Hmmph, vähän kaksijakoiset valinnat. Minusta selkeinä kriteereinä olisi pitänyt olla a) soveltuvuus isossa kaukalossa käytävään maajoukkueturnaukseen (=liike, pelinlukutaito), b) nälkä pelata Suomen paidassa, c) potentiaalisuus nousta ratkaisijaksi. Westerlundin valinnat eivät tätä noudattaneet. Esimerkiksi vertailu Pakaslahti-Filppula kertoo hyvin tämän. Nuori ja taitava Filppula jätettiin rannalle. Tilalle valittiin liigajyrä Pakaslahti. OK, Pakaslahti on hyvä aloittaja ja puolustava sentteri, se tiedetään. Ei kuitenkaan niin hyvä edes omassa roolissaan, että joku voisi realistisesti sanoa, että Pakaslahti voisi olla ratkaisuasemassa jossain tiukassa puolivälieräpelissä. Filppulan hyökkäyspään taidoilla olisi sen sijaan ollut käyttöä, kun joukkueeseen haetaan leveätä ratkaisjoiden rintamaa. Suomella ei ole niin kovia ykkös- ja kakkosketjuja, että muiden kenttien tehtäväksi voisi vain laittaa kylmästi nollanollan pelaamisen. Siitä sentään plussa ettei sentään laiska-Lassea otettu tekemään tehoja 0+0. Minä vierastan Summasen rollitusajattelua. Tottakai joukkueessa pitää löytyä osaamista myös puolustussuuntaan pelattaessa, mutta tällainen selkeiden jarrukenttien kokoaminen on silkkaa ratkaisijoiden materiaalin kaventamista. Eloranta-Filppula-Rita ja Suomella olisi ollut hyvä kahdensuunnan nelonen.
Viuhkolan ja J.Jokisen mukaanottaminen oli täysin oikea ratkaisu. Molemmat ovat pelaajia, joilla on kaikki mahdollisuudet pelata hyvät MM-kisat. Jos Westerlund ei uskalla peluuttaa pelaajia, jotka ovat kenties parhaita SM-liigassa pelipaikoillaan ja joilla on hemmetin paljon enemmän eväitä ratkaista pelejä, kuin Ruuduilla tai Pakaslahdilla, niin Suomi kaatuu peluuttamiseen. Suomi ei tarvitse rutiinisuorittamista, vaan iloista hyökkäyspeliä, jossa pelaajilla on taitoa tehdä muutakin kuin vetää kiekko päätyyn.
Nummelinia minä arvostan. Siis siinä on kyllä sellainen hyökkäävä puolustaja, että maailmasta ei montaa parempaa löydy, jos puhutaan siis oikeasta kaukalon koosta. Nummelinin pelisilmä, luistelu- ja kiekonkäsittelytaito hivelevät kyllä silmää. Kentällä pitää saada ja osata tehdä luovia ratkaisuja. Nimo olisi ollut aivan erilainen vaihtoehto kolmoseen tai neloseen kuin koneen lailla ja yllätyksettömästi pelaava robottikiekkoilija(Heh, en nyt rupea mainitsemaan ketään tähän yhteyteen).
Maalivahtipeli on kunnossa. Se kai todettiin jo Tsekki-peleissä. Tässä tulee kyllä esille se NHL:n nuoleskelu, joka on ollut valloilla Suomessa tähän työsulku-tilanteeseen asti. Viime vuonna joukkueeseen otettiin Noronen, joka ei nyt pärjännyt Norrenalle tai Bäckströmille, jotka viime vuonna tylysti sivuutettiin änhooäl-miehen tieltä. Tapparan kasvatti osoitti toki olevansa hyvä maalivahti, mutta silti Bäckström ja Norrena olivat aavistuksen paremmassa vireessä. Viime vuonna tällaista ei Summanen olisi tietenkään voinut todeta, olihan pienessä kaukalossa koko kauden pelannut maalivahti pakko rahdata Euroopassa pelaavien imureiden tilalle.
Tällaiset ketjut kenties:
Peltonen-O.Jokinen-Kallio
Pärssinen-Kapanen-Hentunen
J.Jokinen-Viuhkola-Hagman
Eloranta-Hahl-Rita
Neljä tasaista ketjua, kolmosestakin löytyy erittäin suuri ratkaisupotentiaali. Koostumukset, joissa pelaajat tunetevat toisensa, vrt. ykköskenttä, teletapit, J.Jokinen-Viuhkola ja Hahl-Rita.