Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2023–2024

[Kiekoton Mies]

Puustisen aika on mennyt kiekolla neppailuun ja treeniin ja siksi se tuolla ylhäällä pelaa. Siinä on fokus ollut kaukalon sisällä ja kielen opiskelu ei oo siinä ollut se ykkösjuttu. Helppo arvostella kielitaidottomuutta, mutta usein näissä on monta syytä miksi kielen oppiminen ei ole sujunut peruskoulussa. Ympäristötekijät yms. Mutta se siitä.

Ihmettelin täällä säiden lämmetessä, että mihin pakkaset katosivat. Löysin ne nyt sitten viime yöltä suomalaisten tehotilastoista. Buffalon suomalaiset loistivat kirkkaimmin lähes 70% torjuntavarmuudella sekä neljällä miinuksella. Muutamia poikkeuksia oli kuten aina ja Arizonassa oli lämmintä, mutta yleisesti aika uninen kierros.

Rasse lähenee 700 matsia ja pakkasteeman mukaisesti on syytä mainita uran tähän astinen -177. Mieleen painuu Riston nousu U20 kisoissa ratkaisemaan ja silloin uskoin tässä olevan voittava pelaaja. Seurat ylhäällä ei ole ehkä olleet ne toivotuimmat, mutta onhan tuo käsittämättömän ruma lukema. Ja silti ottaisin Ristolaisen jengiin.

Yön ainoasta maalista vastasi Kotka kauden yhdeksännellään. Uran pisteet 150. Komarov 2 maalin päässä. Mutta olen jo pitkään odottanut Kotkalta sitä yhtä syöttöä, että nousisi sinne Top50 listalle, mutta turhaan. Hei vaikka kakkosyöttö tai jotain.

Ahon kolme syöttöä nosti hänet nyt S.Kapasen kantaan syötöissä ja Lehtinen on myös ohitettavien listalla. Pisteissä onkin enää 2 vajaata 500 rajapyykistä. Pian se raja on rikottu. Rantanen ja Maccelli syöttivät yhdet ja näin on suomalaiset pisteet tullut mainittua. Olis niitä enemmänkin voinu tehdä. Teuvo on ollut yössä ja jatkoi sitä myös viime yönä. Olihan se alkukausi aika huikea.

 

[Jippo]

Eiks tämä kielen oppiminen ole tuhat kertaa todettu täällä enigmaksi siinä mielessä, että kyse tuskin on "viitsimisestä", ainakaan pelkästään. Tuntuu, että varsinkin nuoret (joihin toki lasken duo Pulju & Puustisen) ovat erityisen sydämettömiä ikätovereilleen tässä asiassa, kun valtaosalle nykymaailmassa kielitaito tulee kuin itsestään.

Muutenkin ihmisen, tässä tapauksessa jääkiekkoilijan kasvu ja kehitys nähdään jännästi sellaisena (rooli)pelinä, jossa treenaamalla saadaan ominaisuuspisteitä ja koulusta saadaan niitä myös, mutta kun niitä ei voi käyttää lajitaitoihin, niin kannattaa kylmän matemaattisesti optimoida sitten kielitaitoon.

Mutta eihän se näin mene. Jotkut ehkä osaavat tehdä valintoja ja painotuksia koko ajan tavoitteeseen peilaten, mutta eipähän tuo Mikael Hakkarainenkaan lopulta sitten breikannut, vaikka mielenkiintoisesti yritettiin pala palalta suunnitelmallisesti muovata aihiosta NHL-kiekkoilija.

 

[Kara]

Onhan tämä Puustiselle jo kolmas kausi rapakon takana, niin luulisi, että jotain valmiita sanontoja olisi tarttunut mukaan, mitä voi viljellä haastatteluissa. Muuten tuo kielitaito on ihan riittävä ja varmasti kehittyy siinä lisää päivittäin.

 

[palle fontän]

Rasse lähenee 700 matsia ja pakkasteeman mukaisesti on syytä mainita uran tähän astinen -177. Mieleen painuu Riston nousu U20 kisoissa ratkaisemaan ja silloin uskoin tässä olevan voittava pelaaja. Seurat ylhäällä ei ole ehkä olleet ne toivotuimmat, mutta onhan tuo käsittämättömän ruma lukema. Ja silti ottaisin Ristolaisen jengiin.

Ristolainen avasi omaa pelaamistaan mukavasti Touru/Hoffren -podcastissa. Kertoi, että on saanut paljon oppia Tortorellalta. Aikaisemmin on pelannut paljon aggressiivisemmin kropalla ja hukannut siihen energiaa. Tortorella on pannut miehen puolustamaan mailalla ja opettanut pelaamaan paljon enemmän maila yhdessä kädessä. Ristolainen harmitteli, että ei ollut vastaavaa valmentajaa, kun tuli nuorena NHL:ään.

 

[Derrick]

Nouseeko Anatude vielä kerran ?

Antti Raanta kertoo pysäyttävästä tilanteesta – ”En ole ikinä saanut semmoista soittoa”

Antti Raanta ajautui uransa pahimpaan kierteeseen. Nyt hän hakee uutta nousua AHL:n kautta.

www.is.fi

 

[SaatananJäätävä]

Nykypäivänä olisi varsin helppoa ja joidenkin mielestä jopa kivaa, opetella englantia esim. Diolingo -sovelluksella. Vähemmän somea iltaisin ja vaikka tuota puoli tuntia siihen tilalle, niin luulisi alkavan tulosta tulla myös suusta.

Muutama tuttu opetellut tuon kautta italiaa ja espanjaa parin kuukauden ajan ja tulokset on kuultavissa aika hyvin.

Mutta ymmärrän hyvin myös mentalitetiin "pelloomaan tänne on tultu eikä puhumaan".

 

[Artie]

Puustisen ketjukaveri Malkin on asunut tuolla kohta 20 vuotta. Ei hänkään paljoa paremmin sitä englantia puhu.

 

[Straight Edge]

Ei sinne puhumaan ole lähdetty.

Realistisesti, jos olet peruskoulussa enkun suorittanut helpoimman kautta ja siihen päälle ehkä lukio/amiskurssit, jonka ohessa et ole koskaan englantia missään puhunut, niin varmasti on epävarmuutta. Eiköhän perusjargonit tartu melko nopeasti ja luulisi viimeistään NHL:ssä pelatessa olla motivaatiota opetella kieltä.

Ai ei ole lähdetty puhumaan?

En kyllä tajua. Jos aikoo kiekkoammattilaiseksi, niin taatusti pitää antaa haastatteluja. Luulisi motivoivan ihan jokaista. Voi kysellä vaikka Puljujärveltä kuinka kivaa oli alkuvuodet, kun ei tajunnut mitään tai voinut kommentoida mitään.

 

[Jippo]

Vielä palaan tähän, mutta eihän se nyt ole muutenkaan alkuunkaan sama opetella koulussa tai Duolingolla omassa rauhassa puhumaan kuin alkaa puhumaan sitä kameroiden edessä julkisesti.

Siihen ei auta kuin mennä tuulta päin ja yrittää puhua sen minkä osaa joukkuekaverien kanssa ja seurassa. Kuten P&P ovat kaikesta päätellen tehneet. Vähänkin introvertimpi luonne, epävarmuus sosiaalisissa tilanteissa ylipäätään, heikko "kielipää" ja keskittymisen suuntautuminen kaukalossa pärjäämiseen selittävät näitä uskoakseni paljon enemmän kuin varsinainen laiskuus tai tyhmyys.

 

[Eki25]

Suomessa ainakaan Puustisen ja kumppaneiden aikaan opiskelu painottui liikaa kirjoittamiseen eikä puhumiseen, nykypäivän koulumaailmasta en niin tarkkaan tiedä. Itsekin ymmärrän käytännössä kaiken kuulemani ja lukemani, mutta oman puheen tuottaminen on hankalampaa. Se on parantanut ulkomailla asumisen ja opiskelun myötä, mutta siinä mielessä ymmärrän ongelmat.

Toisaalta muiden ohella ihmettelen, ettei vuosien ulkomailla asumisen jälkeenkään kieli tahdo tarttua.

 

[palle fontän]

Ei sinne puhumaan ole lähdetty.

Aika raskas tie on tämä. Normaali ihminen kaipaa sosiaalista elämää ympärilleen ja hyvällä kielitaidolla pääsee paljon paremmin sisään joukkueeseen. Voihan sen puolimykän änkyttävän suomalaisen ottaa säälistä mukaan ravintolaan syömään, mutta siihen se sitten jääkin.

Puustisen ketjukaveri Malkin on asunut tuolla kohta 20 vuotta. Ei hänkään paljoa paremmin sitä englantia puhu.

Venäläiset ovat kuuluisia siitä, että jopa hakeutuvat NHL-kaupunkeihin, joissa asuu paljon venäläisiä. Vapaa-aika kulutetaan venäläisyhteisön kanssa. Joidenkin arvioiden mukaan Pohjois-Amerikassa asuu n. kuusi miljoonaa venäjää puhuvaa ihmistä.

En kyllä tajua. Jos aikoo kiekkoammattilaiseksi, niin taatusti pitää antaa haastatteluja. Luulisi motivoivan ihan jokaista. Voi kysellä vaikka Puljujärveltä kuinka kivaa oli alkuvuodet, kun ei tajunnut mitään tai voinut kommentoida mitään.

Ei ne haastattelut, vaan se elämä jään ulkopuolella. Sen pitää sujua, jotta homma toimii. Jos ei uusia ystäviä löydy, niin koti-ikävä iskee aika nopeasti, vaikka kuinka ynnäilisi pankkitilin saldoa.

 

[Vikidiviimenen]

Kielen "tarttuminen" vaatii sen että avaa suunsa ja puhuu. Pelkkä ulkomailla asuminen ei siihen riitä.

 

[Ollakseni]

Nykypäivänä olisi varsin helppoa ja joidenkin mielestä jopa kivaa, opetella englantia esim. Diolingo -sovelluksella. Vähemmän somea iltaisin ja vaikka tuota puoli tuntia siihen tilalle, niin luulisi alkavan tulosta tulla myös suusta.

Eipä tuolla Duolingolla paljoa englantia opiskella jos lähtökielenä on suomi kun siinä ei ole sellaista vaihtoehtoa. Jonkun pitäisi semmoinen laatia tuonne ja se on jostain syystä jäänyt ihmisiltä tekemättä. Itsehän opiskelen Duolingon avulla ruotsia ja vuoden opiskelun jälkeen en kyllä vieläkään lähtisi oikeaan keskusteluun kyseisellä kielellä. Toki kyseessä on muutenkin lähinnä sanasto ja fraasien opettelu ja siinä lähdetään siitä että osataan jo englantia, mikä onneksi taittuu ihan hyvin.

 

[Nick Neim]

Paria heikompaa kielipään omannutta liigatason pelaajaa erittäin läheltä nuorempana seuranneena voi todeta, että silloin lukioiässä, eli joskus noin 16-18 -vuotiaina Puustisen tasoisellakin jepellä oli varmasti muu kuin englannin kielen hallitseminen Pohjois-Amerikan kannalta mielessä, vaikka loppupään änärivarauksen lopulta sitten saikin. Hölmöä? Ehkä. Enemmän kuitenkin tuossa iässä pohditaan sitä liigaunelmaa ja liigarinkiin pääsemistä sekä ylipäätään ammatikseen pelaamisen mahdollisuutta, kun ollaan siinä A- tai B-junioreiden SM:ssä, jossa 20 muutakin pelaajaa samasta joukkueesta haluaisi pelata jääkiekkoa ammatikseen. Siinä ohella stressataan, miten kielellisesti niin lahjaton kaveri koskaan tulee selviytymään englannin kuuntelusta ja kirjoituksista koskaan edes lävitse, että koulun saisi käytyä edes neljässä vuodessa jotenkin läpi. Otetaan (pahimmillaan/parhaimmillaan) kavereilta lisäapua opiskeluun ja läksyihin, mutta siltikään ei vaan oppi millään tartu.

Toinen näistä omista kavereista kävi lukion jälkeen P-Amerikassa kääntymässä, ja lopulta hänen omia sanojaan mukaillen, ei sillä lukiossa opiskellulla kieliopilla siellä paljon mitään tehnyt. Puhumaan oppi puhumalla ja kyllä hän siellä pari vuotta pärjäsi lopulta hyvin, vaikka aluksi olikin ollut hankalaa. Otti tarkoituksella itselleen kielikylvyn muuttamalla jenkkeihin, kun siihen mahdollisuus avautui. Ei katunut, vaikka kielitasonsa tietäen tuota lähtöä jonkin verran jännittikin.

Puustinenkin oli näköjään n. 17-vuotias, kun muutti Hämeenlinnaan Kuopiosta. Tuollaisen ~17-vuotiaan elämään mahtuu kuitenkin jo parit treenit päivässä, lukion(->koulun) muutkin opiskelut, sekä pahimmillaan aikuiseksi "opettelemista", kun ollaan muutettu ensi kertaa omilleen ja aletaan opettelemaan ihan arjen askareita ja yksin elämistä. Ihan itsestään huolehtimista, ruoanlaitosta ja pyykkäämisestä lähtien. Pelireissut vievät lähes kaikki viikonloput. Puhumattakaan siitä vähäisestä vapaa-ajasta, joka monella täysikäisyyden kynnyksellä olevalla teinillä mieluummin kuluu kavereiden kanssa hengaillessa kuin kielioppia pänttäämässä, kun ei muutenkaan meinaa vieras kieli tarttua päähän ja se tuntuu niin hankalalta ja inhottavalta.

Eikä sillä, moni jääkiekkoilija ja/tai ylipäätään urheilija voi mennä lukioon puhtaasti uraansa ja harrastustaan ajatellen, jolloin koulu saadaan sopeutettua hyvin urheilua ja harjoituksia varten, ja silloin se opiskeleminen jää (valitettavasti) vähän sivutoimiseksi. Paukut keskitetään puhtaasti treenaamiseen ja jääkiekkoilijaksi opettelemiseen, kuin varsinaiseen opiskeluun. Moni tuon ikäinen menee myös lukioon ajatuksella, että ehtii miettimään, mitä sitä isona sitten haluaakaan tehdä.

Ai että, kun kaikki 16-18 -vuotiaat nuorukaiset tajuaisivatkin mitä kaikkea koulussa kannattaisi tehdä, mutta yllättävän monikaan sitä ei tajua. Ja sekös varmaan jälkikäteen (Puustistakin) harmittaa, kuten varmaan suurta osaa muistakin ihmisistä. Olisihan sieltä koulusta ollut huomattavasti enemmänkin revittävissä irti, jos sen silloin teininä olisi vain tajunnut ja joku sen olisi siihen teinin paksuun kalloon jollain tavalla saanut taottua.

Ja olen sen verran boomeri, etten ole Puustisen kanssa samaa ikäluokkaa, joten lukion voi tässä tapauksessa korvata koululla, kun ilmeisesti kävi Tavastiaa eikä Lyseon urheilulinjaa Hämeenlinnassa. Pointti kuitenkin teinin sielunelämään kurkistamisessa, oli se sitten missä koulussa tahansa.

 

[Oles]

Eiköhän tästä aiheesta ole täälläkin jauhettu jo ties kuinka monta kertaa. Jotkut vaan oppii paremmin vieraita kieliä kuin toiset. Suurin osa suomalaisista NHL-pelaajista puhuu englantia hyvin. Nämä Puustisen ja Puljujärven tapaukset ovat aika harvinaisia. Olen huomannut, että pääosin aina toiset suomalaiset nostaa nämä kieliasiat esiin. Harvemmin esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuvat dissaavat suomalaisten kielitaitoja. Ehkä meidän pitäisi olla armeliaampia maanmiehillemme.

Omalta osaltani täytyy sanoa, että vaikka olin koulussa hikke ja englannin arvosanani olivat pitkälti ysejä ja kymppejä, niin puheen tuottaminen englanniksi oli vaikeaa parikymppisenäkin. Vielä välilläkin voi tulla oikosulkuja esimerkiksi työhaastattelussa stresssatessa. Mielestäni tuota ei hirveästi harjoiteltu koulussa, mikä on sama huomio, minkä @Eki25 teki. Ei myöskään ihme jos haastattelutilanteessa vähän jäätyy.

Muistaakseni englannin opiskelu keskittyi kielioppiin, sanastoon ja kielen ymmärtämiseen. Toki ääntämistäkin harjoiteltiin, mutta sitä tehtiin lähinnä lukemalla ääneen oppikirjojen tekstejä, tyyliin jokainen luki lauseen ääneen jostain tarinasta tai sitten vierustoverin kanssa luettiin joku "Milla menee kauppaan" dialogi. Ei siinä oppinut tuottamaan sitä tekstiä itse, kun joku oli tehnyt sen jo puolestasi. Tekstiä tuotettiin yleensä kirjoittamalla. Tehtiin kokeita ja tehtäviä. Olisi varmaan hyvä, että testattaisiin myös puhetaitoja ja niiden opetteluun panostettaisiin enemmän.

 

[Leipuri]

Eipä tuolla Duolingolla paljoa englantia opiskella jos lähtökielenä on suomi kun siinä ei ole sellaista vaihtoehtoa. Jonkun pitäisi semmoinen laatia tuonne ja se on jostain syystä jäänyt ihmisiltä tekemättä. Itsehän opiskelen Duolingon avulla ruotsia ja vuoden opiskelun jälkeen en kyllä vieläkään lähtisi oikeaan keskusteluun kyseisellä kielellä. Toki kyseessä on muutenkin lähinnä sanasto ja fraasien opettelu ja siinä lähdetään siitä että osataan jo englantia, mikä onneksi taittuu ihan hyvin.

Itse olen tuolla Espanjaa opiskellut ja toimii ihan hyvänä lisänä, mutta pelkästään sillä ei mitenkään kovin hyvin kieltä opi. Sanastoa ja kaikenlaisia aika turhia lauseita, tai ehkä joku sillä voi ihan hyvinkin kehittyä. Kielenoppiminenkin on niin yksilöllistä ja toisille paljon helpompaa. Hyvästä muistista on iso etu uutta kieltä opiskellessa.

 

[Vogoni]

Omapahan on häpeänsä, ihmetyttää vaan miksi tehdä omasta elämästään vaikeaa jos tähtäin on ulkomaille niin miksei valmistauduta siihen sillä ainoalla koulussa opittavalla asialla, josta on suoraan siihen omaan urapolkuun hyötyä. Mutta eiköhän pojilla ole syynsä.

Valtteri Puustinen ei välttämättä ole tähdännyt ulkomaille. Vaikuttaa sellaiselta pelaajalta, jonka NHL on ollut Liiga junnuvuosina. Nyt sitten hupsista keikkaa AHL alkaa olemaan pelattu läpi ja ollaankin NHL:ssä paikkaamassa hyvällä tasolla.

 

[Jack DiBiase]

Eiköhän tästä aiheesta ole täälläkin jauhettu jo ties kuinka monta kertaa. Jotkut vaan oppii paremmin vieraita kieliä kuin toiset. Suurin osa suomalaisista NHL-pelaajista puhuu englantia hyvin. Nämä Puustisen ja Puljujärven tapaukset ovat aika harvinaisia. Olen huomannut, että pääosin aina toiset suomalaiset nostaa nämä kieliasiat esiin. Harvemmin esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuvat dissaavat suomalaisten kielitaitoja. Ehkä meidän pitäisi olla armeliaampia maanmiehillemme.

Ei, kyllä tämä keskustelu kielitaidosta nimenomaan alkoi siitä, että asia otettiin puheeksi Pittsburghissa. Toki tässä enemmänkin kehutaan miten hänen kielitaitonsa on kehittynyt, eikä mitenkään dissata:

Some language barriers still exist for Valtteri Puustinen, even after two-plus years in North America.

But the Finn’s sentiments are easy to understand for his teammates.

“Any time you get him outside the rink and you get him kind of going on Google Translate trying to have a conversation with him, he’s always coming up with some funny things on there,” said Penguins forward Drew O’Connor, a native of New Jersey. “He’s always kind of making his jokes, whether you understand him or not.”

While some things may get lost in translation with his whimsy, Puustinen’s enthusiasm is easy to understand.

Especially because he’s enjoying his longest stretch on the Penguins’ NHL roster since he was a seventh-round pick (No. 203) in 2019.





“When you play on a line with (Malkin) and (left winger Reilly Smith) or you play in the top-six (forwards) like that, there’s pressure to perform,” coach Mike Sullivan said. “He handles it extremely well. He has a quiet confidence about him. He knows he’s a good player. He has fit right in with those guys. He doesn’t look out of place.

“He’s more comfortable in this call-up than he was in the first one that he had. And I think his play shows it. He’s a confident kid, and he has real good offensive instincts.”

Part of that confidence comes through a greater level of comfort with communicating in English.

“My first year, I say maybe ‘Hi’ in the morning and ‘My name is Valtteri,’ ” Puustinen said. “That’s it. (Now) I talk so much more and talk (in) English.”

It really isn’t all that hard to understand what that confidence has offered Puustinen and the Penguins.

“It kind of goes hand in hand,” said O’Connor, who was Puustinen’s occasional linemate during their time with Wilkes-Barre/Scranton. “As a player, he’s always had that offensive side to his game. As the language has come, he kind of understands more of how we’re supposed to play a little bit and the systems. It’s definitely not easy to understand if you don’t speak the language.

“It’s helped him as a player and a person.”

Valtteri Puustinen's value to the Penguins is easy to understand

Some language barriers still exist for Valtteri Puustinen, even after two-plus years in North America. But the Finn’s sentiments are easy to understand for his teammates. “Any time you get him outside the rink and you get him kind of going on Google Translate trying to have a conversation with

triblive.com

 

[pikkuvaimo]

Tää Puustinenhan on ihan legenda jo nyt. Tälläsestäkin limaisesta setämiehestä on tullut fanboy.

 

[Oles]

Ei, kyllä tämä keskustelu kielitaidosta nimenomaan alkoi siitä, että asia otettiin puheeksi Pittsburghissa. Toki tässä enemmänkin kehutaan miten hänen kielitaitonsa on kehittynyt, eikä mitenkään dissata:

Niinhän minä sanoinkin, että harvemmin englantia puhuvat dissaavat suomalaisten kielitaitoa.

 

[maken veivi jr.]

Puustisen ketjukaveri Malkin on asunut tuolla kohta 20 vuotta. Ei hänkään paljoa paremmin sitä englantia puhu.

On myös tunnettu siitä, ettei osaa edes joukkuekavereiden nimiä, taitaa puuttua joku palikka aivoista.

 

[ipaz]

Puustisella sekin vielä, että ekalla AHL-kaudella siellä taisi olla viisi suomalaista joukkueessa. Siinä pärjää jonon perällä ihan hienosti puhumatta kenellekään muille. Toisella, eli viimekaudella ei ollut enää kuin Filip Lindberg tulkkaamassa, niin on pitänyt alkaa pakostakin kuuntelemaan ja puhumaan. Kautta rantain kuulin ettei Puustinen ole ollut Hämeenlinnan vuosinaan maailman aktiivisin opiskelija, vaan ainoa asia joka oikeasti nuorta poikaa kiinnosti oli jääkiekko.
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten sen vanhan kansan viisaus meni.

 

[Kiekoton Mies]

Määttä olikin yöllä taas normaalisti askissa ja pelasi ihan totutun 18 min peliajan. Olli myös paukautti kauden avausmaalinsa Kanen tarjoilusta. Onhan se hyvä saada avausmaali tehtyä ennen joulua. Määtän maaliennätyshän on 9, tulokaskaudelta 13-14. Kaudella 17-18 tuli sitten toiseksi paras noteeraus 7 maalia. 6 maaliin on päästy kahdesti kausilla 15-16 ja 22-23. 4 Maalin kausi ollut 19-20 kaudella. Muilla kausilla maalimäärä onkin ollut sitten tämä 1 paitsi kaudella 20-21 Määttä jäi ainoan kerran nollille. Meneillään on siis maalien muodossa Määtän 6. tehokkain kausi. Hurja on maalitehtailu ja taakse jäi sellaisia nimiä kuin, Lydman, N.Kapanen ja Summanen. Määtällä uralta kasassa 37 maalia.

Määtällähän ei ole uratilastoissa yhtään kautta, missä maalimäärä olisi kaksinumeroinen, vaikka lähdetään U16 junioreista asti katsomaan. Toki junnuissa on maalannut sm-karsinnoissa 6 kertaa, runkosarjassa 9 ja maajoukkueessa vielä 3 kertaa, että sillä lailla kausi oli hänen maalirikkain yhteensä 18 maalilla. Myöhemminkin muutamana kautena saadaan eri sarjoista, pleijareista ja maajoukkueesta yhteistulosta yli 10. Eihän tämä nyt Määtän uralla ole se merkittävin tilasto, millä uraa arvioidaan. Komea ura jo nyt Määtän pojalla.

Yön muut suomalaiset olivatkin sitten tehottomia. Ainoa kentällä oli Tolvanen 0+0 tehoilla.

 

[FASlapsi]

Junapäivitykset on nyt jääneet kun koko ajan tulee vasemmalta ja oikealta pelikieltoa Oksennuschkinin tai lahtelaisten kustannuksella leikittelyllä, mutta tällä hetkellä junassa matkustaa Mikon ja Aleksanderin kaverina Sebastian Aho. Pyhimys-Puustinen nousi kolmantena päivänä pois junasta, tuoli, ja nisti kaulittiin, mutta Aho juoksi eräällä levikkeellä junan kiinni ja tuli itsestään meteliä pitämättä penkille istumaan punanaamaisena ja huohottamistaan haukottelemista esittämällä peittäen, ikään kuin ei olisi koskaan junasta poistunutkaan.

Aleksander ja Mikko molemmat kyllä tietävät, että Aho oli pitkän pätkän junasta pois, mutta Aleksander ei sano mitään koska hän on kohtelias ja Mikko keskittyy hampaat irvessä tökkimään haarukalla jonkinlaista kaljupäistä voodoo-nukkea, ja kihisee välillä jostain noutajasta ja Pesosesta. Aleksander ei oikein ymmärrä että miten Pesonen nyt mihinkään liittyy, mutta arvelee että Mikon kiukku ehkä liittyy jotenkin niihin semmosiin kultamitaleihin mistä toiset aina välillä puhuu. Harri on nimittäin NHL-pelien sijaan keräillyt niitä semmosia kultamitaleita sen jonkun Mörön ja Olkinuoran Frankin ja keiden lie Sakarien ja Attejen kanssa, ja Jannekin sai yhden kun teki aikanaan 4-1 biljardimaalin Granlundin päätylankkusyötöstä. Mikolla on vaan joku lasten kultamitali, sama mimmonen Sebastianillakin, ja ehkä Mikko nyt yrittää sitten voodoonukkea puukottamalla saada jommankumman Pesosista noutamaan yhden aikuisten kultamitalin Mikollekin. Aleksander ei mukamas ymmärrä mitä niillä semmosilla tekee, oli ne sitten lasten tai aikuisten kisoista, ja pyyhkii poskeltaan siihen huomaamatta vierineen kyyneleen Selke-palkinnollaan.

 

[Kiekoton Mies]

Teräväinen ja Luostarinen heittivät kyllä sellaiset byyrit, että näkee kenellä on biljardin peluu verissä. Rantasen toisen maalin ohjaus taas hivelee taidetta. Ite samassa paikassa saisin vain kiekon pysäytettyä, mutta en mitenkään onnistuisi jatkamaan sitä tolpan juuresta sisään. Tämän takia kirjoitankin vain jatkoaikaan. Saattaa siinä muutama muukin ominaisuus vielä puuttua.

Kierroksella eniten huolestutti poissaolojen määrä. Missä oli Jokiharju, Lundell, Pärssinen, Vaakanainen ja Välimäki. Lisäksi tietenkin puuttui Laine, Lehkonen ja sitten nämä Merelä, Koppanen, Järventie, Matinpalo. Paljon on saigonilla väkeä ja sitten nämä AHL-ansaan jääneet kärkkyjät.

Rantasella jahti jatkuu maalipörssissä sekä pistepörssissä. Teräväinen tavoitti Sinisalon, mutta ei vielä maalien vuoksi päässyt ohi. Muutoin ei mitään ihmeellistä suomipörssissä.