Olipahan suomalaisittain yksi kaikkien aikojen parhaista (ellei paras) runkosarja. Taso laajeni kärkipäässä ja voisi sanoa, että Rantanen, Barkov ja Laine pelasi aivan maailmanluokan kauden.
Ehkä viimeiset kymmenen peliä olivat vaisuja pisteiden osalta, mutta se saattoi hieman hämätä kun tammikuu, helmikuu ja maaliskuun alku olivat niin loistavia.
Ennen kauden alkua odotukset olivat aika korkealla, mutta silti niihin yllettiin ja jopa venyttiin yli. Mikko Rantanen tietysti etupäässä, joka rikkoi komeasti 80 pisteen rajan. Ensi kauteen odotukset ovat tietysti pilvissä, mutta huippukauden jälkeen esimerkiksi 70 pistettä saattaa monelle tuntua pettymykseltä. Barkov jatkaa tasaisen kovaa suorittamista molempiin suuntiin. Toivotaan, että olkapäävamma saadaan nopeasti kuntoon.
Laineella potentiaalia on aivan hemmetisti. 44 maalia on huikea saldo, vaikka se nyt vähän pettymykseltä tuntuu, sillä paremmalla viimeisellä kuukaudella häkkejä olisi voinut tulla yhteensä jopa 50. Toisaalta helmikuu oli niin jäätävä ja sillloin hän maalasi poikkeuksellisen kovalla keskiarvolla.
Granlund piti tasonsa ja potentiaalia hänelläkin on ylittää 70 pistettä tulevaisuudessa. Jopa 80 pistettä voi olla mahdollinen. Teräväinen ja Aho kuuluvat samaan kategoriaan. Heistä molemmat voivat parhaimmillaan tehdä Rantasen tyyppisen nousun aivan maailman kärkipäähän. Tolvasen ja Puljujärven nousua odotellessa.
Maalivahtipuolella tilanne on vähintään hyvä tällä hetkellä. Näin valoisalta suomalaisten NHL-tulevaisuus ei ole hetkeen näyttänyt.