Mulla oli pari kautta aika vakio setti heittää aina tähän mutta muutoksia on tullu niin paljon etenkin Lehkosen ja Luostarisen osalta niin väsätääs uusi.
Aloitetaan luonnollisesti hyökkäysosastolta...
1.
Maccelli-Barkov-Rantanen
Barkov-Rantanen on loppujen lopuksi aika selkeä kun Aho-Teräväinen on jo vanha pariskunta itsessään. Mutta kuka vasempaan laitaan? Siinähän voisi olla vaikka kakkosketjun Laine, kolmosen Hine tai Granlund, ehkäpä Rantasen seurakaveri Lehkonen, vaiko joku nuorempi jannu kuten Tolvanen, Pärssinen, Kotkaniemi taikka Kakko? Mutta itse päädyin Maccelliin, sillä Barkov ja Rantanen osaavat tehdä maaleja, antaa huippu passeja, puolustaa omaa maalia, sekä pelata fyysisesti, niin mitä joku voisi tiohon vielä tuoda? Ei varmaan mitään, mutta ihan tämän kauden pisteidenkin valossa on tuossa oiva rako Maccellille päästä lätkimään poikittaissyöttöä ja lättykiekkoa suoraan Sashan ja Rantasen lapaan jolloin viimeistään ketjun roolitus toimisi vähintäänkin loistavasti.
2.
Laine-Aho-Teräväinen
Tää on ittelle se selkein, joo Laineen tilalle voi laittaa vaikka ihan kenet vaan kuten vaikka Hinen, mutta tässä on jo valmiiksi kemiaa Aho-Teräväinen akselilla jota ei vain voi turnaus muotoisessa kilpailussa olla hyödyntämättä. Laineella myös hyvä paikka pelata kun vieressä pelaa kaksi maailmanluokan peliälyllä varustettua kaveria jotka osaavat pelata myös omassa päädyssäkin. Ei varmaan tarvi mainita 2016 u20 MM-kisoja?
3.
Lehkonen-Hintz-Granlund
Suomen vahvuus on tuo sentteristö ja mielestäni se pitää käyttää oikein luomalla kolme maailman parhaita pelaajia vastaan tuloksentekoon kykenevää ketjua. Tässä ketjussa on kuitenkin perinteisen kolmosketjun tapaan myös varmaa puolustus osaamista, sekä runsaasti kokemusta. Onhan tuossa kuitenkin 1 Stanley Cup mestaruus, kaksi maailmanmestaruutta, kaksi u20 maailmanmestaruutta, CHL mestaruus, SHL mestaruus sekä SM-kulta.
4.
Haula-Lundell-Luostarinen
Ehkä vähän riskiä laittaa kolme sentteriä neloseen, mutta näistä jokainen on pelannut tälläkin kaudella ihan kiitettävästi myös laidassa joten valitsin heistä Lundellin parhaana aloittajana tämän ketjun keskelle. Lundell-Luostarinen on itsessään neloseen aika no brainer ja Haula hyvällä puolustusosaamisella sekä runsaalla playoff kiekko kokemuksella rauhoittamaan poikien peliä sitten vasempaan laitaan. Loukkaantumisten tai muiden syväjäätymisten takia on Luostarinen hyvä pitää kokoonpanossa, sillä hänet on Panthersissakin todettu hyväksi palaseksi ketjuun kuin ketjuun, että myös pelipaikalle kuin pelipaikalle. Voisi jopa puhua lähes Jere Lehtismäisestä liimasta, mutta tyydyn nyt vain Kapanen Samiin.
Hyvä jarrukenttä täynnä fiksuja nöyriä pelaajia jotka ovat kaikki kuitenkin NHL tasolla ~0.5 ppg pelaajia sekä potentiaalisia 20 maalin ylittäjiä.
Varamies ketju:
Pärssinen-Kotkaniemi-Kakko/Tolvanen
Rannalle kokoonpanosta jäi vasta hyvin pienen näytteen antanut Pärssinen, joka sikäli olisi hyvin monikäyttöinen pelaaja ja loukkaantumisten sattuessa ensimmäisiä korvaajia.
Kotkaniemi jäi ulos ihan vain sen takia kun on puhdas sentteri, eikä Karoliinassa ole oikein laitahyökkääjänä lähtenyt. Pisteiden kanssa ajoittain vaikeaa mutta toisi suomipelurille harvinaista röyhkeyttä ja taklauspeliä kokoonpanoon. Viimeaikoina ollut kemiaa etenkin Teräväisen kanssa.
Kakosta ja Tolvasesta en taas osannut millään valita toista, Kakon loppukausi ollut aika nihkeää kun taas Tolvanen on koko Seattle ajan ollut aika tasainen suorittaja. Tolvanen toisi tarvittaessa yv osaamista laukauksensa muodossa, mutta aliarvostettua on myös hänen taklaus sekä puolustuspelaaminenkin etenkin blokkausten muodossa. Kakko taas olisi vahva kulmavääntäjä jonka voisi sijoittaa mihin tahansa ketjuun. Tekee kaikki "pienet asiat" oikein ja uskoisin että olisi hyvä turnauspelaaja joka syttyy parhaimmilleen juurikin näissä paikoissa kuten Anttila tai Granlundkin.
Lopuilla tämän hetken vakio NHL hyökkääjillä onkin vähintään yksi niin iso epävarmuustekijä ettei heitä voi oikein edellämainittujen yli laskea. Heitä ovat: Kapanen, Puljujärvi, Kupari, Ylönen, Armia, Mäenalanen, Kiviranta sekä Donskoi.
Toki aina kun on valmentajana Jukka Jalonen en pidättäisi hengitystäni vaikka World Cupissa nelosketju olisikin joku:
Kiviranta-Mäenalanen-Anttila :D
Sitten puolustus johon teen neljä left-right paria Jalosen tapaan.
1.
Heiskanen-Ristolainen
Ykköspakista ei lienee epäselvyyttä ja oikealle puolelle on heittää sitten joko Risto tai Jokiharju, joten valitsin näistä hasardimman vaikkakin Tortorellan valmennuksessa puolustamaan oppineen fyysisen pelotteen Ristolaisen. Kokemusta on myös pisteiden teosta, mutta tässä jäänee lähinnä rooliksi Miron selustan varmistaminen.
2.
Välimäki-Jokiharju
Väkimäki ansainnut paikkansa kakkosparissa Suomen toisiksi tehokkaimpana puolustajana tällä kaudella selvällä erolla Esaan. Niin vaan siirto tekee välillä hyvää ja onkin nauttinut suurta vastuuta etenkin ylivoimalla sen enempää puolustamisesta varastamatta. Vierelle sitten jo VIIDETTÄ kauttaan NHL:ssä pelaava maailmanmestari Jokiharju, jolla on kokemusta mm. Powerin sekä Dahlinin vierellä pelaamisesta ihan hyvin suoriutuen. Ei se tehokkain mutta sitäkin luotettavampi all around puolustaja vaikka melko loukkaantumisherkkä onkin.
Ihan hyvä vuosikerta tuo 2017 Drafti puolustajien kannalta.
3.
Lindell-Hakanpää
Jos hyökkäyksessä Aho-Teräväinen pari oli helppo istuttaa yhteen on tässä puolustuksen vastaava. Pakkipari Dallasista, jonka voi huoletta heittää kentälle vaikka koko alivoiman ajaksi ilman huolta. Lindellin laukaus myös uhka vastustajan päädyssäkin.
4.
Määttä-Vatanen
Renessanssia elävä erittäin kokenut Määttä on varma valinta joukkueeseen vaikka nelospariin valuikin ja oikeaan laitaan valinta osui Suomen kapeassa rightin pakki tilanteessa kokeneeseen Vataseen. Kun oikea käsi alhaalla pelaavista edellä on Jokiharju, nyky Ristolainen sekä Hakanpää saanee Vatanen yhä yv aikaa. Joukkueen ainut eurokaukaloissa vaikuttava.
Tää kokenut pari on myös pelannut aikoinaan samoissa junnukisoissa, Olympialaisissa sekä WCupissa vaikkeivat parina liiemmin tainneetkaan olla.
Siinäpä nuo tällä hetkellä kaikki oikeasti varteenotettavat pakit ovatkin, ehkä Mikkola vielä maininnan arvoinen. Sitten on vielä kehityttyvät nuorisolaiset kuten Heinola ja Thomson (+muut AHL miehet), loukkaantumisista kärsineet Vaakanainen sekä Nutivaara. Joten mikäli joku noista kahdeksasta loukkaantuu katseet kääntynee eurooppaan ja Lehtoseen, Ohtamaahan, Lindbohmiin yms. Jalosen luottoratsuihin.
Ja viimeisenä maalivahdit.
Saros
Korpisalo
Raanta
Saros selkeä ykkönen ei jossiteltavaa. Korpisalo ehkä vähän outo valinta, mutta nyt tälle kaudelle loukkaantumisista palattuaan on ollut parempi kuin koskaan ja mikäli Saros loukkaantuu tai jotain pidän Korpisaloa tarvittaessa hyvin syttyvänä ns. "clutch" pelaajana joka on parhaimmillaan tiukoissa tilanteissa.
Kolmosveskaksi otin loukkaantumisherkän Raannan joka kokemuksellaan ja mukavana tsemppimiehenä olisi tärkeä osa pukukoppia ja pelatessaan huippumaalivahti. Uskon että ilman lukuisia loukkaantumisia olisi jopa noussut NHL:n top 10 maalivahteihin. On muuten viimeinen 80-luvulla syntynyt suomalainen NHL:ssä ja ainoa aktiivi veskari jolla on myös joku palkinto sieltä.
Mutta ihan hyvin näkisin siellä varamaalivahteina vaikka Husson tai Lankisenkin ei siinä mitään, taisaista on. Kähkönen ja UPL taas ehkä turhan epävarmoja että heitä valitsisin välttämättä edes MM-kisoihin.
Sitten vielä kapteenisto johon valitsin perinteisesti yhden kapteenin ja kaksi varakapteenia.
C: Aleksander Barkov
A: Mikael Granlund
A: Mikko Rantanen
Siinäpä se oli, menipä aikaa ja sormienergiaa. Kiitos vaan mikäli joku jaksaa koko novellin lukea huolimatta kaikista kielioppivirheistä.
