Suomen talous – absoluuttista totuutta etsimässä

  • 270 464
  • 2 527

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
Ja mistä tuo tekeminen koostuu? Onko kyse mahdollisesti vain omasta valinnasta saada se tuntumaan jotenkin tärkeämmältä tai hienommalta, kun täytää kalenteria kaikella ei niin pakollisella, tai että yrittää sotkeutua joka asiaan, ettei ainakaan tarvitse niistä maksaa?
Mun käsitykseni mukaan pienyrittäjät eivät täytä kalentereitaan "ei-niin-olennaisilla" kokouksilla, tämä koskee enemmänkin julkishallintoa ja isoja yrityksiä. Pienyrittäjillä asia on vaan yksinkertaisesti niin, että usein 50 tuntinen työviikko on pakko tehdä, jotta yrittäminen kannattaisi. Oma parturini tekee taatusti yli 50 tuntia viikossa. Sama koskee myös muita pienyrittäjiä, sillä hommien ulkoistaminen (lisätyövoima) on kallista. Tämä koskee kaikkia pienyrityksiä (alle 5 henkilöä). Kaverini, joka aloitti ihan pienestä, totesi, että kun firman koko ylittää 5 henkilöä, niin käytännössä yhden henkilön työpanos menee byrokratian pyörittämiseen, (rakennusala, jossa on tulevien projektien kustannuslaskentaa yms.) Sama yksi henkilö voi toki hoitaa myös 10 henkilön byrokratian, joten hyppäys viiden hengen firmasta tuplasti isompaan on tietysti suhteellisesti kannattavampaa, mutta hyppäystä ei tehdäkään ihan sormia napsauttamalla. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on 1-5 henkilön puljuja.
 

hk65

Jäsen
Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
No kyllähän sitä firman hallintoakin tulee pyörittää, laskut pitää maksaa, asiakashankintaa tehdä, tavaratilauksia, jos ei asiakastyön lomassa ehdi, oma laskutus pitäis tehdä ja muistutella maksamattomista, jotta firma saa rahaa. Kirjanpitäjä voi auttaa joissain näistä seikoista (esim.reskontranhoito), mutta kyllähän sielläkin alkaa sitten se hinta nousta, mitä enemmän tekevät.

Sitä tekemistä kyllä riittää sen asiakastyön päälle ja siitä ei tienaa tuntipalkkana kovinkaan hyvin käytettyihin tunteihin nähden, näin varsinkin ihan perusyrittämisen kohdalla, jossa katteet liiketoiminnassa eivät ole mitään 95 prosenttia.

Jos homma lähtee sitten liikkeelle, niin voi vielä tulla vastaan työntekijät: pitäis rekrytä, yrittää jossain vaiheessa kouluttaa, korjata jäljet jos menee hommat vituiksi ja saada tehtyä omatkin työt jossain välissä. Tässä vaiheessa toki pitäisi yrittäjänkin ainakin sentään pystyä jo nostamaan itselleen palkkaa, mutta ei sillä silti usein noita tehtyjä tunteja kateta.
 

ipaz

Jäsen
Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
Ja mistä tuo tekeminen koostuu? Onko kyse mahdollisesti vain omasta valinnasta saada se tuntumaan jotenkin tärkeämmältä tai hienommalta, kun täytää kalenteria kaikella ei niin pakollisella, tai että yrittää sotkeutua joka asiaan, ettei ainakaan tarvitse niistä maksaa?
Omassa lähipiirissäni on kuljetusalan yrittäjä. Omistaa muutaman ison auton. Äärimmäisen kilpailtu ala, jossa myös todella suuria toimijoita, jotka tappavat pieniä ajamalla välillä tappiorahdeilla vain haaliakseen keikkoja itselleen. On 24/7 hommaa etsiä keikkoja ja sopia ne heti kun sattuu kohdalle. Sen jälkeen aletaan miettimään että kuka sen ehtisi ajaa. Usein rattiin hyppää yrittäjä itse. Ja kun sitten lähdet hakemaa kuormaa jostain satojen kilometrien pääsä, tai jopa tuhansien jos keikka on Euroopassa, niin ei sinne tyhjällä autolla kannata körötellä. Aletaan selvittämään, että saisiko jostain edes jotain rahtia kyseiseen suuntaan. Jos ei, niin menomatka tyhjällä autolla on pelkkää kulua.

Pelastus pienemmille kuljetusfirmoille on pitkäaikaiset sopimukset, joissa on rutiiniajot. Sellaisen jos onnistuu saamaan, niin kaikki muu on juustoa leivän päälle. Moni pieni firma kuitenkin ajaa pelkkiä ad-hoc-keikkoja. Mitä sattuu milloinkin irtoamaan. Ja firman kaikki raha on kiinni auto(i)ssa.
 

Redimor

Jäsen
Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
Ja mistä tuo tekeminen koostuu? Onko kyse mahdollisesti vain omasta valinnasta saada se tuntumaan jotenkin tärkeämmältä tai hienommalta, kun täytää kalenteria kaikella ei niin pakollisella, tai että yrittää sotkeutua joka asiaan, ettei ainakaan tarvitse niistä maksaa?

Kysyn ihan mielenkiinnosta, sillä se siihen laitettu aika ei läheskään aina ole suhteessa siihen, tuottaako yritys vai ei.

Näissä on kaksi aika olennaista eroa eli pystyykö yrittäjä laskuttamaan muuta kuin tehdyn ajan vai tekeekö jotain määräkauppaa missä voi tunnissa myydä huomattavan määrän katetta.

Tuntityöläiset kuten esim. hierojat, kampaajat, kodinhoitajat, siivojat ei kykene juurikaan laskuttelemaan oman työtuntinsa päälle mitään, elleivät sitten myy jotain oheista siinä mutta sekin on hyvin rajallista yleensä.

Kun taas esimerkiksi metallisorvien yms. ääressä toimiva voi koneellaan tuottaa paljonkin tunnissa tai kauppias joka voi myydä tunnissa isojakin määriä laskutettavaa.

Tuntilaskuttajat joiden erityisosaaminen ei ole sadoissa euroissa vaan kympeissä tunnille, joutuvat yleensä aika ahtaalle työajan suhteen. Paremmissa tapauksissa tietenkin asiakaskunta vakiintuu eikä päivässä ole paljon tyhjiä tunteja, mutta aloittavilla on yleensä tiukempaa jos on vuokrakuluja yms. maksettavana.

Sitten taas lääkärit, juristit yms. jotka pystyvät laskuttamaan tunnilta huomattavasti paremmin, niin pärjäävät taas maltillisemmilla työajoilla ja pystyvät ulkoistamaan paljonkin omasta "byrokratiastaan" muille.

Tavallaan kaikessahan on se kuuluisa "oma valinta", mutta ei kaikista vain ole kaikkiin hommiin saati pääsisivät edes opiskelemaan jotain tiettyä. Tiedän montakin joista ei olisi esimerkiksi myyjäksi ja yliopistoon ei päässyt useampien yrityksienkään jälkeen, niin ovat tällä hetkellä hoitajia. Kun taas se oman peruskoulun "vasemman jalan saapas" takoo ihan järkyttävää tulosta autokauppiaana tänäkin päivänä, koska osaa oikeasti myydä vaikka mummonsa.

Ei tässä maassa oikeasti kannusteta yrittäjyyteen. Sen verran syvällä täällä on sosialismi, että yrittäjänä menee yli 60% kuluihin tuloista... jos siis toimit yksin, etkä hallitse alasi kirjanpitoa vaan joudut sen ostamaan ulkopuoliselta. Kun taas "rööriroopena" toisen hommissa nautit 25 euron tuntipalkkaa ja siitä maksetaan verot... näin kärjistetysti.
Tähän kun vielä päälle laittaa sen konkurssiriskin missä monesti menee omatkin luottotiedot ja kärsit niistä useita vuosia, niin aika optimisti saa olla sille että maassa saataisiin uusia yrittäjiä kovasti lisää. Pieniä toiminimiä jollain laskutuspalvelulla toiminnassa on tuhansia, mutta yleensä siellä on jokin vakituinen päivätyö rinnalla. Varsinaisia menestyviä toiminimellä tekijöitä on oikeasti vähän ja iso osa osakeyhtiöistäkin laahaa tulostaan miinuksella vuodesta toiseen.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Näissä on kaksi aika olennaista eroa eli pystyykö yrittäjä laskuttamaan muuta kuin tehdyn ajan vai tekeekö jotain määräkauppaa missä voi tunnissa myydä huomattavan määrän katetta.

Tuntityöläiset kuten esim. hierojat, kampaajat, kodinhoitajat, siivojat ei kykene juurikaan laskuttelemaan oman työtuntinsa päälle mitään, elleivät sitten myy jotain oheista siinä mutta sekin on hyvin rajallista yleensä.

Kun taas esimerkiksi metallisorvien yms. ääressä toimiva voi koneellaan tuottaa paljonkin tunnissa tai kauppias joka voi myydä tunnissa isojakin määriä laskutettavaa.

Tuntilaskuttajat joiden erityisosaaminen ei ole sadoissa euroissa vaan kympeissä tunnille, joutuvat yleensä aika ahtaalle työajan suhteen. Paremmissa tapauksissa tietenkin asiakaskunta vakiintuu eikä päivässä ole paljon tyhjiä tunteja, mutta aloittavilla on yleensä tiukempaa jos on vuokrakuluja yms. maksettavana.

Sitten taas lääkärit, juristit yms. jotka pystyvät laskuttamaan tunnilta huomattavasti paremmin, niin pärjäävät taas maltillisemmilla työajoilla ja pystyvät ulkoistamaan paljonkin omasta "byrokratiastaan" muille.

Tavallaan kaikessahan on se kuuluisa "oma valinta", mutta ei kaikista vain ole kaikkiin hommiin saati pääsisivät edes opiskelemaan jotain tiettyä. Tiedän montakin joista ei olisi esimerkiksi myyjäksi ja yliopistoon ei päässyt useampien yrityksienkään jälkeen, niin ovat tällä hetkellä hoitajia. Kun taas se oman peruskoulun "vasemman jalan saapas" takoo ihan järkyttävää tulosta autokauppiaana tänäkin päivänä, koska osaa oikeasti myydä vaikka mummonsa.

Ei tässä maassa oikeasti kannusteta yrittäjyyteen. Sen verran syvällä täällä on sosialismi, että yrittäjänä menee yli 60% kuluihin tuloista... jos siis toimit yksin, etkä hallitse alasi kirjanpitoa vaan joudut sen ostamaan ulkopuoliselta. Kun taas "rööriroopena" toisen hommissa nautit 25 euron tuntipalkkaa ja siitä maksetaan verot... näin kärjistetysti.
Tähän kun vielä päälle laittaa sen konkurssiriskin missä monesti menee omatkin luottotiedot ja kärsit niistä useita vuosia, niin aika optimisti saa olla sille että maassa saataisiin uusia yrittäjiä kovasti lisää. Pieniä toiminimiä jollain laskutuspalvelulla toiminnassa on tuhansia, mutta yleensä siellä on jokin vakituinen päivätyö rinnalla. Varsinaisia menestyviä toiminimellä tekijöitä on oikeasti vähän ja iso osa osakeyhtiöistäkin laahaa tulostaan miinuksella vuodesta toiseen.
Hyvä viesti, vaikka osasta asioita voisi vähän laajentaa nimeomaan sinne toiminnan merkityksenkin puolelle. Siis merkitykselle henkilölle itselleen. Tässä muuten kuitenkin nousi esiin juurikin se yksi syy sille, miksi pidin -ja pidän edelleen- ihan vittuiluna sipilän hallitukselta ajaa laskutusosuuskunta toimijat yrittäjä statukselle. Ja tällä(kään) hallituksella ei ole ymmärrystä tuota purkaa, jolla synnytetään taas aivan turhaa rahaa ja aikaa nielevää byrokratiaa, ja jää siksi nekin tunnit vähintäänkin osittain tekemättä, sillä ihan turhaan vaikeuttaa monen ihmisen elämää. En tuolla siis koskaan oikeastaan mitään muuta syystä keksinyt, kuin lisätä korporatiivista alistamista. Jos ei joku termiä sisäistä, niin ei haittaa, mutta ihan perseestä se kuitenkin oli.

Isolta osin noista kuluista (60%) jotka mainitsit, menee erittäin huonon politiikan seurauksena, kasvaneisiin infrakuluihin, kuten juurikin siihen tilavuokraan. Lisäksi, kun joissakin tapauksissa se pelkän oman tilan ottaminen on liian kallista, niin kyllä me olemme koko lailla valmiita rokottamaan heitkin, jodien avulla omia kustannuksia voisi pienentää, niin mielummin yritämme ylirahastaa heitäkin, jolloin kannattavuus toiselle alkaa olemaan olematon. Vähän sama asia on valloillaan Suomalaisessa franchising bisneksessä, johon en kepilläkään jonain alkavana yrittäjän menisi koskemaan. Tämä ihan vain siksi, että sain perehtyä toimintaan ja sen ytimeen sekä sopimuksiin, joiden pohjalta oli helppo ymmärtää sen olevan Suomessa pääosin pelkkää kusetusta.

Mikä mitataan menesytävksi toiminimiyrittäjäksi, se lieneekin sitten jo vähän häilyvä asia siksi, että tässäkin on kyse henkilön omista tavoitteista, sekä siitä mikä sitten itse kullekin on riittävästi. Sitä kokeilleena voin jälleen todeta, että muuta isoa ongelmaa ei oikeastaan ollut, kuin nimenomaan se, jos kulut juoksee hetkellä jona tulot jää jumiin syystä tai toisesta, ja erityisesti sen infran kanssa.

Jos taas pystyy toimimaan pienillä elinkustannuksilla (asuminen ja yriyksen toimitilat), niin pienet notkahduset eivät haittaa, ja voi ottaa hyvinkin paljon rennommin, ja näin rajata aikaa jona työtä pääosin tekee, ja toimeentulokin on ihan riittävä. Tätä toki häiritsee monella sen työn myynnin ketjuttaminen, jossa sen ketjun viimeinen lenkki -se joka lopulta tekee sen työnkin- on totisesti vähän ahtaalla, ja ihan siksi jo suosittelen ihmisiä ostamaan palveluita enemmän yksityisiltä toimijoilta, kuin miltään ketjuvetoisilta korporaatioilta, jotka työn lopputloksen kannalta eivät siihen mitään lisäarvoa juurikaan tuo.

Moni itsenäinen ammatinharjoittaja kuitenkin voi tarjota edullisemmalla tuntihinnalla laadukkaampaa palvelua, eikä vähiten siksi, että yleensä se motivaatiokin säilyy paremmin.

Yrittäjyyteen kannustaminen onkin hankalampi juttu, sillä jossakin kohtaa tähän suuntaan enemmän mentiin, mutta sitten työnantajat ymmärsivät, että hehän ovatkin kusessa jos eivät rekrytoi suoraan, joka taas on laajemman tarkastelun arvoinen juttu. Tämä ei tietenkään päde vähäarvoisena pidettyihin asioihin, kuten vaikkapa siihen siivoukseen, joka taas mielummin ulkoistetaan, koska siellä ei oikeastaan ole mitään merkitystä yritykselle, joka taas tietenkin on ymmärrettävää, mutta monesti sille tekijälle kovin alisteista, ja kohtelukin on kovin alentavaa, jonka olen nänhyt toki ihan omin silmin.

Osin juuri siksi mainitsin myös tuon typeryyden noista laskutusosuuskunta toimijoista, jotka näin hakevat omalla ajallaan mahdollisuuden toteuttaa jotakin uutta, ja mahdollisesti rakentaa siitä tulevaisuuden yritystoimintaa sen kasvaessa mittaan, jossa se oma yrittäjyys muuttuu kannattavemmaksi kuin jatkaminen nimenomaan laskutusosuuskunnassa. Oli siis turvallinen tapa koettaa irtautumista työntekijäsuhteesta toiselle. tämä ei tietenkään sopinut pirtaan, koska yrityksille kasvoi kylmä rinki perseenympärille suhteestaan työntekijöihin.
Mutta kai tässä voisi edellämainittu huomioiden todellakin todeta, että ei ole ainakana pien- ja yksinyrittäjäystävällinen yhteiskunta, ja siksi tämä aivan liian iso ALV muutos on poissa juuri näiden lompakoista. Osin siksi, että eivät voi siirtää sitä hintoihinsa, ja osin siksi, että myynti tulee vähenemään, joten jälleen isku vyön alle sisämarkkinoihin, joten aina vaan enemmän kaikki munat samaan koriin, ja kun se sakkaa, niin maa pysähtyy. Hyvin siis vedetty hallitus.
 
Viimeksi muokattu:

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Omassa lähipiirissäni on kuljetusalan yrittäjä. Omistaa muutaman ison auton. Äärimmäisen kilpailtu ala, jossa myös todella suuria toimijoita, jotka tappavat pieniä ajamalla välillä tappiorahdeilla vain haaliakseen keikkoja itselleen. On 24/7 hommaa etsiä keikkoja ja sopia ne heti kun sattuu kohdalle. Sen jälkeen aletaan miettimään että kuka sen ehtisi ajaa. Usein rattiin hyppää yrittäjä itse. Ja kun sitten lähdet hakemaa kuormaa jostain satojen kilometrien pääsä, tai jopa tuhansien jos keikka on Euroopassa, niin ei sinne tyhjällä autolla kannata körötellä. Aletaan selvittämään, että saisiko jostain edes jotain rahtia kyseiseen suuntaan. Jos ei, niin menomatka tyhjällä autolla on pelkkää kulua.

Pelastus pienemmille kuljetusfirmoille on pitkäaikaiset sopimukset, joissa on rutiiniajot. Sellaisen jos onnistuu saamaan, niin kaikki muu on juustoa leivän päälle. Moni pieni firma kuitenkin ajaa pelkkiä ad-hoc-keikkoja. Mitä sattuu milloinkin irtoamaan. Ja firman kaikki raha on kiinni auto(i)ssa.
Tässähän olisi paikka miettiä tätä kilpailun vääristämistä sillä, että on sijoittajien pankkitilit taustalla, ja siksi voidaan myydä alihintaan. Tätähän se rakennuspuolikin harrastaa, ja sitten alkaa asiakkaan kusetus kaikilla lisämaksuilla, kun aletaan tulkitsemaan, että miksä se nyt kuuluikaan tähän sopimukseen. Tuossahan on vähän sellaista kartellihakuisuutta, jossa kilpailun vääristämisellä tapetaan kilpailija, ja sen jälkeen kavereiden kanssa sovitaan hinnat jolla tuotetta lopulta myydään. Ja siinä sivussa lunastellaan konkkaan ajetun toimijan roinat alehintaan, ja velka jätetään toiselle.
Kyllä ihan eittämättä olisipaljon korjattavaa markkinoissa, jotta ne toimisivat edes jollakin tapaa optimaalisesti. Nythän on valloillaan systeemi, joka oikeastaan niin rajoittaa kuin tappaakin sen kilpailun, jos toinen (se iso) niin päättää.
 

hk65

Jäsen
Varsinaisia menestyviä toiminimellä tekijöitä on oikeasti vähän
Tähän toki vaikuttanee myös se, että ne menestyvät toiminimellä tekijät kyllä sitten yhtiöittävät sen toimintansa, kun ei sillä toiminimellä ole järkevää sitä menestyvää liiketoimintaa kuitenkaan pidemmän päälle tehdä.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No kyllähän sitä firman hallintoakin tulee pyörittää, laskut pitää maksaa, asiakashankintaa tehdä, tavaratilauksia, jos ei asiakastyön lomassa ehdi, oma laskutus pitäis tehdä ja muistutella maksamattomista, jotta firma saa rahaa. Kirjanpitäjä voi auttaa joissain näistä seikoista (esim.reskontranhoito), mutta kyllähän sielläkin alkaa sitten se hinta nousta, mitä enemmän tekevät.

Sitä tekemistä kyllä riittää sen asiakastyön päälle ja siitä ei tienaa tuntipalkkana kovinkaan hyvin käytettyihin tunteihin nähden, näin varsinkin ihan perusyrittämisen kohdalla, jossa katteet liiketoiminnassa eivät ole mitään 95 prosenttia.

Jos homma lähtee sitten liikkeelle, niin voi vielä tulla vastaan työntekijät: pitäis rekrytä, yrittää jossain vaiheessa kouluttaa, korjata jäljet jos menee hommat vituiksi ja saada tehtyä omatkin työt jossain välissä. Tässä vaiheessa toki pitäisi yrittäjänkin ainakin sentään pystyä jo nostamaan itselleen palkkaa, mutta ei sillä silti usein noita tehtyjä tunteja kateta.
Juu kyllä, mutta sittenkään ei yleistys tässäkään toimi, sillä alat ja toimet eivät ole veljiä keskenään. Joissakin tapauksissa teet yhden laskun kerran kuussa, kuin toisilla aloilla edes lähelle samaan tulokseen päästäkseen saa istua tosiaankin kaksi päivää vääntämässä vain niitä laskuja.
Ja työntekijäiden kohdalla sitten homma onkin toinen, mutta likikään kaikki yksinyrittäjät eivät koskaan ole kiinostuneita työllistämisestä, ja sielläkin -jos haluaa taakkaansa keventää- voikin mielummin jakaa toimet ja kustannukset toisen kanssa, jolloin molemmat ovat tasa-arvoisessa tilanteessa tuon suhteen. On monta tapaa ajatella näitä. Kaikki eivät myöskään ajatele koskaan yrittämistä sellaisena maksimaalisena rahan haalimisena elämäänsä, vaan vakintuuneena toimeentulona, jossa ei ole alisteinen toisten luomille rajoituksille sen työajan, paikan, työn luonteen tai juuri minkään muunkaan suhteen.
Se on sitä vapautta. Silti he luovat ja tuovat sitä työtä, veroja ja hvyinvointia tähän maahan, ja melko isostikin tuosta määrästä päätellen.
Itse kyllä nimeomaan innostaisin ihmisiä enemmän omaan yrittäjyyteen kuin siihen työsuhteeseen, sillä se rakentaisi ihan uuden ja paremman suhteen noihin koprporaatioihin, sekä sijoituksiinkin. Mutta tätähän eivät kaikki mitenkään ymmärrä.
 

Redimor

Jäsen
Tähän toki vaikuttanee myös se, että ne menestyvät toiminimellä tekijät kyllä sitten yhtiöittävät sen toimintansa, kun ei sillä toiminimellä ole järkevää sitä menestyvää liiketoimintaa kuitenkaan pidemmän päälle tehdä.

No osan kannattaa kyllä joo.

Itse tarkoitin menestyvällä sitä, että pystyy hoitamaan laskut, maksamaan itselleen oikean palkan ja jää vähän syrjäänkin. Se harvemmin kuitenkaan osakeyhtiön tasoisiin tuloihin vielä kantaa.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
No osan kannattaa kyllä joo.

Itse tarkoitin menestyvällä sitä, että pystyy hoitamaan laskut, maksamaan itselleen oikean palkan ja jää vähän syrjäänkin. Se harvemmin kuitenkaan osakeyhtiön tasoisiin tuloihin vielä kantaa.
Kaikki eivät halua riesakseen osakeyhtiötä, kun ei ole kovinkaan ketterää toimintaa, ja kaikki eivät siis keksitä ajatuksiaan kuin siihen toimeentuloon, kun ei koe tarvetta saada mitään perintöjä jätettäväksi ja/tai tapeltavaksi. Kaikilla ei siis pyöri asiat vain sen absoluuttisen rahamäärän ympärillä, kunhan sillä saa sen mitä elämässään kaipaa, ja kukaan ei juurikaan kerro, että koska lomailee tai ylipäätään on töissä.
 

BaronFIN

Jäsen
Eihän Suomessa olekaan palkat nousseet, koska korot ja inflaatiot ovat olleet alhaalla käytännössä katsoen koko 2000-luvun. Velat ja varallisuusarvot ovat nousseet. Ja nyttemmin myös hinnat ja korot.

Suomi on todella säälittävä palkanmaksaja ja vieläkin halvemmalla pitäisi päästä, koska kuka muuten puolustaisi osakkeenomistajan osinkoa.

5000€ kuukaudessa ja olet Top 10%:ssa.

Loppujen lopuksi se on aika säälittävää.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tämän päivän hesarissa oli juttu tuloverokertymästä ja miten se koostuu eri tuloluokkien osalta. Minua kyllä yllätti että ylimpään tulodesiiliin pääsee jo noin € 5000,- kuukausituloilla, minusta tuo on aika alhainen taso?
Mikäs on alin tulondesiili? Sitten otetaan molemmista nettopalkat jota verrata, niin hyvätuloinen kymmenys ei varmaan saa käteen edes 2000 euroa enemmän kuin pienituloisin kymmenys. 1500? Sitten vasemmisto näkee tuloerot ongelmana.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jutussa ei taidettu mainita muista tulotasoista, vain että ylimpään desiiliin pääsee n 65000,- vuostuloilla minkä on minusta yllättävän alhainen taso. Onhan siellä tietenkin paljon enemmänkin ansaitsevia.
Ilmeisesti tosiaan vain palkkatuloista kyse. Jos mukaan lasketaan kaikki verotettavat tulot, eli myös pääomatulot, niin lukema tosiaan olisi varmasti korkeampi.

Mutta joo. Minustakin yllättävän alhainen lukema.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Mikäs on alin tulondesiili? Sitten otetaan molemmista nettopalkat jota verrata, niin hyvätuloinen kymmenys ei varmaan saa käteen edes 2000 euroa enemmän kuin pienituloisin kymmenys. 1500? Sitten vasemmisto näkee tuloerot ongelmana.
Toki tietysti häthätää rajan ylittävät ovat jo desiilin keskituloisiin verrattuna ihan köyhälistöä, mutta alhaallahan tuo raja on. Itsekin kuulun tähän superrikkaiden desiiliin, mutta ihan keskiluokkainen elintaso minulla siis on.
 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Noh, tässähän tulee esille koko maan isoin ongelma - kaikki on ihan saatanan köyhiä ja kaikki on silti ihan saatanan kallista. Mutta se on nykypäivänä hyvinvointivaltioon integroituna, kun on tiputtu globalisaation kärryiltä ja kilpailukyky on maailmanmarkkinoilla onneton sekä sisämarkkinat naurettavan pienet. Taloudessa kun ei voi pelata kate- tai muillakaan prosenteilla, vaan se on se aktuaalinen määrä massia mikä on oleellista jokaiselle taholle jokaisessa vaiheessa.

Pohdin tuossa myös pitkään miksi tilanne on varsinkin palkanmaksun osalta tämä ja kun aloin purkamaan esimerkiksi teollisuuden prosesseja, niin ehkäpä yksi ongelma voisi olla "verot tai veronkaltaiset" kulut jokaisessa eri vaiheessa. Eli työnantajilla (ie. yrityksillä) rahaa valuu "hukkaan" jokaisessa vaiheessa, mikä taas nostaa myytävän hyödykkeen hintaa joka välissä ja siinä vaiheessa kun tuote on loppukäyttäjällä, on siitä maksettu hävytön määrä erilaisia ylimääräisiä kuluja.

Mulla ei ole tietenkään tarpeeksi asiantuntemusta, mutta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon vaikkapa auton (tai minkä tahansa vastaavan tuotteen) rakentaminen alusta loppuun maksaisi Suomessa verrattuna esim. Saksassa, Slovakiassa tai Espanjassa?

Voin olla myös täysin hakoteillä, mutta ainakin pienpanimoiden talouteen tarkemmin tutustuessa on kyllä hämmentävää, miten suht yksinkertaisessa prosessissakin niitä kuluja kertyy joka välissä - ja kaikki heijastuu tietenkin lopputuotteen helvetin kalliiseen hintaan, onnettomaan katteeseen sekä hampaita kiristelevään kuluttajaan. Eikä kukaan silti saa välissä mitään merkittävää palkkatuloa tai liikevoittoa.
 

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Ei tuossa ole mitään järkeä. Ylimmässä desiilissä olet muissa maissa keskiluokkaa ja tuostakin tulosta verotetaan puolet pois. Vaikka olet top 10%, niin ei normi omakotiasujalla jää juhlittavaa.
Näin se on ja silti sanotaan että rikkaat ei osallistu tämän yhteiskunnan pelastamiseen. Tai ehkä pitäisi kirjoittaa "rikkaat", koska uskoisin aika monella vasemmalla olevan harhakuva, että kyseessä on vain Westendissä asuvista purjeveneilijöistä. Itseasiassa itsekään hirveän kaukana noista 62k vuosituloista, mutta ei tässä hirveästi shamppanjaa ja kaviaaria tule nautiskeltua. Onhan tuo hälyttävää että 45% tuloveroista tulee noin pieneltä osalta, siinä yksikin menetetty veronmaksaja tekee kipeää.

Tulojen verotuksen lisäski varakkaampi väki luonnollisesti ostaa enemmän ja kalliimpia hyödykkeitä ja palveluita, jolloin alveja maksavat kivan summan myös. Sinänsä, jos veronkorotuksia tehdään, on alvin nosto ihan hyvä ja tasapuolinen keino.
 

Jeffrey

Jäsen
Tuli aiheeseen sopiva teksti vastaan sosiaalisessa mediassa.

Kymmenen kaverusta menee joka ilta ravintolaan syömään illallista. Illallisen syötyään ravintoloitsija tuo heille 100 euron suuruisen laskun. He jakavat laskun samassa suhteessa kuin maksavat tuloveroa. Neljä köyhinä eivät maksa illallisesta mitään, viides maksaa 1 euron, kuudes 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12 euroa, yhdeksäs 18 euroa ja kymmenes heistä maksaa 59 euroa.

He syövät illallista tyytyväisenä joka päivä. Eräänä päivänä ravintoloitsija päättää antaa kanta-asiakkailleen 20 euron alennuksen, jolloin illallinen kymmenelle maksaa 80 euroa. Kaverukset alkavat kiistelemään miten maksu jaetaan kun neljä syö jo nyt ilmaiseksi. Joku heistä ehdottaa, että jokaiselle jaettaisiin oma osuus 2 euroa alennuksesta, mutta ravintoloitsija sanoo eikö olisi oikeudenmukaisempaa jos pitäisitte aikaisemman maksusuhteenne. Ravintoloitsija tuo uuden laskun ja nyt viideskin saa syödä ilmaiseksi, kuudes maksaa 2 euroa, seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes 52 euroa. Jokainen heistä saa alennusta samassa maksusuhteessa.

Illallisen jälkeen kaverukset riitautuvat ravintolan ulkopuolella. "Minä säästin vain euron, mutta ravintoloitsija antoi Nallelle 7 euroa." aloittaa Sanna, ja jatkaa "Rikas saa seitsemän kertaa enemmän kuin minä!". "On se niin väärin", huudahtaa Annika - "miksi riistäjä saa 7 euroa kuin minä saan vain 2 euroa?". "Hetkinen!" huuhdahtaa Li, "Me emme saaneet mitään, köyhiä riistetään!". Yhteistuumin yhdeksän kaverusta alkavat kiusaamaan Nallea.

Seuraavana iltana kaverukset kokoontuvat jälleen illalliselle. Tänä iltana heitä kuitenkin saapuu vain yhdeksän - Nalle on päättänyt vaihtaa kaveriporukkaa. Yhdeksän kaverusta syövät illallisen, ja kun ravintoloitsija tuo heille laskun, heiltä puuttuu sen loppusummasta 52 euroa.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tuli aiheeseen sopiva teksti vastaan sosiaalisessa mediassa.

Kymmenen kaverusta menee joka ilta ravintolaan syömään illallista. Illallisen syötyään ravintoloitsija tuo heille 100 euron suuruisen laskun. He jakavat laskun samassa suhteessa kuin maksavat tuloveroa. Neljä köyhinä eivät maksa illallisesta mitään, viides maksaa 1 euron, kuudes 3 euroa, seitsemäs 7 euroa, kahdeksas 12 euroa, yhdeksäs 18 euroa ja kymmenes heistä maksaa 59 euroa.

He syövät illallista tyytyväisenä joka päivä. Eräänä päivänä ravintoloitsija päättää antaa kanta-asiakkailleen 20 euron alennuksen, jolloin illallinen kymmenelle maksaa 80 euroa. Kaverukset alkavat kiistelemään miten maksu jaetaan kun neljä syö jo nyt ilmaiseksi. Joku heistä ehdottaa, että jokaiselle jaettaisiin oma osuus 2 euroa alennuksesta, mutta ravintoloitsija sanoo eikö olisi oikeudenmukaisempaa jos pitäisitte aikaisemman maksusuhteenne. Ravintoloitsija tuo uuden laskun ja nyt viideskin saa syödä ilmaiseksi, kuudes maksaa 2 euroa, seitsemäs 5 euroa, kahdeksas 9 euroa, yhdeksäs 12 euroa ja kymmenes 52 euroa. Jokainen heistä saa alennusta samassa maksusuhteessa.

Illallisen jälkeen kaverukset riitautuvat ravintolan ulkopuolella. "Minä säästin vain euron, mutta ravintoloitsija antoi Nallelle 7 euroa." aloittaa Sanna, ja jatkaa "Rikas saa seitsemän kertaa enemmän kuin minä!". "On se niin väärin", huudahtaa Annika - "miksi riistäjä saa 7 euroa kuin minä saan vain 2 euroa?". "Hetkinen!" huuhdahtaa Li, "Me emme saaneet mitään, köyhiä riistetään!". Yhteistuumin yhdeksän kaverusta alkavat kiusaamaan Nallea.

Seuraavana iltana kaverukset kokoontuvat jälleen illalliselle. Tänä iltana heitä kuitenkin saapuu vain yhdeksän - Nalle on päättänyt vaihtaa kaveriporukkaa. Yhdeksän kaverusta syövät illallisen, ja kun ravintoloitsija tuo heille laskun, heiltä puuttuu sen loppusummasta 52 euroa.
Opettavainen tarina. Kyynisenä ihmisenä ajattelin jo tuon ensimmäisen illan päättyvän siihen, että ainakin nuo, jotka eivät maksa mitään alkavat purnaamaan, että oli kyllä niin hemmetin huonoa ruokaa eli eikö ensi kerralla voitaisi mennä johonkin parempaan ja kalliimpaan ravintolaan.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Seuraavana iltana kaverukset kokoontuvat jälleen illalliselle. Tänä iltana heitä kuitenkin saapuu vain yhdeksän - Nalle on päättänyt vaihtaa kaveriporukkaa. Yhdeksän kaverusta syövät illallisen, ja kun ravintoloitsija tuo heille laskun, heiltä puuttuu sen loppusummasta 52 euroa.
Sellainen ero on henkilökohtaisen talouden ja valtiontalouden välillä, että henkilökohtaiset lainat eivät periydy lapsille. Jos henkilökohtainen talous toimisi kuin valtiontalous, niin kaverukset ottaisivat 52 euron lainoja kattaakseen illallisten kulut, maksaisivat vain korkoja ja jättäisivät lapsilleen perinnöksi nämä lainat hoidettavaksi. Tämä olisi täysin OK ja ongelmatonta, koska "valtionvelkaa ei tarvitse maksaa takaisin".
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Sellainen ero on henkilökohtaisen talouden ja valtiontalouden välillä, että henkilökohtaiset lainat eivät periydy lapsille. Jos henkilökohtainen talous toimisi kuin valtiontalous, niin kaverukset ottaisivat 52 euron lainoja kattaakseen illallisten kulut, maksaisivat vain korkoja ja jättäisivät lapsilleen perinnöksi nämä lainat hoidettavaksi. Tämä olisi täysin OK ja ongelmatonta, koska "valtionvelkaa ei tarvitse maksaa takaisin".
Sellaisia eroja on myös, että valtioilla voi ikää olla satoja vuosia ja verotusoikeus. Mutta todellakin pitää maksaa velat takaisin, käytän usein esimerkkinä sitä, että Britanniakin maksoi viimeiset South Sea Bubblen aikaiset velkansa vajaassa 300 vuodessa ja Napoleonin sodat tuli kuitattua about 200 vuodessa. Eli mikähän tässä sitten analogia olisi yksittäiseen ihmiseen?
 

wundermann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, LUFC
Sellaisia eroja on myös, että valtioilla voi ikää olla satoja vuosia ja verotusoikeus. Mutta todellakin pitää maksaa velat takaisin, käytän usein esimerkkinä sitä, että Britanniakin maksoi viimeiset South Sea Bubblen aikaiset velkansa vajaassa 300 vuodessa ja Napoleonin sodat tuli kuitattua about 200 vuodessa. Eli mikähän tässä sitten analogia olisi yksittäiseen ihmiseen?
Sinulle on myös toistuvasti kerrottu, että Suomen valtionvelka ei vertaudu mitenkään tuohon esimerkkiisi. Se on vain sitä samaa käsienheiluttelua mitä olet harrastanut tällä palstalla vuosikaudet. Sinähän et "keynesiläisenä" tukenut valtionvelan lyhentämistä edes 2007, vaan puhuit muun vasemmiston tavoin jakovarasta. Kuinkas sitten kävikään...
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Sinulle on myös toistuvasti kerrottu, että Suomen valtionvelka ei vertaudu mitenkään tuohon esimerkkiisi. Se on vain sitä samaa käsienheiluttelua mitä olet harrastanut tällä palstalla vuosikaudet. Sinähän et "keynesiläisenä" tukenut valtionvelan lyhentämistä edes 2007, vaan puhuit muun vasemmiston tavoin jakovarasta. Kuinkas sitten kävikään...
Mitäs ihmettä tämä nyt on? Suomen valtionvelan varmuudesta voit kysyä ihan vain markkinavoimilta, jos kiinnostaa. Ja myös sitä voit halutessasi selventää, miksi se ei jostain syystä vertautuisi muiden maiden valtionvelkoihin. Sitä mitä olet hautonut sanomisistani hamasta vuodesta 2007 saakka en todellakaan nyt saa mieleeni. Ymmärtääkseni olen ihan klassisesti aina tukenut velan lyhentämistä nousukausina ja lamassa puolestaan alijäämäkulutusta (tai lähinnä keynesiläisiä infrastruktuuri-investointeja, pelkkä automaattinen alijäämä kasvavien tulonsiirtojen ja vähentyvien verojen myötä ei ole mitään aitoa elvytystä), mutta jos tiedät/muistat minun toisin sanoneeni niin linkkaa ja pahoittelen tyhmyyttäni erittäin mielelläni, ei kahta sanaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös