Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2023–2024

  • 354 104
  • 1 247

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Jokaisella NHL-seuralla on yhteensä kymmenkunta valmentajaa NHL/AHL-joukkueissaan ja siihen päälle general managerit, assistant general managerit ja kaikki pro scoutit, joiden kaikkien työnä on tehdä 24/7 kaikkensa, jotta organisaatioon saataisiin parhaat pelaajat parhaille paikoilla. Kyllä ne ihan tietää siellä.

Jos asia olisi näin yksinkertainen, niin miksi seurat varaavat pelaajia, joista ei tule koskaan mitään? Miksi seurat hankkivat pelaajia, jotka eivät onnistukaan uudessa seurassa? Ihan sama ongelma missä tahansa alalla tai muutenkin elämässä. Ihmiset tekevät virheitä suuntaan tai toiseen, yhdessä tai erikseen.
 

Soutukorva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.
 
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.
Ja aina voi tulla sellaisia pelaajia, jotka yllättävät kaikki, kuten Maccelli.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.
Onhan siinä vinha perä ja vähän samanlaista fibaa kuin 83-ikäluokan jälkeen, kun saatiin odotella reilu kymmenkunta vuotta uutta runkoa maajoukkueelle - joka ei hirveästi ole kylläkään ehtinyt keskenään pelailla. Koivun, Pitkäsen, Jokisen, Rinteen ja kumppaneiden jälkeen tuli Rask sekä Filppula ja kasa roolipelaajia Komarovista lähtien, mutta saatiin odotella Granlundiin saakka seuraavaa edes lähelle NHL-tasolla erityisempää pelaajaa, ja jos puhutaan tähdistä, niin siinä on aika monta hukattua vuosikertaa välillä 1983-95.

Maajoukkueen osalta ei aivan kaikkea ole menetetty, koska se on enemmän kuin osiensa summa aina, ja mukana on useampi vuosikerta. Mutta kyllä tässä aika uhkaavalta näyttää, kun Kakko ja Lundell eivät aivan supertähtien saappaita täytä ja heidän jälkeen on ollut vielä hiljaisempaa. Esimerkiksi Ruotsissa hyviä tai peräti tähtikategorian pelaajia puskee tasaiseen tahtiin, mutta Suomessa jostain syystä olla jääty muutamien superikäluokkien mukavuuden luomaan harvaan kerta toisensa jälkeen. 70-83 syntyneistä näitä tähtiä tai vakaan NHL-statuksen runkopelaajia oli liki joka vuosikerrassa, 94-2000 on toinen keskittymä. Onhan tämä hiukan huolestuttavaa, kun samaan aikaan jo aivan nuorien junnuturnauksista kuuluu uutisia, että yksilötaidoissa on merkittävä ero kanadalaisiin, jenkkeihin ja ruotsalaisiin.
 

Rambokala

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.
Kovasti jääkiekkoliitto taputteli itseään selkään näiden kaverien suhteen ja paukutteli henkseleitä, että röitä tehtiin oli 2011 SUURI TAPAAMINEN jossa pistettiin hommat kuntoon. Jos se oli noin perkeleen yksinkertaista niin kannattaisiko koittaa samaa uudestaan? Vai kävikö vaan tuuri?

Nämä NHL pelaajat ovat myös hyvä rahanlähde Liigalle, jolla tuntuu olevan taskut tyhjänä jatkuvasti. Kumma kun ei kiinnosta panostaa.
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Jos asia olisi näin yksinkertainen, niin miksi seurat varaavat pelaajia, joista ei tule koskaan mitään? Miksi seurat hankkivat pelaajia, jotka eivät onnistukaan uudessa seurassa? Ihan sama ongelma missä tahansa alalla tai muutenkin elämässä. Ihmiset tekevät virheitä suuntaan tai toiseen, yhdessä tai erikseen.
Ei siellä virheettömiä olla ja kun hankitaan pelaajia niin yleensä silloin ei tiedetä niin tarkkaan että mitä saadaan, vaikka olisikin scoutattu ja kysytty entisten pelikavereiden mielipiteitä. Kuitenkin jos kahdessa seurassa katsotaan ettei tuossa nyt mitään kummoista menetetä jos menee osana kauppaa muualle tai Eurooppaan niin en usko että sieltä olisi mitään ihmeellisempää NHL pelaajaa kuoriutunut. Toki olisi voinut yrittää vähän kauemmin, mutta kai sitä sai kuulla että Euroopassa saa kanssa hyvää liksaa lyhyemmillä välimatkoilla ja pitkillä lomilla niin mikäs siinä.
 

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Jos asia olisi näin yksinkertainen, niin miksi seurat varaavat pelaajia, joista ei tule koskaan mitään? Miksi seurat hankkivat pelaajia, jotka eivät onnistukaan uudessa seurassa? Ihan sama ongelma missä tahansa alalla tai muutenkin elämässä. Ihmiset tekevät virheitä suuntaan tai toiseen, yhdessä tai erikseen.
Nyt en tiedä enää esitätkö tyhmää, vai eikö tekstini ole tarpeeksi ymmärrettävää.

Kyllähän tämä nimenomaan on yksinkertaista:

Olet lupaava junnu ja sinun ikäluokkasi varaustilaisuus on tulossa. Sinua tulee paikan päälle katsomaan jokaisen NHL-seuran amateur scoutit, jotka tekevät oman raporttisi sinun suorituksistasi. Seuraa kesän varaustilaisuus ja jonkun seuran kohdalla sinun nimesi huudetaan, koska tässä kohtaa satoja ihmisiä NHL-seurojen sisällä on nähnyt sinun pelaavan ja sinuun uskotaan, että sinusta voi tulla sopiva palanen NHL-joukkuetta. Aloitat rookieleirin ja ehkä teet heti NHL-sopimuksen tai ehkä jatkat vielä junnuissa, mutta joka tapauksessa ne sadat silmäparit edelleen seuraavan jokaista liikettäsi, ei vain omassa joukkueessasi, vaan myös kaikkien muiden seurojen työntekijät. Kaikki katsovat ja seuraavat jatkuuko kehitys odotettuna vai tuleeko taantumia ja takapakkeja. Ehkä et vielä ole kehittynyt NHL-pelaajaksi, mutta sinuun uskotaan sen verran, että saat entry level -sopparin ja pääset aloittamaan AHL:ssä.

Edelleen sinua seurataan, koko ajan ja joka puolella. Koko ajan sinulla on otsassa tietynlainen leima, joka kertoo jokaiselle organisaatiolle sinun sen hetkisen arvosi. Tämä leima ei tietenkään kerro täysin samaa arvoa kaikille 32 organisaatiolla, minkä seurauksena joku seura voi nähdä sinut arvokkaampana tai vähemmän arvokkaampana kuin vaikkapa oma organisaatiosi. Siinä kohtaa, kun oman seurasi päättäjät ovat sitä mieltä, että joku muu näkee sinut arvokkaampana, on hyvä hetki laittaa sinut lihoiksi, eli vaihtaa sinut toiseen assetiin, mikä nähdään arvokkaampana. Tämä ei vielä tarkoita, että olisit välttämättä huono, nyt oli vaan se hetki, jolloin sinut kannatti laittaa pois.

Joillain pelaajilla se arvo nousee koko ajan, mutta monilla pelaajilla se suurin arvon hetki on se varaushetki. Olet mahdollinen tuleva tähti ja kaikki voi olla vielä mahdollista. Aleksi Saarela on yksi esimerkki tällaisesta, sillä hänen kohdallaan suurin arvo oli siinä varaushetkellä. Sen jälkeen kun hän oli pelannut kaksi kautta AHL:ää Hurricanesin organisaatiossa, hänet treidattiin Blackhawksiin Calvin de Haanin kanssa vaihdossa Anton Forsbergiin ja Gustav Forslingiin, koska Carolinassa nähtiin, että tässä kohtaa Saarela oli hyvä laittaa kiertoon. Saarela ei koskaan saanut näyttöpaikkaa NHL:n puolella Hurricanesissa, mutta olisiko hän sen ansainnut, ei voi tietää. Mutta se minkä voi tietää, että siinä kohtaa kun Saarela oli treidattu, jokainen NHL organisaatio tiesi täsmälleen millainen pelaaja Aleksi Saarela on ja mihin hänen rahkeensa voisi riittää.

Hurricanesista lähdön myötä Saarela oli haastattelussa kertonut, että ”Carolina ei ole mikään johtotähti. Paletti on aika sekaisin. Ei oikein tiedä, kuka johtaa ja kuka tekee mitäkin. Kyllähän se turhautti, kun muissa organisaatiossa tuli NHL-kutsuja kaikennäköisille unisille, jotka eivät ole eläessään tehneet 20 pistettä kaudessa.” Kuka haluaa palkata tämänlaisen pelaajan omaan joukkueeseen? Blackhawks kokeili olisiko Saarelasta hyötyä ja voisiko hän olla sopiva palanen joukkueeseen. Ei ollut. Seurauksena oli 5 AHL ottelun jälkeen treidi Panthersiin vaihdossa Ian McCosheniin, joka oli täysin farmipelaaja. Puhuttiin itsekyydestä ja asenneongelmista, minkä seurauksena aiemmin lupaava nyt 22-vuotias pelaaja oli treidattu jo toistamiseen lyhyen ajan sisään. Saarelan vaihtoarvo oli täysin nolla ja Blackhawks halusi hänestä vain eroon.

Panthers oli Saarelan kolmas yritys. Kaiken piti olla valmista, oli suomalainen kapteeni ja niin edelleen. Saarela saikin vihdoin näyttöpaikan ja teki teksti-tv analyysina kohtalaiset 2+2 tehot 9 pelissä. Sitten tuli korona ja kausi keskeytyi. Saarela kävi vielä yhdessä kuplapleijarimatsissa kääntymässä, mutta sitten NHL-ura oli siinä. 31 joukkuetta, mutta kukaan ei tarjonnut Aleksi Saarella sopimusta, tai jos tarjosi niin ainakaan sellaista ei koskaan kirjoitettu, vaan hän lähti 23-vuotiaana kotiin, Lukkoon.

Jos sanotaan ettei Aleksi Saarela saanut tarpeeksi mahdollisuuksia näyttää osaamistaan NHL-joukkueille, se on mielestäni täysin absurdia. Jos argumentoi, että ainoa mahdollisuus näyttää pärjäävänsä on pelata NHL:ssä, yhtä hyvin minä voisin väittää pärjääväni NHL-tasolla, mutta en vaan koskaan ole saanut mahdollisuuksia näyttää. Jos se Saarelan poika olisi ollut NHL-tason pelaaja, hän pelaisi edelleen jossain 32:sta NHL-joukkueesta. Kyllä hänet on jo nähty (piste).
 
Viimeksi muokattu:

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72

Jack DiBiase

Jäsen
Suosikkijoukkue
WiFi Password: XHeKaJ#72
Treidihetkellä kuitenkin varmaan tarkastellaan sen hetkistä tilannetta.
McCoshen pelasi farmissa oli edellisen kauden pelannut pääasiassa farmissa. Treidihetkellä kyseessä oli kahden AHL-pelaajan vaihto päittäin, joilla kummallakaan ei juuri nähty arvoa muuta kuin farmin puolella. Tarvitseeko tästä nyt saivarrella enemmän?
 
McCoshen pelasi farmissa oli edellisen kauden pelannut pääasiassa farmissa. Treidihetkellä kyseessä oli kahden AHL-pelaajan vaihto päittäin, joilla kummallakaan ei juuri nähty arvoa muuta kuin farmin puolella. Tarvitseeko tästä nyt saivarrella enemmän?

Ei tästä mielestäni tarvitse saivarrella lainkaan. Kunhan totesin että täysin farmipelaaja pelaaja pelaa farmissa eikä änärissä.
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Maalivahdeista Saros on ylittänyt seitsemäntenä suomalaisena 9000 torjunnan rajan ja otti varman päälle vielä yhden sen päälle. Seuraava maali onkin 10000 ja Bäckström, joka ylitti lähes puolella tuhannella tuon lukeman. Raanta ja Korpisalo painavat perässä yli 6000 torjunnan sarjassa ja sijaa 10. pitävä Toskalakin sai tuon 6000 torjuntaa urallaan täyteen. Kiitos siitä kuuluu alivoiman selvittämisestä yhdellä mailalla ja siinä pelissä tulleesta kiekkosateesta. UPL painii vielä ihan alkumetreillä uransa kanssa ja vielä vajaa 50 koppia olisi 2000 torjunnan rajalle.

Lindell ylsi 11. suomalaisena tällä kaudella 20 pisteeseen. Hatakka taas oli 37. suomalainen pisteillä kauden osalta. Kakko on tulessa ja iski jo kauden 5. maalin. Kakko oli lähes sentään ykkösvaraus ja tulos on vakuuttava. Hyvä Kaapo! Olen ylpeä sinusta! Tolvanen taas on jäätynyt ja piste-ennätys edelleen 2 pinnan päässä.

Arsi 10 matsin päässä 500 rajapyykistä. Heiskanen olisi 7 matsin päässä 400 rajapyykistä. Kivirannalle enää 3 matsia 200 rajasta ja Välimäellä 6 pelin vajaus. Kupari nousi jakamaan Top100 sijoitusta 151 ottelun myötä sellaisten suuruuksien kanssa kuin Summanen ja Aalto. Rami ja Antti tippuvat listalta ikuisesti heti seuraavan Kuparin pelin myötä ja sadan rajaksi tulee jäämään hetkeksi sitten 152 peliä, jossa Alatalon Mika jäänee odottamaan Maccellia. Sadan matsin raja onkin yllättävän vaikea ylittää, kun Ylönen jäi 91 ja Pärssinen 89 matsiin. Ylönen kait ei mahdu kokoonpanoon ja Pärssinen lähti jo farmiin. Hatakka tekee epätoivoista nousua kohti Top200-listaa, jonne matkaa vielä 3 peliä. Siellä sitten 15 pelin sankareita on useampikin, kun Puustinen ja Merelä pudottivat 14 pelin Javanaisen ja Jussi Timosen jo listalta ja nostivat näin rajan 15 peliin.

Barkovin maalivire ei ole tällä kaudella ollut kovinkaan kaksinen ja S.Koivu on edelleen yhden maalin edellä. Rane enää Barkovia 7 maalia jäljessä ja sehän voi tulla vaikka yhteen peliin jos oikein innostuu. Näinköhän Rane ohittaa Koivun ennen Sashaa? Aholla Lehtinen enää 8 maalin päässä. Pulju on 51 maalillaan sijalla 49. ja kiire on jo nostolle ylös tai saa heittää hyvästit Top50 maalintekijöiden porukasta. Heiskanen jakaa nyt 50. sijaa Kakon kanssa 49 maalin suorituksella. Kakon maaliputki on jo ilmiö, joten on vain ajan kysymys, kun nämä maalinsylkijät painavat Puljun ohi. Eikä sovi unohtaa 48 maalin Esaa. Urho noussut nollakerhosta nyt maalikerhoon Puustisen ja Merelän sekä tukun muiden kanssa. Maalintekijöitä on jo 173.

Barkovilla matkaa 4 syöttöä Jokisen luvuille. Rantanen ohittanee hyvin pian sijan 13. haltijan, sillä vain yksi syöttö on enää Filppulaan matkaa. Heiskanen ohitti Laineen Top30-listalta ja tämän seurauksena Laine haki ammattiapua masennukseensa. Hintz saavutti Vatasen ja N.Hagman on yhden syötön edellä. Urho noussut sijalle 99. 18 syötöllään. Top100-listan raja tulee nousemaan heti kun Kiviranta saisi yhden syötön ja saavuttaisi Vaakanaisen lukeman. Aalto, Ahola, Salmela ja Rask voivat jo henkisesti valmistautua listalta tippumiseen, mutta Jesse Ylösellä sentään on vielä mahdollisuus nousta listalle takaisin vaikka tippuisikin muiden mukana ulos.

Pisteissä Barkov jatkaa sijalla 6. ja Rantanen 9. Molemmilla matkaa vielä seuraavaan ohitukseen. Aholla sija 12. ja Filppula on sentään 8 pisteen päässä, että tapahtumia listan yläpäässäkin riittää. Granlund pitäisi saada terveeksi, jotta voi jatkaa Jere Lehtisen tavoittelua, johon riittäisi kaksi pistettä. Ne maalit on Jeren puolella, että yhdellä pääsee vasta tasoihin. Hintz 8 pistettä vajaata 300 tehopisteestä. 100 pisteen rajasta on Lundell 5, Luostarinen 9 ja Maccelli 13 pisteen päässä. Välimäki ohittanut jo Blomqvistin. Vaakanainen on tulossa 114 pelaajana kohti 20 pisteen rajaa, josta puuttuu siis vielä yksi piste. Sellaista menoa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.
Kyllä tuo ihan aiheellista manaamista minun mielestäni on. Kyllä nämä Rantaset, Ahot, Heiskaset ja Barkovit oli jo hyvin nuorina sellaisia, että heistä näki tulevan aivan huippupelaajia NHL:ään.

Missä tämmöiset tähtipelaajat ovat 2000-luvulla syntyneistä? Tässä on nyt mennyt jo monta ikäluokkaa perätysten, kun taso on aivan selvästi pudonnut, jos vertaa johonkin 95-99 syntyneisiin. Tason putoamisen on aivan selvästi pystynyt huomaamaan myös U20-kisoissa, joissa Suomen materiaali on heikentynyt aivan silminnähden, kun sitä vertaa muihin huippumaihin, ja miettii minkälaisia joukkueita Suomi pystyi vielä muutama vuosi sitten sinne lähettämään.

Siitä ei varmasti tarvitse olla huolissaan, etteikö NHL-pelaajia tulisi Suomesta jatkossakin. Mutta jos tämmöisistä selkeistä ykköskenttien staroista puhutaan, niin huolestuttavalta näyttää tällä hetkellä.
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Maalivahtien yö takana ja Korppari otti nollat, mutta ei tilastoitu, koska pelasi vain 40 min+jatkot. Voitto kuitenkin Korpisalon tilastoihin 17 torjunnalla. Saros toisessa päässä otti 31 kutia kiinni, mutta 3 meni selän taakse varsinaisella sekä yksi vielä jatkoilla. Suomipoikien kauteen on mahtunut 8 eri kassaria ja puolet niistä painelee 9 alkuisissa prosenteissa ja Saros kuuluu tähän porukkaan toisena. Korpisalo taas on toisen porukan toiseksi viimeisenä. Ja se Saroksen edellä oleva on UPL ja Korpisalon takana oleva on Raanta. Saros ainoana ylittänyt 2000 minuuttia kauden osalta ja viisi muuta painaa 1-2 tonnin välillä. Ja alle tonnin pelanneita on sitten Lankinen ja Annunen, jälkimmäisellä vain 60 minuuttia. Saros ehtinyt päästämään 107 maalia ja Korpisalokin päässyt jo 101 päästettyyn maaliin. Muilla ei ole verkko vielä niin tiuhaan heilunut. Sama kaksikko on myös eniten ottanut kiekkoja vastaan ja Saroksen kauden torjunnat ovat 999. Tonni täyteen seuraavasta kopista.

Urallaan 40 suomalaista on torjuntavastuuta saanut ja näistä on 23 onnistunut pysymään 9 alkuisissa prosenteissa. Korpisalokin listalla on vielä sijalla 18., mutta sieltä ei ole pitkä matka enää 8 alkuiseen. Saros muuten hienosti sai tasaluvun 18600 minuutteihin. Korpisalo taas tarvisi täyden 60 min pelin alle ja vielä 4 min jatkot, jotta nousisi kymmenentenä suomalaisena 14000 minuuttiin. Saros on päästänyt tasan 100 maalia Korpisaloa enemmän. Nollapelejä Sarosilla on 22 ja Korpparilla vain 4.
 
Kyllä tuo ihan aiheellista manaamista minun mielestäni on. Kyllä nämä Rantaset, Ahot, Heiskaset ja Barkovit oli jo hyvin nuorina sellaisia, että heistä näki tulevan aivan huippupelaajia NHL:ään.

Missä tämmöiset tähtipelaajat ovat 2000-luvulla syntyneistä? Tässä on nyt mennyt jo monta ikäluokkaa perätysten, kun taso on aivan selvästi pudonnut, jos vertaa johonkin 95-99 syntyneisiin. Tason putoamisen on aivan selvästi pystynyt huomaamaan myös U20-kisoissa, joissa Suomen materiaali on heikentynyt aivan silminnähden, kun sitä vertaa muihin huippumaihin, ja miettii minkälaisia joukkueita Suomi pystyi vielä muutama vuosi sitten sinne lähettämään.

Siitä ei varmasti tarvitse olla huolissaan, etteikö NHL-pelaajia tulisi Suomesta jatkossakin. Mutta jos tämmöisistä selkeistä ykköskenttien staroista puhutaan, niin huolestuttavalta näyttää tällä hetkellä.
Hyviä pelaajia Suomi varmasti tuottaa jatkossakin mutta kieltämättä heikolta näyttää tulevien supertähtien osalta. Toki vuosina 2006 ja 2008 syntyneiden ikäluokat vaikuttavat hieman paremmilta kuin monet muut 2000-luvulla syntyneiden aiemmat ikäluokat.

Rupesin miettimään että ryppäissä yleensä tuppaavat kirkkaimmat tähdet tulemaan samoista ikäluokista. Näin on käynyt myös länsi- sekä itänaapureillamme.

Suomella oli 1970-luvun alun syntyneiden ikäluokka mistä puhuttiin kultaisena sukupolvena, tämän jälkeen oli poikkeuksellinen 83-syntyneiden ikäluokka ja nyt viimeisin tähtirypäs osuu 1990-luvun puolivälin hujakoilla syntyneisiin.

Jos mietitään Ruotsia niin vastaavasti sielläkin oli 1970-luvun alussa syntyneiden superikäluokka (Lidström, Sundin, Alfredsson, Näslund, Forsberg), jonka jälkeen hieman hiljaisempaa pelaajatuotannon osalta kunnes 1980-syntyneiden ikäluokasta ponnistivat Sedinit ja Zetterberg. Tästä seuraavaa supertähtien aaltoa saatiin odotella taas kymmenen vuotta kunnes 1990-syntyneiden alun ikäluokat tuottivat Hedmanin, Karlssonin, Zibajedin ja Filip Forsbergin.

Venäjällä vastaavasti 1980-luvun puolivälin ikäluokat tuottivat maan kirkkaimmat tähdet (Kovalchuk, Ovechkin, Malkin ja Radulov). Seuraava superikäluokka tuli 90-luvun alun syntyneineistä (Panarin, Kuznetsov, Tarasenko, Orlov ja Kucherov) mikä on edelleen kyseisen maan viimeisin nuorten maailmanmestaruuden voittanut ikäluokka.

En nyt liian huolissani olisi vielä tämän hetken tilanteesta pelaajatuotannon osalta. Todennäköisesti sieltä seuraava supertähtien aalto putkahtaa taas ryppäässä Suomellekin ja samasta ikäluokasta tulee nousemaan useampi pelaaja kirkkaimmalle huipulle.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Oles

Kuuukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.
Mielestäni aika mustavalkoista on aina tarkastella pelaajatuotantoa pelkästään ykköskierroksella varattujen määrää tarkastelemalla. Tämä sen takia, että yhtälailla näitä "myöhäisheränneitäkin" nousee NHL:ään, mutta myös siksi, että jossain sijoilla 20 ja 45 varatuista ukoista saa melko samoilla todennäköisyyksillä NHL-pelaajan. Esimerkkinä esim 2021 drafti, jossa ykköskierroksella oli suomalaisten osalta hiljaista, mutta toisella rundilla menikin kuusi pelaajaa. Pari päivää jo Hoffan artikkelin lukemisesta, mutta siellä taidettiin nostaa esiin niminä mm. Aho, Hintz ja Saros, jotka kaikki on varattu ykköskierroksen jälkeen. Muista moderneista nimistä voidaan mainita mm. Lindell, Maccelli ja Lehkonen, jotka pelaavat isossa roolissa, mutta ovat varattu ykkösrundin jälkeen. Loppujen lopuksi ykköskierroksen varaus ei kuitenkaan tarkoita muuta, kuin sitä että olet varaushetkellä oman ikäluokkasi top 32-lupaavimpien jääkiekkoilijoiden joukossa (varaavien joukkueiden mielestä).

Jos keskustelun kääntää lopulta NHL:n kärkiukoiksi päätyviin pelaajiin, niin ymmärrettävästi heitä ei joka vuoden draftissa muodostu. Vaatii melko poikkeuksellisen kombinaation lahjakkuutta sekä työmoraalia, että nousee maailman huipulle, ja siinä tiessä yksikin kupru voi ohjata pelaajan väärille raiteille kehityksen kannalta.

On totta, että nyt "läpimurtoiässä" olevilla kärkivarauksilla osumatarkkuus on ollut heikko, mutta silti on olemassa realistinen mahdollisuus, että niin Lundell, Tolvanen, Kotkaniemi kuin Välimäkikin ovat kaikki kahden ensimmäisen ketjun pelaajia koko loppu-uransa rapakon takana. Suurin huoli tällä hetkellä on Kakosta ja Laineesta.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Oles
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga, Leijonat, U20,
Tämän hetken suomalaisista vakituisista kenttäpelaajista yli puolet (18kpl) on varattu ykköskierroksella. Kakkoskierroksella 5kpl. Lopuilta kierroksilta yhteensä 7kpl ja pari varaamatonta, Kiviranta ja Merelä. Vaikkei ykköskierroksen varaus takaa mitään etenkään tähtipelaajaksi tulemista, kyllä sieltä todella paljon todennäköisemmin NHL-uran tekee kuin muilta kierroksilta.

Samaa mieltä kuin ylemmät siitä, ettei ykköskierrosten varausten määrä oli mikään paras tai ainoa mittari pelaajatuotannon arvioinriin, mutta kyllä se hyvin suuntaa antaa.

En jaksa laskea mutta heitetään nyt hatusta luvut jollekkin tarkistettavaksi:

Arvioisin että suomalainen ykköskierroksen varaus tekee nhl-uran 50% todennäköisyydellä, muilta kierroksilta 10% todennäköisyydellä.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Onhan siinä vinha perä ja vähän samanlaista fibaa kuin 83-ikäluokan jälkeen, kun saatiin odotella reilu kymmenkunta vuotta uutta runkoa maajoukkueelle - joka ei hirveästi ole kylläkään ehtinyt keskenään pelailla. Koivun, Pitkäsen, Jokisen, Rinteen ja kumppaneiden jälkeen tuli Rask sekä Filppula ja kasa roolipelaajia Komarovista lähtien, mutta saatiin odotella Granlundiin saakka seuraavaa edes lähelle NHL-tasolla erityisempää pelaajaa, ja jos puhutaan tähdistä, niin siinä on aika monta hukattua vuosikertaa välillä 1983-95.

Maajoukkueen osalta ei aivan kaikkea ole menetetty, koska se on enemmän kuin osiensa summa aina, ja mukana on useampi vuosikerta. Mutta kyllä tässä aika uhkaavalta näyttää, kun Kakko ja Lundell eivät aivan supertähtien saappaita täytä ja heidän jälkeen on ollut vielä hiljaisempaa. Esimerkiksi Ruotsissa hyviä tai peräti tähtikategorian pelaajia puskee tasaiseen tahtiin, mutta Suomessa jostain syystä olla jääty muutamien superikäluokkien mukavuuden luomaan harvaan kerta toisensa jälkeen. 70-83 syntyneistä näitä tähtiä tai vakaan NHL-statuksen runkopelaajia oli liki joka vuosikerrassa, 94-2000 on toinen keskittymä. Onhan tämä hiukan huolestuttavaa, kun samaan aikaan jo aivan nuorien junnuturnauksista kuuluu uutisia, että yksilötaidoissa on merkittävä ero kanadalaisiin, jenkkeihin ja ruotsalaisiin.

Voittaminen synnyttää aina jotain. 94-95 vaihe synnytti nykyisen kultaisen sukupolven.

2040 kohille osuu seuraava kultainen sukupolvi, joka on siis keskimäärin 2019-2022 syntyneitä. Olympiakulta ja Maailmanmestaruuksia. Aika hyvin tuossa koronan molemmin puolin vedeltiin. Menestys yleensä lisää kiekkopuolen panostusta ja kansa ostaa ajatuksen jälkikasvun kiekkourasta, isommalla volyymillä kuin normaalisti. Sitten ne kasaantuu siihen samaan ikäluokkaan ja kovempi kilpailu kehittää juuri tästä ikäluokasta paremman.

Toki nyt tarvittaisiin kunnon suurturnaus, missä Kulta tällä nykyisellä kultaisella sukupolvella ruokkisi taas tulevaa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Voittaminen synnyttää aina jotain. 94-95 vaihe synnytti nykyisen kultaisen sukupolven.

2040 kohille osuu seuraava kultainen sukupolvi, joka on siis keskimäärin 2019-2022 syntyneitä. Olympiakulta ja Maailmanmestaruuksia. Aika hyvin tuossa koronan molemmin puolin vedeltiin. Menestys yleensä lisää kiekkopuolen panostusta ja kansa ostaa ajatuksen jälkikasvun kiekkourasta, isommalla volyymillä kuin normaalisti. Sitten ne kasaantuu siihen samaan ikäluokkaan ja kovempi kilpailu kehittää juuri tästä ikäluokasta paremman.

Toki nyt tarvittaisiin kunnon suurturnaus, missä Kulta tällä nykyisellä kultaisella sukupolvella ruokkisi taas tulevaa.
Menestys synnyttää innostusta, totta, mutta tärkeämpää olisi tasainen huippupelaajatuotanto, jota sitten supertähdet siellä täällä tukisivat. Kuten vaikkapa Ruotsilla - en jaksa kaivaa tilastoja, mutta heillä pelaajia on varattu NHL:ään tasaisesti riippumatta kullista (pun intended), ja ne laihat vuodet joskus kymmenkunta vuotta sitten tuottivat silti ihan hyvää tulosta, vaikka määrällisesti jäikin nykyisestä ja aiemmasta.

Lisäksi luulen kyllä, että menestys vaikuttaa sen minkä vaikuttaa aloitteleviin ja jo ehkä pelaaviin ikäluokkiin, ei niinkään siihen samaan aikaan syntyvään.
 

Hukkakaato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна / Jokerit 1992-2013 / Jokerit 2023-
TSN:ltä on tullut pelaajien mid-season top 25 ranking:


Meikäläisistä listalle mahtuu Rantanen ja Aho. Barkovistahan usein puhutaan että on aliarvostettu, ja sitten nykyään vastapainoksi on tullut myös kommentteja mitkä kyseenalaistavat että onko se Barkov nyt niin aliarvostettu edes. Mutta kyllä tällaiset rankingit kertoo että todellakin on. Vaikka polttaisin kaikki suomilasini ja vielä passin siihen kaupan päälle, niin en hyvällä tahdollakaan saa esim. Milleriä, Hymania, Hughesia, Pointia, Dobsonia tai Tkachukia Barkovin edelle kun katsoo millaista tykkikautta Sasha vetää kentän joka osa-alueella.

Noh, nää on näitä perinteisiä - Florida, hiljainen suomalaismies, ja muutama peli jäänyt väliin. Plus TSN:n huikea objektiivisuus.
 

Mattila

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset
Voittaminen synnyttää aina jotain. 94-95 vaihe synnytti nykyisen kultaisen sukupolven.

2040 kohille osuu seuraava kultainen sukupolvi, joka on siis keskimäärin 2019-2022 syntyneitä. Olympiakulta ja Maailmanmestaruuksia. Aika hyvin tuossa koronan molemmin puolin vedeltiin. Menestys yleensä lisää kiekkopuolen panostusta ja kansa ostaa ajatuksen jälkikasvun kiekkourasta, isommalla volyymillä kuin normaalisti. Sitten ne kasaantuu siihen samaan ikäluokkaan ja kovempi kilpailu kehittää juuri tästä ikäluokasta paremman.

Toki nyt tarvittaisiin kunnon suurturnaus, missä Kulta tällä nykyisellä kultaisella sukupolvella ruokkisi taas tulevaa.
Tässä skenaariossa kannattaa myös huomioida merkittävä syntyvyyden lasku. 2040 kultainen sukupolvi on samankokoinen kuin kuuluisa Islannin jalkapallon maajoukkue..
 

Kiekoton Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit ja Alasarjat sekä suomalaiset maailmalla
Columbus-Blues ja Seattle-San Jose. Kaikissa suomalaisia ja katsotaanpas miten heillä meni.

Laine - hakeutui hoitoon
Kapanen - Pipinä vielä
Granlund - Pipinä vielä
Kähkönen - Luukkuvahtina
Tolvanen - 15 minuuttia kentällä, laukaus, kaksi tööttiä ja nolla plus nolla on nolla.

Hieno suomalaiskierros jälleen plakkarissa.
 

SkagGully

Jäsen
Suosikkijoukkue
The Real Atlético Viinijärvi City United
Hoffren on kirjoitellut juttuja, joissa manaillaan suomalaisten NHL-miesten tason romahdusta kun Ranet ja Sepet poistuu areenoilta. Lähden asiaa miettimään siltä kannalta, että oliko näiden nykyisten poikien taso nähtävissä silloin kuin Filppula ja Koivun Mikko olivat parhaita suomalaisia? Ei minusta.
En nyt sano, etteikö uhkakuvia ole olemassa. Kärki todennäköisesti kapenee, mutta on liian aikaista julistaa romahdusta kymmenen vuoden päähän.

Mihin Hoffrenin juttuun/juttuihin viittaat? Kiinnostaisi lukaista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös