Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tämä on kuin kopio kotona vaimon kanssa käymistäni monista keskusteluista. Siis juuri noin menee sosdem-logiikka. Monen muunkin hallinnonalan puolella kuin perusturvassa, mutta sosiaalitoimi on erittäin konkreettinen ja tavanomainen esimerkki.Erään suuren suomalaiskaupungin sosiaalivirasto on oikein malliesimerkki demariudesta. Siellä on keksitty oikein kunnon demarihenkinen kaava, joka menee yksinkertaistettuna näin: Toimipisteessä 1 työskentelee kaksi henkilöä, jotka tekevät toimeentulotukipäätöksiä. Toisen työntekijän jonotusaika anomuksen saapumisesta päätöksen tekemiseen on 3 päivää ja toisen työntekijän jonotusaika on 5 päivää. Tästä saadaan keskiarvoksi 4 päivää.
Toimipisteessä 2 työskentelee myös kaksi henkilöä, joiden jonotusajat ovat 8 päivää ja 12 päivää. Keskiarvoksi saadaan 10. Ja sitten tulee se demarihenkinen ratkaisu. Pidempi keskiarvo on merkki lisäresurssien tarpeesta. Eli, mitä pidempään hakemuksia pidetään jonossa ja mitä hitaammin työskennellään, sitä enemmän sinne kohdistetaan resursseja.
Yleensä kunnallisessa sossutoimessa ei juuri palkita tehokasta ja tarkkaa työskentelyä, mikä ahkeraa osaa porukasta vituttaa. Ikään kuin velttoilusta ja pikkuasioiden kanssa puuhastelusta syntyy itsekseen normi jota esimiestaso ei kykene kyseenalaistamaan. Eikä kyse ole välttämättä esimiehen taidoista, kun ei ole kunnon työkaluja millä vaatia kunnallisvirkamieheltä jotakin tiettyä määrää toimeentulotukipäätöksiä per kk tai vuosi.
Voidaan tietysti pitää loppumattomasti tiimipalavereja ja kahdenvälisiä keskusteluja joilla tilannetta yritetään kohentaa, mutta semisti veltto tai kyvytön työntekijä voi halutessaan olla huoleton riippakivi eläkkeelle saakka. Varoituksen antaminen virkamiehelle velttoudesta on vaikeaa, puhumattakaan irtisanomisesta.
Keppiä ei voi käyttää mutta ei oikein kunnon porkkanaakaan. Pitäisi olla kunnon tulospalkkiot määrällisestä ja laadullisesta suoriutumisesta esimerkiksi juuri toimeentulotukipäätösten tekemisessä, mutta sehän ei taas vasureita miellytä. Vaimoni teki edellisessä työpaikassaan suunnilleen tuplamäärän toimeentulotukipäätöksiä samassa ajassa mitä normikollegat keskimäärin. Ilmeisesti vielä hyvällä laadulla, koska hän pysyi kustannusraameissa eikä valituksiakaan tullut normaalia enempää. Hitaimmat olivat tietysti vielä oma lukunsa. Kun vaimo oli tehnyt duuniaan tuolla muutaman kuukauden, niin muutama työkaveri tunki huoneeseen ja esitti toivomuksen josko vaimoni voisi hieman hidastaa työtahtia. Kuulemma tuollainen työnteko "antaa työyhteisölle vääränlaisen signaalin siitä mikä on oikea työtahti". Vaimohan otti onkeensa. Hän sitten kiristi tahtia vielä karvan verran jos mahdollista. Päästiin lopulta asian ytimeen ja keskustelemaan siitä, mikä niiden toimeentulotukipäätösten tekemisessä oikein maksaa.
Jos se kävisi päinsä, niin ulkoistamalla esimerkiksi toimeentulotuki- ja lastensuojelupäätösten tekemisen yksityisille firmoille kunta säästäisi vitusti fyrkkaa. Päätökset tehtäisiin varmuudella nopeammin. Joiltakin osin myös mahdollisesti laadukkaammin. Tämäkin vituttaa vasemmistoa niin että päässä sumenee.
Tässä ajauduttiin nyt aika kauaksi liittovaltiokysymyksestä. Niin tai näin, julkisen sektorin leväperäinen tehottomuus nielee suomalaisten veronmaksajien rahoja kuin nuotioon kärräten. Onko ratkaisu tähän liittovaltiokehitys, siihen on mahdotonta ottaa kantaa. Liittovaltion tasolla on teoriassa mahdollista saada aikaan merkittäviä synergiaetuja, mutta sellainen vaatii kovaa työtä ja ennen muuta rajua optimismia. Kafkalaisen julkishallintohirviön luominen onnistuu meiltäkin, ja aivan varmasti se onnistuu myös eurooppalaisella yhteispelillä.