Isossa kuvassa meillä on kuitenkin asiat niin hyvin, että tällaisen kuprun paljastuminen ei horjuta uskoani Suomen Poliisiin. Tämä tosin johtuu siitä, että ei mulla kovin ruusuista kuvaa siitä organisaatiosta ollutkaan, sanoisin ennemmin realistiseksi. On se kuitenkin organisaatio paikallaan ja tekee pääosin asiallista työtä. Totta kai ymmärrän, että suurin osa virkavallan edustajista on ihan perusrehellistä by the book -porukkaa, mutta ymmärrän myös, että vasuun sopii muutama mätäkin omena.
Ajattelen pitkälle samoin. Realismi on aivan paikallaan myös poliisin toimintaa arvioitaessa. Poliiseja helposti joko glorifioidaan kritiikittömästi tai syyllistetään karkean asenteellisesti.
Siinä mielessä olen tyytyväinen poliisin toimintaan, että noin yleisesti ottaen poliisi täyttää tarpeensa tässä yhteiskunnassa ja tekee paljon yhteisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää työtä. Maailmassa on iso joukko valtioita, joissa tilanne on aivan toinen.
On aivan selvää, että poliisin on noudatettava poliisin toimintaa koskevia lakeja. Siitä voidaan taas olla montaa mieltä, vastaavatko nuo lait kulloinkin ajan ja tarkoituksenmukaisuuden vaatimuksia rikollisuuden torjunnassa. Takavuosina mm. poliisin aseenkäyttöoikeus on puhuttanut kansalaispiirejä, kun poliisimiesten toimintaa on tutkittu mahdollisena rikoksena sen jälkeen, kun asetta on jouduttu käyttämään virkatehtävässä. Joidenkin mielestä poliisin oikeuksia tulisi entisestäänkin rajata, varsinkin aseen käyttöä koskien, kun taas toiset haluaisivat osapuilleen päinvastaista. Kokonaisuuden kannalta on varmasti hyvä, että poliisin aseenkäyttö tutkitaan aina jälkikäteen, jolloin kontrolli on systemaatista. Aina tuntuu kuitenkin löytyvän herkästi niitä, jotka haluavat poliisin päätä vadille, kun joku sekopää on pysäytetty ampumalla.
Huumerikollisuuden torjunta on haastava laji. En tunne alaa sen paremmin, mutta oletan että parhaita tuloksia syntyy silloin kun oikaistaan mutkia suoraksi. Mielestäni poliisilla pitäisi olla huomattavasti nykyistä laajemmat oikeudet tässä työssä, vaikka se sitten edellyttäisi jonkinlaisen huumekaupalta vaikuttavien toimien tekemistä huomattavasti suuremman yleisen hyödyn tavoittelemiseksi. Tiedän että tätä on vaikea määritellä aukottomasti tekemällä selkeä ero yhteiskuntaa ja lainvalvontaa palvelevan rikoksen ja varsinaisen rikollisuuden välillä. Jos mennään puhtaasti lakipykälien ja poliisin toimintaa koskevien säädösten mukaan, niin poliisi on aika heikoin eväin varustettu huumerikollisuuden vastaiseen taisteluun.
Analogia ontuu, mutta huumepoliisin tilanteessa on jotakin samaa kuin kestävyysurheilijalla, jota dopingtestataan säännöllisesti tilanteessa, jossa kilpakumppaneiden ei tarvitse välittää tällaisista asioista lainkaan. Jamppa joutuu juoksemaan tai hiihtämään ruisleivän voimalla, siinä missä kanssakilpailijat pyyhkivät ohi kroppa täynnä epoa ja hepoa.
