Jalkapallon taso Suomessa paranee yksinkertaisesti sillä, että käydään enemmän paikan päällä katsomassa niitä pelejä, jotta seurojen talous kehittyisi ja sen myötä myös juniorityö. Se on vaan tässä maassa ihan silkka mahdottomuus, koska yleisöllä on aivan saatanan kova vaatimustaso, sillä jengi on turruttanut itsensä katsomalla näitä manujen, barcojen ja bayernien pelejä ja niihin verrattuna veikkausliigafutis toki on ihan armotonta kuraa.
Tässä kyllä valitettavasti totuuden siemen. Suomalainen junnu putoaa normaalisti kansainvälisestä kelkasta viimeistään siinä b-ikäisenä, jolloin pitäisi alkaa tekemään järjettömän kovaa duunia lunastaakseen oman potentiaalinsa myös aikuispelaajana. Keskitytään mielummin opiskeluun ja mahdollisesti työntekoon, ja vedetään jalkapalloa siinä sivussa tavallaan niillä siihen asti hankituilla huuruilla, sen sijaan että painettaisiin järjestelmällisesti tukka putkella eteenpäin koko ajan niitä treenimääriä lisäten.
Veikkausliigaseurojen talous vaikuttaa niihin kaikkein lahjakkaimpiin siinä mielessä, että siellä lupaavillekin junnupelaajille maksettavat korvaukset eivät kannusta millään lailla lyömään niitä opiskeluita/duuneja hetkeksi taka-alalle. Päinvastoin - lupaavimmat 15-16 vuotiaatkin joutuvat maksamaan isoja summia vuodessa pelaamisestaan. Tuossa iässä esim. yksilölajeissa urheilijoilla jo mahdollisesti henkilökohtaisia sponsoreita tms. ja lajista riippuen leireilyt ym. saattavat jopa hoitua lajiliiton kustannuksella, kun taas fudiksessa esim. piirijoukkueeseen valitseminen tekee taas yhden ison lisäloven kukkaroon, joka mielestäni täysin käsittämätöntä (kalliit leirit ja turnaukset). Maajoukkueen kustannuksista en tiedä. Toivon mukaan saan sinne syksyllä pelaajan, niin selviää sitten sekin.
Jossain vaikkapa HJK:n edariputkessa pikkujunnusta asti pelannut nuori, ei vielä vakiokokoonpanoon yltänyt, liigapelaaja on käynyt läpi todella kovan mankelin (harrastajamäärät suhteessa liigapelipaikkojen määrä), maksanut touhusta uuden henkilöauton verran, treenaa kaksi kertaa päivässä, mutta ei saa edelleenkään kuin sen verran korvausta, että saa ostettua vuoden bussiliput jotta voi kulkea treeneissä. Ts. parikymppisenä persaukisena liigaringissä ammattimaisessa treenissä ilman mahdollisuutta keskittyä hommaan täysipainoisesti kun pitäisi sitä ruokaakin ostaa ja vuokria maksella. Ei se meidän yhteiskunnassa vain kauheaa montaa tuonikäistä houkuttele ja seinä nousee pystyyn.
Jos verrataan vaikka lätkään, niin siellä pelipaikkojen määrä suhteessa pelaajamassaan on selkeästi suurempi ja nuori liigajoukkueen nelosketjulainenkin elättää hommalla itsensä ja voi keskittyä siihen harjoitteluun ja itsensä eteenpäin puskemiseen täydellisesti.
Toinen iso juttu on se, että hukkaamme ihan tolkuttoman ison pelaajamassan c-a ikäluokissa, koska meillä ei yksinkertaisesti ole riittävästi seuroja, joilla halu tuottaa niitä pelaajia nimenomaan sinne aikuisten kilpailutoimintaan. Pikkujunnuissa pusketaan nykyään ihan laajalla rintamalla, mutta viimeistään siellä b:ssä ollaan tilanteessa, jossa parhaalle promillelle löytyy kyllä se liiga tai divariseura, mutta lopuille on tarjolla lähinnä harrastefudista joukkueissa jotka eivät harjoittele sen enempää määrällisesti kuin laadullisestikaan riittävästi, jotta minkäänlaisia myöhäisherännäisiä voisi syntyä. Joukossa paljon todella hyviäkin pelaajia, jotka eivät esim. taloudellisista syistä/jostain muusta syystä ole vain pelanneet siellä ihan kuumimmassa ryhmässä, ja pelaajia jotka kiikkuvat siinä rajoilla ovatko juuri sillä hetkellä riittäviä sinne ns. edareihin, vai olisiko parempi saada säännöllisiä ysikymppisiä pykälää alempana. Vuosi ns. "puuhastelua" tuon ikäisenä väärässä ympäristössä, ja kaikenlaiset kilpailutoiminnat voi sen jälkeen unohtaa. Esim. Helsinki-Uusimaan b2 on jo muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ihan täyttä sontaa ja siellä pelaavat joukkueet eivät ole enää mitään haastejoukkueita, vaan 2-3/krt viikossa treenaavia puuhapeteryhmiä ilman mitään kunnianhimoa. Joukossa kuitenkin mukana siinä alkuvaiheessa hyvän pohjaduunin tehneitä - vuosia 4-5 joukkutreeniä/vko tehneitä edelleen kehittyviä pelaajia, joiden "hautaaminen" tuossa vaiheessa täysin edesvastuutonta touhua. Meillä pitäisi olla toimiva haastejoukkuesysteemi ihan sinne aikuisikään asti, joka toisi paitsi lisää niitä laadukkaita pelipaikkoja, niin myös sisäistä kilpailua sinne edareihin. Nythän nämä troolailevat pelaajia lähinnä toisiltaan, kun se iso massa on pudotettu c-iän jälkeen puuhastelun pariin ja sieltä ei enää uusia pelaajia nouse näiden harjoiteltua huonosti ja pelattua sarjoja, joiden tempo ei kestä enää päivänvaloa, koska niiden hyvien pelaajien lisäksi samassa sarjassa myös se suuri paskojen pelaajien armeija.
