Suomalainen mentaliteetti - "Taas meille kävi näin"

[Cube]

On myönnettävä, että Kanadalla oli parempi maalivahti, mutta oli myös virhe valita Nieminen ekaksi ampujaksi myös 2. kierrokselle.

Olen käsittänyt, että arvokisoissa rankkareiden toisella kierroksella on ihan samat ampujat kuin ensimmäiselläkin (myös sama järjestys).. En ole varma, mutta näin luulisin.

 

[Lucky]

ehkäpä myös ruotsalainen "konsensus ja kaikkia kuunnellaan" -mentaliteetti aiheuttaa sen, että ruotsalainen uskoo itseensä ja oman vaikuttamisensa mahdollisuuksiin, kun taas suomalainen ajattelee että: "Emmä viitti avata suutani, kun ei kukaan muu kuitenkaan sano mitään. Parempi olla hiljaa.". Hiljaisuus toimii kalastaessa ja kirjastossa, mutta ei juuri muualla.

Riippuu täysin tilanteesta, mikä menetelmä on paras. Ruotsalaiset ovat täysin ulalla vakavissa kriisitilanteissa: eivät oppineet Estoniasta, että heillekin voi jotain sattua, ja myöhästelivät pahasti tsunamiin reagoimisessa. Kriisiorganisaatiotakaan ei ollut.

Suomi pärjäsi paremmin, vaikka huvittavaa kyllä, nopein oli Italia, jonka sotasaavutuksia aina naureskellaan.

 

[sampio]

Yhdessäkään muussa arvofinaalissa Suomi ei ole ollut esim. kiekolliselta taidoltaan vastustajaa edellä. Silti käsittämättömän monet jaksavat pyöritellä kaikenmaailman huuhaateorioita tappioiden syitä etsiessään.

Samaa mietin itsekin. Suomi on ollut useimmiten altavastaaja ja yllättäjä noina finaalikertoinaan, siltä pohjalta kahdeksan loppuottelua on huikea suoritus. Mutta kuten Lucky kirjoitti, olisi ainakin -94, -99 tai -01 pitänyt ottaa se kulta.

Edit: -94 finaali on muuten ainoa, jonka jälkeen meikäläinen on itkenyt. Pettymys oli niin valtava, ettei sitä teini-sampio kestänyt. Puolivälierätappiot, naganot, zürichit ja torinot sun muut on menty läpi vaihtelevanmittaisilla kypsymisillä. Noin niinkuin kuriositeettina ajattelin mainita.

 

[Lucky]

Olen käsittänyt, että arvokisoissa rankkareiden toisella kierroksella on ihan samat ampujat kuin ensimmäiselläkin (myös sama järjestys).. En ole varma, mutta näin luulisin.

Muistin mukaan niitä saa vaihtaa.

Joka tapauksessa Niemistä ei olisi kannattanut panna ekaksi, sillä hän missasi rankkarin jo Prahassa. Aina se paras kikkailija ei ole paras rankkarin ampuja.

 

[Tomppa#74]

Ironista ehkä, mutta pohtimisen arvoista ei. Suomella oli paperilla 1995 kisojen paras joukkue ja silloin tuli ainoa voitto finaalissa.

Yhdessäkään muussa arvofinaalissa Suomi ei ole ollut esim. kiekolliselta taidoltaan vastustajaa edellä. Silti käsittämättömän monet jaksavat pyöritellä kaikenmaailman huuhaateorioita tappioiden syitä etsiessään.

Hyvä että Panzerilla on vastaus asioihin, sillä minulla ei ole. Ja kyllä minua ainakin kiinnostaa pohtia näitä melkoisen pieniä eroja siihen viimeiseen voittoon tarvittavan tunnetilan saavuttamisessa. En usko että Jatkoajan kirjoittajista monikaan pystyy Suomen maajoukkuetasolla hakemaan tähän valideja vastauksia, mutta kyllä asioita silti voi pyöritellä mielessään ja kirjoituksilla.

Jääkiekkohan ei ole pelkkä kiekollisen taidon tai maalinteon tai maalinteon estämisen peli. Tasapainoisella joukkuepelillä pääsee pitkälle ja siksi mm. pieni Suomikin menestyy. Mielestäni tässä ei nyt pyöritellä mitään huuhaa -teorioita, vaan pohdiskellaan suomalaisen mentaliteetin varjopuolia tietyissä tilanteissa ja sen eroja muihin (mm. Ruotsiin), sekä lisäksi mahdollisia vaikutuksia lopputuloksiin tai saavutuksiin.

 

[masaala]

"Losers always win about there best. Winners go home and fuck the prom queen."

Sanoi Mason (Sean Connery) elokuvassa The Rock.

 

[Tomppa#74]

Riippuu täysin tilanteesta, mikä menetelmä on paras. Ruotsalaiset ovat täysin ulalla vakavissa kriisitilanteissa: eivät oppineet Estoniasta, että heillekin voi jotain sattua, ja myöhästelivät pahasti tsunamiin reagoimisessa. Kriisiorganisaatiotakaan ei ollut.

Suomi pärjäsi paremmin, vaikka huvittavaa kyllä, nopein oli Italia, jonka sotasaavutuksia aina naureskellaan.

Näin toki. Harvoin nämä asiat ovat universaalin päteviä jokaiseen tilanteeseen ja asiaan.

Tuolla toisessa ketjussa joku kirjoitti ruotsalaisesta kiekon junnuvalmennuksesta ja siitä, kuinka epäonnistumisista ei heti seuraa huutoa ja penkkiä, vaan kannustetaan nuoria epäonnistumistenkin hetkillä. Kyllä ainakin jääkiekon osalta suomalainen kulttuuri on käsitykseni mukaan ja mitä läheltä olen nähnyt kovin tulospainotteista jo melkoisen nuoresta lähtien. Suomi tuottaa toki vahvoja tasalaatuisia pelaajia, jotka osaavat jokaisen kiekon osa-alueen tasaisen vahvasti. Epäonnistumisesta kuitenkin tulee huutia jo heti nuoresta lähtien ja luulisin että osittain sitä aletaan jo nuorena välttelemään liikaa. Ehkä kehityspotentiaalia hukkuu näin, kun kokeilu ja rajojen hakeminen tyrehtyy liian nuorena?

Tätä samaa muistan jonkun suomalaisen liigakiekkoilijan sanoneen ihan liigatason valmennuksestakin. Ruotsissa pelaajille ei meuhkata samaan malliin kuin Suomessa ja virheitä ei pidetä maailman loppuna. En nyt yritäkään väittää että tämä on absoluuttinen ja ainoa oikea tapa toimia, mutta ehkä jotain oppimista Suomessakin on. Osaavat ruotsalaisetkin sitten teilata epäonnistumisista ihan kunnolla mallia Tommy Salo... taisi mennä melkoisen pahasti överiksi koko touhu, joten ei se ruotsissakaan niin hienoa kulttuuri tuolta osin ole.

 

[Panzerfaust]

Mutta kuten Lucky kirjoitti, olisi ainakin -94, -99 tai -01 pitänyt ottaa se kulta.

Sopii katsoa minkälainen rosteri Kanadalla oli Milanossa '94. Vaikea ymmärtää, että Suomen olisi "pitänyt" voittaa se matsi, jos objektiivisesti katsellaan. Itse ottelu oli tasaista vääntöä ja Kanada muistaakseni tasoitti kun Kurri kampattiin ja tuli ylivoimahyökkäys Suomen päätyyn. Vähän samantapainen tilanne, kun Koivun mailan katkeaminen tässä Ruotsitappiossa. Rankkarivalinnasta toki samaa mieltä. Lindström valitsi jo epäonnistuneen Veikon, vaikka jengissä oli silloin tähtikuntoinen, viileä Kurri ja tulessa ollut Miksa Mäkelä. Mutta kuitenkin: rankkariskaba oli Mylllys vastaan Robitaille, Sakic, Shanahan, Kariya & co.

Ja Tshekit. Norjassa 1999 Suomella oli ehkä parempi ykkösketju, mutta kokonaisuudessaan parempi rosteri? En ainakaan näin muista. Ja siinä 2001 finaalissa Suomen finaalipaikka oli saatavilla oleviin käsiin verrattuna jotakuinkin maksimisuoritus. En väitä, etteikö itseään voisi ylittää(ts. kompensoida taidon puutetta tiiviillä joukkuepuolustuksella, näinhän suomalaiset esim. nyt olympialaisissa tekivät), mutta realistinen arvio edelleen on se, että Suomi on varsinkin kiekollisen taidon puolesta se 6-7 lätkämaa. Suomi on syystäkin superturnauksissa se "underdog", eikä amerikkalaisten ylimielisen vähättelyn johdosta.

Tietenkään kopissa tälläiset jutut eivät ole paskan arvoisia, eivätkä saakaan olla. Joka matsi lähdetään voittamaan, mutta näissä tappioiden syiden "analyyseissa" on hyvä tunnustaa reaaliteetit.

 

[sampio]

Tuolla toisessa ketjussa joku kirjoitti ruotsalaisesta kiekon junnuvalmennuksesta ja siitä, kuinka epäonnistumisista ei heti seuraa huutoa ja penkkiä, vaan kannustetaan nuoria epäonnistumistenkin hetkillä.

En edes luule olevani mikään kasvatustieteilijä, mutta kyllähän positiivisella palautteella on lapselle/nuorelle aivan erilainen merkitys kuin aikuiselle keskimäärin. Keskiverto aikuinen osaa suhteuttaa kehut ja haukut, mutta lapsen maailmankuva ja itsetunto muovautuvat palon herkemmin väärään suuntaan negatiivisen palautteen tai muuten vain jatkuvan kiristelyn ja vaatimusten vuoksi. Lapsen itsetunto rakentuu oikeaan paikkaan annettujen kehujen varaan.

 

[Johnny99]

Suomalaisten kansallisessa itsetunnossa on varmastikin parannettavaa. Uskon kuitenkin, että hiljalleen ollaan menossa parempaan päin kaiken aikaa. Tämä miksi meille aina käy näin-asenne on kyllä totta, mutta mielestäni sekin vähentynyt takavuosista. Edes manaajien manaaja Mertsi ei mielestäni vuodattanut ihan niin pahasti kuin männä vuosina. Myöskään Ruotsin voittoa ei enää tuntumani mukaan pidetä niin kauheana kuin aikoinaan ja se on hyvä. Ei terveen itsetunnon omaavan kansakunnan tarvitse toivoa 'ex-isoveli'-naapurilleen pahaa.

Mitä tulee menneisiin kiekkomittelöihin, niidenkin osalta tulisi ensisijassa nostaa omaa häntää. Kyllä se lopullinen ratkaisu kakkoseksi jäämiseen on useimmiten ollut ihan silkka vastustaja materiaalin paremmuus, niinkuin edelläkin on todettu. Toki on totta, että itseensä luottaminen vaikeissa paikoissa ei ole suomalaisilta kovin tehokkaasti onnistunut.
En tiedä miksi, mutta itselläni on juuri nyt se fiilis, että tämä tappio oli se niitti. Jatkossa ei pelätä enää samalla lailla. Tähän uskotaan, ja tärkeä askel sille on, että sallitaan Leijonille epäonnistuminen eikä aleta heittämään lokaa niskaan. Ensi kerralla toisin.

 

[sampio]

Sopii katsoa minkälainen rosteri Kanadalla oli Milanossa '94.

Kanadan miehistö on hyvin muistissa, tarkoitukseni ei ollut vähätellä Suomen tuolloista saavutusta. Kuitenkin noina kolmena kertana finaalit etenivät kerrasta poikki -tilanteeseen asti, kyllä niistä olisi luullut edes yhden kääntyvän meille. Ja edelleen ymmärrän sen, että Suomi lähtee materiaalinsa puolesta altavastaajana lähes kaikkiin kv. turnauksiin. Kahdeksalla yrittämällä vain luulisi tulevan enemmän kuin yksi täysosuma, kun loppujen lopuksi joukkuepeli voi viedä yhtä pitkälle kuin puhdas materiaali. Vai onko se vain yksinkertaisesti niin, että Suomen materiaalilla joukkue tulee peluutettua puhki ennen ratkaisumatseja, kun taas ruotsit ja tshekit surffaavat puolivaloilla alkusarjan, ja painavat kaasua vasta, kun tilanne sitä vaatii.

 

[Lucky]

kuten Lucky kirjoitti, olisi ainakin -94, -99 tai -01 pitänyt ottaa se kulta.

Itse asiassa tarkoitin, että en vieläkään ymmärrä, miksei 99-01 tullut edes yhtä kultaa. Käsittättömin tappio oli 01 peli, jota jo johdettiin parilla maalilla (jollei muisti petä).

Katkerin oli silti Milano, koska silloin tuntui ettei ikinä voiteta. Seuraavana päivänä jo uskoin, että ensi vuonna...

Tukholman jälkeen tappiot eivät ole ottaneet niin kovalle.

 

[Tomppa#74]

Joka matsi lähdetään voittamaan, mutta näissä tappioiden syiden "analyyseissa" on hyvä tunnustaa reaaliteetit.

Uskoisin suuren osan tunnustavan realiteetit Suomen kokoisen maan väkiluvun ja vaikkapa Kanadan tai USA:n tai Venäjän vertailukohtana ollessa. Sen sijaan 9 miljoonan asukkaan Ruotsille meidän pitäisi ykköslajissamme jo pärjätä kohtuullisen hyvin. Ja pärjäämmekin, mutta vain kohtuullisesti. Voidaan toki lopettaa keskustelu tähän ja todeta, että realiteettien valossa ollaan Ruotsia surkeampia, materiaali ei riitä, eikä ole mitään mitä voitaisiin tehdä toisin eikä varsinkaan kehittää (Tiedän ettet ole näin sanonut, enkä sitä tässä edes esitä. Kärjistän vain asiaa).

Kuka tässä ketjussa on nyt tehnyt sellaisia "analyysejä" tai ollut tunnustamatta realiteetteja niin, että ne jurppivat ystäväämme Panzeria? Minua ainakin jurppii se, että Suomen saldo on noin surkea finaaleista. Ja niin näyttää jurppivan itse suorittajiakin - ihan itkuun saakka.

Kyllä minä ainakin pyrin objektiivisesti miettimään asiaa realiteetit tunnustaen, mutta samalla kriittisesti pohtien eri osa-alueita (toki tunnetila on tänään sähäkämpi kuin normipäivänä, se sallittakoon). Eikö kehitys tule kehityskohteiden tunnistamisen kautta? Australialainenkin voi voittaa talvikisoissa nimittäin kultaa =).

 

[Lucky]

tappioiden syiden "analyyseissa" on hyvä tunnustaa reaaliteetit.

Toki, mutta realiteetti ei ole vain joukkueen nimilista vaan myös se, mitä kentällä tapahtuu. Ja ainakin -01 peli olisi pitänyt voittaa, ja sellainen harmittaa.

Tämänpäiväinen - tai eilinen - tulos oli "oikeudenmukainen" pelitapahtumiin verrattuna. Harmittaa vain se, että Suomi ei saanut irti parasta osaamistaan.

 

[Kampeaja]

Tuli tuossa muuten mieleen, että ei se Ruotsi sittenkään niin paha vastus Suomelle ole ollut pakkovoitto-peleissä:

MM-92 Loppuottelu tappio
MM-95 Loppuottelu voitto
MM-98 Loppuottelu tappio
MM-99 Välierä voitto
MM-00 Puolivälierä voitto
MM-03 Puolivälierä tappio

Olympia-98 Voitto
Olympia-06 tappio

Saldo on siis 4-4. Ei tässä nyt ihan ruotsalaisten rukkasia olla...

 

[Tomppa#74]

Tuli tuossa muuten mieleen, että ei se Ruotsi sittenkään niin paha vastus Suomelle ole ollut pakkovoitto-peleissä

On se hienoa, että joku jaksaa kaivaa tällaisia positiivisiakin statseja esiin kun on juuri otettu kuokkaan "elämän suuressa mahdollisuudessa". Kiitos tästä positiivisesta näkökulmasta.

Aamu se on huomennakin ja elämä jatkuu. Tosin en haluaisi olla nyt aamulla millään työpaikalla, jossa joutuu ruotsalaisten kanssa tekemisiin =). Saattaa tulla sanomista.

 

[Kampeaja]

Aamu se on huomennakin ja elämä jatkuu. Tosin en haluaisi olla nyt aamulla millään työpaikalla, jossa joutuu ruotsalaisten kanssa tekemisiin =). Saattaa tulla sanomista.

Täytyy myöntää, että olen tällä hetkellä iloinen siitä etten ainuttakaan ruotsalaista tunne...

Vielä 3-4 tuntia sitten itsestä tuntui, että tukehtuu vitutukseen, toivottavasti muuallakin on jo alettu toipua. Elämä voittaa, tämä on hieno maa jolla on upea jääkiekkomaajoukkue. Vielä tässä kultaa vuollaan mekin!

 

[Hejony]

En tiedä miksi, mutta itselläni on juuri nyt se fiilis, että tämä tappio oli se niitti. Jatkossa ei pelätä enää samalla lailla. Tähän uskotaan, ja tärkeä askel sille on, että sallitaan Leijonille epäonnistuminen eikä aleta heittämään lokaa niskaan. Ensi kerralla toisin.

Mulla vähän sama fiilis, nyt kun tunteet ovat hieman laantuneet. Tuntuu jopa siltä, että Latviasta voitaisiin hyvinkin tuoda kultaista mitalia. Tokihan se sitten murskattaisiin täällä Jatkoajassa täysin paskakisoista voitettuna arvottomana säälimitalina, mutta mitäs siitä.

Mulla on muuten ollut jo pitemmän aikaa sama vaihe päällä kuin Luckylla Milanon aikaan. Jos saisin edes kerran kokea sen voitonhuuman, eivät seuraavat tappiot tuntuisi varmastikaan niin maailmanlopulta.

 

[Panzerfaust]

Sen sijaan 9 miljoonan asukkaan Ruotsille meidän pitäisi ykköslajissamme jo pärjätä kohtuullisen hyvin.

Ruotsilla on jonkin verran sekä suhteellisesti että absoluuttisesti enemmän "paperilla parempia" pelaajia ja siihen nähden Suomi on pärjännyt kohtuullisen hyvin Ruotsia vastaan. Ainakin viimeisen reilu 10 vuoden aikana.

En sitten tiedä miten se olisi suomalaisen mentaliteetin syytä, että Ruotsi tuottaa hieman enemmän parempia lätkäpelaajia Suomeen verrattuna, kuin väkiluku antaisi ymmärtää. Onhan ne huikeasti parempia fudiksessakin. Ja onhan niillä vanhempi palloilukulttuuri. Ja onhan ne huimasti vanhempi yhtenäinen kansakunta jne. Onko tässä nyt oikeasti jotain ihmeellistä?

Suomi tulee kyllä aikanaan voittamaan myös suurkisoja, en epäile sitä hetkeäkään. Ja se on tietenkin pelkästään hyvä piirre, jos ei olla tyytyväisiä ja halutaan parempaa. En siis halua vähätellä kenenkään huolestumista ja oikeutta tappioiden syiden pohtimiseen, mutta tapani ilmaista asiat nyt on mitä on.

Torinossa Suomi pelasi kuitenkin taas erinomaisen turnauksen, eikä voi väittää esim. avainpelaajien pelanneen alle tasonsa. Finaalivoitto olisi vain vaatinut täydellistä onnistumista joukkueelta, mutta se täydellisin peli jäi valitettavasti perjantaihin ja matsi pelattiin alusta loppuun svedujen ehdoilla. Yksistään lukuisat aloitushäviöt yhdistettynä taitavampaan syöttöpeliin takasivat Ruotsille kiekkokontrollin ja voiton. Jos ryssät olisi saanut pitää noin paljon lätkää hallussa, ei finaaliin oltaisi päästy.

Mutta ihan turha provota edes leikillään, ettei mua vituttaisi finaalitappiot. Mua ne vituttaa todennäköisesti eniten kaikista katsojista ja voisin periaatteessa tehdä mitä tahansa Suomen lätkäjengin puolesta(jos en joutuisi siitä oikeuteen), mutta nyt olen syystä tai toisesta viileä.

 

[Hejony]

Mutta ihan turha provota edes leikillään, ettei mua vituttaisi finaalitappiot. Mua ne vituttaa todennäköisesti eniten kaikista katsojista ja voisin periaatteessa tehdä mitä tahansa Suomen lätkäjengin puolesta(jos en joutuisi siitä oikeuteen), mutta nyt olen syystä tai toisesta viileä.

Valitettavasti joudun toteamaan että olet väärässä. Tuo raskas rooli on varattu mulle. Minä olen nimittäin nähnyt vain ne tappiot. 95 vuonna tämä jätkä oli muistaakseni jossain 4 tai 5 ikävuoden nurkilla.

Jotta revi siitä.

 

[Panzerfaust]

Valitettavasti joudun toteamaan että olet väärässä. Tuo raskas rooli on varattu mulle. Minä olen nimittäin nähnyt vain ne tappiot. 95 vuonna tämä jätkä oli muistaakseni jossain 4 tai 5 ikävuoden nurkilla.

Älä jätkä leiki hengelläsi. Jos olit 5v vuonna 95, et tiedä Suomen tappioista lätkässä yhtään mitään. Penan kanssa tuli toki muutamia hienoja voittojakin, mutta.....

(Tosin saman voi sanoa mulle 70-luvulla ja sitä aikasemmin HC-asenteella "Leijonia" kannattaneet.)

 

[Hejony]

Älä jätkä leiki hengelläsi. Jos olit 5v vuonna 95, et tiedä Suomen tappioista lätkässä yhtään mitään. Penan kanssa tuli toki muutamia hienoja voittojakin, mutta.....

(Tosin saman voi sanoa mulle 70-luvulla ja sitä aikasemmin HC-asenteella "Leijonia" kannattaneet.)

Nojuu, kidutuksen puolellehan se olisi mennyt, jos olisi sitä vuosikymmenten mitalijahtia joutunut katselemaan, mutta on tässä näidenkin vuosien aikana tullut itkettyä kohtuullisen monta kertaa Leijonien takia. Ja lähes aina surusta.

Mutta vielä joskus se riemun päivä koittaa, ja siitä tulee sellainen hulabaloo, ettei ole tosikaan.

 

[Tomppa#74]

Mutta ihan turha provota edes leikillään, ettei mua vituttaisi finaalitappiot. Mua ne vituttaa todennäköisesti eniten kaikista katsojista ja voisin periaatteessa tehdä mitä tahansa Suomen lätkäjengin puolesta(jos en joutuisi siitä oikeuteen), mutta nyt olen syystä tai toisesta viileä.

Tätä en kait missään provonnutkaan?

Liityn samaan joukkoon suunnattoman vitutuksen joukkoon. Äsken katsellessani YLE:n "voitonjuhlien" Leijonien maalikoostetta meinasi oikeasti herkistyä, kun seurasi mitä jätkiä siellä viiletti ja miten niitä reppuja tehtiin. Todennäköisesti puolisko (jollei nukkuisi) niin kyseenalaistaisi tämän herkistyminen vs. monen muun tilanteen =).

Kyllä tämä taas tästä. Itse ainakin yritin lähes kaikkeni voiton eteen. Istuttiin jopa saman kaverin kanssa kotikisastudiossa, jonka kanssa vuoden -95 voittoa juhlittiin komean ja suuren siniristilipun kanssa. Ei riittänyt sekään voittoon... tosin silloin meno oli bastun ja alkoholin puolesta railakkaampaa, nyt on jämäkän flunssan vuoksi aika paljon rauhallisempaa.

 

[Lucky]

Älä jätkä leiki hengelläsi. Jos olit 5v vuonna 95, et tiedä Suomen tappioista lätkässä yhtään mitään. Penan kanssa tuli toki muutamia hienoja voittojakin, mutta.....

(Tosin saman voi sanoa mulle 70-luvulla ja sitä aikasemmin HC-asenteella "Leijonia" kannattaneet.)

Joo, taisi olla pahinta ne vuodet ennen Calgaryä, kun metsästettiin mitalia eikä se tullut tai oikeammin menetettiin mitä ihmeellisimmästä syystä. Ja ennen NL-peliä oli epävarmaa vain, kuinka monella maalilla hävitään.

Eihän tätä voi verratakaan siihen. Mutta ruokahalu kasvaa syödessä, ja nyt ei olla tyytyväisiä muuhun kuin voittoon. Pelaajien kohdalla sen toki ymmärtää.

Tulee mielen se nuorten MM-finaali, jossa Jokinen syötti Hagmanille jatkoaikamaalin. Eihän Suomella silloinkaan pitänyt olla mahiksia materiaalin perusteella, mutta niin vain Kanada voitettiin ja siitä se lähti. Vaikka Venäjä johti finaalia, niin pelaajista aisti, että peli kääntyy meille.

Joten ei ne realiteetit aina ratkaise, muutenhan ei kannattaisi pelata.

 

[Panzerfaust]

Joten ei ne realiteetit aina ratkaise, muutenhan ei kannattaisi pelata.

Tarkoitat ilmeisesti, ettei matseja ratkaista paperilla? Ei tietenkään. Eihän muuten Suomi olisi esim. v2004 & v2006 superturnausten finaaleihin päässyt. Mutta yhtä itsestäänselvästi pitää ottaa realistisesti huomioon vastustajien taso, kun arvioidaan kuinka hyvin tai huonosti maajoukkue on ketäkin vastaan tapellut.