Minulla ei ole pidempiaikaista katselu-otantaa, mutta muistelen lukeneeni Korpisalon kärsineen joistakin loukkaantumisista jonka johdosta etenkin viime kausi meni pipariksi. Tämä kausi on mennyt hienosti ja itsekin olen ryhtynyt seuraamaan Korppari-treidin jälkeen jopa Kingsin playoffs-pelejä sillä mikäs sen parempaa kuin katsoa NHL-pudotuspelejä kun maalissa operoi suomalainen.Yön suomalaispelaaja oli ilman muuta Joonas Korpisalo, joka on L.A:ssa löytänyt uuden vaihteen uralleen. Columbuksessa ajoitellen erittäin epävarmaa työskentelyä, mutta nyt Kingsin maalilla erittäin varmaa toimintaa. Varsinkin Korpisalon jalkatyöskentely on ihan uudella levelillä. Palstan asiantuntijat voisivat valaista, oliko Korpisalolla alkukaudesta joku vamma, joka vaikutti pelaamiseen? Sen verran eri planeetalta on tuo nykypelaaminen verrattuna alkukauden peleihin.
Korpisalolla oli varmaan parinkin viime kauden aikana vammoja enemmänkin, ja taisi olla erityisesti lonkkavaivaa, joka korjattiin muistaakseni leikkauksella ennen tätä kautta.No olipas paska kierros suomalisilta ja suomalaisjoukkueilta. Isoin pettymys pleijareissa ainakin itselleni tähän mennessä on Barkovin vaisuus. Tosi pantterit nyt alunperinkin oli vastaantulija tulevaa mestaria vastaan.
Yön suomalaispelaaja oli ilman muuta Joonas Korpisalo, joka on L.A:ssa löytänyt uuden vaihteen uralleen. Columbuksessa ajoitellen erittäin epävarmaa työskentelyä, mutta nyt Kingsin maalilla erittäin varmaa toimintaa. Varsinkin Korpisalon jalkatyöskentely on ihan uudella levelillä. Palstan asiantuntijat voisivat valaista, oliko Korpisalolla alkukaudesta joku vamma, joka vaikutti pelaamiseen? Sen verran eri planeetalta on tuo nykypelaaminen verrattuna alkukauden peleihin.
Mä olen kyllä arvon vetyatomilätkäasiantuntijan kanssa eri mieltä siitä, että floppipalkinto menisi Barkoville. Floppi sanana tarkoittaa lähinnä rankkaa alisuorittamista odotuksiin nähden.Siksi voi olla, että floppipalkinto menee taas toista vuotta putkeen Barkoville. Puljujärvi on toinen vaihtoehto, ainakin toistaiseksi. Lundell sit ehkä tällä hetkellä pronssimitalilla, Kotkaniemi, Haula, he eivät pisteillä ole juhlineet mutta ovat kyllä kuitenkin ihan hyödyksi olleet muilla tavoilla.
Ei voi mennä Puljulle. Pelasi eilen hyvin puoli vaihtoa.Siksi voi olla, että floppipalkinto menee taas toista vuotta putkeen Barkoville. Puljujärvi on toinen vaihtoehto, ainakin toistaiseksi.
Ja on se jumalauta, jos raati taas sivuuttaa täysin sen faktan, että Jesse kykenee työntämään kielen nenäänsä. Ja siis saatana oman kielensä, omaan nenäänsä.Ei voi mennä Puljulle. Pelasi eilen hyvin puoli vaihtoa.
Kyllä Barkov pelasi huomattavasti parempaa peliä 2021 pudotuspeleissä. Yli piste/peli tahdissakin. Joten olet väärässä. Barkovin suoritus tänä keväänä (kuten myös 2022) on roimasti sen alapuolella, mihin hän NHL:n pudotuspeleissä onnistuessaan pystyy.Mä olen kyllä arvon vetyatomilätkäasiantuntijan kanssa eri mieltä siitä, että floppipalkinto menisi Barkoville. Floppi sanana tarkoittaa lähinnä rankkaa alisuorittamista odotuksiin nähden.
Barkov on kuin -70-luvulta yleisurheilusta tuttu suomalainen pitkän matkan juoksija nimeltään Pekka Päivärinta: Lätsä-Pekka loisti aina ns. kotikisoissa mutta suurkisoissa taisteli yleensä fär-saarelaisten ja monacolaisten juoksijoiden kanssa siitä, kuka on viimeinen. Täten kukaan ei ikinä odottanutkaan Lätsä-Pekalta mitään suurkisoissa.
Tästä vertailusta hyvinkin paljon eri mieltä, Patrik Laineella noita tunteita kaukalossa on mielestäni aika paljonkin ja laajalla skaalalla, aina ollutkin ja varsinkin Barkoviin verrattuna. On kyse sitten vastustajille huutelusta, ihan ronskisti mailan antamisesta pohkeille tilanteiden jälkeen tai sitten silmiinpistävää turhautumista esim. omaan peliinsä.Esim. Patrik Laine on mielestäni hyvin samantyyppinen pelaaja Barkovin kanssa. Vaikea esim. kuvitella että kumpikaan em. pelaajista vaikkapa vain irvistäisi ja sanoisi perkele.
Tämä on Carolinan kevään salainen ase, joka otetaan tarvittaessa käyttöön. Vähemmästäkin menee marchandien ja buntingien peli sekaisin, kun Pulju tulee näyttämään temput.Ja on se jumalauta, jos raati taas sivuuttaa täysin sen faktan, että Jesse kykenee työntämään kielen nenäänsä. Ja siis saatana oman kielensä, omaan nenäänsä.
Kyllä. Lisäksi Laineella on noiden tunteiden yms. näyttämisen lisäksi myös tulostaululla näkyviä näyttöjä playoffeista. Useimmat muistavat Laineen ratkaisumaalit 2016 junnukisoissa sekä Tapparan mestaruuskeväänä. Myös NHL:ssä hänellä on kohtuulliset playoff-statsit, 23 matsissa 8 maalia joka vastaa noin 29 maalin kausitahtia runkosarjassa. Toki nyt ei olla muutamaan vuoteen päästy näkemään playoff-Lainetta, mutta itselläni on aina ollut fiilis että kaveri vaan syttyy isompaan liekkiin kun pelit kovenevat.Tästä vertailusta hyvinkin paljon eri mieltä, Patrik Laineella noita tunteita kaukalossa on mielestäni aika paljonkin ja laajalla skaalalla, aina ollutkin ja varsinkin Barkoviin verrattuna. On kyse sitten vastustajille huutelusta, ihan ronskisti mailan antamisesta pohkeille tilanteiden jälkeen tai sitten silmiinpistävää turhautumista esim. omaan peliinsä.
Sikäli minun silmissäni Laine on kaukana Barkovin kaltaisesta täälläkin nyt mainitusta ja puidusta täysin tasatunteisesta pelaajasta jota ei tavallaan mikään hetkauta suuntaan tai toiseen.
Voin jo kuvitella hyvin tilanteen, että tiukassa pleijaripelissä joita Laine on toki jetsissä pelannutkin, naama punaisena ollaan aika kovastikin tukkanuottasilla tilanteissa ja niiden jälkeen jos tuuppimiseksi menee. Ja vaihtopenkin puolella on vähän kanssa enemmän ilmettä ja ryöppyä kuin Sashalla.
Mieti miten Marchandt menee sekaisin kun yrittää nuolaista Puljujärveä. Jesse sanoo et tsot tsot näin se homma hoidetaan. Ja kaivaa kielellään 5cm röllin omasta sieraimestaan ja imee tuon kuin spaghetin suuhunsa. Siinähän menee pasmat väkisinkin sekaisin.Tämä on Carolinan kevään salainen ase, joka otetaan tarvittaessa käyttöön. Vähemmästäkin menee marchandien ja buntingien peli sekaisin, kun Pulju tulee näyttämään temput.
Nuo henkilökohtaiset tunnustukset on ihan kivoja, mutta lopulta kuitenkin sellasta ylimääräistä kermaa kakun päällä. Ei kai niitten mukaan tosiaan kannata mitään mielipiteitä pelaajista muodostaa. Keväällä todellakin vasta erotellaan jyvät akanoista ja parhaiten duuninsa tehneet nostelee sitä yhtä ja ainoata kippoa jolla oikeesti on väliä. Nyt jos multa kysyttäisiin kuka voitti viime kaudella Conn Smythen, niin en osaisi varmaksi sanoa, hämärästi muistelen että Makar.Taas kerran pleijareiden eka kierros on ollut aivan huikeaa menoa, ihan eri peliä kuin runkkisläpsyttelyt. Siksi, taas kerran pitää ihmetellä miksi runkosarjan perusteella jaellaan niin paljon pyttyjä ja samaten fanien keskuudessa jaetaan pelaajia erilaisiin kategorioihin.
Sanan mukaisesti nyt on ne tosipelit kyseessä ja näissä niitä kannuksia hankitaan. Voittaminen on keskiössä. Siten, on ihan oikeasti syytä miettiä Barkovin todellistä hyvyyttä ja palkkakuittia. Ei se taidakaan olla niin hyvä? Sitten, toisaalta kun katselee Matthew Tkachukkia, niin ei voi olla arvostamatta. On aivan loistokaveri, pelaa kovaa, vittumisesti ja tehokkasti. Homma ei jää hänestä kiinni kun Florida aloittaa kesälomat. Tai vaikkapa Rane, tahti ei tosipeleissä hyydy. Tai LA Philip Danault, ei näy pistepörssissä, mutta voi pojat, kovaa tulosta tekee.
Jos saisi toivoa, niin runkkiksen pytyistä puolet tai enemmän veke, ja ne jaettavaksi pleijareissa. Sitten enemmän painoarvoa yleensäkin pleijareiden suorituksille. Ketä kiinnostaa oliko joku EK paras puolustaja noissa runkkiksen peleissä, kun pelataan voitosta? Sille, jota kiinnostaa, voisi sen jonkun runkkispokaalin tarjota. Kyllä se vaan niin on, että pleijareissa pelaajien veri punnitaan.
Nuo henkilökohtaiset tunnustukset on ihan kivoja, mutta lopulta kuitenkin sellasta ylimääräistä kermaa kakun päällä. Ei kai niitten mukaan tosiaan kannata mitään mielipiteitä pelaajista muodostaa. Keväällä todellakin vasta erotellaan jyvät akanoista ja parhaiten duuninsa tehneet nostelee sitä yhtä ja ainoata kippoa jolla oikeesti on väliä. Nyt jos multa kysyttäisiin kuka voitti viime kaudella Conn Smythen, niin en osaisi varmaksi sanoa, hämärästi muistelen että Makar.
No eipä Pate olekaan playoffseja päässyt Columbuksessa pelaamaan, joten et sitten oikein voi johtopäätöksiä kuitenkaan runkosarjapelien pohjalta tehdä. Liigassa, junnujen ja miesten maajoukkueissa sekä Winnipegissä on ollut hänellä kuitenkin varsin hyvää ja tuloksellista pelaamista pudotuspeleissä, jossa on ollut ihan kunnon tekemisen meininki. Erityisesti se Winnipegin ensimmäinen pudotuspelikeväänsä oli hyvää tekemistä Patelta. Toisena pudotuspelikeväänä oli sitten se Paten yksi ongelmista, eli loukkaantuminen riesana, joten silloin jäivät pelit vähiin.Ai että Patrik Laine syttyy isoihin peleihin? No sen verran annan siimaa, etten ole katsonut Paten sikiö-, lapsuus- ja junioriajan matseja, mutta mitä nyt kaveria aikuisena Blue Jacketsissa on seurannut, niin hyvinkin tamperelais-flegmaattisen dieselmäistä on tuo meininki kentällä, ihan kuten Barkovillakin.
Eikä siinä mitään, kyllähän tuollaisiakin pelaajia mahtuu jengiin, ja varsinkin suomalaispelaajat ovat valtaosin tuollaisia kliinisiä suorittajia. Mutta varsinkin Barkovin kohdalla kysyn, kuka odotti, että pleijareissa dr. Jekyllistä jotenkin maagisesti transformoituisi mr. Hyde, joka vetäisi aggressiivisesti hullun kiilto silmissään, kuittailisi ja murisisi vastustajalle I hate you you are an asshole I kill you, aikaansaisi torikokouksia, tsemppaisi jengiään ja tekisi vielä päälle maaleja, kuten kapteenilta odottaa saattaisi? Käsi ylös muualla kuin siellä Kaukaan tehtaan vetytiskillä.
Ja toi raati on muuten ihan perseestä. Keitä siihen edes kuuluu?
Mitens se Patrik on sitten niissä Columbuksen isoissa peleissä pelannut? Ai niinku eihän niillä oo semmosia edes ollut, pelkkää yhdentekevää läpsyttelyä ollut jokainen peli kauden alusta loppuun tuhannen vuoden ajan jo. Yritä siellä nyt sit esittää että kauheesti kiinnostaisi. Kuten tuolla jo mainittiin niin junnukisoissa, Tapparassa ja Winnipegissä Patukka Laine veti ratkaisupeleissä aina pari pykälää isommalla vaihteella, ja ekoissa aikuisten MM-kisoissahan juniori-Laine voitti turnauksen maalipörssin, enkä ikinä unohda sitä kuvaa missä kaikkensa antanut Laine istui tyhjä katse naamallaan ja itku silmässä keskellä jäätä hävityn finaalin jälkeen. Kanadan paidassa pelasi noissa nisoissa joku vitun McDonald tai vastaava, josta piti muka tulla jotain suurta, en tiiä tuliko mutta ei sitä ainakaan valittu turnauksen parhaaksi pelaajaksi vaikka teki finaalin voittomaalin. Parhaaksi pelaajaksi valittiin nimittäin Patrik Laine.Ai että Patrik Laine syttyy isoihin peleihin? No sen verran annan siimaa, etten ole katsonut Paten sikiö-, lapsuus- ja junioriajan matseja, mutta mitä nyt kaveria aikuisena Blue Jacketsissa on seurannut, niin hyvinkin tamperelais-flegmaattisen dieselmäistä on tuo meininki kentällä, ihan kuten Barkovillakin.
Eikä siinä mitään, kyllähän tuollaisiakin pelaajia mahtuu jengiin, ja varsinkin suomalaispelaajat ovat valtaosin tuollaisia kliinisiä suorittajia. Mutta varsinkin Barkovin kohdalla kysyn, kuka odotti, että pleijareissa dr. Jekyllistä jotenkin maagisesti transformoituisi mr. Hyde, joka vetäisi aggressiivisesti hullun kiilto silmissään, kuittailisi ja murisisi vastustajalle I hate you you are an asshole I kill you, aikaansaisi torikokouksia, tsemppaisi jengiään ja tekisi vielä päälle maaleja, kuten kapteenilta odottaa saattaisi? Käsi ylös muualla kuin siellä Kaukaan tehtaan vetytiskillä.
Ja toi raati on muuten ihan perseestä. Keitä siihen edes kuuluu?
Raportoitu väkivaltafantasiana.Ja Barkovistahan nyt ei kukaan ole odottanutkaan muuta kuin sitä samaa kivikasvoista jään tuijotusta mitä sieltä aina tulee. Villeissä kuvitelmissani näen haaveunia Barkovista, joka vaahto suusta tursuten menee vetämään vastapuolen pakin poikittaisella mailalla oman maalivahtinsa päälle ja sen jälkeen vetää Marchandilta pään irti ja syöttää sen Pastrnakille, mutta ne ovat villejä kuvitelmiani ja haaveunia. Eivät todellisuutta. Ikävä kyllä.
Phillip Danault oli hyvä nosto tuolta. Ei ole ollenkaan sattumaa, että Montreal Canadiens tippui Stanley Cup finalistista lottery-joukkueeksi Danault'n lähdön jälkeen.Taas kerran pleijareiden eka kierros on ollut aivan huikeaa menoa, ihan eri peliä kuin runkkisläpsyttelyt. Siksi, taas kerran pitää ihmetellä miksi runkosarjan perusteella jaellaan niin paljon pyttyjä ja samaten fanien keskuudessa jaetaan pelaajia erilaisiin kategorioihin.
Sanan mukaisesti nyt on ne tosipelit kyseessä ja näissä niitä kannuksia hankitaan. Voittaminen on keskiössä. Siten, on ihan oikeasti syytä miettiä Barkovin todellistä hyvyyttä ja palkkakuittia. Ei se taidakaan olla niin hyvä? Sitten, toisaalta kun katselee Matthew Tkachukkia, niin ei voi olla arvostamatta. On aivan loistokaveri, pelaa kovaa, vittumisesti ja tehokkasti. Homma ei jää hänestä kiinni kun Florida aloittaa kesälomat. Tai vaikkapa Rane, tahti ei tosipeleissä hyydy. Tai LA Philip Danault, ei näy pistepörssissä, mutta voi pojat, kovaa tulosta tekee.
Olet tässä hyvin jäljillä. Väitänkin, että P-Amerikassa Conn Smythen merkitys on paljon suurempi, mitä vaikkapa monet eurooppalaiset ajattelevat. Mieluummin ottaisin itse suomalaisen Conn Smythe -voittajan, kuin Hart-voittajan.Jos saisi toivoa, niin runkkiksen pytyistä puolet tai enemmän veke, ja ne jaettavaksi pleijareissa. Sitten enemmän painoarvoa yleensäkin pleijareiden suorituksille. Ketä kiinnostaa oliko joku EK paras puolustaja noissa runkkiksen peleissä, kun pelataan voitosta? Sille, jota kiinnostaa, voisi sen jonkun runkkispokaalin tarjota. Kyllä se vaan niin on, että pleijareissa pelaajien veri punnitaan.
No Ahoselta löytyy kuitenkin kaksi maailmanmestaruutta ja kaksi MM-pronssia, joten ei nyt ihan piippuun arvokisoissa jäänyt. Lisäksi löytyy ne viisi mäkiviikon voittoa, jotkut laji-ihmiset pitävät mäkiviikkoa kuitenkin jopa kaikkein kovimpana juttuna, olkoonkin toki että yleisesti se olympiakulta nyt meneekin edelle. Ehkä mäkiviikko voisi olla "mäkihypyn Stanley Cup". Tai jotain.Aleksander Barkov - kiekkokaukaloiden Hannu Manninen
Hannullahan jäi arvokisoissa aina ns. piippuun. Kuten taisi usein käydä myös Janne Ahosella. Molemmat hallitsivat aina maailman cupia. Toisin kuin janisoiniset ja samppalajuset, jotka paransivat kauden tärkeimmällä hetkellä.