Jos tahtoo Kolkan kentälle jr:n tilalle, niin saa sitten varautua siihen että laitojen kautta ei tule yhtään paikkaa, ainakaan keskitysten kautta. JJ ei 1vs1 tilanteissa kierrä Zhirkovia(jos pelaa) ja vaikka kerran kiertäisikin, niin keskitykset ovat ihan yhtä huonoja kuin Kolkan vastaavat, jos eivät jopa huonompia. Kolkka voi muutaman kerran nopeudellaan päästä ehkä ohi 1vs1 tilanteissa, mutta ratkaisut ovat 99% ajasta todella heikkoja. Eikä potkutekniikka riitä kummoisiin keskityksiin. Eri asia toki sekin että onko noihin keskitykseen menijöitäkään. JJ on laiturina ainoastaan silloin toimiva(tai edes sinnepäin) vaihtoehto isompia maita vastaan, kun saa ajaa sisään painottomalta puolelta, eikä todellakaan ns. normaalina wingerinä.
Tässä on hyvää pohdintaa. Haluaisin lisätä tähän vielä sen, että Venäjää vastaan korostuu laitapelaajien (lähinnä linkkien) puolustuspelaaminen, koska Venäjän laitapakit nousevat vaarallisesti. Se on muutenkin modernin jalkapallon selkeimpiä tunnusmerkkejä, ja menestyvillä joukkueilla on väsymättömiä ja vaarallisia laitapakkeja.
Kysymykseen koskien Kolkkaa ja Losaa olen tällä hetkellä hieman hämilläni. Jostain syystä olen ihan varma, että Baxter laittaa Kolkan kentälle juuri tuon nopeuden vuoksi. Toisaalta Venäjän laitapakit ovat myös nopeita, joten ehkä olisi paikallaan miettiä jopa Losaa siihen. Losa taas on sitten puolustussuuntaan kysymysmerkki, lähinnä siksi, että kunto taitaa olla edelleenkin arvoitus. Kolkka ei minusta ole kummoinen alaspäin.
Johanssonista olen täysin samaa mieltä, pelinrakentelu siltä laidalta on heikkoa ja Tintin vahvuus piilee nimenomaan siinä, että pääsee kaventamaan painottomalta puolelta.
Eniten itseäni askarruttaa ja kiinnostaa kuinka Suomi hyökkää Venäjää vastaan. Nythän se oli pakotettu pelaamaan laitojen kautta ja oikeastaan se sopikin Suomelle hyvin, koska varsinkin Losa oli kuin kotonaan kun pääsi haastamaan pakkeja. Venäjän vahvojen laitojen vuoksi voi olla, että Suomi yrittää pelata keskeltä palloa kärjelle.
Kahden kärjen taktiikkaan en oikein usko, enkä siihenkään, että Shefki olisi avauksessa. Jos Litti pelaa, niin silloin Forssell on oikea vaihtoehto avaukseen, koska hän osaa pelata Litin kanssa paremmin kuin Kuqi. Nyt kun kyseessä on kotiottelu, voi olettaa Suomen pelaavan rohkeasti heti alusta. Käytännössä siis jopa Saksa-ottelun kaltainen elämysfutis on mahdollista, Suomi tarvitsee maalin ja voiton.
Suomen vahvuus on kuitenkin edelleen loppujen lopuksi puolustuspelaamisessa ja vastaiskuissa. Nämä kaverit ovat tottuneet pelaamaan siten maajoukkueessa, ja toisaalta se sama Saksa-ottelu osoitti, kuinka haavoittuvainen Suomi on, jos se pyrkii pelaamaan lähes yli-optimistisesti.
Avainasemassa on taas pallokontrolli ja syöttöpeli, eli keskikentällä on pakko onnistua omissa syötöissä. Siihen on hyviä työkaluja olemassa, nyt on kyse siitä, että pelaajat onnistuvat. Viimeksi Venäjää vastaan Suomi hävisi pelin keskikentällä ja osaksi juuri siksi, ettei palloa pystytty pitämään juuri lainkaan, lukuunottamatta loppuhetkiä kun Litti tuli kehiin.
Puolustuksessa minua arveluttaa Pasanen ja toisaalta myös Kallio. Peetu ei ole vakuuttanut lainkaan viime aikoina, Bundesliigassa huono peli Wolfsburgia vastaan ja nyt ihme tötöilyä tässä pelissä. Lampi oli jopa parempi, mutta onko Venäjä sitten numeroa liian iso hänelle? Samoin Moisander olisi houkutteleva vaihtoehto laidalle ja osoittaisi kyllä suurta rohkeutta Baxterilta. Eiköhän siellä silti Kallio viiletä kokemuksensa turvin.
Valtava haaste tuo Venäjä-peli tulee olemaan ja odotan itse sitä innolla. Mikäli taivaankappaleet ovat kohdillaan, olen itse SMJK:n joukoissa tekemässä omalta osaltani kaikkeni, jotta Suomi voittaa.