... yksi pyörä putosi pois
Antakaas kun minäkin spekuleeraan lyhyin kommentein näistä neljästä seuraavasta lähtijästä. Leikistä poistuu porukka seuraavassa järjestyksessä:
1. Hanna:
Aito Turun tyttö, jonka lapsena popsimat pillerit pysäyttivät pituuskasvun ohella myös henkisen sellaisen. Antaisi aivan varmasti piparia parin bissen jälkeen kelle tahansa talossa, jos Hellä-Timo lipsuttajaa ei hotsittaisi. Itse on kuitenkin aivan sairaan mustis Tiskijukkatukka-Timosta. Könyää aina äkkiä syliin kököttämään, jos Kati menee metriä lähemmäksi. Äänestetään ennen kaikkea sen vuoksi pois, että aiheuttaa kateutta muiden keskuudessa lipsuttelullaan – ei niinkään tyhmyytensä takia, kuten kaikki antaa ymmärtää. Eikä se kaiketi mitään mukavaa menoa mehuissaan katseltavaksi ole, moinen muhinointi.
2. Minna:
Pihtikinttuinen norsu, jossa löytyy materiaalia aviomiehen ja poikaystävän työstää, yhdessä ja erikseen. On aidon hämmästynyt siitä, ettei nauti äidin suvereenista auktoriteettia ja kunnioitusta talon sisällä. Ei voi millään käsittää, että teinit uskalsivat äänestää äidin ystävän ulos. Vetistelee ja määräilee itsensä pihalle heti Hannan jälkeen, vaikka soisin tämän elefantti-naisen jäävän taloon torailemaan teinien kanssa. Liekkö tuo jo miettinyt vastausta valmiiksi tenavilleen, joiden äidistä on koulussa leivottu lesbo.
3. Timo:
Tämä hontelo molon muljuttaja lähtee Minnan jälkeen. Herättää samanlaista kateutta kuin Hannakin kyhnäämisellään. Sinänsä kaverille pitää antaa rispektiä määrätietoisesta toiminnasta, sillä kuka oikeasti voi sanoa tuolla talossa olevan mielenkiintoisempaa aktiviteettiä kuin menestyksekäs pillun vonkaaminen – voisihan sitä tietenkin pelata noppaakin taikinan palalla Minnan kera. Kameroiden alla köyriminen on nostanut Timpan kansallissankariksi kotikylässään, josta kaikki kynnelle kykenevät kylänmiehet tulevat adonistaan asemalle vastaan matkahuollon paarissa opeteltuine kannustushuutoineen: ”Kun tulee meidän Timppa, kastuu siinä neidon Pimppa, HEI, HEI, HEI!
4. Kati/ Terhi
Tämä ei enää olekaan niin selvää, mutta luullakseni jompikumpi tästä pannumyssykaksikosta lähtee neljäntenä. Antti ainakin tuntee kasvavaa kauhua Terhiä kohtaan. Poika ei oikein uskalla enää nukkuakaan, sillä ei Terhistä tiedä koska hän hyökkää hajareisin hytkyttelemään pahaa-aavistamattoman pojan päälle haudaten Anan sulojensa syövereihin. Tokkopa tuota enää sen koomin löytyisikään, kadonneeksi julistettaisiin juuri julkkikseksi päästyään. Ainakin allekirjoittaneelle nousi hiki pintaan katsellessani eilen tangossa roikkuvaa ruhoansa – tuttu näky teurastamoista.
Kauniiksi ja fiksuksi mainittu Kati taas herättää hämmästystä meikäläisessä. Tämä kirjakieltä änkyttävä ”anarkisti” ei ole saanut ilmoille yhtään järjellistä lausetta sen enempää päiväkirjahuoneessa kuin livehaastatteluissakaan. Puhuisi reilusti murrettaan, josko tuo ulosanti siitä lähtisi luistamaan, sikäli kuin tuolta mitään olisi tullakseenkaan. Punainen pää ja mustat hampaat taas eivät ole minun silmääni erityisen kauniita. Luulenpa, että tuo laulava sätkäkone kilvoittelee neljännen lähtijän paikasta tasapäin Terhin kera.
Juohtuipa vaan mieleeni