Näissä on kaksi aika olennaista eroa eli pystyykö yrittäjä laskuttamaan muuta kuin tehdyn ajan vai tekeekö jotain määräkauppaa missä voi tunnissa myydä huomattavan määrän katetta.
Tuntityöläiset kuten esim. hierojat, kampaajat, kodinhoitajat, siivojat ei kykene juurikaan laskuttelemaan oman työtuntinsa päälle mitään, elleivät sitten myy jotain oheista siinä mutta sekin on hyvin rajallista yleensä.
Kun taas esimerkiksi metallisorvien yms. ääressä toimiva voi koneellaan tuottaa paljonkin tunnissa tai kauppias joka voi myydä tunnissa isojakin määriä laskutettavaa.
Tuntilaskuttajat joiden erityisosaaminen ei ole sadoissa euroissa vaan kympeissä tunnille, joutuvat yleensä aika ahtaalle työajan suhteen. Paremmissa tapauksissa tietenkin asiakaskunta vakiintuu eikä päivässä ole paljon tyhjiä tunteja, mutta aloittavilla on yleensä tiukempaa jos on vuokrakuluja yms. maksettavana.
Sitten taas lääkärit, juristit yms. jotka pystyvät laskuttamaan tunnilta huomattavasti paremmin, niin pärjäävät taas maltillisemmilla työajoilla ja pystyvät ulkoistamaan paljonkin omasta "byrokratiastaan" muille.
Tavallaan kaikessahan on se kuuluisa "oma valinta", mutta ei kaikista vain ole kaikkiin hommiin saati pääsisivät edes opiskelemaan jotain tiettyä. Tiedän montakin joista ei olisi esimerkiksi myyjäksi ja yliopistoon ei päässyt useampien yrityksienkään jälkeen, niin ovat tällä hetkellä hoitajia. Kun taas se oman peruskoulun "vasemman jalan saapas" takoo ihan järkyttävää tulosta autokauppiaana tänäkin päivänä, koska osaa oikeasti myydä vaikka mummonsa.
Ei tässä maassa oikeasti kannusteta yrittäjyyteen. Sen verran syvällä täällä on sosialismi, että yrittäjänä menee yli 60% kuluihin tuloista... jos siis toimit yksin, etkä hallitse alasi kirjanpitoa vaan joudut sen ostamaan ulkopuoliselta. Kun taas "rööriroopena" toisen hommissa nautit 25 euron tuntipalkkaa ja siitä maksetaan verot... näin kärjistetysti.
Tähän kun vielä päälle laittaa sen konkurssiriskin missä monesti menee omatkin luottotiedot ja kärsit niistä useita vuosia, niin aika optimisti saa olla sille että maassa saataisiin uusia yrittäjiä kovasti lisää. Pieniä toiminimiä jollain laskutuspalvelulla toiminnassa on tuhansia, mutta yleensä siellä on jokin vakituinen päivätyö rinnalla. Varsinaisia menestyviä toiminimellä tekijöitä on oikeasti vähän ja iso osa osakeyhtiöistäkin laahaa tulostaan miinuksella vuodesta toiseen.
Hyvä viesti, vaikka osasta asioita voisi vähän laajentaa nimeomaan sinne toiminnan merkityksenkin puolelle. Siis merkitykselle henkilölle itselleen. Tässä muuten kuitenkin nousi esiin juurikin se yksi syy sille, miksi pidin -ja pidän edelleen- ihan vittuiluna sipilän hallitukselta ajaa laskutusosuuskunta toimijat yrittäjä statukselle. Ja tällä(kään) hallituksella ei ole ymmärrystä tuota purkaa, jolla synnytetään taas aivan turhaa rahaa ja aikaa nielevää byrokratiaa, ja jää siksi nekin tunnit vähintäänkin osittain tekemättä, sillä ihan turhaan vaikeuttaa monen ihmisen elämää. En tuolla siis koskaan oikeastaan mitään muuta syystä keksinyt, kuin lisätä korporatiivista alistamista. Jos ei joku termiä sisäistä, niin ei haittaa, mutta ihan perseestä se kuitenkin oli.
Isolta osin noista kuluista (60%) jotka mainitsit, menee erittäin huonon politiikan seurauksena, kasvaneisiin infrakuluihin, kuten juurikin siihen tilavuokraan. Lisäksi, kun joissakin tapauksissa se pelkän oman tilan ottaminen on liian kallista, niin kyllä me olemme koko lailla valmiita rokottamaan heitkin, jodien avulla omia kustannuksia voisi pienentää, niin mielummin yritämme ylirahastaa heitäkin, jolloin kannattavuus toiselle alkaa olemaan olematon. Vähän sama asia on valloillaan Suomalaisessa franchising bisneksessä, johon en kepilläkään jonain alkavana yrittäjän menisi koskemaan. Tämä ihan vain siksi, että sain perehtyä toimintaan ja sen ytimeen sekä sopimuksiin, joiden pohjalta oli helppo ymmärtää sen olevan Suomessa pääosin pelkkää kusetusta.
Mikä mitataan menesytävksi toiminimiyrittäjäksi, se lieneekin sitten jo vähän häilyvä asia siksi, että tässäkin on kyse henkilön omista tavoitteista, sekä siitä mikä sitten itse kullekin on riittävästi. Sitä kokeilleena voin jälleen todeta, että muuta isoa ongelmaa ei oikeastaan ollut, kuin nimenomaan se, jos kulut juoksee hetkellä jona tulot jää jumiin syystä tai toisesta, ja erityisesti sen infran kanssa.
Jos taas pystyy toimimaan pienillä elinkustannuksilla (asuminen ja yriyksen toimitilat), niin pienet notkahduset eivät haittaa, ja voi ottaa hyvinkin paljon rennommin, ja näin rajata aikaa jona työtä pääosin tekee, ja toimeentulokin on ihan riittävä. Tätä toki häiritsee monella sen työn myynnin ketjuttaminen, jossa sen ketjun viimeinen lenkki -se joka lopulta tekee sen työnkin- on totisesti vähän ahtaalla, ja ihan siksi jo suosittelen ihmisiä ostamaan palveluita enemmän yksityisiltä toimijoilta, kuin miltään ketjuvetoisilta korporaatioilta, jotka työn lopputloksen kannalta eivät siihen mitään lisäarvoa juurikaan tuo.
Moni itsenäinen ammatinharjoittaja kuitenkin voi tarjota edullisemmalla tuntihinnalla laadukkaampaa palvelua, eikä vähiten siksi, että yleensä se motivaatiokin säilyy paremmin.
Yrittäjyyteen kannustaminen onkin hankalampi juttu, sillä jossakin kohtaa tähän suuntaan enemmän mentiin, mutta sitten työnantajat ymmärsivät, että hehän ovatkin kusessa jos eivät rekrytoi suoraan, joka taas on laajemman tarkastelun arvoinen juttu. Tämä ei tietenkään päde vähäarvoisena pidettyihin asioihin, kuten vaikkapa siihen siivoukseen, joka taas mielummin ulkoistetaan, koska siellä ei oikeastaan ole mitään merkitystä yritykselle, joka taas tietenkin on ymmärrettävää, mutta monesti sille tekijälle kovin alisteista, ja kohtelukin on kovin alentavaa, jonka olen nänhyt toki ihan omin silmin.
Osin juuri siksi mainitsin myös tuon typeryyden noista laskutusosuuskunta toimijoista, jotka näin hakevat omalla ajallaan mahdollisuuden toteuttaa jotakin uutta, ja mahdollisesti rakentaa siitä tulevaisuuden yritystoimintaa sen kasvaessa mittaan, jossa se oma yrittäjyys muuttuu kannattavemmaksi kuin jatkaminen nimenomaan laskutusosuuskunnassa. Oli siis turvallinen tapa koettaa irtautumista työntekijäsuhteesta toiselle. tämä ei tietenkään sopinut pirtaan, koska yrityksille kasvoi kylmä rinki perseenympärille suhteestaan työntekijöihin.
Mutta kai tässä voisi edellämainittu huomioiden todellakin todeta, että ei ole ainakana pien- ja yksinyrittäjäystävällinen yhteiskunta, ja siksi tämä aivan liian iso ALV muutos on poissa juuri näiden lompakoista. Osin siksi, että eivät voi siirtää sitä hintoihinsa, ja osin siksi, että myynti tulee vähenemään, joten jälleen isku vyön alle sisämarkkinoihin, joten aina vaan enemmän kaikki munat samaan koriin, ja kun se sakkaa, niin maa pysähtyy. Hyvin siis vedetty hallitus.