Olisi helppo todeta esim. Selänteen ja Litmasen valossa (tosin Litin ura huipulla oli lopulta aika lyhyt, 10v ja sitten mies hiipui, toki loukkaantumisilla oli osansa siinä), että Suomi on vain niin pieni maa että todellisia superlahjakkuuksia syntyy vain parin vuosikymmenen välein. Samassa tilanteessahan Suomessa ollaan oikeastaan futiksessakin, paitsi ettei Litmanen tosiaan enää ole kv. kärjen tasolla mutta toisaalta yhä vahvistaa maajoukkuetta ikävuosista huolimatta. Futiksen puolella sinänsä pakkaa sekoittaa maahanmuuttajapelaajat, mutta noin juniorituotannon osalta tilanne on identtinen.
Mutta toisaalta kun samaan aikaan Ruotsissa pystytään tuottamaan lahjakkaita pelaajia pikemminkin pari/vuosikymmen, niin koko-argumentti on vähän ontto vaikka toki Ruotsi isompi maa onkin mutta toisaalta "lätkä-Ruotsi" ei nyt taida olla enää merkittävästi Suomea "isompi" jos ajatellaan populaatiokokoa.
Eli jääkiekkoliiton pitäisi ihan oikeasti mennä hiljalleen itseensä ja ryhtyä analysoimaan mitä Suomessa on tehty/tehdään väärin ja miten junnuvalmennus yms. hoidetaan mm. Ruotsissa, koska maat ovat kuitenkin niin identtiset että vertailu on mahdollista.
Ja erityisesti, miksi toisaalta maalivahtien osalta Suomi pystyy taas tuottamaan huippuyksilöitä liukuhihnalta. Onko kyse todellakin siitä että suomalainen joukkueurheiluvalmennus on kategorisesti pielessä mutta maalivahtien kohdalla, mikä on paljolti juuri yksilöurheilua, homma taas toimii.
Huomionarvoista on toki myös se, että siinä missä suomalaiset ovat tällä hetkellä huonoja, heitä on myös vähän. Kenttäpelaajien osalta suomalaiset NHL-pelaajat mahtuvat yhdelle teksti-tv-sivulle siinä missä ennen pelaajia oli vähintään 1,5 sivua. Siinä missä 10v sitten Suomella oli heittää kentälle 4-6 hyvää NHL-tason puolustajaa, nyt saadaan kasaan yksi pakkipari.
Sinänsä on todella sääli että suomalainen maalivahtivalmennus "keksittiin" vasta niin myöhään, esim. Naganossa mahdollisuudet olisivat varmasti olleet paremmat nykymaalivahtien kanssa kun kenttäpelaajat olivat huippukunnossa.
