Hypodermic
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Onnea koko joukkueelle ja joukkueenjohdolle! Todella komea turnaus suht "nimettömällä" joukkueella. Ja ah-niin-ihanaa lukea ruotsalaisten katkeria kommentteja kuinka olivat "parempi joukkue".
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Maalivahti Jere Huhtamaa karistaa Suomen pölyt niskastaan – siirtyy eksoottiseen kiekkomaahanLue lisää »
-
Sportilta synkkä ulostulo: Miroslav Svobodan kausi ohiLue lisää »
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
Suomen nuorten Maailmanmestaruus 2014 onnitteluketju
- Viestiketjun aloittaja Zeta03
- Alkaa
- 50 851
- 203
Aivan mahtavaa äijät! Huomioikaa ettei mestaruutta voiteta ilman Lahtelaista kolmosveskaa!!!! Olipahan uskomaton fiilis eilen illalla kiitos koko joukkueelle tasapuolisesti. Tuollainen taisteluilme leijonille joka tasolla niin hyviä asioita tapahtuu. Uskomaton henkinenkantti tuolla joukkuella, lisää tällaisia.
Käsittämättömän upea suoritus jokaikiseltä nuorelta Leijonalta jokaista valmennustiimin ja huoltoporukan jäsentä myöten! Vuosi sitten kovalla mestaruusuholla karsintasarjaan, nyt ilman ennakkohehkutuksia maailmanmestariksi, kyllä siinä "Suomi pärjää altavastaajana" -kliseessä tuntuu totuuden siemeniä olevan.
Onnea, Nuoret Leijonat!
Onnea, Nuoret Leijonat!
Aivan uskomaton voitto!
Töissä katsoin peliä minkä pystyin, kotiin pääsin juuri katsomaan jatkoerän alkaessa. Ristolainen laitto laatan verkkoon ja mulla aukes viskipullo ja emäntä häpes taas silmiä päästään ku minä möykkäsin. Siitä sit pubiin ja isolla kädellä juomaa. Nyt vitutttaa kun pitäisi yövuoorn tänään vielä taipua, siihenhän on aikaa ja yhden yön seisoo vaikka päällään. Kiitos jätkät!!
Töissä katsoin peliä minkä pystyin, kotiin pääsin juuri katsomaan jatkoerän alkaessa. Ristolainen laitto laatan verkkoon ja mulla aukes viskipullo ja emäntä häpes taas silmiä päästään ku minä möykkäsin. Siitä sit pubiin ja isolla kädellä juomaa. Nyt vitutttaa kun pitäisi yövuoorn tänään vielä taipua, siihenhän on aikaa ja yhden yön seisoo vaikka päällään. Kiitos jätkät!!
Todella hieno voitto ja olipahan jännittävä matsi ! Tuomareista ei jaksa enempää, eiköhän kaikki oleellinen ole jo sanottu :) Karri Kivi oli juuri oikea mies valmentamaan tuota joukkuetta. Uskomaton vuosi ollut hänellekin.
Täällä on jotkut aiemmin kovastikin haukkuneet meidän Liigan tasoa. Ihan hyvin näyttivät Liigassa ja Mestiksessäkin pelanneet kaverit tuolla pärjäävän eikös näin. Eli vähän suuta pienemmälle jatkossa.
Täällä on jotkut aiemmin kovastikin haukkuneet meidän Liigan tasoa. Ihan hyvin näyttivät Liigassa ja Mestiksessäkin pelanneet kaverit tuolla pärjäävän eikös näin. Eli vähän suuta pienemmälle jatkossa.
Kliininen suoritus, pari kolme tähteä ja voitto kotiin. Pitkässä sarjassa ei välttämättä voitettaisi, mutta lyhyessä turnauksessa kaikki on aina mahdollista.
Loistavaa turnauspelaamista, huikea tasonnosto siinä suhteessa verrattuna viime vuoteen ja varmaan kultamitaliin. Nyt lähdettiin nöyryys edellä, ja tämä meille sopii.
Onnea koko ryhmälle!
Loistavaa turnauspelaamista, huikea tasonnosto siinä suhteessa verrattuna viime vuoteen ja varmaan kultamitaliin. Nyt lähdettiin nöyryys edellä, ja tämä meille sopii.
Onnea koko ryhmälle!
Hieno lopetus junioriuran kannalta tasokkaalle ikäluokalle -94! Varsinkin puolustajien osalta lupaavin ikäluokka pitkään aikaan.
Olli Määttä ja Rasmus Ristolainen ovat jo NHL-pelaajia, mutta seuraankin mielenkiinnolla Ville Pokan, Esa Lindellin, Mikko Vainosen ja muutaman muunkin otteita. Löytyykö sieltä se viimeinen ripaus jolla pystyy NHL-tasolla pärjäämään?
Olli Määttä ja Rasmus Ristolainen ovat jo NHL-pelaajia, mutta seuraankin mielenkiinnolla Ville Pokan, Esa Lindellin, Mikko Vainosen ja muutaman muunkin otteita. Löytyykö sieltä se viimeinen ripaus jolla pystyy NHL-tasolla pärjäämään?
Kiitos yhdestä elämäni hienoimmista jääkiekkohetkistä. Bratislava 2011 tulee aina olemaan mulle tunnepohjalta omassa kastissaan, koska ensimmäiset jääkiekkomuistoni ovat vuoden 1996 puolivälierästä Kanadaa vastaan. Bratislavaan siis päättyi (liian) pitkä henkilökohtainen metsästys nähdä Suomen voittavan jotakin suurta. Mikäli olympiakultaa ei mun elinaikanani tule, on Janne Pesosen 4-1 maali mulle ikuisesti se suurin hetki, jolloin tajusin että Suomi ei tätä finaalia tällä kertaa enää voi hävitä. Se on korvaamaton hetki, käsittämätöntä ajatella että urheilun seuraaminen voi saada aikaan sellaisia tunnetiloja.
Eilinen pääsee kuitenkin hyvin lähelle. Ottelu oli niin uskomattoman jännittävä, draamankaari jälkikäteen ajateltuna aivan täydellinen david-goljat -mukaelma. Niin monta kertaa Suomi on tuollaiset ottelut sitten kuitenkin lopulta hävinnyt. Ja vaikka tavallisesti tulee naureskeltua JA:n otteluseurantaketjuille, joissa matsit hävitään monta kertaa pelin aikana ja jo niitä ennen, niin täytyy myöntää että tällä kertaa 2-2 tasoituksen jälkeen en uskonut voittoon enää minäkään. Djoosin maalin jälkeen olo tuntui epäoikeudenmukaiselta, huijatulta. Eeppisestä taistelusta huolimatta Ruotsi näytti väkisin punnertavan ohi.
Tasoitusmaali vaikutti peliin kuitenkin aivan päinvastaisella tavalla kuin oletin. Ehkä kyse on miesten ja nuorten eroavaisuuksista painetilanteissa, mutta Suomi ei sittenkään lamaantunut, Ruotsi ei saanutkaan ylivoimaista itsevarmaa voittodraivia käyntiin. Sen sijaan yhtäkkiä Suomi pystyi pitämään kiekkoa, ensimmäistä kertaa pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Näen, että juuri tässä tilanteessa ruotsalaisten henkinen kantti ei enää kestänyt. Se oli yllätys.
Jatkoaika oli Suomelta jo rohkeaa peliä, ja 4vs4 mielestäni sopi hyvin Suomelle. Ruotsi ei neljällä miehellä ehtinyt paineistamaan yhtä voimakkaasti kuin varsinaisella peliajalla, ja Suomi pääsi avaamaan rauhallisemmin. Vaikka jatkoaika olikin Suomelta pelillisesti mainio, on silti hyvä muistaa että ottelu oli senttien tai millien päässä päättyä toisin. En tule koskaan ymmärtämään kuinka Juuse Saros sai patjansa riittävän nopeasti yhteen, kun Burakowski(?) pääsi yrittämään maalinedustalta. Kotikatsomoon se näytti varmalta maalilta.
Rasmus Ristolaisen henkilökohtainen tarina tässä turnauksessa oli tietysti vertaansa vailla. Heikko alku, surkea puolivälierä, loistava välierä ja kerrassaan maaginen finaali. Jo varsinaisella peliajalla Rasse oli ainoita Suomen puolustajia, jotka pystyivät Ruotsin paineistuksessa avaamaan ja pelaamaan rauhallisesti ja kamppailemaan kulmissa. Pari jäähyä tuli toki myös, toinen varsin pehmoinen vihellys. Jatkoaika olikin sitten paras ja-esitys jonka olen keneltäkään suomalaispelurilta vähänkään vastaavassa tilanteessa ikinä nähnyt. Valtavaa kiekollista itsevarmuutta, ratkaisuvalmiutta ja jumalauta VOITTAMISEN HALUA. Muistan, kuinka tuon Burakowskin paikan jälkeen ajattelin, että jos Suomi tämän häviää, niin täytyy silti tulla kypärä kallellaan kehumaan Rassen rohkeaa peliä. Kolmesti mies nousi syvälle hyökkäykseen, runnoi tiensä maalinedustalle, ja sai lopulta palkinnon. Palkinto se oli myös kotikatsomoon, valtava räjähdys. Jatkoaikavoitoissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse enää miettiä seuraavaa vaihtoa, ei pelätä tasoitusta. Voi vain huutaa.
Kiitos kaikki tässä viestissä mainitut ja mainitsemattomat Leijonat, ja kiitos sinulle Karri Kivi. Fred Sheroa mukaillen, voititte eilen, kuljette yhdessä ikuisesti.
Eilinen pääsee kuitenkin hyvin lähelle. Ottelu oli niin uskomattoman jännittävä, draamankaari jälkikäteen ajateltuna aivan täydellinen david-goljat -mukaelma. Niin monta kertaa Suomi on tuollaiset ottelut sitten kuitenkin lopulta hävinnyt. Ja vaikka tavallisesti tulee naureskeltua JA:n otteluseurantaketjuille, joissa matsit hävitään monta kertaa pelin aikana ja jo niitä ennen, niin täytyy myöntää että tällä kertaa 2-2 tasoituksen jälkeen en uskonut voittoon enää minäkään. Djoosin maalin jälkeen olo tuntui epäoikeudenmukaiselta, huijatulta. Eeppisestä taistelusta huolimatta Ruotsi näytti väkisin punnertavan ohi.
Tasoitusmaali vaikutti peliin kuitenkin aivan päinvastaisella tavalla kuin oletin. Ehkä kyse on miesten ja nuorten eroavaisuuksista painetilanteissa, mutta Suomi ei sittenkään lamaantunut, Ruotsi ei saanutkaan ylivoimaista itsevarmaa voittodraivia käyntiin. Sen sijaan yhtäkkiä Suomi pystyi pitämään kiekkoa, ensimmäistä kertaa pelaamaan omilla vahvuuksillaan. Näen, että juuri tässä tilanteessa ruotsalaisten henkinen kantti ei enää kestänyt. Se oli yllätys.
Jatkoaika oli Suomelta jo rohkeaa peliä, ja 4vs4 mielestäni sopi hyvin Suomelle. Ruotsi ei neljällä miehellä ehtinyt paineistamaan yhtä voimakkaasti kuin varsinaisella peliajalla, ja Suomi pääsi avaamaan rauhallisemmin. Vaikka jatkoaika olikin Suomelta pelillisesti mainio, on silti hyvä muistaa että ottelu oli senttien tai millien päässä päättyä toisin. En tule koskaan ymmärtämään kuinka Juuse Saros sai patjansa riittävän nopeasti yhteen, kun Burakowski(?) pääsi yrittämään maalinedustalta. Kotikatsomoon se näytti varmalta maalilta.
Rasmus Ristolaisen henkilökohtainen tarina tässä turnauksessa oli tietysti vertaansa vailla. Heikko alku, surkea puolivälierä, loistava välierä ja kerrassaan maaginen finaali. Jo varsinaisella peliajalla Rasse oli ainoita Suomen puolustajia, jotka pystyivät Ruotsin paineistuksessa avaamaan ja pelaamaan rauhallisesti ja kamppailemaan kulmissa. Pari jäähyä tuli toki myös, toinen varsin pehmoinen vihellys. Jatkoaika olikin sitten paras ja-esitys jonka olen keneltäkään suomalaispelurilta vähänkään vastaavassa tilanteessa ikinä nähnyt. Valtavaa kiekollista itsevarmuutta, ratkaisuvalmiutta ja jumalauta VOITTAMISEN HALUA. Muistan, kuinka tuon Burakowskin paikan jälkeen ajattelin, että jos Suomi tämän häviää, niin täytyy silti tulla kypärä kallellaan kehumaan Rassen rohkeaa peliä. Kolmesti mies nousi syvälle hyökkäykseen, runnoi tiensä maalinedustalle, ja sai lopulta palkinnon. Palkinto se oli myös kotikatsomoon, valtava räjähdys. Jatkoaikavoitoissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse enää miettiä seuraavaa vaihtoa, ei pelätä tasoitusta. Voi vain huutaa.
Kiitos kaikki tässä viestissä mainitut ja mainitsemattomat Leijonat, ja kiitos sinulle Karri Kivi. Fred Sheroa mukaillen, voititte eilen, kuljette yhdessä ikuisesti.
Kyllä tässä ollaan vielä ihan fiiliksissä, kiitos pojat ja tässähän kävi klassisesti. Ärsytetty "lillabro" jota on kiusattu ja aliarvioitu pääsi huomaamatta kasvaan ohi ja pisti ärsyttäjää turpaan niin että kriisiapua jo tarvitaan. Kiitos pikkujeijonat, tarjositte mahtavan vuoden aloituksen!!!
Muistaakseni se oli Wallmark, taisi Burakowsky antaa sen syötön siihen. Mutta tosiaan, itsellekin jäi se seivi mieleen, ei helvetti kun meinasi paskat jo valahtaa housuun kun näytti sadasosasekunnin ajan siltä, että putket olivat sen verran auki, että kiekko menee sisään.
Ja tuo Suomen voittomaali... Itse en muista yhtäkään niin hienoa jääkiekkohetkeä kuin mitä tuo oli ja sai aikaan. Ollaanhan tässä nyt joitain aikuisten mm-kultiakin voitettu ja oma seurajoukkue on parit mestaruudet ottanut, mutta voi helvetti minkä tempun pojat teki eilen! Jatkoajalla Ristolaisen majesteettinen, jo jatkoajan kolmas nousu ja bobbyorr-maisesti se päättyi maaliin ja ilmalentoon. Koko baari räjähtää ja vartalo täyttyy kylmistä väreistä ja taisi siinä silmäkin kostua.
Koko tunne-elämystä vahvisti entisestään se tarina tämän joukkueen pelaajien turnauskehityksestä, kermana kakun päällä tietenkin Teräväinen, Mäenalanen, Saros & Ristolainen. Kuitenkin kuten Pasi Nurminen sanoi, niin unohtaa ei voi muitakaan, näitä raskaan työn raatajia piilossa parrasvaloista. Erityisesti alakerta oli finaalissa tiukassa paikassa, mutta omiin ei vittu mennyt yksikään kiekko tasakentällisin! Lindell - Pokka oli varmuutta omissa, Lehtonen pelasi hienosti ja yllättävän fyysisesti kokoisekseen alakerrassa tekemättä virheitä. Vainonen oli puolustuksen isäntä ja Honka pysyi myös menossa mukana huolimatta nuoremmasta iästään ja pienemmästä koostaan, syötöt ja kiekonkäsittely hienoa luokkaa. Vainio täytti myös seiskapakin roolin hienosti.
Hyökkäyspäässä kenellekään ei voi antaa risuja. En jaksa luetella erikseen kaikkia hyökkääjiä, mutta helvetinmoisen duunin joka kaveri teki tälle joukkueelle! Kiitos!
Ostoskassi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Voin samaistua kyllä tähän. Itse olin kuitenkin niin nuori -95 ettei minulla ole mitään muistikuvaa näistä. Bratislavassa Suomi voitti ja se voitto oli käänteentekevä myös minun henkilökohtaisessa maailmassani. Olin itse kuitenkin siinä uskossa, että Suomi ei voi enää ikinä voittaa mitään suurta. -95 tulee ikuisesti olemaan se ainoa. Sitten tapahtui 2011 ja nyt tämä.
Tämä toi minulle myös uskoa jatkoa varten ja esimerkiksi Sotshissahan Suomella materiaalinen ero maailman kärkeen on aika lailla "saman verran" kuin alle 20-vuotiaissa. Tälläisellä pelillä pystytään jatkossa pärjäämään vaikka nimet selässä ei vastustajan vertaisia olisikaan.
Kiitos koko Suomen joukkue. Alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus, EHT:n voitto on jo varmistettu, eiköhän putsata pöytä myös olympialaisissa että mm-kisoissa.
Kirjoitetaan vielä toinenkin viesti tähän ketjuun, kyllähän nuo jätkät ovat sen ansainneet.
Tämä joukkue oli sanamukaisesti JOUKKUE. Muutama pelaaja erottui muita enemmän, mutta ennenkaikkea tämä mestaruus tuli yhteishengen ja uhrautuvaisen asenteen ansiosta. Montako blokkia noi jätkät otti pelkästään kolmannessa erässä ja miten hyvin pidettiin Ruotsin pelaajat parhailta paikoilta pois.
Suomi ei tule varmastikkaan ikinä saamaan mihinkään turnaukseen nimivahvinta joukkuetta, mutta niin monesti se on nähnyt, että pelkät yksilöt ei mestaruuksia tuo vaan se jolla on paras henki, rakenne ja meininki.
Juhlikaa pojat kunnolla, te olette sen ansainneet. Veikkaisinpa vielä, että osa noista jätkistä juhlii leijonapaita päällä vielä tulevaisuudessakin. Onnea Suomi!
Tämä joukkue oli sanamukaisesti JOUKKUE. Muutama pelaaja erottui muita enemmän, mutta ennenkaikkea tämä mestaruus tuli yhteishengen ja uhrautuvaisen asenteen ansiosta. Montako blokkia noi jätkät otti pelkästään kolmannessa erässä ja miten hyvin pidettiin Ruotsin pelaajat parhailta paikoilta pois.
Suomi ei tule varmastikkaan ikinä saamaan mihinkään turnaukseen nimivahvinta joukkuetta, mutta niin monesti se on nähnyt, että pelkät yksilöt ei mestaruuksia tuo vaan se jolla on paras henki, rakenne ja meininki.
Juhlikaa pojat kunnolla, te olette sen ansainneet. Veikkaisinpa vielä, että osa noista jätkistä juhlii leijonapaita päällä vielä tulevaisuudessakin. Onnea Suomi!
Vielä kertaalleen onnittelut pojille. Kyllä tällä kelpaa leijua aina liigan pleijareihin asti, siis penkkiurheilijan tarkoitan.
Yllättävänkin paljon kyllä näkyy kaikenlaisia "väärin voitettu"-kommentteja, vaikka ei tässä pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Suomi voitti finaalin. Suomi voitti välierän. Suomi voitti kisojen aikana myös sen välieräjoukkueen, jota ei kohdannut. En kovinkaan usein jaksa marmattaa tuomarilinjasta, mutta kyllähän lisäksi voi sanoa, että Suomi voitti myös tuomarit finaalissa. USA ja Slovakia jäi suht kovista maista kohtaamatta, mutta mitäs eivät selvinneet siihen asti, että olisivat päässeet kokeilemaan.
On tietysti todennäköistä, että finaalien ollessa vaikka paras viidestä sarja, Ruotsi olisi sen vienyt, mutta kun kisoissa ei ole niin. Suomi voitti finaalin ja sillä selvä. Systeemi on häviäjälle julma, mutta kaikille sama.
Onnea pojat ja nauttikaa. Sen olette ansainneet.
Yllättävänkin paljon kyllä näkyy kaikenlaisia "väärin voitettu"-kommentteja, vaikka ei tässä pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Suomi voitti finaalin. Suomi voitti välierän. Suomi voitti kisojen aikana myös sen välieräjoukkueen, jota ei kohdannut. En kovinkaan usein jaksa marmattaa tuomarilinjasta, mutta kyllähän lisäksi voi sanoa, että Suomi voitti myös tuomarit finaalissa. USA ja Slovakia jäi suht kovista maista kohtaamatta, mutta mitäs eivät selvinneet siihen asti, että olisivat päässeet kokeilemaan.
On tietysti todennäköistä, että finaalien ollessa vaikka paras viidestä sarja, Ruotsi olisi sen vienyt, mutta kun kisoissa ei ole niin. Suomi voitti finaalin ja sillä selvä. Systeemi on häviäjälle julma, mutta kaikille sama.
Onnea pojat ja nauttikaa. Sen olette ansainneet.
Kahvi_Kuppi
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP #42 #26 #49, Blue Jackets #61, Leijonat
Onnea jätkille! Loistavat turnaus, varsinkin kaksi vimeisintä, suurinta ottelua. Finaali oli yksi jännittävimmistä otteluista pariin vuoteen. Varsinkin Teräväinen teki suuren vaikutuksen olemalla todella dominoiva pelaaja. Ristolainen otti vastuuta kun piti. Ja Saros on vielä erittäin iso nimi tulevaisuudessa maailman maalivahteja arvioitaessa.
Mutta väkisinkin tämä laittaa miettimään, että mikä se tulos olisi voinut olla parit edelliset kisat, joissa ainakin nimellisesti oli potentiaalisempi joukkue, jos meillä olisi ollut oikea valmentaja puikoissa?
Mutta väkisinkin tämä laittaa miettimään, että mikä se tulos olisi voinut olla parit edelliset kisat, joissa ainakin nimellisesti oli potentiaalisempi joukkue, jos meillä olisi ollut oikea valmentaja puikoissa?
Kiitos vielä niistä mahtipaardeista rautatientorilla loppiaisena. Oli se vaan siistiä, kun 1) toinen Kivi katsoi toista Kiveä silmään, Karri vs. Aleksis; 2) Jengin huoltoporukasta joku veti Maamme-laulun; 3) Maailmanmestarit veti "Hei Suomi on uusi maailmanmestari...", ja sitä rataa. Ja ne muuvit, ah.
Liitteet
Viimeksi muokattu:
Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Vielä myöhäisemmät onnittelut! Matsi ja Suomen olympiavalinnat olivat niin jännittäviä, että en tullut edes Jatkoaikaan pistäytyneeksi kolmeen päivään! Työkiireilläkin sekä tietokoneeni vaihtamisella uuteen saattoi olla tietysti myös jotain tekemistä asian kanssa, mutta kuitenkin.
Oli iltapäivälehtien lempisanaa käyttääkseni huikea matsi! Yhtä mukavaa oli katsella itkeviä ruotsalaisia, joiden valmiit kultaparaatit peruttiin ja joille tarjottiin kriisiapua.
Taisi olla Ässien fysio Hero Mali, joka on lähtöisin Forssasta. Mahtaako olla maineikasta Malin muusikkosukua?
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy