odottelemaan yhtaan apuja muilta. Portugal, Serbia ja Belgia pelit on nyt pelattu.
Nyt takaisin studioon, Kaivanto?