Tuli käytyä Unkarissa ihmettelemässä I-divarin kisat ja laadukkaan jääkiekon lisäksi päällimäiseksi mieleen tuolta reissulta jäi luultavasti maailman parhaat jääkiekkofanit. Hallissa oli hiljaista saman verran kuin Ilveksen peleissä ääntä, eli tunnelma oli illasta toiseen älytön.
Halli oli vastaavaa kokoa kuin Jaffala sillä erotuksella, että toisessa päädyssä ei ollut katsomoa lainkaan, vaan esiintymislava ja videoskriini mediakuution lisäksi. Eteläpäädyn tapainen seisomakatsomo seisoi aivan koko pelin ajan ja heidän yläpuolellaan olleella tasanteella oli rummut lyömässä kannustukselle tahtia. Kyseinen yhteistyö toimi erittäin saumattomasti ja kuulosti mahtavalle.
Oli chanttia, hyppimistä, laulua, taputusta. Unkarin tehdessä maalin, maalilaulussa oli kohta johon aivan koko halli lauloi yhteislauluna päälle.
Lisäksi seisomakatsomossa oli lippuja ja tifoja niin, että Kummolaa hirvittää. Vaikka he hoitivat päävastuun kannustuksesta, niin taputuksiin lähti käytönnössä koko halli mukaan, ja hyppiminen sai ainakin lähikatsomoista muut katsojat hyppimään mukana.
Ei ollut läpyttimiä, ei capoa megafonin kanssa, vaan aitoa, rehellistä porukan itsessään tuottamaa kannustusta, ääntä ja tunnelmaa.
Viimeisessä pelissä Japania vastaan kun Unkarilla oli "enää" pronssi panoksena, niin joka kerta kun Unkari joutui alivoimalle tai sai ylivoiman, oli hämmästyttävää katsoa kun kollektiivisesti joka ainoa katsoja nousi seisomaan ja kannustamaan.
4 minuuttia ennen loppua puolet hallista seisoi, ja minuuttia myöhemmin kukaan ei istunut. Mediakatsomossakin meinasi innokkaimmat nousta seisomaan.
Unkari voitti ottelun, tuli kansallislaulut, mitalijoukkueiden ja parhaiden pelaajien palkitseminen ym seremoniat. Tämän jälkeen kun Unkarin pelaajat kiittivät jäällä katsojia, seisomakatsomo alkoi spontaanisti laulaa Unkarin kansallislaulua ja siihen yhtyi koko halli. Koko. Halli. Melkein rupesi kyyneleet valumaan kun Unkarin joukkueessakin parilla konkarilla ura loppui näihin kisoihin ja yleisö elää näin vahvasti viimeisillä hetkillä mukana vaikka sitä suurinta palkintoa eli nousua ei tullutkaan.
Mitä tapahtuu pelin jälkeen? (Siis joka pelin)
Jengiä kertyy pelaajien sisäänkäynnin edustalle odottamaan pelaajia, hallin edustalla ihmiset ovat iloisella tuulella laulamassa ja juttelemassa ottelusta. Myös fanien välinen synergia toimi. Briteiltä paikalla oli n. 400-500 kannattajaa ja oli hauska kuunnella kun hallin lähellä toistakymmentä unkarilaisfania ja yksi brittifani pitivät hauskaa ja brittifani sai unkarilaiset laulamaan kovaa Brittien chanttia "Let's go GB, let's go *taptap"
Mitä tapahtuu Suomessa voittopelin jälkeen? Jengi laahustaa apaattisena Pasilan asemalle kuin maansa myyneet. Ei äänen ääntä missään.
Hauskinta ja sympaattisinta oli juurikin päätöspelin jälkeen kun palkittiin joka joukkueen paras pelaaja. Britit tulivat jumboksi ja putosivat alempaan divariin. Kun Brittien paras pelaaja kuulutettiin, koko päätykatsomo alkoi laulaa tätä kyseistä Britti-chanttia.
Suomessa ei varmaan vaivauduttaisi antamaan aplodeja kun "ne oli niin paskoja ettei ne mitään kannustusta ansaitse."
Summa summarum:
Mitä Suomen maajoukkuekannatuskulttuuri voi sukulaiskansaltamme oppia?
Aivan helvetisti. Ensimmäisenä se lähtee siitä, että lippujen hinnat ovat sellaiset, että paikalle saadaan niitä kannattajia. Unkariin kalleimmat turnauspassit olivat n. 70 euroa ja halvimmat n. 17 euroa. Unkarin jääkiekkoliitolla on turnauksessa aina tavoitteena vain nollatulos ja se näkyy lippuhinnoissa ja siinä, että hiljaista katkarapuporukkaa on vain aitioissa ja vip-tiloissa niin kuin pitääkin. Paitsi että Unkarissa hekin osaavat pitää ääntä.
Suomen peleihin luulisi olevan mahdollista järjestää Eteläpäädyn kaltainen fanikatsomo kuten Unkarissa. Siellä oli erikseen mainittu katsomonosat jotka on varattu äänekkäimmille Unkarin kannattajille. Kun kannattajat ovat selkeästi omassa loosissaan, on helppo saada myös nämä hiljaisemmat kannattajat muualla hallissa aktivoitua.
Ja kuten sanoin, siellä kannatus oli käytännön jatkuvaa pieniä hengenvetotaukoja lukuunottamatta. Jotta halliin saadaan mökää ja tunnelmaa kuin vain maalien ajaksi, niin helpoin tapa aloittaa on myydä toiseen päätykatsomoon (tai miksei molempiin jos tulijoita riittää) HC-kannattajille tarkoitettuja lippuja.
Jopa Brittien kannattajat pitivät hyvää mökää pelistä toiseen vaikka heillä se menestys jäikin vaatimattomaksi. Britit. Jääkiekko-ottelussa. Nyt Suomi herätys.
Kotisivuiltani hieman kannatuksen meininkiä.