Kukaan ei tätä ole toivonut, ja nykyisen moderointitrendin perusteella on suuri vaara, että raatimme ainoa edes orastavat kirjoitustaidot ja jonkunlaisen ATK-aparaatin omistava jäsen saa tämän viestin jälkeen kirjoituskiellon tähänkin osioon (aikaisemmin ovet on suljettu Muun urheilun osiosta, ja vähän aikaa sitten myös Vapaasta keskustelusta, Kierrätyskeskuksesta, Peliluolasta ja mitä näitä paikkoja siellä nyt olikaan, löylyhuonetta ja testialuetta ja ja ja).
Se tietäisi vääjäämättömästi kunniakaiden palkintojemme elinkaaren loppumista, ja sehän nyt ei vaikuttaisi kenenkään elämään yhtään mitenkään, mutta raatimme menettäisi olemisensa tarkoituksen ja alkaisi entistäkin itsetuhoisemmaksi ja sulkeutuisi yhteiskunnan ulkopuolelle, ties vaikka joku luisuisi jopa Jokeri-faniuteen asti. Mutta, me olemme raati, ja me elämme vaarallisesti, ja välillä on kärpässienien syömisen ja moottoritiellä juoksentelun sijaan ihan mukava elää vaarallisesti kirjoittamalla tekstiä jääkiekon pelaajista jääkiekkoa käsittelevälle palstalle, ja katsoa arvostellaanko tekstin sekaan työnnetyt kainalopieruvitsit niin huonoiksi että Moderaattorit tulevat täältäkin meidät pamputtamaan huitsin vittuun.
Joten, tulee mitä tulee, niin tässä tulee TEKSTI TV ANALYYSI RAATI PALKINTOJEN alkukauden tilannekatsaus! Raatimme pahoittelee ympärillä lentäviä kumiluoteja ja pippurisumutetta, ja muistakaa että jos vastaan tulee sotakoiraa käyttävä tennispallokainalo, jonka naama on raivoitkuisessa irvistyksessä, niin paras keino selvitä on leikkiä kuollutta ja sanoa Corey Elkins ja jääkiekko, siinä vasta pari.
Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Aleksander Barkov
Rantasta ja Barkovia raatimme tähän tuttuun tapaan pallotteli, Ahoa ja Heiskasta pidettiin potentiaalisempina haastajina, mutta kyllä kauden alku vaikuttaa siltä että tää on taas tän himokaksikon välinen taisto, muut on kaukana perässä. Molemmat painelee pointsia tauluun ihan hirvittävällä tahdilla, Rantanen hätyyttelee maali- ja jopa pistepörssinkin kärkisijoja ihan tosissaan, Barkovilla oli paha loukkaantuminen alkupeleissä mutta onneksi sieltä tultiin nopeasti takaisin ja meno on ollut tuttua dominointia sen jälkeen. Raatimme on jakautunut kahtia - yksi raatilaisistamme jopa kirjaimellisesti, sen jälkeen kun yritti leikata kynsiään vannesahalla - ja emme pääse minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen siitä, onko Rantanen vai Barkov tällä hetkellä ykkössuosikki. Paitsi että pääsemmehän, koska minä kirjoitan tätä viestiä ja kukaan ei mahda mitään sille mitä minä tänne kirjoitan, ja minä sanon että Rantanen on hiuksenhienosti tässä vaiheessa Barkovia edellä. Mutta se hius, se on hyvin hieno. Se on Juice Leskisen päälaella kasvanut hius.
Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)
2020-21 Aleksander Barkov
2021-22 Aleksander Barkov
2022-23 Mikko Rantanen
2023-24 Sebastian Aho
Tätä povattiin Barkovin ja Ahon väliseksi taistoksi enemmän kuin Rantasen ja Barkovin, ja lisäksi Heiskaselle, Granlundille, Mauri Maccoselle ja maalivahdeille annettiin myös mahdollisuus päästä näyttämään kyntensä. Maalivahtiosastolla on ollut sen verran kummallista, että niistä emme tämän palkinnon kohdalla mainitse vielä ketään, Mats Mikkelsen on ajautunut koirankoppiraiteille ja hänet voidaan unohtaa, Heiskasella on ollut kummallisen nihkeä alku joten hänetkin sysätään ulos näistä kaavailuista.
Jäljelle jätetään San Josen paskakikkarelaumassa piste per peli -tahdilla tykittänyt Granlund, sekä tutut nimet Barkov, Aho ja myös Rantanen. Ja kummallista tai ei, tällä hetkellä pystistä pitää tiukimmin kiinni Mikael Granlund. Mies liidaa San Jose Sharksin apukouluporukkaa, saa hyökkääjistä eniten peliaikaa kaikissa mahdollisissa pelitilanteissa, ja on joukkueen sisäisessä pistepörssissä ylhäisessä yksinäisyydessä. Barkov on lähellä, mutta vaikka janari oli hetken alkukaudesta loukkaantunut, ei se paljoa Floridan menoa hyydyttänyt, sieltä astui Anton Lundell Barkov-naamari naamallaan esiin stunttaamaan ja hoiti homman hyvin, ja jotain vitun Samppoja siellä huitelee jotka myös osaavat kivirekeä vetää. Coloradossa Rantanen saa tulitukea Mäkisen Neittanilta ja Kalle Maakarilta. Viime kauden voittaja Aho on toki edelleen Carolinan ykkösheppoja peliajassa mitattuna, mutta tällä kaudella siellä on joku saatanan Martti Nekkanen painanut tuplasti pisteitä sen mitä Aho on tehnyt, plus-miinuksissa Aho on jostain perkeleen syystä miinuksilla vaikka tää Martti on päälle 10 plussalla. Joten, Granlund painelee tällä hetkellä kovimmalla tahdilla kohti tätä pystiä, Barkov ja Rantanen hölkkäävät takana ja Aho on vähän tipahtamassa kyydistä.
Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)
2020-21 Mikko Rantanen, 30+36=66
2021-22 Mikko Rantanen, 36+56=92
2022-23 Mikko Rantanen, 55+50=105
2023-24 Mikko Rantanen, 42+64=104
No kukas perkele se täällä onkaan taas, yllätys yllätys. Mikko Rantanen on painellut 18 peliin 25 pistettä, ja on tällä tahdilla menemässä taas pahki 100 pisteen rajaa. Takana hengittelee Mikael Granlund 19 pisteellä, ja Rantasta vajaa 10 peliä vähemmän pelannut Barkov 17 pisteessä. Oletettavasti Barkov painelee kauden aikana Granlundin ohi, ja on uhka myös Rantaselle, mutta jos Rantanen pysyy ehjänä niin eiköhän se tämän vie. Aholla on 17 peliin 15 pistettä, ei sekään vielä huono tulos ole, mutta parempaan pitäisi pystyä jos mielii Rantasen ja Barkovin kanssa kisailla pistepörssin voitosta. Hintz, missä menet, herää.
Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)
2020-21 Mikko Rantanen, 30 maalia
2021-22 Aleksander Barkov, 39 maalia
2022-23 Mikko Rantanen, 55 maalia
2023-24 Mikko Rantanen, 42 maalia
Tarviiko edes kirjoittaa mitään? Rantanen, 12 maalia. Sillä ollaan koko liigan tilastossa tokana, edellä on pari sellaista jääkiekkoilijaa, jotka eivät kaveeraa kansanmurhaajan kanssa, ja sellaisia jääkiekkoilijoita jotka kaveeravat kansanmurhaajien kanssa ei ole raatimme eikä normaalien, moraalisesti oikein ajattelemaan kykenevien jääkiekon seuraajien silmissä olemassa. Rantasen takana Suomi-pörssissä on kohtalaisen takkuista, Granlund täälläkin hengittelee hopeasijalla niskaan 8 maalillaan, ja sitten tulevat Lundell ja Hintz 6 maalilla. Barkov 3 maalia, Aho 4 maalia, Laine 0 maalia. Eihän tästä tule tällä tavalla mitään kisaa edes. Rantanen menossa tällä tahdilla taas päälle 40 maalin, 50 maaliakin on ihan rikottavissa. Muilla tulee tekemään tiukkaa päästä edes 30 maalin rajapyykin yli.
Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)
2020-21 Markus Nutivaara, 0+10
2021-22 Sami Niku/Urho Vaakanainen, 0+6
2022-23 Otto Koivula/Urho Vaakanainen, 0+2
2023-24 Santeri Hatakka/Mikael Pyyhtiä, 0+2
Aijai, nyt on komeaa; Niko Mikkola, 0+8, erittäin kaunis rivi tähän kohtaan kautta. Älä nyt hyvä mies mene pilaamaan tätä jollain ripulimaalilla, raatimme pelkää että jossain vaiheessa kautta hieno tilasto menee rikki viimeistään jollain tyhjään maaliin kiskaistulla purkukiekolla, kun Mikkola on siellä pelin viime hetkillä puolustamassa Floridan johtoa. Mutta ei maalata Putinin kuvia Instagram-tileille, vaan nautitaan nyt tästä kun voidaan. Moni on mennyt mahiksensa tähän pystiin jo pilaamaan, Mikkolan takana tällä hetkellä hiihtävät kaukana perässä Samuel Helenius ja Oliver Kapanen 0+2 -saldoilla. O.Kapanen läksi jo takaisin Ruotsiin pelailemaan, raatimme ei ymmärrä näitä tämmösiä että meinaako se sitä ettei Kimmon poika tule enää tällä kaudella NHL:ään palaamaan. Jos meinaa, niin Kapanen on aika vahvoilla kun katsotaan millaisilla paskasaldoilla tätä palkintoa on viime kausilla voitettu. Mutta Niko Mikkola, nyt pidät tuon minkä olet aloittanut ja laitetaan kauden lopussa Marko Kiprusoffin suupielet nykimään hallitsemattomasti, kun hän lukee tilastorivejä, ja hänen naamansa olemattomiin surkastuneet hymyilylihakset yrittävät muistaa miksi ovat olemassa.
Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)
2020-21 Kevin Lankinen
2021-22 Anton Lundell
2022-23 Mathias Maceli
2023-24 Justus Annunen
Tulokasrintamalla on ollut aika hiljaista, Oliver Kapanen murtautui kuin murtautuikin Montreal-miehistöön, mutta lähti nyt silti Ruotsiin vielä kikkailemaan, ja hänen mahdollinen voittonsa taisi kuivua siihen. Raatimme ruoskii itseään jatkojohdoilla, huono oli ennakkokaavailumme tämän voittajasta. Tosin, eipä tuolla kenttäpelaajista kukaan muukaan tulokas ole mitään ihmeellistä esittänyt, Pyyhtiä, Aatu Räty, nää on näitä tämmösiä. Kenttäpelaajista eniten raatiamme sykähdyttää Samin poika Samuelin rysähtäminen Los Angelesin kokoonpanoon, ja hän on tällä hetkellä raatimme suosikki, eli eiköhän hänkin kohta ole taas jossain farmissa tai Ruotsissa tempoilemassa.
Mutta, jos ei puhuta vain kenttäpelaajista, niin maalivahtiosastolta on noussut kaksi nimeä, jotka tällä hetkellä ovat voittajasuosikkeja. Toinen on NHL:n hassujen sääntöjen takia yhä tälläkin kaudella tulokas-statuksella painava Justus Annunen, joka on tosissaan nappaamassa itselleen Coloradon ykkösveskan tonttia, ja Pittsburgin kaoottisessa kurimuksessa hyvin esiintynyt Joel Blomqvist. Blomqvistin edellä on kaksi kalliimpaa kaveria, mutta Joelin tilastot on tästä kolmikosta parhaat, ja jos nuo kaksi kallispalkkaisempaa jamppaa jatkavat sekoiluaan ja/tai loukkaantumistaan, Blomqvist päässee pelaamaan vielä lisääkin ja voi hyvinkin olla nappaamassa Pittsburghista ykkösveskan tonttia. Se on melkoisen yllättävä homma. Raatimme jatkaa tilanteen kehittymistä, ja miettii mitä saatanan järkeä olisi lähettää Vuoden tulokas -palkinto kaksi kertaa putkeen samalle tyypille, mutta tämmöstä tää nyt on.
Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)
2020-21 Janne Kuokkanen
2021-22 Ville Husso
2022-23 Matias Maccelo
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Joel Blomqvistista tuossa yllä horistiin, niin horistaan hänestä nyt vielä tässäkin kohtaa lisää. Voidaan maalivahdeista mainita myös Justus Annunenkin tässäkin kohtaa, ja heitetään tuolta lisäksi Kevin Lankinen, katsellaan sitten vähän tuonnempana miten näillä janareilla on mennyt kun on vaikkapa kauden puoliväli ohitettu. Maalivahtien lisäksi surullisen vähän yllättäjiä on nähty, sanotaan nyt vaikka tuo Mikael Granlund tuolta kun ei muutakaan keksitä, ja vaikka Anton Lundell kanssa. Patrik Laineen tilannetta seurataan, millä tavalla kaveri tulee kentille takaisin sitten joskus kun tulee, odotukset on kaikkien vaikeuksien jälkeen jouduttu hänen kohdallaan laskemaan aika lailla alas siitä tuhomeiningistä millä Patukka aikoinaan maaleja NHL:ssä laukoi. Jos homma alkaa toimimaan ja sieltä saadaan takaisin edes lähelle huippuaikojen Laine, niin häntäkin voidaan tässä kategoriassa harkita. Samuel Helenius, sinuakin raatimme katselee vielä ihmeissään ja kummissaan.
Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)
2020-21 Juuse Saros
2021-22 Juuse Saros
2022-23 Juuse Saros
2023-24 Ukko-Pekka Luukkonen
Saros on ottanut pystistä kiinni, mutta on siellä tällä hetkellä sellainen monitahoinen hutunkeitto menossa että ei tätä ole vielä kirkossa eikä edes Tyrnävän rautatieaseman inva-vessassa kuulutettu. Saros ei ole ollut lähelläkään niin maaginen kuin parhaimmillaan, ja Saros'ksia kirittää tällä hetkellä viime kauden yllätysvoittaja Luukkosen lisäksi tämän vuoden yllättäjä Blomqvist, jonka tilanne tosin on vaikea sen takia että joutuu peliesityksien lisäksi taistelemaan myös palkkarakennetta ja näitä tämmösiä vastaan. Kevin Lankinen on napannut Vancouverista tukevan otteen ykkösmaalivahdin paikasta, ja ei ole mitenkään mahdotonta etteikö Lankinen tulisi ja veisi tätä pystiä kaikkien nenän edestä.
Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)
2020-21 Esa Lindell
2021-22 Miro Heiskanen
2022-23 Miro Heiskanen
2023-24 Miro Heiskanen
Miro Heiskanen. Hän se yhä on, mutta ei ole kyllä Miron kausi lähtenyt yhtään sillä meiningillä mitä raatimme toivoi, ja tällä hetkellä sanomme rehvakkaasti että Esa Lindell ja Niko Mikkola haastavat Miro Heiskasta tässä kategoriassa. Ei vittu miten tyhmältä tuo kuulostaa, mutta niin me sanomme, ja seisomme sanojemme takana, paitsi ne meistä jotka eivät osaa seisoa, tai jotka eivät jaksa seisoa, tai jotka eivät tahdo seisoa, tai joilla ei seiso. Ei täällä nyt taidakaan seistä mikään muu kuin kirjoittajan järki. Mutta Miro, nyt vittu herää, ettei tarvii tämmöstä typeryyttä enää kirjoitella täällä.
Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)
2020-21 Patrik Laine
2021-22 Joonas Donskoi
2022-23 Jesse Puljujärvi
2023-24 Kasperi Kapanen
Ikävän monta nimeä raatimme keksii tässä vaiheessa kautta tähän osioon. Kammoukoista Hintzin ja Heiskasen kausi ei ole niin kaksisesti lähtenyt, ei nyt huonostikaan ole mennyt mutta ihan normaaleja kuolevaisia ovat olleet eikä tommosia mikkorantasia ja aleksanderbarkoveja ollenkaan, vaikka joskus ovat lähellä samaa tasoa huidelleet. Kauden alussa raatimme pyöritteli Hintziä, ja lisäksi nimiä Laine, Kakko, Kotkaniemi, Husso, Lindell ja Luukkonen. Näistä nyt Kotkaniemi, Luukkonen ja Lindell voidaan unohtaa, Kakkokin saa ainakin toistaiseksi olla rauhassa, ja Laine joka ei ole vielä päässyt edes yrittämään ikävän loukkaantumisensa takia. Hintz, hänet ja Heiskasen me pidämme kirjassamme, ja Husso saa kyllä tulla sinne kaveriksi, ihan päin vittua on hänen uransa tällä hetkellä menossa. Kaapo Kähkönen, tule sinäkin sieltä tänne vain, ja kyllä me nyt tuolta kaivellaan lisääkin nimiä; Olli Määttä, Juuso Välimäki, Matti Makkeli, Juuso Pärssinen, Valtteri Puustinen. Onhan siinä jo väkeä jonkunnäköiseen paskaan sinfoniaorkesteriin, joissa käyrätorvien ja alttoviulujen sijaan soitetaan kiikareilla ja popcorn-kulhoilla. Kapellimestarina huojukoon viime kauden voittaja Kasperi Kapanen, ihan reisille on menossa tämäkin kausi häneltä ja kohta saa Sveitsin alppiteillä varoa ettei siellä käy kalervokummoloita ja Selänteen sijaan tuulilasista tulee sisälle humalaisen Kasperin ohjastama auto.
Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)
2020-21 Pekka Rinne
2021-22 Christopher Gibson
2022-23 Christopher Gibson
2023-24 Otto Koivula
Jaa, kelles tämmöstä vois kaavailla.. ikänestoreista Haula on täyttänyt tutusti paikkansa, Granlund on ollut ihan ylikylän ukko ja Hakanpääkin pääsi pelikuntoon ja on päässyt hakemaan tatsia Toronton takalinjoilla, ei me heistä nyt ketään aleta tässä mainitsemaan.
Floppiosaston nimiä tässä kun katsellaan, niin kyllä me melkein tolle Kapasen Kasperille aletaan kohta jo kuorossa huutamaan että lähe nyt vittu menee sieltä, mee Sveitsiin tai Ruotsiin tai jonnekin, toista kautta putkeen ukko lilluu aivan yhdentekevänä ripulihiutaleena tuolla. Rasmus Kupari on kanssa saanut pistetehtailuunsa nähden kummallisenkin paljon vastuuta Winnipegissä, emme tiedä onko se nyt alkanut joksikin jarrukenttäspesialistiksi siellä ja siksi saa roikkua kokoonpanossa mukana vaikkei pisteitä tule yhtään. Raatimme pelkää, että kohta on maitojunalippu hänenkin kourassaan. Valtteri Puustisellekaan emme jaksa toivoa kovinkaan paljon pidempää NHL-uraa tämän kauden esityksillään, ja sanotaan tuolta myös Jesse Ylönen, et oo saamassa isääsi kiinni, etkä varmaan pääse edes koittamaan Tampa Bayn riveissä noilla esityksillä.
Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta)
2020-21 Arttu Ruotsalainen
2021-22 Harri Säteri
2022-23 Valtteri Puustinen
2023-24 Samu Tuomaala
Samu Tuomaala jatkaa piste per peli -tahtia AHL:ssä, mutta isot ovet pysyvät yhä kiinni. Raatimme on myös kanssaharmistunut Joel Blomqvistin puolesta, jos hän ei saa peliaikaa vaan sen takia että toisilla maalivahdeilla on kovempi liksa. Jesse Puljujärvi ei ole pelannut huonosti, jos nyt ei mitenkään sateentekijänäkään ole Pittsburghissa pyörinyt, mutta epäreilulta on tuntunut Jessen heittely katsomoon kun Pittsburgh on pelannut kollektiivisesti ihan päin helvettiä, Jesse ei ole tuollaista kohtelua ansainnut. Onko Pittsburgh siis uusi Winnipeg? Koulukiusaajien kokoontumispaikka, missä suomalais-aksentilla paskaa rallienglantia vääntävät torspot lukitaan kaappeihin ja joiden päitä huuhdellaan vessanpöntöissä? Onko Sidney Crosby sadistinen mulkku, ja uusi Scheifele, koulukiusaajien kuningas? Onko pakko mennä suihkuun jos ei tahdo? Miksi nenästäni valuu toisinaan valkoista eritettä, ja toisinaan sitä valuu taas korvastani? Näihin kysymyksiin emme varmaan saa vastausta sillä, että kirjoittelen näitä kysymyksiä tänne, joten lopetan.
Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)
2020-21 Joonas Korpisalo
2021-22 Tuukka Rask
2022-23 Jussi Olkinuora
2023-24 Antti Raanta
Ikävää, että tähän palkintoon on tungosta; Ville Husso ja Kaapo Kähkönen taistelevat verissäpäin kumpi on paskempi, ja Joonas Korpisaloakin raatimme seuraa tarkalla joskin harittavalla ja harmaakaihin sumentamalla, epätarkalla katseella. Hussoa arveltiinkin tähän pystiin jo kauden alussa, ja valitettavan hyvin on tämä profeettaria osumassa.
Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)
2020-21 Jani Hakanpää
2021-22 Niko Mikkola
2022-23 Jani Hakanpää
2023-24 Niko Mikkola
No nyt, vihdoin jotain positiivista ja ihanaa; Samuel Helenius on päästetty irti, ja eikös jamppa jo toisessa pelissään ollut nyrkkitappelutouhuissa! Aivan mahtavaa! Erik Haulakin aktivoi jo kertaalleen porilaiset nakkikiskageeninsä, ja meni mäiskimään jotain pygmiä tauluun, ja Mikkolan Niko eli Nikkolan Miko eikäku se yks iso korsto Floridasta on kanssa ollut tutun ilkeä, joten tässä on kova vääntö menossa. Taklauspuolella määrällisesti eniten niittejä on jakanut Eeli Tolvanen, tämä on vieläkin asia jota raatimme on vaikea käsittää, että Eeli Tolvanen, se hentoisa varpu joka lähinnä snaipperoi maaleja hurjalla laukauksellaan, on nykyään joku vitun ihmiskuula ja blokkaus-spesialisti. Kaikenlaista jännää sitä käy. Taklaukset per peli -tilastoa taas johtaa kanuunankuulan lailla isoihin kaukaloihin törmäilemään tullut Samuel Helenius, 4 peliä päälle 10 minuutin jääajalla, mutta silti 12 taklausta on ihan reipas saldo. Tolvasen, S.Heleniuksen, Mikkolan ja Haulan lisäksi taklauspuolella on kunnostaunut Ristolainen, Luostarinen ja Kiviranta, ja kärjessä on sen verran tasaista että katellaans tilannetta.
Mutta ajatelkaa nyt, siellä on kentällä iso korsto Heleniuksen nimi selässään, tappelee ja ajelee ja välillä pari syöttöpistettäkin korjaa plakkariinsa. Katsomossa ylpeä isukki pui iloisena nyrkkiä ja käy välillä voittamassa Selviytyjät. Raatimme on tästä kaikesta niin kovin iloinen.
Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)
2020-21 Olli Juolevi
2021-22 Robin Salo
2022-23 Jesse Ylönen
2023-24 Mathias Maccel
Vähiten taklanneista voidaan mainita Teräväisen Teuvo, joka on yhden taklauksen saanut 18 peliin aikaiseksi. Urho Vaakanainen ei ole taklannut vielä kertaakaan, mutta pelejä on tosin vasta 5 takana, joten annetaan hänelle vielä anteeksi. Teräväinen on yhden ainokaisen taklauksensa kaveriksi harmillisesti ottanut kuitenkin yhden 2 minuutin jäähyn, se on ikävä tahra Ladyboyn lakanoissa. Mats Makkunen ei ole jäähyjä ottanut vielä yhtään, ja hänenkin 3 taklausta 17 peliin on kyllä sen arvoista lukemaa että lieköhän hänelläkin on suunnitelmissa lähteä kesällä Thaimaan rannoille kekkuloimaan. Ilman jäähyjä ovat toistaiseksi selvinneet myös Juuso Pärssinen ja Jani Hakanpää, mutta he eivät ole Ladyboy-ainesta.
Plussapallo (paras +/- tilasto)
2020-21 Mikko Rantanen, +30
2021-22 Aleksander Barkov, +36
2022-23, Roope Hintz, +31
2023-24 Sebastian Aho, +34
Nyt onkin virkistävää nimeä Plussapallo-tilaston kärjessä; Jesperi Kotkaniemi ja Kaapo Kakko, molemmilla +10, hyvä pojat! Tällä saatte raadiltamme pitkät, 48 minuuttia kestävät aplodit! Takana kykkivät Barkov +7, Jokiharju +6 ja Dallas-parivaljakko Heiskanen-Lindell +5 lukemissaan, ja tämä kisa on sellainen että yksittäisissä peleissä tilanteet voivat elää ties mihin suuntaan, mutta onpas mukavaa että Kotkaniemestä ja Kakosta molemmista voi kirjoitella jotain positiivistakin. Raatimme uskoo, että kyllä tuo Barkov tuolta vielä hiipii kaikista ohi tätä menoa, ja Rantasen 100 pisteen kausi ei synny ilman messevää plussa-tilastoa sekään, tulee niitä pisteitä sille epatolla ylivoimien ulkopuolellakin ja ei se Mäkinen-Rantanen -parivaljakko tasakentällisin ole mitenkään huono puolustussuuntaankaan. Edelliskauden voittajista Hintzin +1 menettelee vielä, mutta Sebastian Ahon -3 herättää jopa suoranaista pakokauhua, eritoten kun jengikaveri Kotkaniemellä on +10. Mitä helvettiä siellä Carolinassa tapahtuu oikein?
OJ Ristolainen (huonoin +/- tilasto)
2020-21 Patrik Laine, -28
2021-22 Joel Armia, -16
2022-23 Urho Vaakanainen, -16
2023-24 Mikael Granlund, -23
Toisella puolen taulukkoa on tavallaan aika erikoinen nimi kärjessä; Teuvo Teräväinen, -11. Teukka on totuttu näkymään pitkällä plussan puolella, ja homma lähti Chicagossa sen verran hyvin käyntiin että tuo -11 tähän väliin on kyllä aika yllätys. Chicagohan on toki ollut ihan paska, Bedardilla on vielä oppivuodet menossa ja koko organisaatio on hakemassa vauhti pohjalta, joten jollain tasolla tuo Teräväisen huono numero on myös ymmärrettävä. Muut miinuskeisari tässä vaiheessa kautta ovat Joel Armia -9, ja Ristolainen, K.Kapanen ja Pyyhtiä -6 numeroillaan. Rasmus se jatkaa louhimistaan kohti absoluuttista nollapistettä, -188 on jo plakkarissa, 200 miinuksen raja kutittelee jo lupaavasti! Paha kyllä Ristolaiselta on tällä kaudella nähty toisinaan myös pelejä, joissa miinuksien sijaan on tullut plussia tauluun, joten siellä pitäisi nyt skarpata vähän hei! Kesäloma ja painonnostotreenit just maajoukkueturnauksien aikana odottavat, mutta ei sinne päästä jos ei itse kerätä muun jengin kanssa niitä miinuksia ihan urakalla hei!
Kiikaripoika (eniten otteluita kaudessa ilman tehopisteitä)
2020-21 Sami Niku, 6 ott. 0+0
2021-22 Olli Juolevi, 18 ott. 0+0
2022-23 Markus Niemeläinen, 23 ott. 0+0
2023-24 Joona Koppanen/Nikolas Matinpalo, 4 ott. 0+0
Tässä kisassa on kaksi erikoista nimeä aika kammotilastoilla mukana: Olli Määttä 14 peliä, 0+0=0, ja Juuso Välimäki 15 peliä, 0+0=0. Olli siirtyi Detroitista Utahiin, Juuso on ollut Utahissa kauden alusta asti, ja kumpikaan ei ole vielä pisteen pistettä saanut aikaiseksi. Utahin riveissä 6 pakkia on pisteitä jo saanut, ja tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä että sekä Määttä että Välimäki eivät ole tuossa joukossa, vaikka Määttä kellottelee päälle 20 minuutin keskiarvolla peliaikaa, ja Välimäenkin pitäisi olla kiekollisesti oikein etevä janari, ja on saanut kolmanneksi eniten yv-aikaa Utahin pakeista, mutta ei vaan vittu pisteen pistettä tule mistään. Ei ole hyvä tämä. Tosin, raatimme uskoo että tässä on nyt joku mutru matrixissa ja tilastot tuosta kyllä kauden edetessä oikenevat, mutta onhan tämä aika jäätävää. Määtän ja Välimäen kaverina Toukka-junassa kulkee enää vain loukkaantumisen jälkeen pariksi peliksi kentälle päässyt Jani Hakanpää, kaikenmaailman Pyyhtiät ja Aatu Rädyt sekä Samin poika Samuelkin ovat saaneet kiikarinsa jo rikki, joten jos ja kun Määttä ja Välimäkikin saavat omat kuparisensa ennen pitkää hajotettua, voi homma jäädä yksin Hakanpään harteille.
Sami Helenius (huonoin piste per peli -keskiarvo)
2020-21 Jani Hakanpää, 0,070
2021-22 Markus Niemeläinen, 0,050
2022-23 Niko Mikkola, 0,074
2023-24 Rasmus Kupari, 0,036
Mikael Pyyhtiä, hyökkääjä. 17 peliä, 1 tehopiste, lukema 0,059. Surkeaa. Kasperi Kapanen, hyökkääjä. 10 peliä, 1 tehopiste, lukema 0,1. Surkeaa. Määttä ja Välimäki, raatimme toivoo että teistäkin päästäisiin pian puhumaan edes tässä kategoriassa, te olette nollillanne vielä Pyyhtiää ja Kasperi Kapastakin surkeampia vaikka ette ole hyökkääjiä.
Assists are for Assistant Trophy (itsekkäin suomalainen maalintekijä)
2020-21 Arttu Ruotsalainen (5+1, 80% maaleja)
2021-22 Kasper Björqvist (1+0, 100% maaleja)
2022-23 Joel Kiviranta (8+1, 89% maaleja)
2023-24 Jesse Puljujärvi (3+1, 75% maaleja)
Maalinteko on takkuillut suomalaisilla, mutta on tuolla onneksi pari ihan kivaa lukemaa; Eeli Tolvanen 5+1, ja Joel Kiviranta 4+1. Rasmus Kupari 2+0, siinäkin on aihiota josta jatkojalostaa. Patrik Laine, odotamme sinun panostasi tähän kisaan sitten kun joskus peleihin palaat.
Ojanen Hirsovitsi Trophy (eniten kakkossyöttöjä)
2020-21 Markus Nutivaara (0+10, 70% kakkossyöttöjä)
2021-22 Joonas Donskoi (2+20, 59% kakkossyöttöjä)
2022-23 Juuso Välimäki (4+30, 56% kakkossyöttöjä)
2023-24 Olli Määttä (4+14, 56% kakkossyöttöjä)
Jesperi Kotkaniemi 2+9=11 saldosta peräti 7 on kakkossyöttöjä, 64% on hyvä suoritus. Mutta, Esa Lindellin saldo on 1+6=7, ja näistä 5 on kakkossyöttöjä, joten hän johtaa tätä kamppailua numerolla 71%. Samuel Heleniuksen ja Oliver Kapasen kahden tehopisteen kokonaissaldoista puhdas 100% on kakkossyöttöjä, mutta tätä kisaa varten täytyy pisteitä olla enemmän. Samuel voisi ottaa tästä koppia, eniten taklauksia, eniten tappeluita, ja siihen kirsikaksi muussiksi hakatun kakun viereen pelkkiä kakkossyöttöjä, 0+15 tauluun ja Marko Kiprusoffin naama tärisee kuin Parkinsonin taudissa.
Mörkö "Marko" Anttila Stretch-Clutch Trophy (eniten voittomaaleja tehnyt suomalainen)
2020-21 Sebastian Aho 7 (1 ja-maali)
2021-22 Sebastian Aho 9 (2 ja-maalia)
2022-23 Mikko Rantanen 9 (3 ja-maalia)
2023-24 Sebastian Aho 10 (2 ja-maalia)
Rantasen 12 maalista 3 on sattumalta ollut voittomaaleja, tämmöstä se on kun maaleja hirveällä tahdilla tekee, osa niistä on väkisin myös voittomaaliksi jääviä. Rantasen takana kakkosena on Sebastian Aho kahden voittomaalinsa kanssa, näistä molemmat ovat lisäksi jatkoaikamaaleja, joten kisa näyttäisi asettuvan jälleen näiden kahden tuittupään väliseksi. Ahon lisäksi kukaan muu Suomi-poika ei ole jatkoajalla vielä osunut edes, ja voittomaaleja ei ole muilla yhtä enempää. Toki kausi on vielä nuori, ja näitä Rantasen ja Ahon tämänhetkisiä numeroita vastaan riittää muutama taktisesti oikeaan aikaan pelissä aikaansaatu ripuliflipperi, joten eipä heitetä vielä Barkovia kaivoon. Mutta on se jännä miten tässä kisassa Rantanen-Aho aina kahdestaan tuntuvat tappelevan.
Kukkonen Ohtamaa Trophy (eniten blokkeja)
2020-21 Esa Lindell 104 blokkia
2021-22 Esa Lindell 148 blokkia
2022-23 Esa Lindell 147 blokkia
2023-24 Esa Lindell 162 blokkia
No kukapas se täällä kärjessä on, Esa Lindell tietenkin, 31 blokkia. Mutta, hätä on tämän näköinen, sillä 31 blokkia on kerännyt myös Ristolainen, eikä Mikkolakaan ole kaukana 27 blokillaan. Miro Heiskanenkin väijyy 25 blokkinsa kanssa kummallisen lähellä tätä kisaa. Hyökkääjistä ensimmäisenä tilastossa on jännittävä nimi, Mikael Pyyhtiä ja 17 blokkia. Onko hän seuraava eelitolvanen?
Ilonpilaaja Trophy (eniten alivoimapisteitä)
2020-21 Sebastian Aho (3+0)
2021-22 Aleksander Barkov (4+1)
2022-23 Sebastian Aho (3+1)
2023-24 Roope Hintz (3+1)
Alivoimalla tuhoa vastustajan riveihin on kylvänyt eniten Aleksander Barkov, 1+2 on Aleksander ehtinyt jo alivoimalla kellottamaan. Muut suomalaiset on vielä alivoima-kiikareilla, paitsi Joel Armia, jolla on yksi alivoimamaali. Barkov on ottanut melko harppauksen siis tässä kisassa, nyt pitäis muidenkin alkaa iloa pilaamaan ja itku pitkästä pilasta ja parempi itku povitaskussa kuin kahdeksan peltopyytä hevonperseessä vai miten se meni.
Matkustaja Trophy (eniten ylivoimapisteitä suhteissa tehopisteisiin)
2020-21 Eeli Tolvanen (55% pisteistä ylivoimalla)
2021-22 Teuvo Teräväinen (48% pisteistä ylivoimalla)
2022-23 Miro Heiskanen (47% pisteistä ylivoimalla)
2023-24 Miro Heiskanen (39% pisteistä ylivoimalla)
Teuvo Teräväinen, miinus-kuningas, on tässä touhussa ihan omissa sfääreissään. Teuvon tähänhetkiset tehot 4+4=8, näistä 6 pistettä on tullut ylivoimalla eli hulppeat 75%. Muut ei pääse lähellekään, Granlundin 19 pisteestä 7 on yyvee-juttuja, Rantasen 25 tehopisteen saldosta 9 kpl on kuitattu ylivoimalla, ja Ahon 15 tehopisteen saldosta 6 on ylivoimalla kaavittuja, mutta nuo jää 40% tai alle kaikki. Teuvo on ottanut nyt jonkun kyytiin. Teuvon raatimme mainitsi myös yhtenä voittajaehdokkaana tähän kauteen kauden alussa. Raatimme on viisas. Raatimme on hyvä.
Kilin Kolin MäkRei Trophy (eniten tolppia ja ylärimoja)
2020-21 Aleksander Barkov (5 tolppaa, 1 ylärima)
2021-22 Mikko Rantanen (9 tolppaa, 4 ylärimaa)
2022-23 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 1 ylärima)
2023-24 Mikko Rantanen (12 tolppaa, 6 ylärimaa)
Rantanen on kilauttanut 4 kertaa tolppaan, mutta jättänyt yläriman rauhaan. Aho on taas osunut 2 kertaa ylärimaan, mutta ei kertaakaan tolppaan. Kaksi tolppaa ja yhden yläriman on kuitanneet Granlund, Hintz ja Heiskanen. Ei näillä vielä kuuhun mennä.
Noin, nyt se on tehty, silmämme ovat jo kyynelkaasun kyllästämät ja meillä on useita aivotärähdyksiä ja verenpurkaumia pitkin kehojamme kumiluotien ja pamppujen osumista, mutta tehty mikä tehty, 15 vuotta tuli ja sillä sipuli. Tulkaa moikkaamaan meitä vankilaan!
