Muutaman vuoden (?) hiljaisuuden jälkeen taas palstoilla (noh, lukenut sentään suht aktiivisesti), ja avataan raflaavasti uudella ketjulla kun ei nopea search tuottanut toivottua tulosta:
Avautuminen on aina helpompaa kuin kehuminen. Sanotaan heti kärkeen että hyviäkin rafloja on joissa ei jää nälkäiseksi, mutta suomalaisten ravinteleiden helmasynti näyttää olevan onnettoman pienet annokset. Okei, olen isohko mies (190/100), mutta jos vaimokin (166/62) valittaa nälkäänsä syömisen jälkeen niin jotain on mennyt helvetisti pieleen.
Pienet annokset näyttävät vaivaavan erityisesti niin sanottuja "fine dine" paikkoja -- nimen omaan lainausmerkeissä. Nimittäin tiedoksi ravintoloitsijoille: Jo nimi ravintola antaa vahvan vinkin siitä mistä on kyse -- nälän tyydyttämisestä. Edes (joskus esiintyvä) taivaallinen maku ei poista valtaisaa pettymystä ruuan loppumisesta kesken. Vaimoni sanoin "jos ruokaa on liian vähän, se ei ole edes hyvää." Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että jos tyytymättömyys ja vitutus ovat päällimmäisenä mielessä, niin ketä se lämmittää että syöty ruuan nokare nyt sattui olemaan maultaan okei?
Joskus kuulee käsittämättömän tekosyyn estetiikasta. Että annoksen päätehtävä on "näyttää hyvältä". Siis mitä vittua? Jos haluan miellyttää pelkästään esteettistä silmääni, menen taidenäyttelyyn! Ravintolaan menen syömään -- tappamaan nälän! Eikä suinkaan haittaa että ruoka on laitettu nätisti esille ja maistuu hyvälle. Mutta sen pitää riittää siihen että nälkä taittuu!
Pari esimerkkiä tämän vuodatuksen taustoista:
Firman tilaisuus Helsingissä eräässä ravintolassa Katajanokalla. Syön noin kahden tunnin aikana viiden ruokalajin "illallisen", jossa tarjoillaan toinen toistaan surkeampia nokareita milloin mitäkin (sinänsä ihan hyvän makuista) sapuskaa. Heti kun viimeinen lajike on tarjoiltu, meikä poistuu paikalta -- suoraan pizzalle! (Eikä vaikeuksia heittää sitä huiviin.)
Toinen tapaus Tampereella. Syön alkuruuan, pääruuan ja jälkkärin (ja kaikki leivät pöydästä). Rahaa palaa noin 50 euroa ilman juomia. Jää helvetillinen nälkä. Siis mitä vittua? Olen juuri käyttänyt rahaa ruokaan viisikymmentä egeä, ja on nälkä!? Menen kotiin ja vedän kaksi reilua lämppäriä, ja lopulta nälkä taittuu.
Siis ei näin. Onneksi on sellaisiakin paikkoja joissa nälkä lähtee, mutta täytyisihän niin tapahtua myös niissä kalliimmissakin paikoissa. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Tuntuu että nuo hienopierupaikat kilpailevat lähinnä sillä kuka kehtaa väsätä pienimmän annoksen... (ja laskuttaa siitä eniten)
Tulipahan sanottua. Kohtalotovereita? Ehdotuksia?
Avautuminen on aina helpompaa kuin kehuminen. Sanotaan heti kärkeen että hyviäkin rafloja on joissa ei jää nälkäiseksi, mutta suomalaisten ravinteleiden helmasynti näyttää olevan onnettoman pienet annokset. Okei, olen isohko mies (190/100), mutta jos vaimokin (166/62) valittaa nälkäänsä syömisen jälkeen niin jotain on mennyt helvetisti pieleen.
Pienet annokset näyttävät vaivaavan erityisesti niin sanottuja "fine dine" paikkoja -- nimen omaan lainausmerkeissä. Nimittäin tiedoksi ravintoloitsijoille: Jo nimi ravintola antaa vahvan vinkin siitä mistä on kyse -- nälän tyydyttämisestä. Edes (joskus esiintyvä) taivaallinen maku ei poista valtaisaa pettymystä ruuan loppumisesta kesken. Vaimoni sanoin "jos ruokaa on liian vähän, se ei ole edes hyvää." Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että jos tyytymättömyys ja vitutus ovat päällimmäisenä mielessä, niin ketä se lämmittää että syöty ruuan nokare nyt sattui olemaan maultaan okei?
Joskus kuulee käsittämättömän tekosyyn estetiikasta. Että annoksen päätehtävä on "näyttää hyvältä". Siis mitä vittua? Jos haluan miellyttää pelkästään esteettistä silmääni, menen taidenäyttelyyn! Ravintolaan menen syömään -- tappamaan nälän! Eikä suinkaan haittaa että ruoka on laitettu nätisti esille ja maistuu hyvälle. Mutta sen pitää riittää siihen että nälkä taittuu!
Pari esimerkkiä tämän vuodatuksen taustoista:
Firman tilaisuus Helsingissä eräässä ravintolassa Katajanokalla. Syön noin kahden tunnin aikana viiden ruokalajin "illallisen", jossa tarjoillaan toinen toistaan surkeampia nokareita milloin mitäkin (sinänsä ihan hyvän makuista) sapuskaa. Heti kun viimeinen lajike on tarjoiltu, meikä poistuu paikalta -- suoraan pizzalle! (Eikä vaikeuksia heittää sitä huiviin.)
Toinen tapaus Tampereella. Syön alkuruuan, pääruuan ja jälkkärin (ja kaikki leivät pöydästä). Rahaa palaa noin 50 euroa ilman juomia. Jää helvetillinen nälkä. Siis mitä vittua? Olen juuri käyttänyt rahaa ruokaan viisikymmentä egeä, ja on nälkä!? Menen kotiin ja vedän kaksi reilua lämppäriä, ja lopulta nälkä taittuu.
Siis ei näin. Onneksi on sellaisiakin paikkoja joissa nälkä lähtee, mutta täytyisihän niin tapahtua myös niissä kalliimmissakin paikoissa. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Tuntuu että nuo hienopierupaikat kilpailevat lähinnä sillä kuka kehtaa väsätä pienimmän annoksen... (ja laskuttaa siitä eniten)
Tulipahan sanottua. Kohtalotovereita? Ehdotuksia?