Jos asia olisi näin yksinkertainen, niin miksi seurat varaavat pelaajia, joista ei tule koskaan mitään? Miksi seurat hankkivat pelaajia, jotka eivät onnistukaan uudessa seurassa? Ihan sama ongelma missä tahansa alalla tai muutenkin elämässä. Ihmiset tekevät virheitä suuntaan tai toiseen, yhdessä tai erikseen.
Nyt en tiedä enää esitätkö tyhmää, vai eikö tekstini ole tarpeeksi ymmärrettävää.
Kyllähän tämä nimenomaan on yksinkertaista:
Olet lupaava junnu ja sinun ikäluokkasi varaustilaisuus on tulossa. Sinua tulee paikan päälle katsomaan jokaisen NHL-seuran amateur scoutit, jotka tekevät oman raporttisi sinun suorituksistasi. Seuraa kesän varaustilaisuus ja jonkun seuran kohdalla sinun nimesi huudetaan, koska tässä kohtaa satoja ihmisiä NHL-seurojen sisällä on nähnyt sinun pelaavan ja sinuun uskotaan, että sinusta voi tulla sopiva palanen NHL-joukkuetta. Aloitat rookieleirin ja ehkä teet heti NHL-sopimuksen tai ehkä jatkat vielä junnuissa, mutta joka tapauksessa ne sadat silmäparit edelleen seuraavan jokaista liikettäsi, ei vain omassa joukkueessasi, vaan myös kaikkien muiden seurojen työntekijät. Kaikki katsovat ja seuraavat jatkuuko kehitys odotettuna vai tuleeko taantumia ja takapakkeja. Ehkä et vielä ole kehittynyt NHL-pelaajaksi, mutta sinuun uskotaan sen verran, että saat entry level -sopparin ja pääset aloittamaan AHL:ssä.
Edelleen sinua seurataan, koko ajan ja joka puolella. Koko ajan sinulla on otsassa tietynlainen leima, joka kertoo jokaiselle organisaatiolle sinun sen hetkisen arvosi. Tämä leima ei tietenkään kerro täysin samaa arvoa kaikille 32 organisaatiolla, minkä seurauksena joku seura voi nähdä sinut arvokkaampana tai vähemmän arvokkaampana kuin vaikkapa oma organisaatiosi. Siinä kohtaa, kun oman seurasi päättäjät ovat sitä mieltä, että joku muu näkee sinut arvokkaampana, on hyvä hetki laittaa sinut lihoiksi, eli vaihtaa sinut toiseen assetiin, mikä nähdään arvokkaampana. Tämä ei vielä tarkoita, että olisit välttämättä huono, nyt oli vaan se hetki, jolloin sinut kannatti laittaa pois.
Joillain pelaajilla se arvo nousee koko ajan, mutta monilla pelaajilla se suurin arvon hetki on se varaushetki. Olet mahdollinen tuleva tähti ja kaikki voi olla vielä mahdollista. Aleksi Saarela on yksi esimerkki tällaisesta, sillä hänen kohdallaan suurin arvo oli siinä varaushetkellä. Sen jälkeen kun hän oli pelannut kaksi kautta AHL:ää Hurricanesin organisaatiossa, hänet treidattiin Blackhawksiin Calvin de Haanin kanssa vaihdossa Anton Forsbergiin ja Gustav Forslingiin, koska Carolinassa nähtiin, että tässä kohtaa Saarela oli hyvä laittaa kiertoon. Saarela ei koskaan saanut näyttöpaikkaa NHL:n puolella Hurricanesissa, mutta olisiko hän sen ansainnut, ei voi tietää. Mutta se minkä voi tietää, että siinä kohtaa kun Saarela oli treidattu, jokainen NHL organisaatio tiesi täsmälleen millainen pelaaja Aleksi Saarela on ja mihin hänen rahkeensa voisi riittää.
Hurricanesista lähdön myötä Saarela oli haastattelussa kertonut, että
”Carolina ei ole mikään johtotähti. Paletti on aika sekaisin. Ei oikein tiedä, kuka johtaa ja kuka tekee mitäkin. Kyllähän se turhautti, kun muissa organisaatiossa tuli NHL-kutsuja kaikennäköisille unisille, jotka eivät ole eläessään tehneet 20 pistettä kaudessa.” Kuka haluaa palkata tämänlaisen pelaajan omaan joukkueeseen? Blackhawks kokeili olisiko Saarelasta hyötyä ja voisiko hän olla sopiva palanen joukkueeseen. Ei ollut. Seurauksena oli 5 AHL ottelun jälkeen treidi Panthersiin vaihdossa Ian McCosheniin, joka oli täysin farmipelaaja. Puhuttiin itsekyydestä ja asenneongelmista, minkä seurauksena aiemmin lupaava nyt 22-vuotias pelaaja oli treidattu jo toistamiseen lyhyen ajan sisään. Saarelan vaihtoarvo oli täysin nolla ja Blackhawks halusi hänestä vain eroon.
Panthers oli Saarelan kolmas yritys. Kaiken piti olla valmista, oli suomalainen kapteeni ja niin edelleen. Saarela saikin vihdoin näyttöpaikan ja teki teksti-tv analyysina kohtalaiset 2+2 tehot 9 pelissä. Sitten tuli korona ja kausi keskeytyi. Saarela kävi vielä yhdessä kuplapleijarimatsissa kääntymässä, mutta sitten NHL-ura oli siinä. 31 joukkuetta, mutta kukaan ei tarjonnut Aleksi Saarella sopimusta, tai jos tarjosi niin ainakaan sellaista ei koskaan kirjoitettu, vaan hän lähti 23-vuotiaana kotiin, Lukkoon.
Jos sanotaan ettei Aleksi Saarela saanut tarpeeksi mahdollisuuksia näyttää osaamistaan NHL-joukkueille, se on mielestäni täysin absurdia. Jos argumentoi, että ainoa mahdollisuus näyttää pärjäävänsä on pelata NHL:ssä, yhtä hyvin minä voisin väittää pärjääväni NHL-tasolla, mutta en vaan koskaan ole saanut mahdollisuuksia näyttää. Jos se Saarelan poika olisi ollut NHL-tason pelaaja, hän pelaisi edelleen jossain 32:sta NHL-joukkueesta. Kyllä hänet on jo nähty (piste).
