Suomen virallinen historia, kaipaako päivitystä?

[tahtookirjoittaa]

Jos tässä jotkut ajavat takaa sellaista, että suomalaisten pitäisi tältä osin hävetä historiaansa ja jakaa syyllisyyttä natsien tekemisistä, niin tuo on kyllä tolkutonta liioittelua. Muistuttaa suomalaisten kommunistien propagandaa viime vuosikymmeniltä. Historiallisten tapahtumien kulusta on kuitenkin tärkeää olla perillä, riippumatta siitä mitä miellyttäviä tai epämiellyttäviä vaiheita oman kansan historiaan sisältyy. Minua ei yllätä vähääkään, jos esimerkiksi venäläisten sotavankien kohteluun suomalaisten toimesta liittyy arveluttavia piirteitä. Ei mitään uutta auringon alla. Venäläisillä vasta onkin tiliä tekemättä "kunniakkaan" lähihistoriansa kanssa näissä kysymyksissä.

Minulla ei tässä ole mitään taka-ajatuksia. Peräänkuulutan vain sitä, että historia tältä osin päivitettäisiin ja ajopuuteoriat sun muut skeidat pyyhittäisiin pois historiankirjoista. Olen tietenkin täysin samaa mieltä siitä, että liittolaisuudesta Saksan kanssa oli hyötyä, ilman tuota suhdetta emme todennäköisesti olisi olleet itsenäisiä kuin vasta NL:n romahtamisen jälkeen. Niin häpeällinen kuin liittolaissuhde Hitlerin kanssa olikin, ei se häpeällisyys saa estää tutkimasta historiaa kaunistelematta tai erinäisten lasien läpi katsomatta. Tällaista asennetta toivoisin (turhaan) itänaapuriltakin.

Edit: korjattu kaksi pahaa virhettä, joiden vuoksi väärinkäsitys olisi ollut väistämätön.

 

[Sphinx]

Tarkoitan vain että sodassa ns "hyvikset" joutuvat myös tekemään pahoja asioita ja niitä tapahtuu.

Vastahan se sodan jälkeen määritelläänkin kummat olivat "hyviksiä"=voittajia ja kummat "pahiksia"=häviäjiä.

 

[mjr]

Minulla ei tässä ole mitään taka-ajatuksia. Peräänkuulutan vain sitä, että historia tältä osin päivitettäisiin ja ajopuuteoriat sun muut skeidat pyyhittäisiin pois historiankirjoista. Olen tietenkin täysin samaa mieltä siitä, että liittolaisuudesta Saksan kanssa oli hyötyä, ilman tuota suhdetta emme todennäköisesti olisi olleet itsenäisiä kuin vasta NL:n romahtamisen jälkeen. Niin häpeällinen kuin liittolaissuhde Hitlerin kanssa olikin, ei se häpeällisyys saa estää tutkimasta historiaa kaunistelematta tai erinäisten lasien läpi katsomatta. Tällaista asennetta toivoisin (turhaan) itänaapuriltakin.

Ajopuuteoria on upotettu jo 70-luvulla, viimeiset naulat iski arkkuun Jokipii muistaakseni 80-luvun puolivälissä. "Jatkosodan synty" on definitiivinen kuvaus sotaan johtaneesta kehityksestä ja Suomen määrätietoisesta koskiveneen ohjauksesta. Kosken olemassaoloon Suomella ei tosin ollut vaikutusta. En pysty mitenkään pitämään liittolaisuutta Hitlerin kanssa "häpeällisenä". Liberaali-demokraattinen Suomi säilytti vapautensa tilanteessa, jossa ei ollut hyviä vaihtoehtoja. Ei tulisi omaan mieleeni hävetä vähääkään sitä, että hukkuva sattui tarttumaan fasistiseen oljenkorteen. Muita oljenkorsia ei Euroopassa ollut vuonna 1941. Ajat olivat sellaisia. Lähinnä, kaikki tehdyt rikokset huomioonottaenkin, Suomen selviytyminen sodasta herättää itsessäni lähinnä puhdasta ihailua. Hämmästyttävä saavutus niissä olosuhteissa.

 

[julle-jr]

Kyllähän siitä tavallaan voidaan myös syyttää muita länsivaltoja, kuten Britanniaa ja Yhdysvatoja, että päästivät Suomen ajautumaan Saksan liittolaiseksi. Jos liittoutuneet olisivat tarjonneet todellista apua Suomelle, niin mikä ettei Suomi olisi siihen voinut tarttua. Nyt kun apua tarjosi vain Saksa, joutui Suomi tarttumaan Saksan apuun. Hyvän asian puolestahan, eli Stalinin Neuvostoliittoa vastaan, Suomi ja Saksa sitä paitsi itärintamalla tappelivat.

 

[Woland666]

Pakko kompata esim. mjr:ä tässä tapauksessa. Suomi, väestöä alle 4 miljoonaa, pitää maansa miehittämättömänä; Ihme isolla Iillä. Ainoat toisessa maailmansodassa mukana olleiden Euroopan maiden pääkaupungit, joita ei miehitetty olivat Moskova, Lontoo ja Helsinki. Samaan aikaan isompia maita ja kansakuntia tapetaan jonossa, Suomi olisi voituu hävittää kansakuntana miltei kokonaan. Tilanne talvisodan jälkeen ei todellakaan ollut normaali Neuvostoliiton kanssa; päinvastoin.

Jos hukkuvalle heittää pelastusrenkaan, niin tuskinpa moni katsoo kuka narun toisessa päässä on.

 

[Evil]

Neuvostoliittohan olisi miehittänyt Suomen ihan tosta vaan suit sait, jos olisi halunnut. Stalinin suunnitelmiin vaan sattui sopimaan tällainen näennäisesti itsenäinen, mutta tiukassa talutusnuorassa kulkeva "länsimaa" puskurina CCCP:n ja oikean lännen välissä. Suomi sai siis pitää ns. itsenäisyytensä ihan armosta ja poliittisen pelin seurauksena.

 

[Snaipperi #16]

Neuvostoliittohan olisi miehittänyt Suomen ihan tosta vaan suit sait, jos olisi halunnut. Stalinin suunnitelmiin vaan sattui sopimaan tällainen näennäisesti itsenäinen, mutta tiukassa talutusnuorassa kulkeva "länsimaa" puskurina CCCP:n ja oikean lännen välissä. Suomi sai siis pitää ns. itsenäisyytensä ihan armosta ja poliittisen pelin seurauksena.

Stalin sanoi sotien jälkeen: "Jos te noin kovasti maanne haluatte pitää, niin olkaa sitten itsenäisiä". Varmasti Stalinkin laski, että hiton kalliiksi tulee suhkot turhan Suomen miehittäminen, kun koko kansa vastustaa itänaapuria. Sadat tuhannet kaatuneet ja tuntuvat kalustomenestykset ovat kyllä vaikuttaneet tähän, kun puskee 5 vuotta saavuttamatta, kuin 10% niin aika turhaa se on. Lisäksi vaikka NL olisi suomen miehittänyt, niin vastustus olisi varmasti ollut aika kovaa.

Stalin oli oikeastaan aika ovela paskiainen, kun oli "ystävä" ja teki rauhan ja painosti YYA sopimukseen, ja sai Suomen vaikutuspiiriin ja suomalaisetkin olivat tyytyväisiä. Miehityksellä olisi saanut Suomen joka vastustaa NL:ää.

Tiesitkö muuten, että NL oppi 80-luvulla aika karvaasti miten "helppoa" on miehittää ja alistaa kansakuntaa Afghanistanissa. Siis sanomasi "ihan tuosta vaan" ei ihan niin helposti onnistunutkaan.

 

[ms.qvist]

Tietyssä mielessä minusta on kohtuutonta osoittaa syyttävällä sormella Suomea siitä kuinka kohdeltiin sotavankeja, toinen asia on se kuinka kohdeltiin miehitetyn alueen siviilejä. Helposti vedotaan sotavankien kohtelussa siihen, että läntisenä demokratiana Suomen olisi pitänyt kohdella vankeja inmhimillisemmin mutta kuinka Suomen kohtelu sitten loppujen lopuksi eroaakaan läntisten demokratioiden tavasta käydä sotaa ja kohdella vankeja tai ei-toivottuja ihmisiä.

Sodankäynnissä Suomen keinot olivat inhimillisempiä kuin esim. Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen - tässä suhteessä läntinen demokratia Suomi pesi nämä kaksi demokratian suurmaata selkeällä tavalla. Tosin Suomella ei ollut mahdollisuuksia samanlaisiin terroripommituksiin tms. mutta silti, Suomen (ja Mannerheimin) toiminta Leningradin piirityksen yhteydessä osoittaa kuitenkin jollain tavalla sen millä moraalilla sotaa käytiin vaikka vastassa oli Neuvostoliitto, jonka kanssa oli käyty jo aiemmin Talvisota ja jonka seurauksena menetettiin huomattavat maa-alueet.

Miehitettyjen alueiden siviilejä kohdeltiin tietyllä tavalla epäinhimillisesti kun heitä suljettiin leireille, joilla kuoli tuhansia siviilejä - tässä kohdin Suomea voidaan kritisoida mutta ei kannata mennä kohuuttomuuksiin kuitenkaan. Mielenkiintoinen yhtymäkohta löytyy Yhdysvalloista, kuinka he internoivat Japanin hyökäyttyä Pearl Harboriin likimain kaikki maassa asuvat japanilaiset (olivatpa sitten syntyneet Yhdysvalloissa tahi eivät) ja sijoittivat heidät oloihin joita on ajoittain verrattu keskitysleireiksi, ehkäpä epäoikeutetusti mutta silti olot leireillä olivat paikoin todella kehnot ja kuolemantapauksiakin oli tuhansia.

Liittoutumiseen Saksan kanssa en ota sen enempää osaa tällä erää, minusta kyseessä oli liitto jonka puitteissa käytiin kaikesta huolimatta erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan.

Kokonaisuudessa Suomi selvisi sodasta varsin puhtain paperein verrattuna moniin muihin maihin, puhumattakaan nyt Saksasta, Neuvostoliitosta tai Tyynen meren alueella Japanista.

vlad.

 

[mjr]

Neuvostoliittohan olisi miehittänyt Suomen ihan tosta vaan suit sait, jos olisi halunnut. Stalinin suunnitelmiin vaan sattui sopimaan tällainen näennäisesti itsenäinen, mutta tiukassa talutusnuorassa kulkeva "länsimaa" puskurina CCCP:n ja oikean lännen välissä. Suomi sai siis pitää ns. itsenäisyytensä ihan armosta ja poliittisen pelin seurauksena.

Itse asiassa Stalin tapasi ihan vaan miehittää ne maat, jotka olisi miehittänyt "ihan vaan". Molotovin sanat ovat tässä yhteydessä kuvaavia: "siellähän ihmiset ovat itsepäisiä, sangen itsepäisiä. Siellä olisi ollut sangen vaarallinen vähemmistö." Ja tämä mieheltä, joka kyllä tunsi Stalinin sangen hyvin. Paasikivi antoi juuri sen minimin, mikä Stalinille riitti, mutta ei yhtään sen enempää, eikä Stalin tuntenut halua vielä yhteen sotaan valtaisia menetyksiä tuottaneen maailmansodan jälkeen. Tätä ei olisi tapahtunut ilman Suomen armeijan ja yhteiskunnan hämmästyttäviä ponnistuksia sodassa, eikä myöskään ilman Paasikiven ja Kekkosen ulkopoliittista taitavuutta. Mutta se, että oli neuvottelupöytä mihin istua, ratkaistiin Talissa, Ihantalassa ja Vuosalmella kesällä 1944. Kielellä jota Stalin ymmärsi täydellisesti.

 

[Evil]

Tiesitkö muuten, että NL oppi 80-luvulla aika karvaasti miten "helppoa" on miehittää ja alistaa kansakuntaa Afghanistanissa.

Tiesin toki. Evil oli 80-luvulla vielä peruskoululainen kolli, mutta isi Evilin ja äiti Evilin kanssa seurattiin maailman tapahtumia kiinnostuneina ja keskusteltiin niistä.

Olosuhteet, ne vaikuttavat aika lailla sodankäyntiin. Suomelle sopi karu sissisota ryssää vastaan paremmin kuin hyvin, vaikkei ryssäkään ihan kehno ollut talvisissa ja huonoissa olosuhteissa. Tämän sai Hitler oppia, kun tyhmyyksissään hyökkäsi Venäjälle talvisaikaan.

 

[Evil]

Molotovin sanat ovat tässä yhteydessä kuvaavia: "siellähän ihmiset ovat itsepäisiä, sangen itsepäisiä. Siellä olisi ollut sangen vaarallinen vähemmistö."

Nimenomaan. Valtaamiseen olisi ruuti riittänyt, mutta kun menetykset olivat jo aika raskaita ja kapinahenki olisi kytenyt, ei katsottu uhrauksien ja hyödyn välisen suhteen olevan riittävän hyvä.

 

[ms.qvist]

Tiesitkö muuten, että NL oppi 80-luvulla aika karvaasti miten "helppoa" on miehittää ja alistaa kansakuntaa Afghanistanissa. Siis sanomasi "ihan tuosta vaan" ei ihan niin helposti onnistunutkaan.

Tässä olet sikäli oikeassa, että alistaminen on todella vaikeaa mutta maan miehittäminen voi kuitenkin olla helppoa. Neuvostojoukot miehittivät stretegisesti Afganistanin varsin helposti mutta eivät onnistuneet alistamaan kansaa noin kymmenen vuoden sodankaan seurauksena, sama pätee nykyiseen tilanteeseen Afganistanissa - koalitio on miehittänyt suuren osan maata ja tarvittaessa kykenisi miehittämään täysin lopunkin osan mutta alistaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa - sen olemme havainneet. Sama olisi käynyt Suomenkin tapauksessa jos Stalin olisi päättänyt miehittää Suomen kaikin mahdollisin keinoin, miehitys olisi varmasti jossain vaiheessa onnistunut mutta kuinka sitten alistaminen? Hyvin hyvin vaikea tehtävä - sanoisin.

vlad.

 

[mjr]

Nimenomaan. Valtaamiseen olisi ruuti riittänyt, mutta kun menetykset olivat jo aika raskaita ja kapinahenki olisi kytenyt, ei katsottu uhrauksien ja hyödyn välisen suhteen olevan riittävän hyvä.

Niin, epäilemättä olisi pystynyt, mutta se ettei edes yritetty kertoo siitä, ettei sitä pidetty ihan suit sait -asiana. Silloinen maatalous-Suomi olisi todennäköisesti tuottanutkin melkoisen ongelmavyyhdin Venäjälle Itämeren alueelle. Paasikivi tarjosi sen sijaan järkevää kauppaa, ja toisin kuin vuonna 1939 Stalin suostui ehdotukseen - tämän suhteen hän olikin saanut tehokasta havainto-opetusta Suomen kansalta ja armeijalta sotavuosien aikana. Ja kun katsotaan mitä sodan jälkeisinä vuosikymmeninä tapahtui länteen integroituvalle Suomelle ja sotilasimperiumiaan puolustaneelle Neuvostoliitolle niin väitän että tämän pelin Paasikivi ja Kekkonen veivät 6-0.

 

[Evil]

.

 

[Tshekki77]

Hesarilla taas uutta historian tulkintaa ruotsalaisen toimesta. Tästä provokaattorista tulee lähinnä mieleen eräs Halla-aho (vaikkei leiki ollenkaan samanlaisella kentällä) ja hänen vähintään kyseenalaiset "faktat".

Hyvä läppä tuossa uutisessa on tuo "Suomi olisi voinut pysyä sodan ulkopuolella, kuitenkin salliten saksalaisten läpikulun" ja vielä paranee, kun tämä tutkija väittää Stalinin ja Hitlerin jopa sopineen siitä, että sodan sytyttyä Suomi saisi vallata talvisodassa menettämänsä alueensa takaisin, joutumatta sen enempää vetettyä sotaan. Siis että aatu ja josifi olisi oikeasti neuvotelleet, että mitä sallitaan ja mitä ei, jos sota heidän välillään syttyy. Kyl on huikeeta tekstiä.

 

[Toejoen Veikko]

Mannerheimin patsaan olemassaolon kyseenalaistaminen aseveljeydellä Saksaan on mielestäni kaukaa haettua. Sen sijaan patsasta voitaisiin kyseenalaistaa vuodella 1918 tai Mannerheimin ajalla tsaarin armeijassa.

 

[TKH]

Sen sijaan patsasta voitaisiin kyseenalaistaa vuodella 1918 tai Mannerheimin ajalla tsaarin armeijassa.

Niin, todellisuudessa korkeintaan vain ajanjakson 1918-1919 takia.

Mannerheimin antamat "rikolliset" päiväkäskyt sisällissodan aikana sekä Mannerheimin osallisuus sisällissodan jälkeisiin punaisten teloituksiin ja vankileireihin lienee kaikkille tuttua juttua. Näiden lisäksi Mannerheimin toiminnassa ja puheissa vuosina 1919 ja 1920 on piirteitä, jotka asettavat patsaan kyseenalaiseksi.

Ruotsilan tutkimuksen ja kirjan (https://www.akateeminenkirjakauppa....0052&productId=3857495&langId=-11&contractId=) mukaan Mannerheim olisi ollut niin innokas hyökkäämään Pietariin 1919, että hän olisi ollut valmis vallankaappaukseen hyökkäyksen mahdollistamiseksi. Ruotsilan mukaan Mannerheim oli tämän kertonut Churchill:lle. Yleensä tämä vallankaapauksen suunnittelu on kielletty, mutta aikanaanhan sen mahdollisuutta puitiin. Ruotsilan mukaan Mannerheim joutui luopumaan suunnitelmastaan vain sen takia, ettei saanut haluamaansa sopimusta ja tukea Briteiltä. Tosin ilmeisesti Briteissäkään tukea sotaan ryhtymiseen ei tullut riittävästi Churchillin tuen lisäksi. Vallankaapauksen suunnittelua tai ei, niin jo kova into Suomen sotkemisesta uuteen sotaan heti sisällissodan päätyttyä on hyvin kiistanalainen "kunnia" Marskille.

Tässä yhteydessä voisi myös mainita, että vuoden 1918 tapahtumista ilmeistyi joku aika sitten Aapo Roseliuksen toimittama kirja, jota voi vilkaista ohesta jos kiinnostaa.
https://www.akateeminenkirjakauppa....0052&productId=8622409&langId=-11&contractId=

 

[kovalev]

Tässä yhteydessä voisi myös mainita, että vuoden 1918 tapahtumista ilmeistyi joku aika sitten Aapo Roseliuksen toimittama kirja, jota voi vilkaista ohesta jos kiinnostaa.
https://www.akateeminenkirjakauppa....0052&productId=8622409&langId=-11&contractId=

Asiasisällöltään ihan hyvin koottu kirja, vaikkakin kehnonlaisesti kirjoitettu. Käsittelee aika paljon sitä, kuinka laittomasti teloitettujen/murhattujen punaisten leskien ja lapsien oli käytännössä mahdotonta saada mitään korvauksia; syyllisten tuomitsemisesta nyt puhumattakaan. Kaikille teloituksiin osallistuneille kun annettiin valtiojohdon taholta berlusconimainen syytesuoja, jonka turvin Rummin Jussit ja Saaren Jallut jatkoivat elämäänsä normaaliin tapaan (heistä huomattavasti kattavammin Rislakkin Kauhun aika -kirjassa: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512074869, johon dokumentoitu Jämsän ja Jämsänkosken massateurastus.)

Roseliuksen kirjassa myös pohdintaa siitä, kuinka Marskin ns. "ammutaan paikalla"-ohje helmikuussa -18 mahdollisesti vaikutti teloituksien dramaattiseen lisääntymiseen.

 

[Bobcat]

Ruotsilan tutkimuksen ja kirjan mukaan Mannerheim olisi ollut niin innokas hyökkäämään Pietariin 1919, että hän olisi ollut valmis vallankaappaukseen hyökkäyksen mahdollistamiseksi.

Olisiko tuo vallankaappaus ollut sitten niin huono juttu? Jos ajatellaan mitä venäläiset ja naapurikansat saivat bolsevikkien hallinnan aikana kokea?

 

[Viljuri]

Mikä ihmeen virallinen historia, eihän sellaista demokraattisissa maissa ole olemassa, vaikka itse tasavallan presidentti yrittäisi sellaista synnyttää? Hymiö.

Vaikka nämä muutamat teollisuuspatruunat olisivatkin tukeneet jotakin vallankaappausyritystä, niin ei siitä olisi mitään tullut. Eikä tullut. Tämä liittyi tavallaan esimerkiksi jääkäreiden ja suomalaisten tsaarinarmeijassa palvelleiden upseerien väliseen skismaan, joka huipentui 1920-luvulla avoimeen konfliktiin armeijan sisällä, jääkäriupseerithan uhkasivat jättää virkapaikkansa. Mannerheimilla ei ole ollut jääkäreiden tai edes sen talonpoikaisarmeijan täyttä tukea takanaan tuossa vaiheessa, mitä indikoivat hyvin aikalaisten kertomukset näistä Mannerheimin kutsumista ruotsalaistaustaisista upseereista päämajassa ja kentällä, jotka useimmiten näyttivät suhtautuvan suomalaisiin sotilaisiin ja upseeritovereihinsa melkoisella ylenkatseella, jos ei suorastaan alentuvasti.

Se, että Venäjän armeijassa palveilla fokus oli Venäjän asioissa, ei ole kovinkaan yllättävää. Tässäkin kuitenkin Mannerheim henkilökohtaisella tasolla ei saanut ymmärrystä suunnitelmilleen Venäjän sisällissotaa käyneiltä valkoisilta kenraaleilta, mikä on pääsyy siihen, ettei kaavailuista tullut mitään konkreettista. Muiden sisällissotaan sekaantuneiden valtioiden kanssa käydyt keskustelut olivat vain toissijaisia näiden valkoisten kenraalien esittämiin käsityksiin nähden. Toisaalta Mannerheim omasi tarpeeksi valtioviisautta ymmärtääkseen jo tuossa vaiheessa, ettei Suomen kansa tai älymystön enemmistö olisi tukenut pidemmälle meneviä kaavailuja Venäjän sisällissodan suhteen, koska sekaantuminen siihen olisi tietänyt jo aikalaistenkin näkövinkkelistä katsoen mitä todennäköisemmin kalliilla sisäisellä hinnalla hankitun itsemääräämisoikeuden menettämistä, olisi Venäjällä voittaneet suomalaisten sekaantumisen jälkeen sitten valkoiset tai punaiset.

 

[mjr]

Ensinnäkään ei todellakaan ole mikään uutinen että Mannerheim oli mukana näissä suunnitelmissa. Ahdin "Salaliiton ääriviivat" ilmestyi jo 80-luvulla. Toiseksi Mannerheimista on todettava, että joka kerta kun hänellä oli mahdollisuus käydä laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan, hän lopulta jätti sen mahdollisuuden käyttämättä. Tässä hän erosi ilmeisesti jokaisesta vastaavassa asemassa olleesta sotilasjohtajasta ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Tämä lienee yksi merkittävä syy miksi meillä on ruotsalaisten amatööri-historioitsijoiden ihmeteltävänä Mannerheimin muistomerkkejä ympäri maata ja miksi hänen muistoansa kunnioitetaan erittäin laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa. Tietysti toinen merkittävä syy lienee se, että 3,5-miljoonainen Suomi selvisi jotakuinkin ainutlaatuisesti Stalinin ja Hitlerin välissä länsimaisena demokratiana. (Vaatii epäilemättä ruotsalaista amatööri-historioitsijuutta nähdä merkittävää eroa näiden kahden teurastajan välillä.)

 

[Tshekki77]

Netistä bongasin tällaisen linkin (vie vimeo.com sivustolle). Onkohan näissä väitteissä mitään perää? Siis, että "länsiliittoutuneet" ja Neuvostoliitto olisivat tehneet ensimmäisen sopimuksen jo heti Puolan kaaduttua. Eli myikö Suomen Neuvostoliitolle virallisesta historiasta poiketen "länsiliittoutuneet".

Edit. tuoltahan löytyi myös tuo ennalta sovitut sotimisen rajat. Tosin jos työn ohella sivusilmällä väijyen käsitin oikein, niin Mannerheim olisi sopinu isä aurinkoisen kanssa, miten pitkälle saisi mennä. Eli toisin, kuin se joku ruotsalainen väitti hesarin mukaan.

 

[Ostoskassi]

Monissa lähteissä kerrotaan, että Suomen suurruhtinaskunnan ensimmäinen hallitsija Aleksanteri I otettiin Suomessa ilolla vastaan ja ylipäätään Romanovin suvun hallitsijat olivat todella pidettyjä Suomessa, toki lopun venäläistämistoimet pois lukien. Tämä kuulostaa mielestäni verrattain oudolta, että pientä sissisotaa lukuun ottamatta Suomen siirtyminen osaksi Venäjää kävi kivuttomammin kuin itsenäistyminen. Mielestäni on tosi outoa, että muutos kävi noin nopeasti, kun puhutaan kahdesta valtiosta, jotka olivat vasta sotineet vastakkain unohtamatta isovihan ja pikkuvihan aikoja, ja näiden perintönä tullutta ryssävihaa.

Venäjää ei kuitenkaan tilanteessa voinut pitää minkäänlaisina vapahtajina, sillä suomalaiset olivat tyytyväisiä Ruotsin ajan asemaansa, ja tästä osoituksena myös sotiminen Suomen sodassa Venäjää vastaan, ruotsalaisten rinnalla.

Miksi Suomi ja suomalaiset suhtautuivat niin myönteisesti Venäjään, venäläisiin ja Romanovin hallitsijasukuun 1800-luvulla? Vai oliko tässä osittain vain poliittista peliä mukana, ja Suomi päätti, että on molempien osapuolien kannalta helpompaa vain hyväksyä nykyinen tilanne? Vuonna 2017 kuulostaa oudolta, että Suomessa Venäjän keisarit otettiin niin hyvin vastaan kuin tuolloin otettiin. Monin tavoin tuon aikaista suhtautumista suurruhtinaaseen voidaan verrata siihen, kuinka nykisin ihaillaan Ruotsin monarkiaa.

 

[V-G-]

Miksi Suomi ja suomalaiset suhtautuivat niin myönteisesti Venäjään, venäläisiin ja Romanovin hallitsijasukuun 1800-luvulla? Vai oliko tässä osittain vain poliittista peliä mukana, ja Suomi päätti, että on molempien osapuolien kannalta helpompaa vain hyväksyä nykyinen tilanne? Vuonna 2017 kuulostaa oudolta, että Suomessa Venäjän keisarit otettiin niin hyvin vastaan kuin tuolloin otettiin. Monin tavoin tuon aikaista suhtautumista suurruhtinaaseen voidaan verrata siihen, kuinka nykisin ihaillaan Ruotsin monarkiaa.

Ei pidä sortua anakronistiseen ajatteluun, eli menneisyyden tarkasteluun ns. nykyisyyden katseluikkunasta käsin. Historioitsijan on aina tehtävä oikeutta kuvaamalleen historiakulttuurille ja niille ihmisille jota tutkii. Tämä pätee meidän ammattilaisten ohella myös maallikkoihin.

Aleksanteri I antoi suomalaisille säädyille samat oikeudet ja vallan kuin kruunukin, ja vielä enemmän, sillä Suomen valtiollistaminen takasi valtioeliitille ja armeijalle oikeaa valtaa ommin asioihinsa. Suomi ei ollut tuohon aikaan minkäänlainen valtiollinen käsite, jota joku kansalaisuus olisi yhdistänyt. Isänmaallisuusaatteet sun muut tapahtuivat paljon myöhemmin.

Tässä siis vain yksinkertaistaen koska olen mobiililla. Mutta siis keskeisintä noissa kysymyksissäsi on että "Suomi" ei ollut mikään koherentti entiteetti, vaan Ruotsin Venäjälle kokeman tappion takia hallitsijalta toiselle siirtynyt maakunta-alue. Sellaiset valtiolliset elementit, joita me nykyään laskemme valtiollisiksi elementeiksi saivat alkunsa keisarin aloitteesta tai keisarin aikana.

 

[mjr]

Tässä siis vain yksinkertaistaen koska olen mobiililla. Mutta siis keskeisintä noissa kysymyksissäsi on että "Suomi" ei ollut mikään koherentti entiteetti, vaan Ruotsin Venäjälle kokeman tappion takia hallitsijalta toiselle siirtynyt maakunta-alue. Sellaiset valtiolliset elementit, joita me nykyään laskemme valtiollisiksi elementeiksi saivat alkunsa keisarin aloitteesta tai keisarin aikana.

Lisäisin tähän myös sen, että se mikä piti talonpoikien sitkeää vastarintaa yllä oli pelko maaorjuudesta tai ainakin Vanhan Suomen kaltaisista aseman heikennyksistä, myöskin ortodoksisuus oli pelon aihe. Ei siis niinkään mikään nationalismi sinänsä, sellaistahan ei juuri ollut ollenkaan edes olemassa talonpoikaistossa ja muussa rahvaassa (n. 95-97% väestöstä muistaakseni).

Kun Aleksanteri sitten vahvisti Porvoossa Ruotsin lait, uskonnon ja oikeusjärjestyksen niin tämä pelko kaikkosi - ja alkoi myös pitkä rauhanaika, jossa suomalaisia ei erilaisilla pakollisilla väenotoilla viety kaukaisiin sotiin (tai itärajaa puolustamaan valtavaa ylivoimaa vastaan). Niinpä esim. Krimin sodan aikana syntyi aivan spontaania kansalaisliikehdintää hyökkääjiä vastaan esim. Pohjanlahden kauppakaupungeissa, minkä voi syystä nähdä Venäjän maltillisen ja paikallisia olosuhteita kunnioittavan linjan ansioksi.