Suomen talous – absoluuttista totuutta etsimässä

[mjr]

Siinä iso osa tärkeimmistä syistä.

Mutta on vielä muitakin. Osmo Soininvaara pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien ja Suomen tuntijana antaa yhden vastauksen:

Ruotsissa näyttää olevan poliittinen konsensus siitä, että rikkaat ruotsalaiset sijoittajat ovat voimavara koko maalle. Siksi maassa ei ole perintöveroa eikä omaisuusveroa. Näin on toisaalta saatu aikaan hyvin suuret varallisuuserot.

Mietin että miten paljon tästä noin 1,5 prosenttiyksikön kokonaisverotusaste-erosta Ruotsiin selittyy demografialla vs perintöverolla? Kun viimeksi katsoin niin varallisuusveroa (entistä omaisuusveroa) oli ainakin hieman laskettu myös Suomessa...

 

[BitterX]

Suomessa syntyy kiitettävästi lupaavia tuote- ja yritysinnovaatioita, mutta kun on aika skaalata lupaava idea isompaan mittakaavaan, yritys on pakko myydä ja yleensä ulkomaille. Suomalaisilla ei ole rahaa ostaa. Kun taloudellinen kasvu on kovin innovaatiovetoista, kasvu siirtyy pois Suomesta. Tämä on yksi syy siihen, että taloutemme ole kasvanut 16 vuoteen ja olemme jääneen toivottomasti muista Pohjoismaista.

Olemme liiaksi sosialisteja kun ruotsalaiset demarit ovat maan talouden ja hyvinvoinnin osalta enemmän oikealla ja markkinoiden kannalla kuin oikeisto on ollut Suomessa. Keskustalaisvasemmistolainen konservatiivinen talousospolitiikka on ollut Suomelle vuosikymmenten haitta. Se on leikannut kirveellä suomalaisten vaurastumista ja sijoituskykyä ja -halua mm. verotuksestakin johtuen muuhun kuin omaan asuntoon.

Hyvä kirjoitus ja paljon hyviä pointteja kokonaisuudessaan.

Osittain palaisin tässä kuitenkin vielä Nokia-shokin lisäksi matkapuhelin-Nokiaa edeltävään aikaan, jolloin taloutemme rakenteet muodostuivat nykyisen kaltaiseksi. Tuolloin Suomeen kasvoi osittain valtiovetoisesti ja osittain "luonnollisesti" joukko suuryrityksiä, jotka veivät bulkkiluontoisia tuotteita nimenomaan Neuvostoliittoon. Myös "luonnollisesti" syntyneet yritykset suuresti hyötyivät valtiovetoisesta idänkaupasta. Myös Nokian kasvuresurssit, joiden turvin se pystyi kasvattamaan liiketoimintaansa korkeatasoisen innovaatiotoiminnan ympärille, pohjasivat käsittääkseni melko vahvastikin idänkaupasta aikaisemmin saatuihin resursseihin. Nokiahan oli merkittävän kokoinen yritys jo ennen matkapuhelimia.

Ongelmaksi siis näen enemmänkin Neuvostoliiton aikana syntyneen vientikaupan "mindsetin" ja siten vähemmän sen, että politiikkamme olisi jotenkin merkittävästi enemmän sosialistista kuin Ruotsilla, Tanskalla tai vaikkapa melkein millä tahansa länsieurooppalaisella valtiolla, joissa niinikään taloutta on vahvasti muovannut keskustaoikeistolaisen ja keskustavasemmistolaisen politiikan "vuoroveto". Tämä pätee semmoisinkiin maailmankaupan jätteihin, kuten Saksa ja Hollanti.

Minä siis pidän enemmänkin ongelmana sitä, että talouden uudistaminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen on jatkuvasti jäänyt puolitiehen. Nokian jättimäinen nousu taisi vielä lisäksi sokaista silmät siltä, että pohjimmiltaan meitä on koko Neuvostoliiton jälkeisen ajan vaivannut sama ongelma: innovaatioita on, mutta yrityksilläkin on jäänyt kaupallistamisen ja yrityskehityksen osaaminen piippuun siinä vaiheessa, kun on pitänyt rakentaa autenttista kansainvälistä kasvua.

Niinikään osaaminen on loppunut valtiollisilla toimijoilla yritysten kansainvälisen kasvun boostaamisessa: yksi selkeä esimerkki tästä on Finpron vahvaan osaamiseen ja kansainväliseen verkostoon perustuneen konsulttitoiminnan "räjäyttäminen": TEM suuressa viisaudessaan poliitikkojen johdolla päätti lakkauttaa Finpron sillä verukkeella, että valtiollisen toimijan ei pidä tarjota vastikkeellisia (mutta subventoituja) kansainvälistymiskonsultointipalveluita, vaan yksityisen sektorin pitää hoitaa tämmöinen toiminta. Vaan kun silloin jo Finpron toimintaa tuntevat ymmärsivät, että täysin kaupallisilla toimijoilla ei ole mitään mahdollisuutta rakentaa kallista globaalia konsulttiverkostoa - puhumattakaan siitä, että sillä olisi samoja yhteyksiä diplomaattisten edustustojen kautta yrityksiin ja valtiollisiin toimijoihin, kuin mitä Finprolla oli. Näin ollen, Finpron konsulttitoimintaan suoraan liittynyt "ovien avaaminen" jäi historiaan.

Tuolloin Finpro käytännössä sulautettiin innovaatiorahoitustoimija TEKESiiin, josta tuli nykyinen Business Finland, joka ei SAA tarjota yksittäisille yrityksille kansainvälistymispalveluita. Meanwhile in Sweden: Business Sweden oleellisilta osin kopioi Finpron toiminnan Ruotsiin. Tässä yksi esimerkki siitä, mitä Business Sweden tekee, mutta Business Finland ei yksittäisten yrityten osalta saa tehdä.

Minesto dives into Asia-Pacific

Minesto dives into Asia-Pacific | Business Sweden

www.business-sweden.com

Business Finland toki saa edelleen oman kansainvälisen verkostonsa sekä UM:n edustustoverkoston kautta "avata ovia" yrityksille, mutta se on tehtävä monista yrityksistä koostuvien ohjelmien kautta, jotka taas on kytketty suuryrityksien sekä tutkimuslaitosten ympärille rakennettuihin "innovaatioekosysteemeihin". Rehellisesti arvioituna, nuo "ekosysteemit" ovat usein käärmeen työntämistä pyssyyn eikä luonnollisia yhteistyöverkostoja. Kenties siksi niiden hyöty ei kanavoidu riittävissä määrin pk-yrityksille, vaan ehkä enemmän näille usual suspects suuryritksillemme.

Hallitus toisensa jälkeen on lopulta tukeutunut status quon säilyttämiseen sen sijaan, että ne olisivat pyrkineet aidosti tukemaan vientiteollisuuden rakenteellista muutosta. Tästä esimerkkinä on myös vihreä siirtymä: kauniita ajatuksia on, mutta ne ovat jääneet puheen tasolle. Sen sijaan, että todella oltaisiin tehty valtiovetoisia toimenpiteitä vihreän siirtymän edistämiseen, on keskustelu kääntynyt vanhojen rakenteiden säilyttämiseen: esimerkiksi juuri johonkin dieselin hintaan, koska paperirullat pitää siirtää rekoilla vientisatamiin sekä tukit skutsista sellutehtaisiin. Tai puun saatavuuteen just samalla tavalla, kuin on tehty jostakin vuodesta 1947 alken. Tai turpeeseen. Tai siihen, että lentoyhteyksiä pitää tukea kyläkentiltä Helsinkiin, koska StoraEnson inssien pitää päästä lentämään just nimenomaan suoraan Varkaudesta Helsingin kautta ulkomaille.

Ikään kuin ne tässä nyt olisivat niitä vientimme isoimpia ongelmia.

 

[Cobol]

Mietin että miten paljon tästä noin 1,5 prosenttiyksikön kokonaisverotusaste-erosta Ruotsiin selittyy demografialla vs perintöverolla?

Millaiseen tulokseen päädyit ja pohditko samalla, onko tavallisen suomalaisen veronmaksajan yrityssijoitustoimintaa on vaikeutettu vuosikymmeniä? Pelkästään sijoitusrahastovarallisuus on Ruotsissa luokkaa 100 mrd euroa kun se Suomessa on luokkaa 25 mrd. Onko mielestäsi tällä merkitystä Suomen ja Ruotsin talouskasvuun?

 

[Cobol]

Hyvä kirjoitus ja paljon hyviä pointteja kokonaisuudessaan.

Osittain palaisin tässä kuitenkin vielä Nokia-shokin lisäksi matkapuhelin-Nokiaa edeltävään aikaan, jolloin taloutemme rakenteet muodostuivat nykyisen kaltaiseksi. Tuolloin Suomeen kasvoi osittain valtiovetoisesti ja osittain "luonnollisesti" joukko suuryrityksiä, jotka veivät bulkkiluontoisia tuotteita nimenomaan Neuvostoliittoon. Myös "luonnollisesti" syntyneet yritykset suuresti hyötyivät valtiovetoisesta idänkaupasta. Myös Nokian kasvuresurssit, joiden turvin se pystyi kasvattamaan liiketoimintaansa korkeatasoisen innovaatiotoiminnan ympärille, pohjasivat käsittääkseni melko vahvastikin idänkaupasta aikaisemmin saatuihin resursseihin. Nokiahan oli merkittävän kokoinen yritys jo ennen matkapuhelimia.

Totta, idänkaupalla oli merkittävä vaikutuksensa Suomen talousongelmiin 1990-luvulla. Ja useilla tavoilla. Esimerkiksi öljyn hinta nousi kun bilateraalinen kauppa loppui. Bulkkituotteiden vienti Venäjälle oli työllistänyt satoja tehtaita ja tuonut osalle satumaiset voitot. Myöhemmin länteen tämä tavara ei sitten usein kelvannut, koska se ei ollut monella tavalla kilpailukykyistä.

Voi sanoa, että jäykät järjestelmät ja liiallinen valtiovetoisuus on myös ollut tuhoisaa Suomelle. Ei samalla tavalla CCCP-ajan tavaravaihdon aikana kuin poliittisesti sitomalla Suomea Venäjään. Mutta sen jälkeen emme ole ymmärtäneet kopioida omaa järjestelmäämme enemmän markkinatalousajattelua vaikkapa Ruotsista ja muista Pohjoismaista.

Ei sellaiseen nähty tarvetta.

 

[mjr]

Millaiseen tulokseen päädyit ja pohditko samalla, onko tavallisen suomalaisen veronmaksajan yrityssijoitustoimintaa on vaikeutettu vuosikymmeniä? Pelkästään sijoitusrahastovarallisuus on Ruotsissa luokkaa 100 mrd euroa kun se Suomessa on luokkaa 25 mrd. Onko mielestäsi tällä merkitystä Suomen ja Ruotsin talouskasvuun?

Päädyin sellaiseen tulokseen, että perintövero on lähinnä symbolinen asia, kuten se toki onkin. Väkilukuun suhteutettuna tuo epäsuhta on aika odotettu - osaatko sanoa, paljonko noista rahastosijoituksista investoituu kummankin maan kotimaiseen talouteen? Noin yksittäisenä indikaattorina epäilisin ettei ole kovin vahvaa vaikutusta talouskasvuun, mitä myös historiallinen data epäilemättä tukee Suomen kirittyä Ruotsia vuosikymmenten ajan kiinni.

 

[Cobol]

osaatko sanoa, paljonko noista rahastosijoituksista investoituu kummankin maan kotimaiseen talouteen? Noin yksittäisenä indikaattorina epäilisin ettei ole kovin vahvaa vaikutusta talouskasvuun, mitä myös historiallinen data epäilemättä tukee Suomen kirittyä Ruotsia vuosikymmenten ajan kiinni.

En omaa tuosta mitään prosenttiarviota.

Sen sijaan arvaisin, että Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden pl. Suomen menestys johtuu useista tekijöistä. Kuten asuntolainan käyttämisestä velkavipuna. Ruotsissa voi ottaa asuntolainan ilman lyhennyspakkoa ja antaa asunnon arvon nousta. Ja sijoittaa lyhennysrahat osakkeisiin/rahastoihin ja nostaa osinkoja ja sijoittaa ne.

Suomessa mennään aika lyhyillä lainoilla, joita on maksettava takaisin. Rahaa ei jää monilla muuhun, koska asunto halutaan ymmärrettävistä syistä. Ruotsalainen vipu toimii myös Tanskassa, jossa on tietääkseni 0 korolla 20 vuoden asuntolainoja.

Kohtuullisen luotettavan tilaston mukaan vuonna 2000 Suomi ei ollut juurikaan jäänyt jälkeen henkilön keskimääräisestä nettovarallisuudesta muihin Pohjoismaihin verrattuna. Nyt ero olisi 300 % tai ylkin. Varallisuus | Ovatko suomalaiset köyhempiä kuin ruotsalaiset? Valtavaa eroa keskimääräisessä varallisuudessa selittää etenkin yksi asia

Kun rahaa tulee vivuttamalla, varallisuus sekä ostovoima ja sitä kautta kulutus lisääntyy. Tämä pyörittää taloutta ja kysyntää. Se taas luo tuotantoa, työtä ja mahdollistaa yrityksille järkevän verotuksen kanssa kasvun.

 

[Hermes#41]

Iso ongelma on myös se, ettei suomalaisenkaan kannata sijoittaa suomalaisiin yrityksiin. Muualta saa paljon paremman tuoton.

Yhtälö on kyllä todella hankala.

 

[mike owen]

Iso ongelma on myös se, ettei suomalaisenkaan kannata sijoittaa suomalaisiin yrityksiin. Muualta saa paljon paremman tuoton.

Yhtälö on kyllä todella hankala.

Tämä on juuri yksi suurimmista ongelmista. Ei mahda mitään. Sijoitustoiminta on hyvin vaikea laji hallita siten kuten pitääkin.

 

[Redimor]

En omaa tuosta mitään prosenttiarviota.

Sen sijaan arvaisin, että Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden pl. Suomen menestys johtuu useista tekijöistä. Kuten asuntolainan käyttämisestä velkavipuna. Ruotsissa voi ottaa asuntolainan ilman lyhennyspakkoa ja antaa asunnon arvon nousta. Ja sijoittaa lyhennysrahat osakkeisiin/rahastoihin ja nostaa osinkoja ja sijoittaa ne.

Suomessa mennään aika lyhyillä lainoilla, joita on maksettava takaisin. Rahaa ei jää monilla muuhun, koska asunto halutaan ymmärrettävistä syistä. Ruotsalainen vipu toimii myös Tanskassa, jossa on tietääkseni 0 korolla 20 vuoden asuntolainoja.

Tämä on sinänsä jännää kun meillä on paljon yhteisiä pankkiketjuja kuitenkin niin miten näin erilaiset toimenpiteet käytössä rajan eri puolilla.

 

[ipaz]

Tämä on sinänsä jännää kun meillä on paljon yhteisiä pankkiketjuja kuitenkin niin miten näin erilaiset toimenpiteet käytössä rajan eri puolilla.

Yritin pari vuotta sitten ehdottaa pankilleni, että laitetaas mun asuntolaina jäihin kun sitä on jäljellä enää noin 10% asunnon arvosta. Samalla tavalla kuin Ruotsissa on tapana lopettaa lainan lyhennys kun lainaosuus on laskunut alle 50% asunnon arvosta. Että mitä sitä pois maksaa kunhan keräilette korkoja hamaan tulevaisuuteen ja mä sijoitan lainani maksuosuuteni rahastoihin ja osakkeisiin laajentaakseni omaa varallisuuspohjaani. Pankin vastaus: ei Suomessa voi tehdä näin. Sovittiin sitten minimi lyhennys joka heille sopi. Haluavat ilmeisesti minusta eroon mahdollisimman nopeasti.

 

[Kyy99]

Niinikään osaaminen on loppunut valtiollisilla toimijoilla yritysten kansainvälisen kasvun boostaamisessa: yksi selkeä esimerkki tästä on Finpron vahvaan osaamiseen ja kansainväliseen verkostoon perustuneen konsulttitoiminnan "räjäyttäminen": TEM suuressa viisaudessaan poliitikkojen johdolla päätti lakkauttaa Finpron sillä verukkeella, että valtiollisen toimijan ei pidä tarjota vastikkeellisia (mutta subventoituja) kansainvälistymiskonsultointipalveluita, vaan yksityisen sektorin pitää hoitaa tämmöinen toiminta. Vaan kun silloin jo Finpron toimintaa tuntevat ymmärsivät, että täysin kaupallisilla toimijoilla ei ole mitään mahdollisuutta rakentaa kallista globaalia konsulttiverkostoa - puhumattakaan siitä, että sillä olisi samoja yhteyksiä diplomaattisten edustustojen kautta yrityksiin ja valtiollisiin toimijoihin, kuin mitä Finprolla oli. Näin ollen, Finpron konsulttitoimintaan suoraan liittynyt "ovien avaaminen" jäi historiaan.

Tuolloin Finpro käytännössä sulautettiin innovaatiorahoitustoimija TEKESiiin, josta tuli nykyinen Business Finland, joka ei SAA tarjota yksittäisille yrityksille kansainvälistymispalveluita. Meanwhile in Sweden: Business Sweden oleellisilta osin kopioi Finpron toiminnan Ruotsiin. Tässä yksi esimerkki siitä, mitä Business Sweden tekee, mutta Business Finland ei yksittäisten yrityten osalta saa tehdä.

Ihan mielenkiinnosta, niin oletko perehtynyt tarkemmin Finpron toimintaan silloin kun se oli vielä pystyssä? Aika harvalta olen tuon tason kehuja kuullut ja pääsin itse
seuraamaan toimintaa kohtuullisen läheltä useamman vuoden. Toki tekemisen laatu varmasti vaihteli hyvin paljon paikasta riippuen.

 

[BitterX]

Ihan mielenkiinnosta, niin oletko perehtynyt tarkemmin Finpron toimintaan silloin kun se oli vielä pystyssä? Aika harvalta olen tuon tason kehuja kuullut ja pääsin itse
seuraamaan toimintaa kohtuullisen läheltä useamman vuoden. Toki tekemisen laatu varmasti vaihteli hyvin paljon paikasta riippuen.

Läheltä perehrynyt, myöskin. Tiedän, että toiminnassa oli paljon puutteitakin - mikä ehkä ei ole yllätys siihen peilaten, että organisaatio kuitenkin toimi yksityisen ja julkisen sektorin välillä ja oli siten väkisinkin myös monessa mielessä byrokraattinen. Mutta toisaalta konsepti oli mielestäni hyvä ja edelleen kehittämisen arvoinen. Sen sijaan, se käytännössä alasajettiin naiivein perustein.

 

[tommy36]

Kun useiden tehtyjen virheiden seurauksena lisävelkaa tulee 12-16 mrd vuodessa ja nousseet korkokulut ovat useita miljardeja, valtiovarainministeriö ja hallitus pyrkivät supistamaan valtion menoja. Tämä on nopein keino vähentää lisävelan kasvua.

Se mikä nyt näyttäisi olevan ongelma, on taloutta lähivuosina kasvattavien päätösten ja ratkaisujen puute. Laboren johtaja Mika Maliranta nimeää Suomen ongelmaksi tuottavuuden heikon tason, joka johtuu ennen kaikkea korkean tuottavuuden tuotannon supistumisesta Nokia-shokin ja paperiteollisuuden heikentymisen vuoksi 2010-luvun alussa.

Vesa Vihriälän mukaan vuodesta 2017 lähtien työtuntia kohden laskettu BKT ei kasvanut lainkaan vuoteen 2023 tultaessa. Samana aikana Ruotsin BKT on kasvanut työtuntia kohden lähes prosentin vauhtia, Tanskassa 0,6 % ja hitaan tuottavuuskasvun Saksassakin 0,3 % vuotta kohden.

Vihriälän mukaan julkisen talouden tasapainoa on välttämätöntä parantaa suorilla sopeutustoimilla. Näiden ei kuitenkaan tulisi heikentää pidemmän ajan talouskehityksen edellytyksiä. Päin vastoin, julkisilla menoilla ja verotuksella tulisi kyetä tukemaan pitkän ajan kasvun edellytyksiä.

Ja jälkimmäisen kanssa Orpon(kin) hallitus on ongelmissa.

Ettei n yt vaan tässä vaikuta sekin tosiasia, että Ruotsissa tehdään enemmän osa-aikatyötä, joten keskimääräinen työntuntimäärä putoaa/työntekijä, ja koska osa-aikaninenkin tuottaa suhteessa sitten enemmän kuin kokopäiväinen työntekijä, niin tuo saattaa heijastua hyvinkin sellaisena, että näyttää kuin tuottavuus olisi parempi.
Jos siis Suomessa lyhennettäisiin työpäivää (ei siis lasketa palkkaa kuitenkaan), ja huomattaisiin, että tuottavuus/tekijä ei ratkaisevasti (tai jopa ollenkaan) putoaisi, niin tuottavuus kasvaisi merkittävästi. Eli sipilän työnajanlisäykset eivät ainkaan tässä valossa ole tuottavuutta parantaneet.
Toine asia tietenkin on tuo muutos siinä, että Suomi on ajautnut sinne bulkkimarkkinoille ja sitä korkean tuottavuuden tuotetta ei ole tarjolla, ja sittenkin kun olisi, niin se myydään heti ensimmäisen tilaisuuden tullen maasta ulos.
Asioita nyt vaan voi tarkastella niin monessa valossa, että vaatii jonkinsortin uskonnon taustalle, jonka pohjalta sitten asioita tarkastelee. Jos taas on jokin poliittisesti sitoutumaton tutkija kysesssä, ei sitä kukaan usko, jos mielipide tue omaa uskomusjärjestelmää.

 

[Redimor]

Yritin pari vuotta sitten ehdottaa pankilleni, että laitetaas mun asuntolaina jäihin kun sitä on jäljellä enää noin 10% asunnon arvosta. Samalla tavalla kuin Ruotsissa on tapana lopettaa lainan lyhennys kun lainaosuus on laskunut alle 50% asunnon arvosta. Että mitä sitä pois maksaa kunhan keräilette korkoja hamaan tulevaisuuteen ja mä sijoitan lainani maksuosuuteni rahastoihin ja osakkeisiin laajentaakseni omaa varallisuuspohjaani. Pankin vastaus: ei Suomessa voi tehdä näin. Sovittiin sitten minimi lyhennys joka heille sopi. Haluavat ilmeisesti minusta eroon mahdollisimman nopeasti.

Sanoppa elä muuta.
Jännästi saman firman ison pomon kannattaa päättää eri maihin eri suoritustavat. Jos nyt ei ihan rumasti ajattelisi niin äkkiseltään tulee mieleen että rahoitammeko me lainoillamme naapurimaan lainojen jäädytykset?

 

[Cobol]

Tämä on sinänsä jännää kun meillä on paljon yhteisiä pankkiketjuja kuitenkin niin miten näin erilaiset toimenpiteet käytössä rajan eri puolilla.

Totta. Esimerkiksi Nordea tarjoaa hyvin erilaisia asuntolainoja Suomeen kun vrt Ruotsiin ja Tanskaan. Niiden ansiosta suomalaiset saavat vähemmän mahdollisuuksia rikastua kuin muut pohjoismaalaiset. Syy lienee poliittinen. Tavallisen kansan tai muiden rikastumista ei Suomessa ole katsottu hyvällä kun se monissa muissa maissa on enemmän tavoite. On järkevää, että kansa omistaa mm. rahastoja ja osakkeita suhteessa enemmän kuin Suomessa ja tähän käytetään nollakorkoista ja jopa lyhennysvapaista asuntoa vipuna.

Suomessa tämä halutaan nähdä riskinä. Totta kai se on myös riski, mutta vielä enemmän on riski suomalainen tapa, jossa taantuvissa maakunnissa omaisuus on kiinni asunnossa, jonka arvo on laskenut tai tulee laskemaan keskipitkälläkin tarkastelulla. Kun huomioidaan rahastojen ja osakesijoitusten osingot ja sijoittamisen vaikutus muissa Pohjoismaissa omaan sosiaaliturvaan vuosikymmenten aikana, Suomen tapa on riski.

Asioita nyt vaan voi tarkastella niin monessa valossa, että vaatii jonkinsortin uskonnon taustalle, jonka pohjalta sitten asioita tarkastelee. Jos taas on jokin poliittisesti sitoutumaton tutkija kysesssä, ei sitä kukaan usko, jos mielipide tue omaa uskomusjärjestelmää.

Vihriälä (lähellä Keskustaa), Malinen (demari) ja Soininvaara (vihreä) edustavat erilaisia näkökulmia ja omaavat riittävästi potentiaalia vertailla Pohjoismaita toisiinsa tai arvioida Suomen talouden tilannetta ja sen vaatimia ratkaisuja.

 

[Normandia]

Toki kun sijoittajat/yksityiset ostajat saattavat jättää yhtiölainat hoitamatta, niin ne kaatuu loppuviimein muiden maksettavaksi. Joten jotkut pankit ovatkit rajoittaneet sijoittajien osuutta rakennettavissa kohteissa. Tähän on myös lainsäädännön myötä herätty.

Heinäkuun 2023 alusta voimaan astuu lainsäädäntökokonaisuus, joka tuo rajoituksia kotitalouksien lainoihin, ja uudenlaista sääntelyä erityisesti taloyhtiölainoille. Tavoitteena on hillitä kotitalouksien velkaantumista asuntolainojen ja uudisrakentamisessa käytettävien taloyhtiölainojen kautta ja parantaa velkaantumiseen liittyvien riskien läpinäkyvyyttä asunnon ostajalle. Lainsäädäntö hillitsee myös muiden asuntosijoittajien kuin kotitalouksien mahdollisuuksia käyttää taloyhtiölainoja sijoitusten rahoittamisessa.

Taloyhtiölainat voivat olla uudisrakentamisessa enintään 60 % myytävien asuntojen velattomasta hinnasta.

Taloyhtiölainojen riskit kasvavat – sääntelyuudistukset rajoittavat yhtiölainojen käyttöä jatkossa – Euro ja talous

Kotitalouksien ja sijoittajien kasvanut velkaantuminen taloyhtiöiden kautta on huolestuttanut viranomaisia. Taloyhtiölainan osuus uusien asuntojen rahoituksessa on yhä suuri, mutta uusi sääntely alkaa hillitä taloyhtiölainojen kautta syntyvää velkaantumista.

www.eurojatalous.fi

 

[Tadu]

Sanoppa elä muuta.
Jännästi saman firman ison pomon kannattaa päättää eri maihin eri suoritustavat. Jos nyt ei ihan rumasti ajattelisi niin äkkiseltään tulee mieleen että rahoitammeko me lainoillamme naapurimaan lainojen jäädytykset?

Pankillehan tuon luulisi myös olevan hyvä bisnes jäädyttää loppu asuntovelka. Korot vaan rullaisivat jatkuvasti rahaa pankille. Noh ehkä en kaikkea ymmärrä.

 

[Ann Arbor]

Suomessa tämä halutaan nähdä riskinä. Totta kai se on myös riski, mutta vielä enemmän on riski suomalainen tapa, jossa taantuvissa maakunnissa omaisuus on kiinni asunnossa, jonka arvo on laskenut tai tulee laskemaan keskipitkälläkin tarkastelulla. Kun huomioidaan rahastojen ja osakesijoitusten osingot ja sijoittamisen vaikutus muissa Pohjoismaissa omaan sosiaaliturvaan vuosikymmenten aikana, Suomen tapa on riski.

Ja Suomessa ei edelleenkään ole riittävästi herätty ns. kansankapitalismin mahdollisuuksiin. Yhä edelleen isot kansankerrokset laittavat joka viikko sen parikymppiä lottokuponkiin ja moni vielä päälle Kenoon ja Eurojackpotiin, vaikka samat rahat olisi fiksua sijoittaa matalakuluisiin indeksirahastoihin tuottamaan vaurautta ja lunastaessa myös tuloja valtiolle. Ruotsissa sijoittaminen on joka Emman ja Emilin juttu, Suomessa ei edelleenkään.

 

[tommy36]

Totta. Esimerkiksi Nordea tarjoaa hyvin erilaisia asuntolainoja Suomeen kun vrt Ruotsiin ja Tanskaan. Niiden ansiosta suomalaiset saavat vähemmän mahdollisuuksia rikastua kuin muut pohjoismaalaiset. Syy lienee poliittinen. Tavallisen kansan tai muiden rikastumista ei Suomessa ole katsottu hyvällä kun se monissa muissa maissa on enemmän tavoite. On järkevää, että kansa omistaa mm. rahastoja ja osakkeita suhteessa enemmän kuin Suomessa ja tähän käytetään nollakorkoista ja jopa lyhennysvapaista asuntoa vipuna.

Suomessa tämä halutaan nähdä riskinä. Totta kai se on myös riski, mutta vielä enemmän on riski suomalainen tapa, jossa taantuvissa maakunnissa omaisuus on kiinni asunnossa, jonka arvo on laskenut tai tulee laskemaan keskipitkälläkin tarkastelulla. Kun huomioidaan rahastojen ja osakesijoitusten osingot ja sijoittamisen vaikutus muissa Pohjoismaissa omaan sosiaaliturvaan vuosikymmenten aikana, Suomen tapa on riski.



Vihriälä (lähellä Keskustaa), Malinen (demari) ja Soininvaara (vihreä) edustavat erilaisia näkökulmia ja omaavat riittävästi potentiaalia vertailla Pohjoismaita toisiinsa tai arvioida Suomen talouden tilannetta ja sen vaatimia ratkaisuja.

Rikastumisen sijaan kyllä keskittäisin ajatukset enemmän siihen vaurastumiseen, joka kuitenkin on laajempi käsitys, ja rikastumista paremmin toimii koko yhteiskunnan hyväksi. Siihen siis keskittäisin voimavarani paremminkin. Sillä ei sen rahan sijoituksiinkaan tarvitse yhdestä lähteestä tulla, ja vaurastuminen laajassa merkityksessään tuottaa epäilemättä myös innovaatioita, sillä kysyntähän niitäkin aika merkittävästi luo.

Mitä taas tarkoitin tuolla tarkastelutavalla, ja uskonnollisuudella noissa arvioissa, niin edelleenkin meillä tuottavuuden kasvu näyttäisi paremmalta, jos työtunteja olis vähemmän, eikä enemmän.

Työajan pituus jonkain itseisarvona ei paranna tuottavuutta, vaan nimenomaan sen suhteen löytäminen, jossa se sama määrä tuotetta voidaan tuottaa työajasta tinkien.
Jos tämä onnistuu, ja sitten vastaavasti myös se myynnin sektori hoitaa hommansa, niin sen sijaan että pidennetään yksittäisen henkilön työaikaa, palkataan mielummin uusi. Taakka jakautuu paremmin, ja suhde tuottavuuteen pysyy parempana. Siitä ei oikein millään numerokikkailulla pakoon pääse.

Paras tuottavuushan siis syntyy, jos nyt myytävät tuotteet saadaan markkinoille vaikkapa puolella siitä työajasta joka siihen käytetään nyt. Ja jos tulos yritykselle on ihan sama siten edelleen, niin ei ole mitään syytä tinkin siitä palkastakaan vaikka työtunteja tehdäänkin vähemmän. Näin syntyy myös lisääntyvää kysyntää, koska yksilöillä on enemmän aikaa siihen "tuhlaamiseenkin". Tämä taas lisää kysyntää mm palvelusektoreilla, ja jälleen tulee uutta työtä.

Meillä siis on pitkän aikaa pidetty kiinni vain siitä, että työaika pitäisi olla mahdollisimaan pitkä, ja se ei siten ole lisännyt lainkaan sitä tuottavuutta, ja ei varsinkaan, kun meillä ei ole tuotteistusta, ja bulkki ei myy enempää.
Siksi epäilen mainitsemiesi henkilöiden intressejä, koska mittailevat tuota tuottavuutta neämmä hyvin pitkälle vain sen absoluuttiisen rikastumisen kautta, ja se tie on jo nähty, että hyvin vähän lopulta valuu alaspäin se vauras, mutta paska sitäkin enemmän, eli kun homma kusee, niin köyhä maksaa, halusi tai ei. Eli se paskan sosialisoimisen tie pitäisi olla loppuunkuljettu, tai sitten pitää niitä voittojakin alkaa sosialisoimaan vieläkin vahvemmin kuin tähän asti on nähty.

Ruotsiinkaan vertailu ei aina ole kestävää, sillä sitten täytyy mennä jo kovin pitkälle historiaan sen suhteen, että miksi kehitys on ollut Ruotsalaisten eduksi, ja miksi siellä on enemmän noita rikkaita. Siellä on pidemnpi historia sen lypsämisen suhteen ollut, kun ovat kuitenkin enemmän olleet hallintapuolella kuin alamaisina. Mutta sehän onkin sitten jo kokonaan toinen asia.
Meillä todellakin pitäisi alkaa myös miettimään, että miksi Suomalainen luonne lyös heti hanskat tiskiin, kun varsinanen kehitys olis vasta alkamassa, ja rahastaa kaiken siinä kohtaa, jolloin usein kaikesta jää vain sellainen kevyt ranka kaikesta siitä, mihin se olisi hyvällä tuotteistamisella voinut johtaa, sillä kyllä se laatukin oikeasti myy.

Ja sitten on vielä huomioitava sekin, että Ruotsissa nyt vaan osataan kaikki tuotteistaa, ja täällä ei. Täällä sitä vastoin osataan kyllä kehua miten kovia tekijöitä ollaan, mutta globaaleilla mittareilla katsoen, meillä on varsin surkea myynti, markkinointi sekä yritysjohto, sekä liian nopeaa tuottoa odottava sijoittajakoneisto, joka hakee kasvua vain kutistamisesta ja kengänheiluttamisesta. Ja aina jos joku mitään siinä kyseenalaistaa, niin heti ollaan menossa pakoon ulkomaille itkemään. Onhan siinä kiistatta sellaista rusinat pullasta ajattelua, että silloin kun on tarve itsellä, otetaan kaikki mitä yhteiskunta tarjoaa, mutta kun tarve loppuu, niin alkaa kitinä, että perkele kun ne muut mun rahoilla elelee. Ei siis ihan kauhean rakentavaa ajattelua kuitenkaan.

Kyllä näissä asioissa olisi ihan balanssikin löydettävissä, mutta kun ei vaan haluta. Ja tästä syystä en itse löydä tästä maasta yhtäkään puoluetta, johon varauksetta suhtautuisin muutoin kuin epäillen tarkoitusperiään. Ei ne ainkakaan maansa kansalaisten, saati itse sen valtion etuihin ole juurikaan keskittyneet.

Tuohon alkuun viitaten, niin meillähän juuri asumisen kalleus on yksi asia ollut, joka vetää sitä mattoa jalkojen alta, joten kyllä tuossa suhteessa se Ruotsin malli olisi paremmin talutemme hyväksi toiminut.

Siksi

 

[Kimmo_Ahteri]

Olihan Suomessakin tarjolla joskus viime vuosikymmenellä 60v asuntolainoja. Ne eivät vaan kelvanneet kenellekään ehkä siksi että kansalaiset näyttävät arvostavan velattomuutta. Voisiko johtua 90-luvun lamasta, jolloin yhtä jos toista kohtasi henkilökohtainen konkurssi?

Seuraava sukupolvi tulee perimään suurten ikäluokkien velattomat kaupunkiasunnot. Nykyinen sukupolvi on ihan kohtalaisesti vaurastunut, jos on omistanut kaupunkiasunnon 2000 luvulla. Varallisuutta alkaa myös kertymään Suomessa nuoremmille sukupolville, mutta ollaan toki jäljessä läntisiä naapureita. Alhainen syntyvyys tekee sen että harvemmille jää iso perintö ja maahanmuuttajat joutuvat kerryttämään varallisuutensa nollasta.

Perintövero on muistaakseni ihan kohtalainen tulonlähde valtiolle. Sen poistaminen aiheuttaisi tavallista isomman loven valtion talouteen ja tuskin sille on tilausta ennen kuin talous on lähempänä tasapainoa.

En ole kovin vakuuttunut että kertynyt varallisuus siirtyisi asunnoista jotenkin nopeasti suomalaisten yritysten uudeksi pääomaksi. Vaikka yritystoimintaan liittyvää verotusta on kevennetty, ei tässä maahan ole tullut mitenkään erityisesti investointeja. Mielestäni yksi ongelma on riskinottohalut, tässä maassa ei löydy sellaista yrittäjähenkisyyttä mitä muualla on.

 

[disco-stu]

Mielestäni yksi ongelma on riskinottohalut, tässä maassa ei löydy sellaista yrittäjähenkisyyttä mitä muualla on.

Aika mielenkiintoinen mielipide. Olettaen että olet ihan oikeassa ja yrittäjähenkisyyttä ei tosiaan löydy, osaatko heittää arviota, miksi näin voisi olla?

Suomessa on yli 320k yrittäjää, suhteessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Yksinyrittäjiä on yli 200k eli todella iso prosentti. Mistäköhän tämäkin johtuu?

Kyllä mulla on hieman sellainen fiilis, että Suomessa on edelleen valloillaan todella yrittäjävastainen kulttuuri eikä yrittäjää kyllä pätkääkään arvosteta. Varsinkin jos nyt jollain ilveellä se yritys vieläpä menestyy. Ei tarvitse kuin käydä lukemassa täältä vaikka talous- tai politiikkaketjuja, niin saa käsityksen kuinka vääristynyttä kuvaa yrittäjistä (ts. työnantajista) täälläkin viljellään.

Ja varsinkin ns. nollasta aloittaminen on yrittäjälle kyllä melkoinen savotta, ja hyvälläkin bisnesidealla voi joutua elämään kädestä suuhun useamman vuoden. Eli en ihmettele yhtään, ettei yrittäminen - yleensä ihan älyttömällä riskillä - tässä ympäristössä houkuta, jos vaihtoehtona on turvallinen palkkatyö takuuliksalla. Pikemminkin ihmettelen, miten kukaan jaksaa täällä edes yrittää tai mitään uutta kehittää.

Tässä nyt eräs asiaan liittyvä linkki Sijoittaja.fi -sivustolle, jossa puhutaan listaamattomien yritysten verotuksesta. Esimerkiksi siitä, millaisista rahasummista puhutaan yrittäjän tuloina suhteessa siihen, kuinka paljon voittoa firma tekee. Ja kun peilaa siihen yrittäjän työmäärään sekä jatkuvaan riskiin varsinkin kasvuvaiheessa, enpä tiedä kuinka houkuttelevaa tuo touhu täällä oikeastaan on.

 

[tommy36]

Aika mielenkiintoinen mielipide. Olettaen että olet ihan oikeassa ja yrittäjähenkisyyttä ei tosiaan löydy, osaatko heittää arviota, miksi näin voisi olla?

Suomessa on yli 320k yrittäjää, suhteessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Yksinyrittäjiä on yli 200k eli todella iso prosentti. Mistäköhän tämäkin johtuu?

Kyllä mulla on hieman sellainen fiilis, että Suomessa on edelleen valloillaan todella yrittäjävastainen kulttuuri eikä yrittäjää kyllä pätkääkään arvosteta. Varsinkin jos nyt jollain ilveellä se yritys vieläpä menestyy. Ei tarvitse kuin käydä lukemassa täältä vaikka talous- tai politiikkaketjuja, niin saa käsityksen kuinka vääristynyttä kuvaa yrittäjistä (ts. työnantajista) täälläkin viljellään.

Ja varsinkin ns. nollasta aloittaminen on yrittäjälle kyllä melkoinen savotta, ja hyvälläkin bisnesidealla voi joutua elämään kädestä suuhun useamman vuoden. Eli en ihmettele yhtään, ettei yrittäminen - yleensä ihan älyttömällä riskillä - tässä ympäristössä houkuta, jos vaihtoehtona on turvallinen palkkatyö takuuliksalla. Pikemminkin ihmettelen, miten kukaan jaksaa täällä edes yrittää tai mitään uutta kehittää.

Tässä nyt eräs asiaan liittyvä linkki Sijoittaja.fi -sivustolle, jossa puhutaan listaamattomien yritysten verotuksesta. Esimerkiksi siitä, millaisista rahasummista puhutaan yrittäjän tuloina suhteessa siihen, kuinka paljon voittoa firma tekee. Ja kun peilaa siihen yrittäjän työmäärään sekä jatkuvaan riskiin varsinkin kasvuvaiheessa, enpä tiedä kuinka houkuttelevaa tuo touhu täällä oikeastaan on.

No vähiten sitä minkäänlaista yrittäjyyttä ja yritteliäisyyttä tuntuu arvostavan maamme hallinnot. Niitähän pidetään lähinnä häirikköinä yrityksille ja yhteiskunnalle.

Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
Ja mistä tuo tekeminen koostuu? Onko kyse mahdollisesti vain omasta valinnasta saada se tuntumaan jotenkin tärkeämmältä tai hienommalta, kun täytää kalenteria kaikella ei niin pakollisella, tai että yrittää sotkeutua joka asiaan, ettei ainakaan tarvitse niistä maksaa?

Kysyn ihan mielenkiinnosta, sillä se siihen laitettu aika ei läheskään aina ole suhteessa siihen, tuottaako yritys vai ei.

Tukisin itse halinnon toimilla merkittävsti enemmän nyt sitä yskinyrittäjyyttäkin, ja siksipoistaisin vikkelästi esteitä sen tieltä. Sillä olisi monia positiivisia vaikutuksia. Ja ihan ensin palauttaisin laskutusosuuskuntien kautta toimivat henkilöt palkansaajan eläkemaksujen piiriin takaisin, jolloin siitä häipyisi se yrittäjästatus, ja nostaisi todennäköisesti hitosti tässä maassa tehtäviä TUOTTAVIA työtunteja, koska ne olisivat oikeastaan kaikki tehokkaita tunteja. Mutta luulen tietäväni, että ketkä tätä muutosta yhteiskunnallisesti eniten vastustavat, vaikka siitä ei juuri puhutaakan, vaan on vaiettu jonnekin taustalle.

Turhaa siis hallituksen toimesta puhella mistään sellaisesta, että oikeasti haluaisivat lisää tehtyä työtä tähän yhteiskuntaan, kun vetelevät itse jarrua koko ajan sille.

 

[Dynamo]

Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
Ja mistä tuo tekeminen koostuu? Onko kyse mahdollisesti vain omasta valinnasta saada se tuntumaan jotenkin tärkeämmältä tai hienommalta, kun täytää kalenteria kaikella ei niin pakollisella, tai että yrittää sotkeutua joka asiaan, ettei ainakaan tarvitse niistä maksaa?

Mun käsitykseni mukaan pienyrittäjät eivät täytä kalentereitaan "ei-niin-olennaisilla" kokouksilla, tämä koskee enemmänkin julkishallintoa ja isoja yrityksiä. Pienyrittäjillä asia on vaan yksinkertaisesti niin, että usein 50 tuntinen työviikko on pakko tehdä, jotta yrittäminen kannattaisi. Oma parturini tekee taatusti yli 50 tuntia viikossa. Sama koskee myös muita pienyrittäjiä, sillä hommien ulkoistaminen (lisätyövoima) on kallista. Tämä koskee kaikkia pienyrityksiä (alle 5 henkilöä). Kaverini, joka aloitti ihan pienestä, totesi, että kun firman koko ylittää 5 henkilöä, niin käytännössä yhden henkilön työpanos menee byrokratian pyörittämiseen, (rakennusala, jossa on tulevien projektien kustannuslaskentaa yms.) Sama yksi henkilö voi toki hoitaa myös 10 henkilön byrokratian, joten hyppäys viiden hengen firmasta tuplasti isompaan on tietysti suhteellisesti kannattavampaa, mutta hyppäystä ei tehdäkään ihan sormia napsauttamalla. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on 1-5 henkilön puljuja.

 

[hk65]

Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?

No kyllähän sitä firman hallintoakin tulee pyörittää, laskut pitää maksaa, asiakashankintaa tehdä, tavaratilauksia, jos ei asiakastyön lomassa ehdi, oma laskutus pitäis tehdä ja muistutella maksamattomista, jotta firma saa rahaa. Kirjanpitäjä voi auttaa joissain näistä seikoista (esim.reskontranhoito), mutta kyllähän sielläkin alkaa sitten se hinta nousta, mitä enemmän tekevät.

Sitä tekemistä kyllä riittää sen asiakastyön päälle ja siitä ei tienaa tuntipalkkana kovinkaan hyvin käytettyihin tunteihin nähden, näin varsinkin ihan perusyrittämisen kohdalla, jossa katteet liiketoiminnassa eivät ole mitään 95 prosenttia.

Jos homma lähtee sitten liikkeelle, niin voi vielä tulla vastaan työntekijät: pitäis rekrytä, yrittää jossain vaiheessa kouluttaa, korjata jäljet jos menee hommat vituiksi ja saada tehtyä omatkin työt jossain välissä. Tässä vaiheessa toki pitäisi yrittäjänkin ainakin sentään pystyä jo nostamaan itselleen palkkaa, mutta ei sillä silti usein noita tehtyjä tunteja kateta.

 

[ipaz]

Mistä muuten kumpuaa käsitys, että yrittäjä joutuu aina tekemään jotenkin pitkää päivää, eikä tienaa yhtään mitään?
Ja mistä tuo tekeminen koostuu? Onko kyse mahdollisesti vain omasta valinnasta saada se tuntumaan jotenkin tärkeämmältä tai hienommalta, kun täytää kalenteria kaikella ei niin pakollisella, tai että yrittää sotkeutua joka asiaan, ettei ainakaan tarvitse niistä maksaa?

Omassa lähipiirissäni on kuljetusalan yrittäjä. Omistaa muutaman ison auton. Äärimmäisen kilpailtu ala, jossa myös todella suuria toimijoita, jotka tappavat pieniä ajamalla välillä tappiorahdeilla vain haaliakseen keikkoja itselleen. On 24/7 hommaa etsiä keikkoja ja sopia ne heti kun sattuu kohdalle. Sen jälkeen aletaan miettimään että kuka sen ehtisi ajaa. Usein rattiin hyppää yrittäjä itse. Ja kun sitten lähdet hakemaa kuormaa jostain satojen kilometrien pääsä, tai jopa tuhansien jos keikka on Euroopassa, niin ei sinne tyhjällä autolla kannata körötellä. Aletaan selvittämään, että saisiko jostain edes jotain rahtia kyseiseen suuntaan. Jos ei, niin menomatka tyhjällä autolla on pelkkää kulua.

Pelastus pienemmille kuljetusfirmoille on pitkäaikaiset sopimukset, joissa on rutiiniajot. Sellaisen jos onnistuu saamaan, niin kaikki muu on juustoa leivän päälle. Moni pieni firma kuitenkin ajaa pelkkiä ad-hoc-keikkoja. Mitä sattuu milloinkin irtoamaan. Ja firman kaikki raha on kiinni auto(i)ssa.