Jokohan on Suomen aika?
Tosiaan sunnuntaina arvotaan jo tulevien karsintojen lohkot, joten ei muuta kuin nokka pystyyn ja katse kohti tulevaa. Suomi hyppäsi hienojen karsintojen ansiosta viitoskorista aina kolmoseen asti, lähtökohdat ovatkin tältä osin huomattavasti paremmat kuin menneisiin karsintoihin lähdettäessä. Toivottavasti arvonnoissa käy vielä hieman tuuriakin, mikä tasoittaisi entisestään Suomen tietä kisoihin.
Ykköskorissa on tarjolla lähinnä todella kovia maita, mieluisimmat vastustajat tuosta porukasta ovat ehdottomasti Kroatia ja Kreikka. Inhottavin on ainakin omaan makuuni Italia, joka puolustaa tarkasti ja iskee taitavien yksilöiden avulla maaleja tai jos ei muuten onnistu niin filmaamalla sitten.
Kakkoskoristakin löytyy pahoja vastustajia, Englanti näistä nyt varmasti nimilistan perusteella kovin, Venäjä, Romania ja Turkki omaavat kovat joukkueet ja ovat vaikeita vieraspaikkoja. Toivottavasti nämä pahimmat nyt vältetään, koska lähtökohtaisesti taistellaan kakkoskorin joukkuetta vastaan pääsystä jatkokarsintaan.
Israel tuntuu kaikkein helpoimmalta, joskaan vierasmatkasta ei varmasti tule helppo. Toiseksi paras vaihtoehto on Skotlanti, vaikka pelasivatkin hyvät karsinnat. Mikäli näistä kumpikaan ei kuitenkaan satu samaan lohkoon, niin meikäläinen toivoo Ruotsia samaan lohkoon. Onhan ruotsalaisilla komea arvokisaputki, mutta itse en näe Ruotsia kuitenkaan niin kovana joukkueena. Tietysti pelaavat kurinalaisesti kuten Suomi, joten siinä mielessä voi olla vaikea vastustaja.
Nelosesta täytyy toivoa mahdollisimman heikkoa maata, koska nämä joukkueet ovat kuitenkin vain hieman Suomea heikompia, joten vaara tasureihin on ilmeinen. Vastaavasti kahden ensimmäisen korin joukkueiden rutiinitaso ja viimeistelytaito (lue: huippuhyökkääjät) tuovat pääsääntöisesti näille joukkueille voitot huonompanakin päivänä.
Wales on syytä välttää tästä korista. Liettua vaikuttaa näistä helpoimmalta, Moldova ja Kypros ovat myös ihan toivottavia vastustajia, Moldovan reissusta voi tosin tulla vaikea.
Viitoskorissa taso on jo varsin heikkoa, tosin täytyy muistaa, että Suomi lähti näihin karsintoihin tästä korista. Islannilla on useampi kansainvälisen tason pelaaja, mutta sen jälkeen taso ilmeisesti tippuu selvästi. Islanti voitti päättyneissä karsinoissa kuitenkin Pohjois-Irlannin kahdesti ja pelasi Espanjan kanssa tasan, vastaavasti hävisi Liechtensteinille puhtaasti 3-0. Islanti ja Itävalta taitavatkin olla ne joukkueet, jotka viitoskorista mieluiten välttää.
Viimeisestä korista Viro olisi mukava kohdattava, voisi jopa meikäläinen harkita vierasmatkalle lähtöä. Azerbaidzhan tuolla hieman kummittele, joskin tuossahan olisi oiva tilaisuus hakea revanssi. Parasta ehkä kuitenkin olisi, että Suomi pääsisi viiden joukkueen lohkoon ja todellinen kääpiö puuttuisi lohkosta kokonaan.
------
Nähdäkseni tulevat arvonnat eivät ole kuitenkaan mielenkiintoisin keskustelunaihe vaan se millaisella joukkueella Suomi ylipäätään tuleviin karsintoihin lähtee? Tätä asiaa ei ole liiemmälti mediassa kuin täälläkään käsitelty, joten on korkea aika potkaista keskustelu käyntiin.
Tilannehan on se, että kaksi Suomen kaikkien aikojen pelaaja on hyvin lähellä lyödä nappulat naulaan ainakin maajoukkuepelien osalta. Jari Litmasen pelitaidot ovat täysin kiistattomat, mutta niin on myös miehen surullisen kuuluisa loukkaantumishistoria. Litti on kuitenkin palanut takaisin kerta toisensa jälkeen, miestä on ajanut eteenpäin rakkaus lajia kohtaan ja haave viedä Suomi jonain päivänä jalkapallon arvokisoihin. Tuon unelman toteutuminen oli niin lähellä kuin se olla voi, Suomi jäi maalin päähään EM-kisoista.
Samalla se saattoi olla Litmasen viimeinen mahdollisuus, ikää on kuitenkin jo 36 vuotta ja seuraava mahdollisuus on vasta vuonna 2010, jolloin Litmanen on jo 39-vuotias. Itse en vain jaksa uskoa, että Litmanen pysyy sellaisessa pelikunnossa, että pystyy auttamaan maajoukkuetta. Tietenkin on pieni mahdollisuus, että Litti lähtee vielä viimeiseen taistoon kisapaikasta, mutta siinäkin tapauksessa huomattavasti pienemmässä roolissa kuin tähän asti.
Hyypiän kohdalla tilanne on varsin mielenkiintoinen, hän pelaa yhä 34-vuotiaana kansainvälisellä huipputasolla, josta muut maajoukkueen pelaajat voivat ainoastaan haaveilla. Ilmassa on kuitenkin ollut merkkejä, että Hyypiä panostaa jatkossa ainoastaan Liverpoolin peleihin. Hyypiänkin ura on selvästi jo ehtoopuolella ja kun jalka alkaa painaa, alas tullaan hyvinkin nopeasti. Itse asiassa uskon, että Hyypiä pystyy pelaamaan vielä huipulla kauden verran, mutta sen jälkeen tulee selvä notkahdus. Hyypiä tuskin kuitenkaan lähtee vuodeksi maajoukkueen mukaan ja hyppää kesken karsintojen sivuun. Vaan jatkaessaan sitoutuu täysillä projektiin, jonka tähtäin on vuoden 2010 MM-kisoissa. Samat sanat koskevat myös Litmasta, samalla nämä herrat kuitenkin ymmärtävät, etteivät he enää voi 39- ja 37-vuotiaana olla maajoukkueen kantavia voimia, mikäli Suomi aikoo kisoihin. Realiteetit ovat lahjomattomat, vaikka tässä yhteydessä puhutaan kaikkien aikojen pelaajista, joille kisapaikan olisi suonut.
Litmasen ja Hyypiän lisäksi ainakin Niemen, Nurmelan ja Kolkan maajoukkueura on hyvin lähellä loppuaan. Niemi on ollutkin jo pidempään poissa, mutta palasi näihin karsintoihin siltä varalta, että Jääskeläinen ei olisi pystynyt pelaamaan. Niemi saattaa tulevaisuudessakin pelata jonkun ottelun, mikäli Jääskeläiselle käy jotakin, muussa tapauksessa ei.
Nurmelan pitäisi olla täysin selvä tapaus, mies ei ole ollut enää pitkiin aikoihin maajoukkuetasoa ja ikääkin on jo 35 vuotta. Nyt on vihonviimeinen aika antaa nuoremmille paikka.
Kollkka on ollut maajoukkueen vakiokalustoa hyvin pitkään ja oli sitä menneissäkin karsinoissa. Ongelma on kuitenkin se, että Kolkka elää nopeudestaan, joka alkaa kuitenkin 33-vuoden iässä oleellisesti heiketä. Suomella on kuitenkin niin paljon pelaajia tarjolla keskikentälle, joskaan ei laitapelaajia, että Kolkka tippuu vääjäämättä tulevissa karsinnoissa penkille ja 2010 edes joukkueeseen mahtuminen vaikuttaa vaikealta. Nuoremmat yksinkertaisesti ajavat ohi ja niin sen kuuluukin olla.
Litmanen, Hyypiä, Niemi, Kolkka ja Nurmela poistuminen jättää suuren aukon joukkueeseen, etenkin kokemuksen osalta. Mutta jossain vaiheessa sukupolven vaihdos on tehtävä, ikuisuuksiin ei voida odottaa. Nyt alkaa olla korkea aika, nimittäin Suomi on yksi Euroopan vanhimmista maajoukkueista, ellei jopa vanhin. Tämänkin jälkeen maajoukkueeseen jää kuitenkin riittävästi kokeneita pelaajia, kuten Jääskeläinen, Tihinen, Kuivasto ja Johansson.
Miltä Suomen joukkue sitten näyttää tuleviin karsintoihin lähdettäessä? Ketkä nousevat uusina pelaajina maajoukkueeseen? Kuka joukkuetta ylipäätään valmentaa? Paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin oikeat vastaukset saadaan kuitenkin vasta tulevaisuudessa.
Maalivahtitilanne on selvä, Jääskeläinen näytti näissä karsinoissa olevansa huippumaalivahti, johon Suomi voi luottaa täysin. Kakkoseksi on vahvimmin tarjolla Kaven ja Bahne, tosipaikan tullen Niemi voi kuitenkin löytyä Suomen maalilta.
Puolustus piti loistavasti menneissä karsinoissa, mutta puolustuslinja itsessään voisi hieman hienosäätää. Kaksi varmaa nimeä on jo nyt, nimittäin Tihinen ja Pasanen, mutta siinäkin on mietittävää laitetaanko Pasanen oikeaksi pakiksi vai toppariksi Hyypiän paikalle. Pasanen olisi mahdollista istuttaa toppariksi, mutta kun toppariksi on tarjolla Kuivastokin, niin näkisin parempana ratkaisuna, että Pasanen pysyy edelleen oikealla laidalla.
Sitten on Kallio, joka mielestäni on riittämätön vasemmalla, Kallio on yksinkertaisesti liian hidas ja kömpelö. Siihen vedotaan, ettei parempiakaan ole, mutta onko tuo totta? Nyt seuraavien karsintojen alkuun on lähemmäs vuosi aikaa ja tässä on hyvä mahdollisuus kokeilla uusia vaihtoehtoja. Lampi, Nyman ja Timoska?
Lampi voisi olla ratkaisu ongelmaan, tässä Suomella olisi sentään laitapuolustaja, joka tosin pelaa mieluummin oikealla. Mutta joka tapauksessa Lammen ominaisuudet ovat huomattavasti paremmat laitapelaamiseen kuin Kallion. Hän on huomattavasti Kalliota nopeampi ja teknisempi. Näin olen käsittänyt, ettei Lampi saa oikein vastuuta seurajoukkueessaan, mutta samassa yhteydessä puhuttiin myös siitä, ettei Kallio saa yhtään sen paremmin Sveitsin liigassa. Korjatkaa jos olen väärässä.
Keskikentälle löytyy mukavasti pelaajia, mutta suoranaiset laitapelaajat puuttuvat kokonaan. Tainio ja Väyrynen ovat itsestään selviä valintoja, kunhan vaan pysyisivät kerrankin kunnossa. Sjölund pelasi hienot karsinnat, kun hänelle annettiin kunnon mahdollisuus. Sjölund kuuluu seurajoukkueen luottopelaajiin, joten asiat ovat siinäkin mielessä hyvin, joskin siirtoa suurempiin ympyröihin voisi pikkuhiljaa miettiä. Roman Eremenko löi itsensä läpi menneissä karsinoissa ja rooli tulee tulevaisuudessa varmasti vain kasvamaan. Hetemaj olisi kaiken järjen mukaan ollut jo nyt maajoukkueessa ilman loukkaantumista ja tulee olemaan seuraavissa karsinoissa tärkeä pelaaja Suomelle. Heikkinen raatoi keskikentän keskustalla kiitettävästi, mutta pallollinen peli olikin sitten olematonta. Heikkinen on kuitenkin rikkovaan rooliin keskikentän pohjalle kuitenkin selkeästi Suomen paras vaihtoehto.
Hyökkäys oli Suomen ongelmana menneissä karsinoissa ja varsin hataralla pohjalla liikutaan tulevissakin karsinoissa. Nimittäin tosiasiassa Suomi ei kestä Forssellin eikä Eremenkon loukkaantumista. Nämä herrat ovat ainoat kansainväliset mitat täyttävät hyökkääjät, Kuqi ja Johansson tarjoavat erilaisia vaihtoehtoja kärkeen, mutta todellisiksi ratkaisijoiksi heistä ei ole. Täytyykin vaan toivoa, että Forssell ja Eremenko pysyvät kunnossa, koska he ovat jo osoittaneet pystyvänsä ratkaisuihin kunnossa ollessaan.
