Paria heikompaa kielipään omannutta liigatason pelaajaa erittäin läheltä nuorempana seuranneena voi todeta, että silloin lukioiässä, eli joskus noin 16-18 -vuotiaina Puustisen tasoisellakin jepellä oli varmasti muu kuin englannin kielen hallitseminen Pohjois-Amerikan kannalta mielessä, vaikka loppupään änärivarauksen lopulta sitten saikin. Hölmöä? Ehkä. Enemmän kuitenkin tuossa iässä pohditaan sitä liigaunelmaa ja liigarinkiin pääsemistä sekä ylipäätään ammatikseen pelaamisen mahdollisuutta, kun ollaan siinä A- tai B-junioreiden SM:ssä, jossa 20 muutakin pelaajaa samasta joukkueesta haluaisi pelata jääkiekkoa ammatikseen. Siinä ohella stressataan, miten kielellisesti niin lahjaton kaveri koskaan tulee selviytymään englannin kuuntelusta ja kirjoituksista koskaan edes lävitse, että koulun saisi käytyä edes neljässä vuodessa jotenkin läpi. Otetaan (pahimmillaan/parhaimmillaan) kavereilta lisäapua opiskeluun ja läksyihin, mutta siltikään ei vaan oppi millään tartu.
Toinen näistä omista kavereista kävi lukion jälkeen P-Amerikassa kääntymässä, ja lopulta hänen omia sanojaan mukaillen, ei sillä lukiossa opiskellulla kieliopilla siellä paljon mitään tehnyt. Puhumaan oppi puhumalla ja kyllä hän siellä pari vuotta pärjäsi lopulta hyvin, vaikka aluksi olikin ollut hankalaa. Otti tarkoituksella itselleen kielikylvyn muuttamalla jenkkeihin, kun siihen mahdollisuus avautui. Ei katunut, vaikka kielitasonsa tietäen tuota lähtöä jonkin verran jännittikin.
Puustinenkin oli näköjään n. 17-vuotias, kun muutti Hämeenlinnaan Kuopiosta. Tuollaisen ~17-vuotiaan elämään mahtuu kuitenkin jo parit treenit päivässä, lukion(->koulun) muutkin opiskelut, sekä pahimmillaan aikuiseksi "opettelemista", kun ollaan muutettu ensi kertaa omilleen ja aletaan opettelemaan ihan arjen askareita ja yksin elämistä. Ihan itsestään huolehtimista, ruoanlaitosta ja pyykkäämisestä lähtien. Pelireissut vievät lähes kaikki viikonloput. Puhumattakaan siitä vähäisestä vapaa-ajasta, joka monella täysikäisyyden kynnyksellä olevalla teinillä mieluummin kuluu kavereiden kanssa hengaillessa kuin kielioppia pänttäämässä, kun ei muutenkaan meinaa vieras kieli tarttua päähän ja se tuntuu niin hankalalta ja inhottavalta.
Eikä sillä, moni jääkiekkoilija ja/tai ylipäätään urheilija voi mennä lukioon puhtaasti uraansa ja harrastustaan ajatellen, jolloin koulu saadaan sopeutettua hyvin urheilua ja harjoituksia varten, ja silloin se opiskeleminen jää (valitettavasti) vähän sivutoimiseksi. Paukut keskitetään puhtaasti treenaamiseen ja jääkiekkoilijaksi opettelemiseen, kuin varsinaiseen opiskeluun. Moni tuon ikäinen menee myös lukioon ajatuksella, että ehtii miettimään, mitä sitä isona sitten haluaakaan tehdä.
Ai että, kun kaikki 16-18 -vuotiaat nuorukaiset tajuaisivatkin mitä kaikkea koulussa kannattaisi tehdä, mutta yllättävän monikaan sitä ei tajua. Ja sekös varmaan jälkikäteen (Puustistakin) harmittaa, kuten varmaan suurta osaa muistakin ihmisistä. Olisihan sieltä koulusta ollut huomattavasti enemmänkin revittävissä irti, jos sen silloin teininä olisi vain tajunnut ja joku sen olisi siihen teinin paksuun kalloon jollain tavalla saanut taottua.
Ja olen sen verran boomeri, etten ole Puustisen kanssa samaa ikäluokkaa, joten lukion voi tässä tapauksessa korvata koululla, kun ilmeisesti kävi Tavastiaa eikä Lyseon urheilulinjaa Hämeenlinnassa. Pointti kuitenkin teinin sielunelämään kurkistamisessa, oli se sitten missä koulussa tahansa.