Kun nyt oli vähän juttua Selänteistä ja Sedineistä, niin pitää kyllä sanoo että on se jotenkin harmi, kun Suomesta ei nouse todellisia tähtiä kuten Ruotsista. Jätetään nyt maalivahdit pois. Ruotsissa on niitä Bäckströmejä, Zetterbergejä ja Lidströmejä, ja koko ajan varataan ykköskierroksella uusia huippujunioreita.
Vuosina 1983 ja -84 syntyneiden jälkeen siellä ei oo muita kun Nokelainen ja Korpikoski, jotka molemmat tunnetaan duunareina. Korpikoski nyt on täydellinen joukkueharjoitusten tuote, ja muutenkin virheetön tuotantokoneiston läpi tullut valmiste, sarjanumero 28. Todellinen robotti joka on yhtä hyvä ja yhtä huono kaikessa. No, onhan siellä -87 syntyneistä olleet Teemu Laakso, Jesse Joensuu, Oskar Osala ja Perttu Lindgren. Ja sitten nykyään näitä hartikaisia, rissasia ja nättisiä.
Olishan se oikein mukavaa, jos joku suomalainen tekis 80 pistettä, tai vaikka 100 pistettä, kuten eräät ruotsalaiset. Siis ei uransa aikana, vaan yhdessä kaudessa. Joku muukin kuin nelikymppinen Selänne.
Ai niin, no eihän pelaajan arvoa voi katsoa sieltä pistepörssistä, vaan me suomalaiset arvostamme kovaa työntekoa, karvaamista, kahdensuunnan pelaamista, tiukkaa maalivahtipelaamista ja joukkuepuolustusta. Ihan sama kuka ne maalit tekee ja kiitos kuuluu koko joukkueelle, ja tähän meidän jaloslaiseen pelisysteemiimme vain ei kuulu sooloilu.
Granlundiakin pelottaa että joku luulis sitä leuhkaks, niin pitää olla haastatteluissa silleen että "emmää tiejä, ei sillä oo mithään väliä kuka ne maalit tekkee tai kuka ne syöttää, joskus näitä vaan tullee, emmää oo miettiny tätä maalintekua ollenkaan".
Hyvä että Suomesta alkaa nyt tulla näitä nuoria tähtiä jotka ei osaa puolustaa ja ovat täysin hukassa kiekottomina keskialueella ja omassa päädyssä, mutta osaavat hyökkäyspelin. Siis Granlund, Pulkkinen ja Armia ja ehkä myös Barkov.
Viime kaudella MM-kisoissa kun Granlund juniorina joutu kovaan paikkaan miesten sarjassa, niin naureskelin että siinä on varmaan maailman huonoin puolustava hyökkääjä (huipputasolla). Vaikka tietysti yritystä oli ja koitti noudattaa pelisysteemiä myös kiekottomana ja jos vastustajalla oli kiekko, mutta tälle pihapelien kasvatille puolustaminen ja kahdensuunnan pelaaminen ei yksinkertaisesti ole luontaista. Ja ennen kaikkea Granlundin luistelu vaan ei antanut suuria edellytyksiä olla kova karvaaja tai kahdensuunnan sentteri. Samaa voi todellakin sanoa myös Armiasta ja Pulkkisesta, ei mitään puolustavia hyökkääjiä.
No tällä kaudellahan Granlundia on kovasti kehuttu ja ylistetty siitä että pelaa hyvin kiekottomana, ja SM-liigassa ainakin tuo riittää. Varmaan muutaman vuoden päästä NHL-asiantuntijat ja valmentajat ylistää että Granlundin voi laittaa yhtä hyvin alivoimalle kuin ylivoimalle, ja hoitaa puolustusvastuunsa ja sitä verrataan Datsjukiin ja on todellinen jäähyntappaja.
NHL-pelaaja saakin olla aika hyvä, jos siltä ei vaadittaisi hyvää osaamista puolustussuuntaan, siitä ei juuri anneta vapauksia.
Toivottavasti nyt Granlundista tulis semmonen 80+ pisteen tähti. Ja Vatanen on kerrankin sellanen puolustaja jolta voi odottaa jotakin NHL-piireissä.
