Suomalainen linja

[Cobol]

Päällimmäinen ongelma ei ollut Suomen pelitapa, kutsutaan sitä sitten miksi tahansa, vaan se, mitä ihmettä sillä suomalaisella linjalla ylipäätään haettiin.

Jos tarkoitat sitä, että mitä Sihvonen haki suomalaisella linjalla kiusatessaan Kummolaa, niin olin ymmärtävinäni asian siten, että Sihvonen oli aidosti asiasta huolissaan. Suora esiintyminen telkkarissa ja aiheen vakavuus johti sitten ylilyöntiin ja Sihvonen oli taklata itsensä ulos pelistä. Sen pelasti vain Kummola, joka reagoi kun kaveri olisi vetäissyt vastapalloon: vintti pimeni ja puheet sekosivat. Kertoi siitä, että Sihvosen heitto osui kunnolla. Muoto olisi Sihvosella tosin saanut olla fiksumpi, mutta kerrankos sitä ihminen kiihdyksissään ylireagoi.

Eiköhän tuossa ollut asian suhteen kyse siitä, että Sheddenin ja Jalosen hyvin erilaisten pelitapojen sovittaminen yhteen voi tapahtua vain Jalosen pelitapaa muuttamalla tai se kokonaan karsimalla. Shedden saattaa sieltä jotain ottaa, mutta koska aikaa on vain vuosi ja Shedden on kiinni osapäiväisesti Jokereissa, mitään isompaa remonttia Shedden ei pysty todennäköisesti pelitapaansa tekemään.

Niinpä maajoukkueen varsin hyvä (menestyksen perusteella) sovellusta trapista made by W&S voidaan unohtaa. Tilalle tulee Sheddenin aggressiiviseen karvaukseen ja toisaalta keskikentän ylittämiseen yhdellä syötöllä perustuva pelitapa. Siis samanlainen, jolla HIFK pelasi viime kaudella ja Jokerit pelaa nyt. Varmasti tätä vähän säädetään suuntaan ja toiseenkin, mutta pääosin näin. Laadukkaita joukkueita vastaan Sheddenin pelitapa ei ehkä toimi ja siihen liittyy ehkä vielä sekin ongelma, että sen sisäistäminen toimivaksi maajoukkueelle veisi ehkä vuoden verran. Siis saman aikaa kuin Sheddenin pesti kestää.

Ja sen jälkeen Jalonen pistää Sheddenin kuviot täysremonttiin.

 

[Viltsu]

Suomalaista linjaa on kehitelty koko lätkähistoriamme ajan. Se on ollut pidempi prosessi, jossa pääteemoja ovat olleet lajin ammattilaistuminen, itse pelin kehittäminen, jossa puolestaan teemoja ovat olleet viisikkopelaaminen, kiekoton pelaaminen ja kiekollisen pelaamisen kehittäminen. Tästä se pikkuhiljaa on lähtenyt liikkeelle ja siihen sitten on eri vuosina tuotu pikku mausteita ja hienosäätöä eri valmentajien toimesta.

Kukaan valmentaja yksistään ei ole tehnyt mitään mullistavaa pelitavallisesti vaan suomalainen linja on kaikkien jääkiekossa toimineiden yhteisvaikutusta pitkältä ajalta. Voisi kai todeta, että Suomi pelaa lätkää omalla tavallaan, jossa kulmakiviä ovat hyvä maalivahtipeli, hyvä liike, kova työnteko sekä muutamat loisteliaat yksilöt. Kaiken pohjalla tietenkin tiivis viisikkopelaaminen.

Sanoisin, että ensi askeleet kohti tätä nykyistä linjaa, otettiin 1980-luvun loppupuolella, kun ensimmäinen mitali otettiin. Silloin Westerlund liiton kehitystehtävissä yhdessä silloisen päävalmentaja, Pentti Matikaisen kanssa teki uraauurtavaa työtä. Tämän jälkeen 1990-luvun alkupuolelta lähtien Suomi parempien ja taitavampien pelaajien johdolla olikin valmiina taistelemaan pysyvästi mitaleista ja jopa mestaruuksista.

 

[Pusacher]

Niin, suomalaisella linjalla kaiketi ymmärretään juuri kuten Cobol sanoi, Westerlundin ja Summasen kehitystyön tulosta (sekä muiden leijonavalmentajien) leijonien tavassa pelata. Siihen yhdistetään "vanhat" suomalaisen kiekon vahvuudet eli pelaajatyyppi, joka on usein urheilullinen, hyvä joukkuepelaaja ja kohtuu taitavakin; taitokiekko ja joukkueena pelaaminen;ehdoton valtti on liike ja hyvä kunto. Muista eurooppalaisista suurmaista poiketen nykysuomalainen jääkiekko lienee myös lähes joka osa-alueella euroopan fyysisintä kiekkoa (taklaukset, kaksinkamppailut, kunto, liike). Pelitavan keskeisin idea on ajaa vastustaja virheisiin jo omalla alueellaan, mutta myös kontrolloimaan peliä kiekollisena, sekä urheilullisuutta hyväksi käyttäen kovalla liikkeellä saada vastustaja putoamaan kyydistä.

Siis, suomalainen jääkiekko on huippu-urheilua, jonka pelitapa on perusteellisen suomalaisen tutkimustyön tulos. Tässä suhteessa Jyväskylän liikuntatieteellisellä on merkittävä osuus juuri súomalaisen pelitavan kehittämisessä.

 

[VolmariP]

Sheddenin pelitapa ei ehkä toimi ja siihen liittyy ehkä vielä sekin ongelma, että sen sisäistäminen toimivaksi maajoukkueelle veisi ehkä vuoden verran. Siis saman aikaa kuin Sheddenin pesti kestää.

Ja sen jälkeen Jalonen pistää Sheddenin kuviot täysremonttiin.

Tämän takia ihmettelenkin suuresti Sheddenin projektin pituuden lyhyyttä. Maajoukkue ei varmasti törmää liian usein, ja Dougin aggressiivisen karvauspelin opettelemiseen maajoukkueella meneekin varmaan lähestulkoon koko vuosi. Vaikka pelityyli olisikin keretty sisäistää ajoissa, voi kysyä, was it worth it? Tämän jälkeen Jalosen kreatiivinen ja luova pelityyli ottaa taas asemaa, eli tyyli vaihtuu taas täysin. Onkohan yhdet Kanadan kisat sittenkin snadisti liian pieni peruste "kokeilla jotain uutta"?
Ja jännä tosiaan jo tämän projetktin aikana nähdä, miten Jalonen pääsee vaikuttamaan konkreettisesti pelisysteemiin? Aivan, ei juurikaan. Mitä nämä kaksi täysin eri koulukuntien coachia tekee sitten samaan aikaan Leijonien peräsimessä?

 

[sampio]

Ja jännä tosiaan jo tämän projetktin aikana nähdä, miten Jalonen pääsee vaikuttamaan konkreettisesti pelisysteemiin? Aivan, ei juurikaan. Mitä nämä kaksi täysin eri koulukuntien coachia tekee sitten samaan aikaan Leijonien peräsimessä?

Toivottavasti Jalonen pääsee vaikuttamaan pelisysteemiin ja Shedden olisi enemmänkin sen viimeisen rutistuksen tuoja, tsemppari ja hengenluoja. Sitä en kylläkään ymmärrä, miksi asemat ovat näinpäin. Jos homma menee kunnolla metsään, on päävalmentajan paikka todella kusinen Sheddenille. Epäonnistuneet kisat sekaisin menneellä pelisysteemillä tai sitten vanhan systeemin vaaliminen ja paikan petaaminen pidempiaikaiselle seuraajalle, ja tällöin Sheddenille oudot kuviot. Jari Kurrin sanoin, mielenkiintoinen paketti. Toivotaan, että positiivisella lopputuloksella.

 

[lindros]

Joo...

Otetaampa parit lainaukset ja vastataan niihin.

Summanenhan tämänkin keskustelun aloitti silloin, kun astui maajoukkueen peräsimeen. Tosin silloin puhuttiin suomalaisen kiekkoilun juurista, ja identiteeti löytämisestä.
Ilmeisesti se on nyt sitten löytynyt, kun sen suomalaisen linjan perään itketään, vaikka Sheddenin ja Jalosen tulevasta pelitavasta ei kenelläkään ole pierunkaan vertaa hajua.

Vanha keskustelu siis, jollekka on keksitty uusitermi. Jotenkin ei yllätä Sihvosen suhteen.

Siis onko termi "suomalainen linja" jotenkin taas niin ihmisiä säikäyttävä, että menee jauhot suuhun jopa herra Kummolalta? Viimeksi sen teki termi pelikirja ja sen kimpussa painittiin kohtuu pitkä aika. Itse tajusin kyllä saman tien mistä Sihvonen puhuu. Kuka käskee tai missä lukee, että olisi pitänyt käyttää sanaa "kiekkoilun juuret" tai "identiteetti". Jos tarvitsee alkaa pilkku pökkimään, niin miksi Kummola ei kysynyt mitä kysymys tarkoittaa, jos kerta ymmärrys asiasta oli noinkin vaillinainen?

Viimeisellä kysymykselläni ajoin takaa nimenomaan tätä. Tämä kuuluisi kai johonkin Kummola- tai Sihvos-ketjuun, mutta ihmetellään nyt tässäkin yhteydessä: miksi Kummolan olisi pitänyt osata vastata johonkin hatusta temmattuun termiin tietämättä mitä sillä loppujen lopuksi haettiin?

No ehkä juuri siksi, että ks. Kummola oli pääjehuna valitsemassa valmennusjohtoa tuleville vuosille. Mielestäni tällöin tulisi olla selvillä, että on olemassa suomalainen linja pelata kiekkoa ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Jonkilaisia perusteluja olisi mielellään kuullut itse pääpukarilta, nyt saimme vain pelkkää halpaa makkaraa ja pään punoiusta.

 

[sampio]

No ehkä juuri siksi, että ks. Kummola oli pääjehuna valitsemassa valmennusjohtoa tuleville vuosille. Mielestäni tällöin tulisi olla selvillä, että on olemassa suomalainen linja pelata kiekkoa ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Jonkilaisia perusteluja olisi mielellään kuullut itse pääpukarilta, nyt saimme vain pelkkää halpaa makkaraa ja pään punoiusta.

Lainaamasi teksin kirjoitettuani en ollut vielä katsonut uudestaan tiedotustilaisuutta, mutta kirjoitinkin Sihvos-ketjuun, että uudella katselukerralla asia selvisi. Nimittäin Kummola tiesi, että tällä "suomalaisella linjalla" haettiin Suomelle ominaista pelitapaa, hän myönsi lukeneensä esim. Sihvosen tekstejä aiheesta. Tämän jälkeen hän kuitenkin sanoi, ettei tullut hullua hurskaammaksi niistä eli ei ymmärtänyt niitä. Tätä en siis eilen huomannut katsellessani tiedotustilaisuutta, mutta tänään kiinnitin siihen huomion. Samalla kritiikki Kummolaa kohtaan sai vinhan perän.

 

[kärppä73]

Suomalaisen linjan itse määrittelen lähinnä näin: kun meillä ei ole parhaita yksilöitä, niin meidän aseemme ovat agressiivinen karvaus, yhdistettynä tiiviiseen viisikkopelaamiseen. Nopea suunnanmuutospeli vastaiskuineen kuuluvat käsittääkseni myös tähän palettiin. Eli eikö nämä edellä mainitut asiat ole Summanen/Westerlund kaksikon lanseeraamia ideoita=Suomen linja? Sinänsä looginen ja järkevä taktiikka, koska meiltä puuttuvat ne Kovaltshukit, Malkinit, Crosbyt ja jne...

 

[Vele]

Niin eiköhän tämä liity vaan siihen perinteiseen valkoinen-musta ajatteluun, että suomalainen ymmärtää kaimaansa eniten. Miten käsittelet pelaajia jne. ja millä tyylillä pelaat kokonaisvaltaisesti. Se on aika erilaista eri kansalaisuuksien kesken. Ruotsalaiset on taktikoita, Venäläiset yksilöitä, Tsekkiläiset on/off tyylisiä taitoniekkoja, Kanadalaiset taidon ja kovuuden timanttinen yhdistelmä, Yhdysvaltalaiset myös kovia ja taitavia. Suomalaiset ehkä sitten sillä suomalaisella Sisulla ja ei välttämättä taidolla ja yrityksellä pärjäävä. Näin ainakin ollut aikaisemmin. Nythän meillä on niin sanotusti nousemassa uusi sukupolvi, mutta kun katsoo NHL:n pistepörssiä, niin se terävin kärki on silti aika kapea. Tämä määrittelee hyvin pitkälti tavan millä menestyä. Jatkuva liike ja yritys, missä karvataan kovaa ja otetaan takakarvaus myös loppuun saakka. Vaikea sanoa muista, mutta ehkä "eniten" ME-henkeä ja taistelun kautta haettua voittoa. Vaikeetahan näitä on käsittää. Ehkä kysymys on siitä, loppujen lopuksi miten ollaan pelattu ja miten keskimääräisesti suomalainen voisi pelata?

 

[Pegu]

Suomalaista linjaa on kehitelty koko lätkähistoriamme ajan. Se on ollut pidempi prosessi, jossa pääteemoja ovat olleet lajin ammattilaistuminen, itse pelin kehittäminen, jossa puolestaan teemoja ovat olleet viisikkopelaaminen, kiekoton pelaaminen ja kiekollisen pelaamisen kehittäminen. Tästä se pikkuhiljaa on lähtenyt liikkeelle ja siihen sitten on eri vuosina tuotu pikku mausteita ja hienosäätöä eri valmentajien toimesta.

Kommentteja Viltsun viestiin maajoukkueen pelityyliä koskien:

a) Viisikkopelaaminen = Kehitytty erittäin paljon, ehkä eniten tässä luetelluista pelin osa-alueista.

b) Kiekoton pelaaminen = Kehitytty paljon.

c) Kiekollisen pelaamisen kehittäminen = ???

Kiekollisen pelaamisen kehittäminen ei ole kuulunut enää miesmuistiin ainakaan ylimmän sarjatason, saati maajoukkueen valmentajien tehtäviin. Näin on todennut haastatteluissa mm. Jukka Jalonen ja Juhani Tamminen.

Kiekollisen pelaamisen kehittäminen ja sen puute sen sijaan ovat syitä, johon suomalaisen maajoukkuekiekon menestyminen on kaatunut ja tulee valitettavasti kaatumaan. Käytän esimerkkinä Slovakiaa. Se on suurin piirtein samankokoinen maa kuin Suomi. Sillä on Suomen tavoin pitkät perinteet jääkiekkomaana. Mutta yksi asia on muuttunut: Slovakia tuottaa joka vuosi kiekollisesti taitavia junioripelaajia, joista osa päätyy aikanaan NHL:ään ja nimenomaan hyökkäävään rooliin. Missä ovat Suomen vastaavat juniorit? V: Eivät missään. Niitä ei yksinkertaisesti ole.

1970-luvulla syntyneen lahjakkaan ikäluokan (mm. Koivu, Selänne, Lehtinen, Peltonen, Timonen) jälkeen on käytännössä täysi hiljaisuus: kun kyseinen ikäluokka lopettaa maajoukkuepelit, niin puntti kieltämättä alkaa tutista.

NHL:n ja IIHF:n muutettua sääntöjään on ns. trap-kiekon pelaamisen asema muuttumassa. Tuon vastenmielisen koukkukiekon ja pelaajassa roikkumisen toivotankin ilomielin historian lehdille. Suomen maajoukkuekiekolle trapin katoaminen merkitsee romahdusta, sillä joukkueemme pelaaminen on jo pitkän aikaa perustunut tiukkaan vartiointipeliin ja siinä mailaa on käytetty muuhunkin kuin kiekon liikutteluun..

Nyt ja tulevaisuudessa maajoukkueiden pelaamisessa tulee korostumaan hyvä luistelu ja kiekollinen pelaaminen. Miten Suomen juniorivalmennuksessa tullaan huomioimaan/on huomioitu tämä muutos? Viimeisen reilun vuosikymmenen ajan Suomessa on junnuistamme valmennettu SM-liigaan, NHL:ään ja maajoukkueeseen varmoja puolustuspelin osaavia hyökkääjiä, joiden kiekolliset taidot eivät koskaan riitä hyökkäävään rooliin esim. NHL:ssä. Siellä heidän osoitteensa on korkeintaan 3-ketjussa. Oliko tämä itse asiassa syy Sheddenin valintaan eli trap-linjalla jatkaminen?

Suomalaisen jääkiekon tulevaisuus pähkinänkuoressa: kasvattamalla nykyisenlaisia tasapaksuja puolustuspelin spesialisteja teemme karhunpalveluksen lajin menestykselle ja varsinkin pelaajille itselleen. Muutoksia on liian myöhäistä tehdä enää, siitä osoituksena esim. Suomen maajoukkueen 5 peräkkäistä arvoturnauksen finaalitappiota. Sen sijaan Vancouverin olympialaisten jälkeiselle periodille (2010->) pystymme kasvattamaan taitavia, ennen kaikkea maalintekoon pystyviä pelaajia.

Jos miettii viime vuosina arvoturnauksissa finaalin voittaneita joukkueita, niin ottelut on lähes poikkeuksetta ratkaissut joku taitava yksilö (esim. Carter Helsingissä, Rucinsky Wienissä, Lecavalier WC:ssa ja Lidström Torinossa). Suomen maajoukkuekiekossa vastaavat, henkilökohtaisiin ratkaisuihin yltäneet yksilöt ovat loistaneet poissaolollaan. Ja kultamitali on jäänyt haaveeksi.

d) Maalivahtipeli = Ainoa osa-alue, jolla olemme olleet korkealla kansainvälisellä tasolla jo 80-luvulta saakka. Suomen menestys maajoukkuetasolla ei ole kaatunut maalivahtipeliin.

 

[lihaani]

Minulla on olympialaisten Suomen välieräottelu Venäjää vastaan levyllä. Se on mielestäni eräs hienoinpia jääkiekko-otteluita koskaan ja missään. Mukaanluettuna näkemäni NHL-pelit.

Jos Shedden saa Suomen likikään pelaaman tämmöista peliä, pyörrän sanani ja totean, että peto on mieheksi. Tietoisena, ettei Selänteitä, Koivuja, Lehtisiä, Nummisia tai muita supertähtiä ole kehissä.

 

[kärppä73]

Minulla on olympialaisten Suomen välieräottelu Venäjää vastaan levyllä. Se on mielestäni eräs hienoinpia jääkiekko-otteluita koskaan ja missään. Mukaanluettuna näkemäni NHL-pelit.

Tämä on totta. Suomi dominoi playoff-pelissä täydellisesti huippuyksilöistä kasattua Venäjää. Minunkin mielestäni yksittäisenä pelinä kaikkien aikojen Leijona-matsi.

Jos Kalervo-possu osaa lukea,niin toivottavasti lukee edes jotain tästä ketjusta. Suomalainen pelitapa on tiivistetty aika hyvin täällä. Onneksi J.Jalonen on maajoukkueessa....

 

[Cooley]

En todellakaan väitä, että tuo olisi täydellinen määritelmä, vaan kuten sanoin se on mun näkemys.
En niin paljoa Sheddenistä tiedä, että hänen toimintaansa rupeaisin ennustamaan, mutta jos yleiseltä kantilta ajattelee pohjoisamerikkalaisia valmentajia, niin he varmaan painottaisivat enemmän kaksinkamppailuja, fyysistä peliä, maalineduspeliä jne.

Ja tietenkin oli valmennuslinja mikä tahansa niin tavoitteenahan on voittaa kaksinkamppailut, aloitukset, pitää oma maali mahdollisimman puhtaana ja lyödä kiekkoa häkkiin mahdollisimman paljon. Kyse on vain painotuseroista eri osa-alueilla.

Eli loppujen lopuksi olet kuitenkin sitä mieltä, että jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli? :) Ei ihme, jos Shedden kelpaa.

 

[NojatuoliLokonen]

Lainaamasi teksin kirjoitettuani en ollut vielä katsonut uudestaan tiedotustilaisuutta, mutta kirjoitinkin Sihvos-ketjuun, että uudella katselukerralla asia selvisi. Nimittäin Kummola tiesi, että tällä "suomalaisella linjalla" haettiin Suomelle ominaista pelitapaa, hän myönsi lukeneensä esim. Sihvosen tekstejä aiheesta. Tämän jälkeen hän kuitenkin sanoi, ettei tullut hullua hurskaammaksi niistä eli ei ymmärtänyt niitä. Tätä en siis eilen huomannut katsellessani tiedotustilaisuutta, mutta tänään kiinnitin siihen huomion. Samalla kritiikki Kummolaa kohtaan sai vinhan perän.

Mielestäni Kale ei siinä tarkoittanut lukeneensa Sihvosen kirjoituksia "suomalaisesta linjasta" tai muusta vastaavasta. Ennemminkin tarkoitti, että Sihvosen tekstit ylipäätään olisivat sellaista käsiteviidakkoa, ettei siitä mitään tolkkua saa. Kovimpa kummilta vaikuttavat nämä kaksi minunkin korviini kantautunutta Sihvosen tyhjästä ilmeisestikin nyhjäisemää termiä: 'suomalainen linja' ja 'pelikirja'. Kyllähän siinä tippuu fiksumpikin kärryiltä, jos joka toinen lause määrittelee uuden käytettävän termin (vert. lakikirjat). Noh, joku ei ole lukenut ainuttakaan Sihvosen kirjoitusta, mutta en kyllä Kalea ole valmis tuosta kommentista teilamaankaan.