Mutta eihän se ole - toisilla koulukunnilla (eli ei-friedmanilaisilla ja ei-keynesiläisillä) ei oikein edes ole mitään koherenttia makrotalousmallia, koska, kuten tavattiin ajatella, makrotaloudellisella ajattelulla ei ole "perustaa". Sen sijaan anglosaksisten maiden kansantaloustieteilijöiden ylivoimainen enemmistö vastustaa EU:n ja Saksan talouspolitiikkaa ja pitää sitä järjettömänä. Kai nyt tämän myönnät? Vai siis kiistät?
Tässä kiteytyy ongelmasi. Väität suuna päänä vastaan uuskeynesiläistä analyysia ja makrotalouden malleja (jotka ovat nimenomaan mikroon pohjaavia DSGE-malleja) kannattavien taloustieteilijöiden pointteihin. Esim. Juha Tervala, joka näkee Suomen tilanteen johtuvan
myös tarjontatekijöistä, ja toteaa kuitenkin
tässä artikkelissaan makrotaloustieteestä, johon suosittelen sinuakin tutustumaan, mm. seuraavaa:
"Näiden asioiden ymmärtämisessä uuskeynesiläinen tutkimuskehikko DSGE-malleineen on ylivoimaisesti paras – joskin kehitystä vaativa – työkalu. "
Ei minulla ole mitään ongelmaa myöntää, että uuskeynesiläinen analyysi on nykyään makron valtavirtaa ja hyvästä syystä, sillä puutteistaan huolimatta onhan se täysin ylivertainen kehikko esim. reaalisten suhdannevaihteluiden teoriaan verrattuna. Mutta sinun on ihan turha yrittää naamioida omat mielipiteesi tuon valtavirran mielipiteiksi ja maalata esim. Suomessa myös tarjontapuolen ongelman näkevät joksikin "epäkoherenttia kritiikkiä" esittäväksi ryhmäksi ilman malleja.
Harvoin tehdään missään sellaista talouspolitiikkaa, jota valtaosa taloustieteilijöistä kiittelisi. Sekoitat tässäkin keskustelussa taloustieteen, sen koulukunnat ja poliitikkojen tekemän talouspolitiikan. Se, ettei näe Suomessa pelkkää kysyntälamaa ei todellakaan velvoita olemaan tyytyväinen EU:n ja Saksan toimiin, minkä varmaan oikeasti tajuatkin. Syyllistyt
asiattomasta lehdistökatsauksesta tuttuun sekoiluun nro. 2:
"Kosmologimme mukaan Suomessa sovelletaan sumeilematta virheelliseen talousteoriaan perustuvaa politiikkaa. Samantyyppisiä väitteitä esitetään usein myös muualla. Mutta tietenkään asia ei ole näin. Poliitikot eivät ole taloustieteilijöitä, eikä Suomen tai minkään muunkaan maan politiikassa sovelleta suoraan mitään talousteoriaa."
"Viime vuosina paljon kehittynyt poliittinen taloustiede itse asiassa osoittaa, että järkevän talouspolitiikan harjoittaminen on monesti vaikeaa poliittisen prosessin ominaispiirteiden vuoksi. Ei siis ole yllättävää, vaan täysin taloustieteen käsityksen mukaista, että talousvaikeuksiin ajautuneessa maassa on hankalaa ja tuskallista saada aikaan hyviä päätöksiä, siinäkin tapauksessa että joku tietäisi mitä nämä ovat."
"Talouspolitiikasta ei siis vallitsisi yksimielisyys edes silloin kun kaikki olisivat yksimielisiä talousteoriasta. "
"On siis älytöntä syyttää tai kiittää taloustiedettä harjoitetusta talouspolitiikasta. Taloustiede vaikuttaa toki talouspolitiikkaan, mutta ei määritä sitä. Kukaan supertiedemies ei ole suunnitellut Euroopan talouspolitiikkaa omien virheellisten malliensa perusteella. Poliittinen päätöksenteko ei myöskään ole lentokoneen rakentamista, koska kaikki ovat eri mieltä siitä millainen talouspolitiikka pitäisi rakentaa, vaikka olisivatkin samaa mieltä talousteoriasta."
Vähän tuntuu, että joko logiikkasi ontuu pahan kerran (tai ehkei se vain täysin ole välittynyt minulle asti), kun ensin esität väitteen pelkästä kysyntälamasta ja ilmiselvästi perehtymättä suuremmin asiaan sivuutat vastakkaiset väitteet perusteluineen ja syytät niitä esim. epäkoherenteiksi, mitä ne eivät ole. Seuraavaksi naamioit mielipiteesi valtavirraksi, jonka puolella on taloustieteilijöiden konsensus, koska kannatat uuskeynesiläisyyttä. Tätä perustelet sillä, että Euromaiden politiikkaa kritisoidaan (mitä muuten tekevät myös tarjontatekijöiden osuutta korostavat taloustieteilijät) taloustieteilijöiden keskuudessa.
Minusta on siis hyviä perusteita uskoa Suomella olevan ongelmia, jotka voivat jarruttaa finanssipoliittisen elvytyksen hyötyjä. Tämän vuoksi toivon niihin suhtauduttavan vakavasti ja ihmettelen esim. sinun halukkuuttasi sivuuttaa ne tuosta vain, sillä velaksi elvyttäminen on joka tapauksessa riski. Siispä siihen ryhdyttäessä soisin että ollaan todella perehdytty mahdollisiin rajoitteisiin ja niiden purkamiseen. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin annat ymmärtää, vaan on täysin mahdollista esim. kannattaa elvytystä tietyin varauksin.
