Radiosta kuuntelin, kun Four Cats esitti Saku sammakon ja jalka alkoi väpättämään välittömästi. Pitkänlinjan yhtye on yksi monista suosikeistani, juuri iloisen ja rennon esittämisensä vuoksi. Kävin taas totutusti popmuseossa ja löysin sieltä "kissojen" historian.
Vuonna 1958 muodosti neljä kevyestä musiikista kiinnostunutta nuorta miestä - Esa Laukka, Pentti Lasanen, Kai Ruohonen ja Juho Nyman - lauluyhtyeen, joka alkoi esiintyä nimellä Esa Laukan kvartetti. Se otti esikuvakseen sen ajan suositut amerikkalaiset lauluyhtyeet kuten Four Fresmen ja Four Aces. Niinpä nelivaljakon ohjelmisto koostuikin etupäässä tunnetuista evergreeneistä, jotka esitettiin jazzvoittoisina sovituksina ja tietysti englannin kielellä.
Kvartetti esiintyi menestyksekkäästi opiskelijariennoissa ja muissa vastaavissa pikku juhlissa, mutta se jäi suurelle yleisölle varsin tuntemattomaksi. Pojat suhtautuivatkin laulamiseensa lähinnä vain hauskana harrastuksena, sillä Laukka ja Nyman olivat opiskelijoita, kun taas Lasanen ja Ruohonen soittivat Ronnie Kranckin yhtyeessä. Tilanne muuttui, kun Nyman päätti keväällä -60 syventyä kokonaan opiskeluunsa ja hänen paikkansa nelivaljakossa peri Kai Lind.
Yhtye otti käyttöönsä kansainvälisemmältä kuulostavan nimen Four Cats ja ryhtyi harjoittelemaan Lasasen johdolla oikein tosimielessä. Tulokset paranivatkin pian siinä määrin, että kvartetti uskaltautui mennä tarjoamaan palvelujaan myös äänilevyteollisuudelle. Yhteydenoton seurauksena "Kissat" kelpuutettiin avustamaan eräitä iskelmäsolisteja kuten Lasse Liemolaa ja Irmeli Mäkelää heidän levytyksissään.
Syksyllä -60 Four Cats pääsi tekemään ensimmäisen ikioman äänilevynsä, joka toi kuultavaksi kaksi käännösiskelmää: Ei koskaan sunnuntaisin ja Lailaluu (Parlophone). Seuraavana kesänä ilmestyi suomenkielisen EP-levyn jälkeen neljä englanninkielistä esitystä - Adios, I'll Never Stop Loving You, Old Devil Moon ja You And The Night And The Music - sisältänyt EP (Parlophone), mutta yhtyeen varsinainen läpimurto tapahtui vasta sen siirryttyä vielä samana vuonna Scandia-merkille ja saadessaan tutorikseen Jaakko Salon. Tällöin - tarkemmin sanottuna lokakuussa -61 - näet syntyi Brita Koivusen kanssa menestyslevy Saku Sammakko (Scandia).
Tammikuussa -62 Four Cats äänitti Salon valvonnassa esitykset Painu pois, Jack ja Kaikki muuttuu (Scandia), mitkä molemmat saavuttivat suuren suosion varsinkin nuorison keskuudessa. Kesemmällä seurasi lähes samanveroinen kaksoishitti Renatta / Huomata sitä ei saa (Scandia).
Voittokulkua jatkoivat myöhemmin samana vuonna Liisa ja Sabeline (Scandia) sekä seuraavana kesänä Jaakko Salon modernisoinnit Usko Kempin ikivihreistä Ikävä ja Lennä mun lempeni laulu (Scandia). 60-luvun puolivälissä Four Catsin edustama suuntaus alkoi olla kuitenkin levymarkkinoilla auttamatta ohi, mutta yhtyeelle riitti silti kysyntää tausta- ja televisiotöissä. Kvartetti kunnostautui mm. VEK-kolmikon "Lumilinna"-ohjelmassa, joka voitti vuonna 1965 Montreux'ssa arvostetun Kultaisen Ruusun.
Four Cats esiintyi alkuperäisessä kokoonpanossaan vuoteen 1968, kunnes ensin Esa Laukka ja sitten Kai Ruohonen jättäytyivät pois muonavahvuudesta. Sen jälkeen yhtyeen toiminta oli keskeytyksissä aina 70-luvun puoliväliin saakka, jolloin mukaan tulivat Markku Hannola ja Martti Metsäketo. Tuorein vahvistus nelivaljakkoon on Esa Nieminen, ja tässä uudistuneessa kokoonpanossa kvartetti on esiintynyt satunnaisesti näihin päiviin asti.
Vuonna 1991 Four Cats julkaisi pitkästä aikaan uuden äänitekokoelman (Peel Records) ja kolmisen vuotta myöhemmin toisen (F-records), joka on jäänyt toistaiseksi kvartetin viimeiseksi. Kevättalvella 1999 yhtye vietti 40-vuotispäiviään juhlakonsertilla ja pikku kiertueella, mutta vielä 21. vuosisadallakin se on esiintynyt aina silloin tällöin televisiossa ja erikoiskonserteissa. Historian valossa Four Cats tulee säilyttämään arvonsa ja paikkansa nimenomaan 60-luvun suomalaisena huipputason lauluyhtyeenä.
Mahtaako muilla ketjun "vakkareilla", miksei muillakin olla kokemuksia, tai muistoja "kissoista". Itse ainakin tulen hyvällemielelle, kun kuulen, tai näen heidän esityksiään.
