Edeltävää upeaa keskustelua lukiessa yhdelle sun toiselle tulee mieleen käpertyä kerälle ja törmätä kovaan elementtiin. Hämmentäviä mielikuvia on vielä näin 20-luvullakin jääkiekkoilijan harjoittelusta ja fysiikasta. Itseäni vituttaa nykyään kun jokaisen ketjun viimeiset sivut ovat täynnä näitä perkeleen munanmittauksia ja kinasteluja täysin aiheeseen liittymättä.
Ketjun aiheesta:
Yllättävän kaksijakoinen kausi suomalaisittain. Periaatteessa oikein mallikas kokonaisuus isossa kuvassa, mutta samaan rahaan monta lievää tai suurempaa pettymystä. Ahon maalit, Laineen pisteet ja Raskin numerot. Siinä kolmen kärki itselle positiivisista. Granlund, Kakko ja Predatorsin veskarit sitten sen toisen pään kärkinimiä. Granlundin viime viikko, Saroksen voitto tai Kakon ikä ei valitettavasti käännä omaa näkökulmaa.
Aivan alkukaudesta näytti kaikkien aikojen kaudelta kun mm. Hintz, Haula, Armia painelivat kiekkoa pussiin kärjen tahdissa ilman Ahon, Rantasen ja Laineen kiriapua. Siihen sitten Donskoin ja Teräväisen hyvät putket niin alkukaudesta oli sellainen hetki kun näytti että nyt painetaan ennätyksiä uusiksi oikein huolella. Loukkaantumisten ja ajan myötä valitettavasti henkilökohtaisissa tilastoissa ei nähtäne mitään ennenkuulumatonta tällä kaudella. Aho 40+ maalia ja Laineen 1,0 ppg jos sellaisiksi lasketaan niin niitä sitten jännäämään.
