Suomalaiset ravintolat - Mihin voi valittaa?

[Ex]

Muutaman vuoden (?) hiljaisuuden jälkeen taas palstoilla (noh, lukenut sentään suht aktiivisesti), ja avataan raflaavasti uudella ketjulla kun ei nopea search tuottanut toivottua tulosta:

Avautuminen on aina helpompaa kuin kehuminen. Sanotaan heti kärkeen että hyviäkin rafloja on joissa ei jää nälkäiseksi, mutta suomalaisten ravinteleiden helmasynti näyttää olevan onnettoman pienet annokset. Okei, olen isohko mies (190/100), mutta jos vaimokin (166/62) valittaa nälkäänsä syömisen jälkeen niin jotain on mennyt helvetisti pieleen.

Pienet annokset näyttävät vaivaavan erityisesti niin sanottuja "fine dine" paikkoja -- nimen omaan lainausmerkeissä. Nimittäin tiedoksi ravintoloitsijoille: Jo nimi ravintola antaa vahvan vinkin siitä mistä on kyse -- nälän tyydyttämisestä. Edes (joskus esiintyvä) taivaallinen maku ei poista valtaisaa pettymystä ruuan loppumisesta kesken. Vaimoni sanoin "jos ruokaa on liian vähän, se ei ole edes hyvää." Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että jos tyytymättömyys ja vitutus ovat päällimmäisenä mielessä, niin ketä se lämmittää että syöty ruuan nokare nyt sattui olemaan maultaan okei?

Joskus kuulee käsittämättömän tekosyyn estetiikasta. Että annoksen päätehtävä on "näyttää hyvältä". Siis mitä vittua? Jos haluan miellyttää pelkästään esteettistä silmääni, menen taidenäyttelyyn! Ravintolaan menen syömään -- tappamaan nälän! Eikä suinkaan haittaa että ruoka on laitettu nätisti esille ja maistuu hyvälle. Mutta sen pitää riittää siihen että nälkä taittuu!

Pari esimerkkiä tämän vuodatuksen taustoista:

Firman tilaisuus Helsingissä eräässä ravintolassa Katajanokalla. Syön noin kahden tunnin aikana viiden ruokalajin "illallisen", jossa tarjoillaan toinen toistaan surkeampia nokareita milloin mitäkin (sinänsä ihan hyvän makuista) sapuskaa. Heti kun viimeinen lajike on tarjoiltu, meikä poistuu paikalta -- suoraan pizzalle! (Eikä vaikeuksia heittää sitä huiviin.)

Toinen tapaus Tampereella. Syön alkuruuan, pääruuan ja jälkkärin (ja kaikki leivät pöydästä). Rahaa palaa noin 50 euroa ilman juomia. Jää helvetillinen nälkä. Siis mitä vittua? Olen juuri käyttänyt rahaa ruokaan viisikymmentä egeä, ja on nälkä!? Menen kotiin ja vedän kaksi reilua lämppäriä, ja lopulta nälkä taittuu.

Siis ei näin. Onneksi on sellaisiakin paikkoja joissa nälkä lähtee, mutta täytyisihän niin tapahtua myös niissä kalliimmissakin paikoissa. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Tuntuu että nuo hienopierupaikat kilpailevat lähinnä sillä kuka kehtaa väsätä pienimmän annoksen... (ja laskuttaa siitä eniten)

Tulipahan sanottua. Kohtalotovereita? Ehdotuksia?

 

[Daespoo]

Olis tää mennyt hyvin tuohon ravintola-ketjuunkin, itse olen samasta aiheesta keskustellut siellä joskus aikoinaan.

Ainoa keino on löytää paikat jossa annoskoko on riittävä. Vaatii vähän hakemista.

Fine-dining paikkoihin en jaksa enään mennä, syy on juuri tuo että yleensä nälkä ei lähde kunnolla ja harvemmin ruokakaan on ollut wow-tasoa. Toisaalta minä en saa mitään kummempia kiksejä jostain kreikkalaisen liito-oravan kassihiessä höyrystyttyjen sinipunavihreiden kuubalaisten minietanoiden (2kpl per annos, yhteensä 10gr) syömisestä, yllättävän moni Jatkoajassakin tuntuu saavan suuria nautintoja ihmeellisistä ruokayhdistelmistä. Mutta ei se ole minulta pois.

 

[Footless]

Fine-dining paikkoihin en jaksa enään mennä, syy on juuri tuo että yleensä nälkä ei lähde kunnolla ja harvemmin ruokakaan on ollut wow-tasoa. Toisaalta minä en saa mitään kummempia kiksejä jostain kreikkalaisen liito-oravan kassihiessä höyrystyttyjen sinipunavihreiden kuubalaisten minietanoiden (2kpl per annos, yhteensä 10gr) syömisestä, yllättävän moni Jatkoajassakin tuntuu saavan suuria nautintoja ihmeellisistä ruokayhdistelmistä. Mutta ei se ole minulta pois.

Tässähän se on. Jotkut tykkää siitä esteettisyydestä ja makuyhdistelmistä, toiset taas haluaa ronskimpaa meininkiä ja isompia annoksia. Helsingistä ja Tampereeltakin löytyy varmasti molemmille ryhmille sopivat ravintolat. Mä tykkään molemmista tilanteen mukaan.

Yleisesti ottaen suomalainen ravintolakultturi elää kukoistustaan, hyviä paikkoja on paljon mistä valita.

 

[Ex]

Täsmennetään nyt vielä sen verran että en itsekään arvosta varsinaisesti mitään mättöpaikkoja. En siis ole Raxin asiakas...

Haluaisin vain tulla tyytyväiseksi siitä 33 euron pihvistäkin. Liikaa pyydetty?


Edit: Arvostan siis myös estetiikkaa ja makunautintoja. Mutta ei kai ne sulje pois mahdollisuutta tulla kylläiseksi?

 

[Footless]

Täsmennetään nyt vielä sen verran että en itsekään arvosta varsinaisesti mitään mättöpaikkoja. En siis ole Raxin asiakas...

Haluaisin vain tulla tyytyväiseksi siitä 33 euron pihvistäkin. Liikaa pyydetty?


Edit: Arvostan siis myös estetiikkaa ja makunautintoja. Mutta ei kai ne sulje pois mahdollisuutta tulla kylläiseksi?

Fine diningin ja Raxin väliin mahtuu aika paljon ravintoloita. Tripadvisorilla on aika hyvät hakukriteerit ja on monella tapaa parempi kuin eat.fi.

Mä en ole kyllä ikinä jäänyt nälkäiseksi ravintolassa käymisen jälkeen, tosin olen muutaman sentin sua lyhyempi, mutta vaimoas isompi kyllä.

 

[Hemingway]

Valita tänne, siellä on jo hyvä alku: Kauhaa ja rakkautta - Blogit - HS.fi

Mitä tulee valitukseen siitä, että aina väärin ja että aina etenkin Suomessa väärin, on vastauskin aina yksinkertainen: raha.

Hommaa on pyöritettävä niillä ehdoin, joilla se on kannattavaa.

 

[Footless]

Valita tänne, siellä on jo hyvä alku: Kauhaa ja rakkautta - Blogit - HS.fi

Mitä tulee valitukseen siitä, että aina väärin ja että aina etenkin Suomessa väärin, on vastauskin aina yksinkertainen: raha.

Hommaa on pyöritettävä niillä ehdoin, joilla se on kannattavaa.

Olipas muuten hyvä kolumni, täysin samaa mieltä kaikesta.

 

[DAF]

Enpä ole Suomessa tainnut Michelinistä kertaakaan nälkäisenä lähteä, enkä järin niistä muistakaan fine diningeista. 5, 7 tai jopa 11 ruokalajin illalliset ovat meikäläiselle (mitat myös siellä suht reippaassa koossa) olleet leipineen ja juomineen aina riittäviä.

Tunnen sen sijaan ihmisiä, jotka käyvät olennaisesti vähemmän ravintoloissa ja syövät aina sen pääruoan. Sitten valitetaan, ettei nälkä lähde. Ei sillä pelkällä pääruoalla oikeastaan pidäkään.

Vihreän kortin ja vastaavat ketjuravintolat tai roskaa ja teurasjätteitä (mitä "siiviksi" kutsutaan) myyvät pikaruokapaikat saa kyllä hylätä, kuten tuossa osuvassa kolumnissa sanotaan. Eivät ole edullisia, eivät hyviä, eivätkä ne annokset täytä sitä esteettistäkään puolta. Mutta miksi täyttäisivät, kun kansa tietää eikä vaadi. Onneksi on olemassa muutakin tarjontaa, vaikka ABC:t ja muut (varsinkin maakunnissa) sitä uhkaavasti vähentävät. Pk-seudulla onneksi vaihtoehtoja vielä on.

 

[SherwoodinHartsa]

DAF tuossa kiteyttikin yhden ongelmakohdan. Eli kun menette fine dining paikkaan, niin oletusarvo ravintolan puolelta on että aikaa on käytettävissä reippaasti ja syödään useampi ruokalaji.

Kyse on harkitusta kokemuksesta, elämyksestä jne. Itse koen asian juuri näin. Kävimme porukalla eilen Näsinneulassa syömässä liki 3 h lounaan ja maut ja muu oli saakelin hyviä. Lisäksi palvelu oli loistavaa.

Ei ketuttanut yhtään maksaa liki 500 € meidän pöydän lounaasta. Joskus on mukava hemmotella itseään ja läheisiään.

 

[Hans Geering]

Miten kun te lähdette nälkäisinä ravintolasta tai saatte huonoa ruokaa niin kerrotteko te siitä henkilökunnalle? Meinaan, että jos kysyy mihin voi valittaa niin valittakaa siellä ravintolassa mistä olette saaneet huonon/liian pienen annoksen, turha sitä on autossa kotimatkalla narista.

 

[Kisapuisto]

Kun en itse ole hirveästi ulkomailla "fine dine" -paikoissa käynyt, niin kysyisin ketjun otsikkoon viitaten, että onko ulkomailla asiat sitten toisin? Tarjoillaanko ulkomailla michelin-ravintoloissa tai muissa "hienoissa" paikoissa isompia annoksia kuin vastaavissa Suomessa?

 

[DAF]

Kun en itse ole hirveästi ulkomailla "fine dine" -paikoissa käynyt, niin kysyisin ketjun otsikkoon viitaten, että onko ulkomailla asiat sitten toisin? Tarjoillaanko ulkomailla michelin-ravintoloissa tai muissa "hienoissa" paikoissa isompia annoksia kuin vastaavissa Suomessa?

Ei tarjoilla. Joissain maissa hintataso voi olla ja on edullisempi - joissain myös huomattavasti Suomea kalliimpi. "Konsepti", jos sellaisesta voi tässä yhteydessä puhua on ainakin vanhalla mantereella ja uudellakin (Aasia ei näiltä osin ole tuttu) hyvin samanhenkinen.

 

[Valioyksilö]

Mielestäni fine dining ei ole pelkästään nälän tyydyttämistä, vaan onnistuessaan kokonaisvaltainen elämys, jonka pääasia ei ole ruokailun jälkeinen turvotus. Sen pitäisi olla kokemus, jota ei missään olosuhteissa pystyisi itse alusta asti toteuttamaan. Huono esimerkki: hyppy 10m uimahallin altaaseen vs. 5000m laskuvarjohyppy taivaaseen. Kaikille tämä ei mene jakeluun.

Väliin mahtuu kuitenkin edullisempia, loistavan maukasta ja täyttävää sapuskaa tarjoavia ravintoloita, joita Helsingissä ainakin on ihan hyvin.

 

[doublepenetrator]

Itsekin olen ilmeisesti sen verran jurva, että reilulla satasella pitäisi saada ravintolassa vatsakin täyteen eikä pelkästään parhaan haineväkeiton evö. En voi välttyä vertaamasta sitä kauniilla huoralla käymiseen, jolle maksat itsesi kipeäksi, saat elämäsi parhaan suihinoton ja kun olet viittä vaille valmis niin horo sanoo että se oli nyt sitten tässä ja joudut kotona nyrkkikyllikin hellässä syleilyssä hoitamaan homman loppuun. Onhan se tietty kiva kavereille kehuskella Irinan, 18wee, imuvoimaa mutta itsensä pettämistä sekin on. Harva asia vituttaa niin paljon kuin ravintolasta lähteä nälkäisenä.

 

[Ex]

Itseni toistamisen uhallakin: Ei, hienon aterian ei tarvitse olla pelkästään nälän tyydyttämistä. Mutta ollakseen kokonaisvaltainen elämys, sen täytyisi olla myös sitä.

Ja ei, en etsi turvotusta, vaan tyydytystä. Mielestäni 50 euroa pelkkään ruokaan sijoitettuna pitää_viedä_nälän.

Ulkomailla en ole (vielä) joutunut pettymään niin pahasti kuin Suomessa. Tosin hiukan kyllä karsastan nykyään "liian hienoilta" näyttäviä paikkoja. Siperia opettaa.

Ja kyllä, nykyään myös sanon jos ei maistunut. Juuri tuossa Tampereen esimerkissä erehtyivät kysymään "onko maha nyt täynnä?" Tein selväksi ettei ollut (mutta huomattavasti kohteliaammin kuin tuo avausvuodatukseni -- en halua pilata kenenkään päivää).

 

[#76]

Pääosin asioin keskihintaisissa paikoissa niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomessa vaatimukset ehkä sen takia yleensä kovemmat, koska vaihtoehtona on se kotona syöminen. Mikäli ravintola ei kykene tarjoamaan parempaa kuin kotona tai edes sellaista mitä ei itse osaisi tehdä, niin pettymys tulee helpommin. Reissussa se perusraflaburger menee helpommin seulan läpi, kun vaihtoehtona olisi popsia hotlassa sipsejä tsjp.

Niin Suomessa kuin reissussa on tullut eteen ylihintaisia ja huonoja paikkoja kuin edullisiä sekä hyviä mestoja. Ketjuraflojakaan en ole voinut lyödä yhteen nippuun, vaan vaihtelua löytyy.

Varsinaisesta raflasta en ole ikinä lähtenyt nälkäisenä, mutta pitopalvelun osalta on jäänyt joskus luu käteen, kun firman tilaisuudessa ollut vielä pöytiin tarjoilu ettei ole edes päässyt aidosti vaikuttamaan minkä verran safkaa lautaselleen saa. Esimerkiksi Savoy ja vastaavat fine dining paikat Helsingissä ovat olleet ihan riittäviä, kun vain ( firman piikkiin ) on syöty useampi laji ja saatu keittiön tervehdykset yms. bonarit.

 

[JZZ]

Enpä ole Suomessa tainnut Michelinistä kertaakaan nälkäisenä lähteä, enkä järin niistä muistakaan fine diningeista. 5, 7 tai jopa 11 ruokalajin illalliset ovat meikäläiselle (mitat myös siellä suht reippaassa koossa) olleet leipineen ja juomineen aina riittäviä.

No jaa, kyllä itse ainakin Chez Dominiquen yllätysmenun jälkeen pystyin ihan rehellisesti sanomaan että ei siitä oikein nälkä lähtenyt. Toki, en sitä odottanutkaan ja lähes 3 tunnin ruokailun aika meni kuin siivillä loistavien ruokien kera. En kyllä menekään fine dining -mestoihin niinkään täyttymään, vaan ennemmin viettämään aikaa uskomattomien kulinarististen elämysten parissa. Muissa pidempien menujen mestoissa kyllä sitten taas olen hyvinkin kylläinen ollut aterian lopussa.

Se, mikä noissa mestoissa yleensä on ylimitoitettu, on viinipaketti. Mä olen kuitenkin tällainen aika normaalin kokoinen ja kohtuullisen hyvän viinapään omaava, ja kokonaisen viinipaketin kanssa alkaa viimeiset ruokalajit olemaan jo melkoisessa hutikassa syömistä. Tyttöystävä sattuu olemaan tuollainen 50-kiloinen rääpäle, joten yleensä viinipaketti otetaan puolikkailla kaadoilla - pystyy sitten maistamaan vielä aterian lopussakin hienot vivahteet.

Tosiaan, joka paikassa pitäisi syödä vähintään se alkuruoka - pääruoka - jälkiruoka -kombo, ennen kuin voi valittaa pienistä annoksista. Pelkän pääruoan syöminen on vähän kuin keskeytetty yhdyntä.

Kun en itse ole hirveästi ulkomailla "fine dine" -paikoissa käynyt, niin kysyisin ketjun otsikkoon viitaten, että onko ulkomailla asiat sitten toisin? Tarjoillaanko ulkomailla michelin-ravintoloissa tai muissa "hienoissa" paikoissa isompia annoksia kuin vastaavissa Suomessa?

Väittäisin, että keskimäärin Suomessa annoskoot ovat jopa isompia kuin ulkomailla. Johtuen osittain juuri siitä, että jostain syystä Suomessa on ihan normaalia mennä ravintolaan pelkälle pääruoalle ja ihan maksimissaan yleensä vedetään se 3 ruokalajia. Esimerkiksi Italiassa normaali "pitkä kaava" on kuitenkin 4 annosta (antipasti - pasta - pääruoka - jälkiruoka).

 

[TQoFE]

En kyllä menekään fine dining -mestoihin niinkään täyttymään, vaan ennemmin viettämään aikaa uskomattomien kulinarististen elämysten parissa.

Tässähän se on pähkinänkuoressa. Silloin kun on nälkä, keskittyy mahan täyttämiseen makujen sijaan ja vastaavasti makuihin voi keskittyä paljon paremmin, jos ei ole oikein pantannut koko päivää syömättä siksi, että illalla menee ulos syömään.

Jos tarkoituksena on vetää kännit, ei kannata avata grand cru chablista, baroloa tai hyvää samppanjaa. Vaikkei rahasta olisikaan kiinni, jalo juoma menee vähän hukkaan. Sen sijaan nautiskeluun ne ovat varsin sopivia.

 

[Chiesa di Totti]

Kun en itse ole hirveästi ulkomailla "fine dine" -paikoissa käynyt, niin kysyisin ketjun otsikkoon viitaten, että onko ulkomailla asiat sitten toisin? Tarjoillaanko ulkomailla michelin-ravintoloissa tai muissa "hienoissa" paikoissa isompia annoksia kuin vastaavissa Suomessa?

Kävin perjantaina testaamassa yhden tähden mestan Hisopin Barcelonassa, 9 ruokalajin tasting menu 55e, ja ei siinä nälkä jäänyt. Paikka sinänsä oli ruoan ja etenkin palvelun suhteen todella suuri pettymys, joten ensimmäinen fine dining kokemus jäi pettymykseksi, tosin pitää käydä nyt Helsingissä testaamassa Savoy ja Chez Dominique tänän vuonna, niin saa hieman enemmän perspektiiviä asiaan.

 

[sampio]

Mulla on tapana haluta vatsa täyteen, jos menen keskihintaiseen raflaan tai pikaruokaa hakemaan, mutta mikäli maksan 50 tai vaikka satasen illallisestani, on ruokailulla oikeastaan jo kokonaan muu funktio kuin vatsan täyttäminen. Ei mikään annos ole polttoaineena 50 euron arvoinen, mutta kulinaristisena kokemuksena on hyvinkin.

Ei erikoiset ja omituiset makuyhdistelmät ole mikään itseisarvo fine diningissa. Arkiruoasta poikkeavia raaka-aineita ja yhdistelmiä löytyy varmasti, mutta kyllä niissä aina jokin idea on takana. Yhdellä maanosan maut, toisella luomu, kolmannella suomalaisuus. Raaka-aineista sitten veistellään sopivia komboja ja kokeillaankin välillä. Harvalla paikalla oikeasti on filosofianaan tarjota vain pelkkiä omituisia makuyhdistelmiä, ei se ehkä kuitenkaan kovin pitkälle kanna.

Mutta joo, parhaita paikkoja mun makuuni ovat rustiikkia ruokaa tarjoilevat keskihintaiset paikat. Osin budjettisyistä, mutta myös annoskoon vuoksi. Elämykset sitten kalliimmista paikoista. Ja jos joku alkaa vinkua koosta, voin kertoa, että kyllä tähän 187/100 ruhoon tarvittaessa ruokaa uppoaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jos tarkoituksena on vetää kännit, ei kannata avata grand cru chablista, baroloa tai hyvää samppanjaa. Vaikkei rahasta olisikaan kiinni, jalo juoma menee vähän hukkaan. Sen sijaan nautiskeluun ne ovat varsin sopivia.

Menee jo ohi ketjun aiheesta, mutta olen pienesti eri mieltä. Persaroinnin voi mitä miellyttävimmin aloittaa laatujuomalla, jopa erityisen painavalla tuotteella. Tästä on hyvä siirtyä vaiheittain vähemmän luonteikkaisiin prosenttijuomiin, jos juopottelun jatkaminen on tahtotila. Siinä jaan TQoFE:n näkemyksen, että nupin kunnolla turvottua kitapurjeisiin ei kannata enää toimittaa riserva-amaronea tai chateau talbotia.

Jos ravintolaruokailu jättää nälän, niin eihän se ole hyvä asia. Ilmiö on minulle kuitenkin aika vieras. En tiedä olenko onnistunut välttämään tietynlaiset ravintolat vai osaanko muuten vaan tilata ns. suu säkkiä myöten. Tietysti jos joku on aktiivinen urheilija tai ojankaivaja, niin ruokahalu voi olla välillä melkoinen. Tuollaiselle henkilölle tavallinen setti eli alkuruoka + pääruoka juomineen voi tuntua riittämättömältä. Sama juttu jos on muuten vaan tottunut täyttämään pötsinsä äärimmilleen aina kun ruokaa on pöydässä.

 

[TQoFE]

Persaroinnin voi mitä miellyttävimmin aloittaa laatujuomalla, jopa erityisen painavalla tuotteella.

Totta. Lähinnä hain tilannetta, jossa se känni on tavoite, joka halutaan saavuttaa mahdollisimman pikaisesti - vrt. nälkä, joka täytyy saada tyydytettyä. Ei kukaan jaksa mitään pientä amuseakaan maistella, kun vatsa kurnii.

 

[Prof. Puck]

...Tosiaan, joka paikassa pitäisi syödä vähintään se alkuruoka - pääruoka - jälkiruoka -kombo, ennen kuin voi valittaa pienistä annoksista...

Olen samaa mieltä (fine dining paikkojen osalta), että ruokatilauksen pitää sisältää alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka asiaankuuluvine juomineen, jotta kokonaisuutta (aterian täyttävyys mukaanlukien) voi arvioida ja samaa mieltä myös siitä, että noissa paikoissa ruokailun tärkein juttu on sen tuoma elämys. Mutta missään tapauksessa se ei poissulje sitä, että hyvän ruokailuelämyksen saavuttamiseksi siihen täytyy sisältyä kylläiseksi tulemisen tunne. Jos ei, niin kokonaisuus jättää väistämättä hiukan valjun fiiliksen, vaikka ruoka ja palvelu olisi muutoin hyvää.

Kuitenkin paljon suurempana ongelmana pidän jo mainittua einesruokakulttuurin leviämistä ns. oikeisiinkin ravintoloihin. Ilmeisesti Suomessa ei kannata kilpailla laadulla keskihintaisissa paikoissa? Yksi etnisen raviontolan pitäjä sanoi sen ihan suoraan ihmetellessäni ruoan laadun dramaattista laskua. Alkuun hän käytti tuore raaka-aineita, mutta kun asiakkaat eivät tuntuneet välittävän, niin pikkuhiljaa suuri osa raaka-aineista on vaihtunut eineksiin ja purkkikamaan.

Ja nyt niitä palstatietäjiä kehiin... Moni on todennut tässäkin ketjussa, että Helsingissä on monia keskihintaisia ja hyvätasoisia ravintoloita, jotka vielä vaivautuvat valmistamaan ruoan tuoreista raaka-aineista, mutta kukaan ei mainitse näitä ravintoloita nimeltä? Itseä ainakin kiinnostaisi tietää, mistä Helsingistä saa vielä oikeasti hyvää Kiinalaista ja Thaimaalaista ruokaa? Ensimmäisen pääasiallinen ongelma on se, että ne ovat leimautuneet pääasiassa mättö-paikoiksi ja toiseksi se, että lähes poikkeuksetta tarjottu ruoka ui öljyssä. Thaipaikkojen osalta isoin ongelma on siinä, että ruoka on vesitetty suomalaiseen makuun sopivaksi.

 

[JZZ]

Kuitenkin paljon suurempana ongelmana pidän jo mainittua einesruokakulttuurin leviämistä ns. oikeisiinkin ravintoloihin. Ilmeisesti Suomessa ei kannata kilpailla laadulla keskihintaisissa paikoissa?

Jälkimmäinen lause ilmeisesti lienee se suurin ongelma. Keskimääräinen ravintolassakävijä Suomessa hakee suurta annosta josta lähtee nälkä (ei nyt siis millään pahalla ketään tähän ketjuun kirjoittanutta kohtaan) maun ja raaka-aineiden ollessa täysin toissijaista. Ollaan totuttu S-ryhmän ja muiden ketjuravintoloiden mauttomiin annoksiin, joista tullaan täyteen lähinnä upporasvassa paistetuista perunoista, eikä oikein osata vaatiakaan muuta. Katteet on kovin pienet jos alat paremmista raaka-aineista tekemään keskihintaista ruokaa, ja varsinkin jos ravintola ei ole täynnä, niin melko nopeasti tullaan tilanteeseen jossa pitää vaan alkaa "fuskata" raaka-aineista.

Stadissa olen käynyt melko vähän syömässä, mutta nopeasti mieleen tulee esimerkiksi Skiffer, joka on todella hyvä pitsamesta. Vegemestasta saa suomen parhaat hampurilaiset, tuo kannattaa käydä vannoutuneen lihansyöjänkin testaamassa. Hyviä etnisiä ravintoloita ei Suomesta tunnu löytyvän, ellei sitten mene kalliimpiin fuusio-aasialaisiin. Kuvittelisin, että äärettömän laadukkaalla kebab-paikallakin olisi tilausta, mutta tuntuu että kaikki tarjoavat samaa kuraa.

 

[DAF]

En ole suuri Aasia-genren fani enkä liioin friikahtanut tutkimaan sitä (poislukien ehkä Farang ja Gaijin, jotka ovat loistavia, mutta sitten sitä hintavampaa puolta), mutta Helsingissä kai aika ehtaa kiinalaista tarjoaa ainakin Dong Bei Hu. Lounaskokemuksia paikasta on jonkun verran, ja hyviä sellaisia. Poikkeaa täysin siitä mättökiinalaisten genrestä.