Suomi on kohdannut ja kohtaamassa lukuisia yhteiskuntaamme vaikuttavia haasteita. Ne voivat olla luonteeltaan ennen kaikkea globaaleja, eikä täten yksin meidän ratkaistavissa, kuten ilmastonmuutos tai Ukrainan sota ja sen laajalle ulottuvat vaikutukset. Osaan ratkaisun avaimet ovat laajalti omissa käsissämme. Yksi näistä on julkisen keskustelun eräänlainen klassikko, eli väestön ikääntyminen.
2022 tulee mitä todennäköisimmin olemaan seitsemäs peräkkäinen vuosi kun maamme luonnollinen väestönkasvu on negatiivinen. Yksinkertaistetusti, meitä suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy. Maahanmuutto on toistaiseksi kyennyt pitämään maamme väestökehityksen positiivisena, myös korona-aikana, mutta kasvu on enää hyvin pientä. Haluamme verrata itseämme ymmärrettävästi vähän asiassa kuin toisessakin muihin Pohjoismaihin. Suomi eroaa kuitenkin väestökehityksessään kaikista muista. Niin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, kuin Islannissakin luonnollinen väestönkasvu on positiivista ja Ruotsin, Norjan ja Tanskan tapauksissa myös maahanmuutto tapahtuu laajemmassa mittakaavassa. Tämä on johtanut siihen, että jäämme väestökehityksessä lähimpiä verrokkimaita jälkeen vuosi vuodelta. Nippelitietona mainittakoon, että terveen demografian Norja tulee lähitulevaisuudessa ohittamaan Suomen.
Siitä onko itsetarkoituksellinen väestönkasvu kannatettavaa voi aina keskustella, mutta ainakin itse pidän Suomen "harmaantumista" joka tavalla valitettavana asiana. Kasvava väestö on toki jokaiselle yhteiskunnalle haaste, mutta tarjoaa myös valtavasti mahdollisuuksia ihan jo kasvaneesta kysynnästä lähtien ja kaikki tämä realisoituu työpaikkoina ja itseään ruokkiva positiivinen kierre syntyy. Myös vähän alle kolmekymppisenä harmittelen liian yleistä menneisyyteen katsovaa mentaliteettia, mitä vähenevän väestön, mikä useimmilla maamme alueilla on jo todellisuutta voin kuvitella ruokkivan.
Luonnollisen väestönkasvun trendin kääntäminen positiiviseksi ilman maahanmuuton lisäämistä on vauraassa korkean koulutusasteen maassa liki mahdoton tehtävä, vaikka avauksia "synnytystalkoiden" (mikä termi...) puolesta onkin tehty. Lapsiperheitä toki toivon tuettavan nykyistä enemmän, mutta Suomi-laiva ei tule kääntymään ilman maahanmuuton huomattavaa lisäämistä nykyisestä. Seuraakin avaukseni varsinainen pointti. Täällä Jatkoajassa maahanmuutosta lienee keskusteltu koko palstan olemassaolon ajan. Valitettavasti kuitenkin keskustelu tuntuu pyörivän maahanmuuton haasteiden ympärillä, siinä missä globaalin siirtolaisuuden Suomeakin hyödyttäneet tekijät sivuutetaan. Tässä threadissa haluaisinkin nähdä avauksia, miten Suomeen kohdistuvaa siirtolaisuutta pystytään lisäämään.
Asia ei ole yhdellä poliittisella päätöksellä ratkaistavissa, mutta 2020- ja 2030-luvuilla tarvitsemme enemmän ja enemmän tekijöitä paikkaamaan pieneneviä ikäluokkia. Vähintä mitä itse toivoisin tehtävän esittelen tiivistettynä.
-Työperäisen maahanmuuton esteiden purkaminen ja aktiivinen markkinointi Suomesta kohdemaana. Suomi tuskin koskaan tulee olemaan Yhdysvaltojen tai Australian kaltainen globaalinen siirtolaisuuden "hot spot", joten tässä mielessä kilpailijamme ovat ennen kaikkea toiset Pohjoismaat ja Saksa. EU-kansalaisena Suomeen pääset toki helposti, mutta muualta tuleva kohtaa massiivisen paperisodan. -Jos emme ilmasto-, kieli-, palkkataso- jne. -syistä ole ykköskohde juuri kenellekään työntekijälle, voimme olla sitä joustavuudessa ja oleskeluluvan saamisen helppoudessa. Jokaisen ahkeran ja elämässään eteenpäin pyrkivän haluaisin olla Suomeen enemmän kuin tervetullut. Toivoisin Suomen myös markkinoivan itseään enemmän potentiaalisena kohteena emigraatiolle.
-Pakolaiskiintiön korottaminen nykyisestä. Vaikka kaikki toivommekin maailman rauhaa, eivät konfliktit ole häviämässä. Ukrainan sodan myötä Suomeen on varsin kivuttomasti asettunut lyhyessä ajassa jo miltei 40 000 pakolaista. Vaikka tämän mittakaavan tulijamäärä jääkin oletettavimmin vain tämän vuoden poikkeukseksi, uskon että pystymme nostamaan pakolaiskiintiötä nykyisestä 1500:sta merkittävästi ylöspäin.
Pointteja voisi lisätä enemmänkin, mutta annetaan puheenvuoro vaihteeksi muille. Laitetaan vielä lopuksi näkemykseni siitä, että vaikka monet ns. maahanmuuttokriitikot näkevät siirtolaisuuden jopa jonkinlaisena uhkana kulttuurillemme, en näe tässä olevan perää. Pikemminkin kuoreemme kääntyminen tulee taannuttamaan maamme elinvoiman ja ainakaan itse en halua Suomen seuraavan Japanin esimerkkiä. Olemme nykyiselläänkin omaleimainen ja heterogeeninen kansa, jota itse näen uudet tulijat ennen kaikkea rikastuttavan, oli se miten kliseistä hyvänsä sanoakin. Ennen pitkää uskon Euroopan valtioiden lisäksi käyvän läpi pitkälti saman prosessin, kuin on tapahtunut ns. Uudessa maailmassa, missä eri puolilta tullut väestö sulautuu yhdeksi rikkaaksi kulttuuriksi. Integraatio ei ole missään päin maailmaa tapahtunut ongelmitta, eikä haasteiden edessä pidä laittaa päätä pensaaseen, mutta ainakin itse haluan nähdä Suomen, nuoren itsenäisen valtion taas uskovan huomiseen.
2022 tulee mitä todennäköisimmin olemaan seitsemäs peräkkäinen vuosi kun maamme luonnollinen väestönkasvu on negatiivinen. Yksinkertaistetusti, meitä suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy. Maahanmuutto on toistaiseksi kyennyt pitämään maamme väestökehityksen positiivisena, myös korona-aikana, mutta kasvu on enää hyvin pientä. Haluamme verrata itseämme ymmärrettävästi vähän asiassa kuin toisessakin muihin Pohjoismaihin. Suomi eroaa kuitenkin väestökehityksessään kaikista muista. Niin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, kuin Islannissakin luonnollinen väestönkasvu on positiivista ja Ruotsin, Norjan ja Tanskan tapauksissa myös maahanmuutto tapahtuu laajemmassa mittakaavassa. Tämä on johtanut siihen, että jäämme väestökehityksessä lähimpiä verrokkimaita jälkeen vuosi vuodelta. Nippelitietona mainittakoon, että terveen demografian Norja tulee lähitulevaisuudessa ohittamaan Suomen.
Siitä onko itsetarkoituksellinen väestönkasvu kannatettavaa voi aina keskustella, mutta ainakin itse pidän Suomen "harmaantumista" joka tavalla valitettavana asiana. Kasvava väestö on toki jokaiselle yhteiskunnalle haaste, mutta tarjoaa myös valtavasti mahdollisuuksia ihan jo kasvaneesta kysynnästä lähtien ja kaikki tämä realisoituu työpaikkoina ja itseään ruokkiva positiivinen kierre syntyy. Myös vähän alle kolmekymppisenä harmittelen liian yleistä menneisyyteen katsovaa mentaliteettia, mitä vähenevän väestön, mikä useimmilla maamme alueilla on jo todellisuutta voin kuvitella ruokkivan.
Luonnollisen väestönkasvun trendin kääntäminen positiiviseksi ilman maahanmuuton lisäämistä on vauraassa korkean koulutusasteen maassa liki mahdoton tehtävä, vaikka avauksia "synnytystalkoiden" (mikä termi...) puolesta onkin tehty. Lapsiperheitä toki toivon tuettavan nykyistä enemmän, mutta Suomi-laiva ei tule kääntymään ilman maahanmuuton huomattavaa lisäämistä nykyisestä. Seuraakin avaukseni varsinainen pointti. Täällä Jatkoajassa maahanmuutosta lienee keskusteltu koko palstan olemassaolon ajan. Valitettavasti kuitenkin keskustelu tuntuu pyörivän maahanmuuton haasteiden ympärillä, siinä missä globaalin siirtolaisuuden Suomeakin hyödyttäneet tekijät sivuutetaan. Tässä threadissa haluaisinkin nähdä avauksia, miten Suomeen kohdistuvaa siirtolaisuutta pystytään lisäämään.
Asia ei ole yhdellä poliittisella päätöksellä ratkaistavissa, mutta 2020- ja 2030-luvuilla tarvitsemme enemmän ja enemmän tekijöitä paikkaamaan pieneneviä ikäluokkia. Vähintä mitä itse toivoisin tehtävän esittelen tiivistettynä.
-Työperäisen maahanmuuton esteiden purkaminen ja aktiivinen markkinointi Suomesta kohdemaana. Suomi tuskin koskaan tulee olemaan Yhdysvaltojen tai Australian kaltainen globaalinen siirtolaisuuden "hot spot", joten tässä mielessä kilpailijamme ovat ennen kaikkea toiset Pohjoismaat ja Saksa. EU-kansalaisena Suomeen pääset toki helposti, mutta muualta tuleva kohtaa massiivisen paperisodan. -Jos emme ilmasto-, kieli-, palkkataso- jne. -syistä ole ykköskohde juuri kenellekään työntekijälle, voimme olla sitä joustavuudessa ja oleskeluluvan saamisen helppoudessa. Jokaisen ahkeran ja elämässään eteenpäin pyrkivän haluaisin olla Suomeen enemmän kuin tervetullut. Toivoisin Suomen myös markkinoivan itseään enemmän potentiaalisena kohteena emigraatiolle.
-Pakolaiskiintiön korottaminen nykyisestä. Vaikka kaikki toivommekin maailman rauhaa, eivät konfliktit ole häviämässä. Ukrainan sodan myötä Suomeen on varsin kivuttomasti asettunut lyhyessä ajassa jo miltei 40 000 pakolaista. Vaikka tämän mittakaavan tulijamäärä jääkin oletettavimmin vain tämän vuoden poikkeukseksi, uskon että pystymme nostamaan pakolaiskiintiötä nykyisestä 1500:sta merkittävästi ylöspäin.
Pointteja voisi lisätä enemmänkin, mutta annetaan puheenvuoro vaihteeksi muille. Laitetaan vielä lopuksi näkemykseni siitä, että vaikka monet ns. maahanmuuttokriitikot näkevät siirtolaisuuden jopa jonkinlaisena uhkana kulttuurillemme, en näe tässä olevan perää. Pikemminkin kuoreemme kääntyminen tulee taannuttamaan maamme elinvoiman ja ainakaan itse en halua Suomen seuraavan Japanin esimerkkiä. Olemme nykyiselläänkin omaleimainen ja heterogeeninen kansa, jota itse näen uudet tulijat ennen kaikkea rikastuttavan, oli se miten kliseistä hyvänsä sanoakin. Ennen pitkää uskon Euroopan valtioiden lisäksi käyvän läpi pitkälti saman prosessin, kuin on tapahtunut ns. Uudessa maailmassa, missä eri puolilta tullut väestö sulautuu yhdeksi rikkaaksi kulttuuriksi. Integraatio ei ole missään päin maailmaa tapahtunut ongelmitta, eikä haasteiden edessä pidä laittaa päätä pensaaseen, mutta ainakin itse haluan nähdä Suomen, nuoren itsenäisen valtion taas uskovan huomiseen.