Suomalainen mentaliteetti - "Taas meille kävi näin"

  • 8 683
  • 75

mixu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Jo ennen kisoja nähtiin se että Ruotsalaisilla on kova voiton tahto.
Puoli rampa Peter Forseberg hinasi itsensä mukaan kisoihin kun samalla aikaa Miikka Kiprusoff otti auringoa Hawaijilla.
Ja aika monet täälläkin oli sitä mieltä että ok ratkaisu Kiprulta ja kumppaneilta.
Oma etu menee aika monesti Suomalaisilla ns yhteisen edun edelle.
 

TML

Jäsen
mixu kirjoitti:
Jo ennen kisoja nähtiin se että Ruotsalaisilla on kova voiton tahto.
Puoli rampa Peter Forseberg hinasi itsensä mukaan kisoihin kun samalla aikaa Miikka Kiprusoff otti auringoa Hawaijilla.
Ja aika monet täälläkin oli sitä mieltä että ok ratkaisu Kiprulta ja kumppaneilta.
Oma etu menee aika monesti Suomalaisilla ns yhteisen edun edelle.

En jaksa uskoa että suomen voiton tahto olisi ollut kovinkaan pienempi. Kumminkin rupusakilla finaalissa kielii siitä että tahtoa löytyy.
Jos nyt välttämättä ruvetaan laskemaan kuinka monesti suomalaisia on tullut kauden jälkeen kisoihin niin kyllä siitä aika hyvä luku saadaan. Kyllä suomalaiset ovat yhteisen edun -kansa. Muutama poisjäänti oli varsin ymmärrettävää ja Philly otti riskin Foban kanssa ja ovat varmaan nyt tyytyväisiä foban voitettua kauden ainoan suuren voiton.
 

Lucky

Jäsen
Panzerfaust kirjoitti:
Tarkoitat ilmeisesti, ettei matseja ratkaista paperilla? Ei tietenkään. Eihän muuten Suomi olisi esim. v2004 & v2006 superturnausten finaaleihin päässyt. Mutta yhtä itsestäänselvästi pitää ottaa realistisesti huomioon vastustajien taso, kun arvioidaan kuinka hyvin tai huonosti maajoukkue on ketäkin vastaan tapellut.

Tästä olen samaa mieltä. Syitä voi myös etsiä laajemmin kuin vain mentaalipuolelta ja sitten korjata ne (juniorikiekosta alkaen). Tappiohan yleensä saa aikaan uudistuksia, voittojen jälkeen vain jatketaan samaan tyyliin.

Kun ajattelee Suomen urheilun historiaa, niin ei voi todellakaan uskoa, että suomalaiset eivät osaa voittaa. Enemmän on tullut menestystä kuin paljon isommilla mailla.

Joskus vain kaikki menee putkeen (Sarajevo, Nagano), eikä siihen tarvuita kuin pari huippuyksilöä jotka kahmivat kultaa. Joskus taas kaikki menee pieleen niin kuin nyt. Tällä on tarkoita Leijonia, vaan Mannisen ym. alisuorittamista. Mikä teki Marja-Liisasta lopulta voittajan ja mikä Manniselta puuttuu?

Kannattaisiko tehdä yhteistyötä lajien kesken kuten Norjassa Kojonkosken mukaan tapahtuu?
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
mixu kirjoitti:
Jo ennen kisoja nähtiin se että Ruotsalaisilla on kova voiton tahto.
Puoli rampa Peter Forseberg hinasi itsensä mukaan kisoihin kun samalla aikaa Miikka Kiprusoff otti auringoa Hawaijilla.
Ja aika monet täälläkin oli sitä mieltä että ok ratkaisu Kiprulta ja kumppaneilta.
Oma etu menee aika monesti Suomalaisilla ns yhteisen edun edelle.

Maalivahti peliin me kaaduttiin. ; ) Varmaan olisi pitänyt raahata vielä "petturit" Tuomo Ruutu ja Ossi Väänänen. Foppa pelasi miksei noi. Ruuvit jalassa on vaan hyviä tekosyitä. Maaorjuus on lakkautettu aikoja sitten, mutta jääkiekkoilijat omistaa vielä maajoukkue.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko. /HC Tallinna !
mixu kirjoitti:
Jo ennen kisoja nähtiin se että Ruotsalaisilla on kova voiton tahto.
Puoli rampa Peter Forseberg hinasi itsensä mukaan kisoihin kun samalla aikaa Miikka Kiprusoff otti auringoa Hawaijilla.
Ja aika monet täälläkin oli sitä mieltä että ok ratkaisu Kiprulta ja kumppaneilta.
Oma etu menee aika monesti Suomalaisilla ns yhteisen edun edelle.

No joo, meillä oli kyllä asenne mielestäni täysin kohdillaan. Teemu osoitti sen hampaansa menettäneenä raahautuessaan seuraavassa vaihdossa kentälle puolet purukalustosta italian jäillä. Meillä oli vain jälleen kerran helvetin huono tuuri, yksi nukahdus maksoi kultamitalin. Jokisen viimeinen yritys maalin edessä ei ollut huono, samoin pikku-Hakki pelasi loistavan ottelun, kaikki on vain niin saatanan pienestä välillä kiinni. Ja sekös tässä vituttaakin, miksei ottelut voisi kääntyä ruotsia vastaan voisi kääntyä heitä vastaan samalla vittumaisuudella mitä ollaan niin monet kerrat itse koettu.

Oi miksi, kysyn vain ? Toki Fobben asenne oli kohdillaan, hieno jätkä joka ansaitsi myöskin mitalinsa, urheilu on vain niin paskaa välillä. Ei auta vaikka huutaisi kuinka kovasti, matsin jälkeen ajattelin kyllä karjua metsässä muutaman minuutin, tuskin se kuitenkaan olisi enemmin auttanut. Ei tässä oikein muuta voi kun yrittää selvitä huomiseen, eiköhän se vitutus pikku hiljaa ala laantua. Tallinnan Panttereilta muuten tuli puhelu ja pahoiteltiin tälläistä surua, niin että jätkät olivat meidän takanamme. Kyllä sekin hiukan helpotti.

veini
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Stolk-2 kirjoitti:
Maalivahti peliin me kaaduttiin. ; ) Varmaan olisi pitänyt raahata vielä "petturit" Tuomo Ruutu ja Ossi Väänänen. Foppa pelasi miksei noi. Ruuvit jalassa on vaan hyviä tekosyitä. Maaorjuus on lakkautettu aikoja sitten, mutta jääkiekkoilijat omistaa vielä maajoukkue.

Jep jep.

Minä en myöskään ymmärrä, miksi puolikuntoisten pitäisi vaarantaa maajoukkuepelien takia miljoonatulonsa. Kuka hullu nyt niin tekisi? En minä ainakaan.

Kyllä ensin varmistetaan se tulopuoli ja sitten aletaan katselemaan mitä siinä sivussa tehdään. Niin se menee elämässä muutenkin. Pettureista on kai turha puhua.
 

Lucky

Jäsen
Mitalitaloa katsellessa tulee mieleen, että sanovatko muut maat, jotka ovat menestyneet normaalia huonommin (esim. Norjalla vain 2 kultaa, vaikkakin 8 hopeaa ja 9 pronssia), että "me emme osaa voittaa". Tuskin vain.

Joskus vain menee huonommin. Siitä se uusi nousu alkaa.
 

Lucky

Jäsen
Sv veinikretski kirjoitti:
Meillä oli vain jälleen kerran helvetin huono tuuri, yksi nukahdus maksoi kultamitalin.

Ei se maali ollut hyvää tai huonoa tuuria. Voittava joukkue vain osaa käyttää paikan, kun se sille annetaan.

Eilen Ruotsi oli vahvempi kaikilla osa-alueille, joten kultaa olisi tullut vain täydellä munkilla, joita toki sattuu.

Sen sijaan jos Leijonat olisi pystynyt pelaamaan omaa peliä, silloin olisi ollut todelliset mahikset.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Suomen ongelma on itsensä vähättely vähän kaikilla elämän alueilla. Suomalaiset puhuvat itsestään pienenä maana, vaikka pinta-alaltaan olemme Euroopan suurimpia. Monilla mittareilla olemme koko planeetan johtavia maita, puhutaan sitten elintasosta, terveydestä, lukutaidosta, kilpailukyvystä, koulutuksesta jne. Urheilusaavutuksemme ovat väkilukuun suhteutettuna vertaansa vailla. Maailman huippuja löytyy tenniksestä teräsmieskisaan ja autourheilusta amerikkalaiseen jalkapalloon.
Silti toitotamme toisillemme pienestä pohjolan vähäväkisestä kansasta.

Tästä johtuu myös alemmuuskompleksimme "isompia" maita kohtaan. Pieni tappio on liian usein meille melkein voitto. Itse 70-luvun alusta lähtien jääkiekkoa seuranneena ja Neuvostoliiton rökälevoitot kokeneena voin todeta, että eteenpäin on menty huimasti, mutta pirun hitaasti. Vuoden 1965 Tampereen kisoista alkaen Suomen tavoitteena oli aina pronssimitali. Voittoa ei edes kuviteltu. Sitten 23 vuoden yrittämisen jälkeen tulikin yllättäen hopea. Tämänkin jälkeen meni kuitenkin vuosia ennen kuin alettiin puhumaan mestaruuksista. Nyt jonkin värinen mitali on ihan realismia kisassa kuin kisassa, joten ehkäpä parinkymmenen vuoden sisällä myös pääpotin voittaminen alkaa sujua rutiinilla.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
mixu kirjoitti:
Jo ennen kisoja nähtiin se että Ruotsalaisilla on kova voiton tahto.
Puoli rampa Peter Forseberg hinasi itsensä mukaan kisoihin kun samalla aikaa Miikka Kiprusoff otti auringoa Hawaijilla.
Ja aika monet täälläkin oli sitä mieltä että ok ratkaisu Kiprulta ja kumppaneilta.
Oma etu menee aika monesti Suomalaisilla ns yhteisen edun edelle.

Pasi Nurminen ja Esa Pirnes käänsivät tämän asian MTV3:n olympiamakasiinissa niin päin, että suomalaisilla oli sentään suoraselkäisyytä myöntää, että eivät ole täydessä kunnossa ja näin ollen eivät pysty antamaan täyttä panosta joukkueen eteen. Minuun tämä herrojen silmäänkääntötemppu ei silti tehonnut.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Blackie kirjoitti:
Pasi Nurminen ja Esa Pirnes käänsivät tämän asian MTV3:n olympiamakasiinissa niin päin, että suomalaisilla oli sentään suoraselkäisyytä myöntää, että eivät ole täydessä kunnossa ja näin ollen eivät pysty antamaan täyttä panosta joukkueen eteen. Minuun tämä herrojen silmäänkääntötemppu ei silti tehonnut.

Mitä sitten jos maalilla olisi ollut Kipru tai Kärppä. Voi sitä valitusten määrää, jos oltaisiin kaaduttu maalivahtipeliin. Ennen kisoja naurettiin sille, että rampoja maalivahteja valittiin kisoihin, eikä Niittymäkeä kuin vasta myöhemmin. Olisiko Niittymäki jättää pihalle, jotta voitaisiin joukossa tuomita Kipru kun ei ollut 100% kunnossa? Suomella riittää maalivahteja joka kisoihin.
 

Blackie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Stolk-2 kirjoitti:
Mitä sitten jos maalilla olisi ollut Kipru tai Kärppä. Voi sitä valitusten määrää, jos oltaisiin kaaduttu maalivahtipeliin. Ennen kisoja naurettiin sille, että rampoja maalivahteja valittiin kisoihin, eikä Niittymäkeä kuin vasta myöhemmin. Olisiko Niittymäki jättää pihalle, jotta voitaisiin joukossa tuomita Kipru kun ei ollut 100% kunnossa?

Hyvinpä nuo kaksi ovat kiekkoja ottaneet kiinni "puolikuntoisinakin." Pitkänenkin pelasi puolikuntoisena yli 25min/ottelu. Teräsmies ihan selvästi.
 

Lucky

Jäsen
Blackie kirjoitti:
Pasi Nurminen ja Esa Pirnes käänsivät tämän asian MTV3:n olympiamakasiinissa niin päin, että suomalaisilla oli sentään suoraselkäisyytä myöntää, että eivät ole täydessä kunnossa ja näin ollen eivät pysty antamaan täyttä panosta joukkueen eteen. Minuun tämä herrojen silmäänkääntötemppu ei silti tehonnut.

On yksi ja sama, onko syy ollut fyysinen loukkaantuminen vai se, ettei motivaatio ole 100-prosenttinen. Jos itse tietää, ettei ole kykyä tai halua pelata niin, että auttaa joukkuetta, on parempi sanoa se ääneen ja jäädä pois kuin tulla vain "pelailemaan".
 

Lucky

Jäsen
Bast kirjoitti:
ehkäpä parinkymmenen vuoden sisällä myös pääpotin voittaminen alkaa sujua rutiinilla.

Ei se jääkiekossa ole koskaan rutiinia, ei edes Kanadalle.

Ruotsillakin oli takana kaksi nöyryyttävää tappiota olympialaisten neljännesfinaalissa. Mutta nyt tuli kultaa niin kuin Lillehammarissa.

Yhteenkin olympiakultaan vaihtaisi tukun muita mitaleja.
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Blackie kirjoitti:
Hyvinpä nuo kaksi ovat kiekkoja ottaneet kiinni "puolikuntoisinakin." Pitkänenkin pelasi puolikuntoisena yli 25min/ottelu. Teräsmies ihan selvästi.

Eihän kyse siitä ole, ettei pojat kiekkoja kiinni saisi.

Kyse on siitä, että he eivät ole täydessä iskussa, eivätkä sen takia halua vaarantaa kauttaan / uraansa peleissä, joista he eivät saa penniäkään rahaa. Ei ole kyse muusta kuin järjen käytöstä.

Koittakaa nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että nuo kieltäytyjät ovat työntekijöitä ja NHL:n seurat heidän palkanmaksajiaan.
 

Sisäliitin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Rehellisesti sanottuna minua ei vituttaisi ollenkaan jos Suomi olisi hävinnyt finaalin vaikkapa Kanadalle, kuten ei vituttanut World Cupissakaan. Mutta Ruotsi...

Olisivat edes hävinneet kunnolla niin ei olisi jäänyt pienintäkään epäilystä Ruotsin paremmuudesta. Mutta ei, Ruotsalaiset voittavat taas mahdollisimman vittumaisesti. Harvassa ovat ne kerrat kun Suomi on Ruotsille tuollaisen kirvelevän tappion aiheuttanut.

Onneksi tuo Ruotsin maali tuli sentään jo noin aikaisin. Itse pelkäsin taas sitä saatanan 59.59 ja maalintekijänä Jörgen Jönsson. Vittu.
 

Lucky

Jäsen
Bast kirjoitti:
Suomen ongelma on itsensä vähättely vähän kaikilla elämän alueilla. Suomalaiset puhuvat itsestään pienenä maana, vaikka pinta-alaltaan olemme Euroopan suurimpia.

Mutta ei väkiluvultaan. Viime kesänä tapasin amerikkalaisia, jotka kuullessaan että suomalaisia on 5 miljoonaa, olivat ilmiselvästi huvittuneita. Suomi + Ruotsi = New York.

Suomalaisten vahvuus on juuri siinä, että emme pidä itseämme "maailman napoina" niin kuin monien entisten suurvaltojen nykyiset kansalaiset, vaan olemme valmiit oppimaan ja kehittymään.

Kun olemme saavuttaneet viime vuosikymmeninä niin paljon, niin uskon että opimme mm. myynti-, markkinointi- ja johtamistaitoa, jossa olemme vielä perässä.
 

mixu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Blackie kirjoitti:
Pasi Nurminen ja Esa Pirnes käänsivät tämän asian MTV3:n olympiamakasiinissa niin päin, että suomalaisilla oli sentään suoraselkäisyytä myöntää, että eivät ole täydessä kunnossa ja näin ollen eivät pysty antamaan täyttä panosta joukkueen eteen. Minuun tämä herrojen silmäänkääntötemppu ei silti tehonnut.

Peter Forsberg jos kuka on loukkaantunut useasti urallaan mutta varmasti antoi aika paljon monelle nuoremmalle henkistä tukea kun toi itsensä mukaan vaikka ei täydessä kunnossa ollutkaan.
Kuten Selänne ennen kisoja sanoi ei kukaan Nhl-pelaaja ole täysin terve vaan kaikilla on omat vaivansa.
Flyers ei olisi millään päästänyt Foppaa mutta hän teki kuten miehen pitääkin tehdä ja pelasi maansa puolesta.
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
mixu kirjoitti:
Peter Forsberg jos kuka on loukkaantunut useasti urallaan mutta varmasti antoi aika paljon monelle nuoremmalle henkistä tukea kun toi itsensä mukaan vaikka ei täydessä kunnossa ollutkaan.
Kuten Selänne ennen kisoja sanoi ei kukaan Nhl-pelaaja ole täysin terve vaan kaikilla on omat vaivansa.
Flyers ei olisi millään päästänyt Foppaa mutta hän teki kuten miehen pitääkin tehdä ja pelasi maansa puolesta.

Don´t blame the players. Blame the game. Minä ymmärrän varsin hyvin niiden pelaajien motiiveja, jotka halunneet lähteä pelaamaan ylimääräistä rupeamaa muutenkin tiukan peliohjelman ohessa. Foppa ja muut puolikuntoiset pelurit ottivat tietoisen riskin, kun lähtivät Torinoon. Mielestäni seuraavan olympiaturnauksen voi vallan hyvin pelata ilman NHL-miehiä, jos pelit pitää jatkossakin tunkea näin lyhyeen ajanjaksoon, jossa maajoukkue-edustajille ei jää yhtään palautumispäivää. Ei tuossa tehdä hallaa kuin pelaajille, joiden loukkaantumisriski kasvaa, kun pelejä pelataan jatkuvalla syötöllä.

Nyt, kun ihan jokainen ykköstähti ei ollut mukana, muodostui Suomesta tiivis joukkue, jolla oli vain voitettavaa. Mielestäni tämä turnaus oli 1992 Prahan kisojen toisinto, mutta paljon isommassa mittakaavassa.

Itse ketjun aiheesta sen verran, että mielestäni suomalaisilla on paha asennevamma hyviäkin suorituksia kohtaan, jollei tuloksena ole voittoa. Esimerkiksi olympialaisissa sijoittuminen kymmenen sakkiin on aina merkki onnistumisesta.

Mielestäni suomalaisten pitäisi iloita suoritusten onnistumisten mukaan, eikä sen mukaan, tuleeko jostain lajista mitalia. Sama pätee mielestäni työelämään isossa mittakaavassa. Älytön tuloshakuisuus ei edesauta rentoa ja tehokasta työskentelyä, vaan urauttaa suoritukset ja esimerkisi riskinotto koetaan uhaksi.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Stolk-2 kirjoitti:
Maalivahti peliin me kaaduttiin. ; ) Varmaan olisi pitänyt raahata vielä "petturit" Tuomo Ruutu ja Ossi Väänänen. Foppa pelasi miksei noi. Ruuvit jalassa on vaan hyviä tekosyitä. Maaorjuus on lakkautettu aikoja sitten, mutta jääkiekkoilijat omistaa vielä maajoukkue.

HA!

Itsekin haluaisin suuresta vitutuksesta huolimatta keskittyä positiiviseen. Tappio oli surullinen, meinasi tippa tulla linssiin kun katseli etenkin Teemun ja Tepon ilmeitä. Eivät nuo pelaajat kuitenkaan etsineet suurempia tekosyitä, Niittymäki totesi olennaisen "Ei paljon nuo kokonaisuudet lohduta".

Keskitytään hetken pariin positiiviseen:

Kiitos poisjääntien, Niittymäki nousi Suomen parhaaksi maalivahdiksi. Ei syytetä poisjääntejä vaan ollaan iloisia siitä että seuraaviin kisoihin lähtiessä Niittymäki on mah~tawa ykkösveska, tuli Kipru tai ei. Lisäksi sieltä on vielä AINAKIN Lehtonen ja Toivonen vasta tulossa.

Olli pelasi mielestäni selkeästi parhaat kisansa. Nyt ratkaisuja tuli myös kovia maita vastaan. Seuraavissa kisoissa ei ehkä ole Temeä eikä Sakua ykkösketjussa mutta siellä on Ruutua ja Ollia, ei hätää.

Pitkänen olisi ollut vielä isompi pelote, samoin Salo kun olisi pystynyt pelaamaan kaikki matsit. Väänänen olisi ollut erinomainen lisä. Nummelinin, Bergin, Lyden ja AJ:kin pelitkin onnistuivat silti hyvin nyt kun vastuuta tuli. Olin suorastaan häkeltynyt siitä miten hyvin nuo kaverit pelasivat. ~GRETT.

Keskitytään vaan positiiviseen ja lähdetään voittamaan seuraavaakin arvoturnausta, ei odoteta tappiota jokaisessa matsissa "isoja ja kovia vastaan" paitsi vedonlyönnin kannalta, oli muuten törkeä ylikerroin Ruotsin tulosvetosysteemillä.

Minä olen henkilökohtaisesti maistanut kansainvälistä urheilumenestystä Tanskassa paikallisten kaupunkien opiskelijoiden turnauksessa...silloin hopeaa tuli sarjasysteemillä, se palauttamalla Suomikin olisi saanut nyt kultaa. Hävisimme silloin vain yhden matsin...voitimme Espanjan mutta tasurimme maksoivat mestaruuden. Maalivahtina syttyi haamuvenymisiin kun näki kuinka joukkue syttyi onnistumisten myötä ja vapautuneita kikkoja irtosi joukkueen tähdiltä myös tappioasemassa...ei tarvinnut pelätä takaiskuja. Pallo vain keskelle ja samba soimaan.

Pelasin tosin Afrikan joukkuessa. Olin vähä erinäköne joukkuekuvassa.

*********************

Pahimman pelkääminen ja odottaminen ovat tosin ehkä myös äidinmaidossa. Siihen kasvaa pienestä pitäen...ei se ole pelkästään kiekkouran mittainen matka. Täytyy vain muistaa että itse tekee valintansa ja päättää minne pääsee, uskaltaa kokeilla kaikkea, keskittyä perustyöhön ja soveltaa loput, tehdä kaikki tyylillä ja hymyillen.

Mistä muuten johtuu että meillä on myös jonkinlainen saituus äidinmaidossa? Ei me osata edes ostaa kierrosta kaljaa ilman että hiukan miettisimme mitä se maksoi?
 

Lucky

Jäsen
dali kirjoitti:
Itse ketjun aiheesta sen verran, että mielestäni suomalaisilla on paha asennevamma hyviäkin suorituksia kohtaan, jollei tuloksena ole voittoa. Esimerkiksi olympialaisissa sijoittuminen kymmenen sakkiin on aina merkki onnistumisesta.

Mielestäni suomalaisten pitäisi iloita suoritusten onnistumisten mukaan, eikä sen mukaan, tuleeko jostain lajista mitalia. Sama pätee mielestäni työelämään isossa mittakaavassa. Älytön tuloshakuisuus ei edesauta rentoa ja tehokasta työskentelyä, vaan urauttaa suoritukset ja esimerkisi riskinotto koetaan uhaksi.

Alanpa olla samaa mieltä. Tästä lähtien aion vain nauttia pelistä. Venäjä-peli taisi olla yksi parhaita, mitä Leijonat on ikinä pelannut, ainakin siltä kannalta, että vastustajalta vietiin täysin aseet, uskallettiin itse tehdä ratkaisuja ja samalla nautittiin pelaamisesta.

Se, että pelaajat ovat pettyneitä, on ymmärrettävää, mutta meidän katsojien ei kannata olla. Viihdettähän lätkä on. TV1:n uutisten tiedot Venäjän uusista tukikohdista palauttivat asioiden mittasuhteet.
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Nyt on taas aika kieriskellä hetki itsesäälissä ja miettiä mikä meni pieleen. Salibandyn MM-finaalissa äskettäin Ruotsi korjasi potin Suomen nenän edestä, vaikka härmän häjyt johtivat peliä selvästi alussa.

Samaa draamaa koettiin tänään lentopallon EM-karsinnassa, kun Suomi aloitti loistavasti Turkkia vastaan, mutta ajautui lopulta tylyihin 0-3 tappiolukuihin. Voitto olisi varmistanut paikan EM-kisoihin, mutta nyt edessä on jatkokarsinnat.

Miksi, oi miksi suomalaisessa palloilukulttuurissa törmätään tähän samaan ilmiöön kerta toisensa jälkeen. Sitten vaan porukalla märehtimään ja voivottelemaan tätä surkeaa asiaa.
 

J.Hotti

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Detroit Red Wings FC Barcelona
Lucky kirjoitti:
-98 MM meni Leijonilta yläkanttiin, Ruotsi oli parempi, ei jäänyt korpeamaan

Täh? Kahden finaalin yhteistulos Ruotsille maalein 1-0 ja toisessa osaottelussa Ville Peltoselta & Suomelta ryöstettiin päivän selvä maali joka olisi vienyt finaalit jatkoajalle. Ei korpea ja Ruotsi oli parempi? Allekirjoittanutta ainakin vituttaa yli kaiken juuri tuo vuosi 1998, pari kertaa olen katsonut nauhalta ne finaalit ja varsinkin sen hylätyn maalin ja joka kerta olen hyppinyt seinille.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös