Stolk-2 kirjoitti:
Maalivahti peliin me kaaduttiin. ; ) Varmaan olisi pitänyt raahata vielä "petturit" Tuomo Ruutu ja Ossi Väänänen. Foppa pelasi miksei noi. Ruuvit jalassa on vaan hyviä tekosyitä. Maaorjuus on lakkautettu aikoja sitten, mutta jääkiekkoilijat omistaa vielä maajoukkue.
HA!
Itsekin haluaisin suuresta vitutuksesta huolimatta keskittyä positiiviseen. Tappio oli surullinen, meinasi tippa tulla linssiin kun katseli etenkin Teemun ja Tepon ilmeitä. Eivät nuo pelaajat kuitenkaan etsineet suurempia tekosyitä, Niittymäki totesi olennaisen
"Ei paljon nuo kokonaisuudet lohduta".
Keskitytään hetken pariin positiiviseen:
Kiitos poisjääntien, Niittymäki nousi Suomen parhaaksi maalivahdiksi. Ei syytetä poisjääntejä vaan ollaan iloisia siitä että seuraaviin kisoihin lähtiessä Niittymäki on mah~tawa ykkösveska, tuli Kipru tai ei. Lisäksi sieltä on vielä AINAKIN Lehtonen ja Toivonen vasta tulossa.
Olli pelasi mielestäni selkeästi parhaat kisansa. Nyt ratkaisuja tuli myös kovia maita vastaan. Seuraavissa kisoissa ei ehkä ole Temeä eikä Sakua ykkösketjussa mutta siellä on Ruutua ja Ollia, ei hätää.
Pitkänen olisi ollut vielä isompi pelote, samoin Salo kun olisi pystynyt pelaamaan kaikki matsit. Väänänen olisi ollut erinomainen lisä. Nummelinin, Bergin, Lyden ja AJ:kin pelitkin onnistuivat silti hyvin nyt kun vastuuta tuli. Olin suorastaan häkeltynyt siitä miten hyvin nuo kaverit pelasivat. ~GRETT.
Keskitytään vaan positiiviseen ja lähdetään voittamaan seuraavaakin arvoturnausta, ei odoteta tappiota jokaisessa matsissa "isoja ja kovia vastaan" paitsi vedonlyönnin kannalta, oli muuten törkeä ylikerroin Ruotsin tulosvetosysteemillä.
Minä olen henkilökohtaisesti maistanut kansainvälistä urheilumenestystä Tanskassa paikallisten kaupunkien opiskelijoiden turnauksessa...silloin hopeaa tuli sarjasysteemillä, se palauttamalla Suomikin olisi saanut nyt kultaa. Hävisimme silloin vain yhden matsin...voitimme Espanjan mutta tasurimme maksoivat mestaruuden. Maalivahtina syttyi haamuvenymisiin kun näki kuinka joukkue syttyi onnistumisten myötä ja vapautuneita kikkoja irtosi joukkueen tähdiltä myös tappioasemassa...ei tarvinnut pelätä takaiskuja. Pallo vain keskelle ja samba soimaan.
Pelasin tosin Afrikan joukkuessa. Olin vähä erinäköne joukkuekuvassa.
*********************
Pahimman pelkääminen ja odottaminen ovat tosin ehkä myös äidinmaidossa. Siihen kasvaa pienestä pitäen...ei se ole pelkästään kiekkouran mittainen matka. Täytyy vain muistaa että itse tekee valintansa ja päättää minne pääsee, uskaltaa kokeilla kaikkea, keskittyä perustyöhön ja soveltaa loput, tehdä kaikki tyylillä ja hymyillen.
Mistä muuten johtuu että meillä on myös jonkinlainen saituus äidinmaidossa? Ei me osata edes ostaa kierrosta kaljaa ilman että hiukan miettisimme mitä se maksoi?