Tässä maassa on toki saanut tottua idiootteihin, jotka ymmärtämättömyyttään tai piittaamattomuuttaan ajavat aivan liian lähellä perässä, mutta tänään oli kyllä oikein erityistapaus. Lumeton ja jäätön, mutta märkä tie. Paikoin suorastaan lätäköitä. Vettä siis nousee iloisesti ilmoille. Vastaantulijoiden jälkeen saa aina pyyhkäistä lasin puhtaaksi. On jo pimeää. Rajoitus on 80 km/h, ja ajelen tapani mukaan pientä ylinopeutta. Takaa lähestyy auto, joka saavutettuaan ei ohita, vaikka paikkoja olisi, vaan jää taakse lähituntumalle keräämään nostamaani vettä silmilleen. Näin ajellaan sellaiset n. 20 km. Sitten saavutan hitaamman edellä ajavan ja sattumalta kohdassa, jossa rajoitus on parin risteyksen vuoksi muutaman sadan metrin matkalla 60 km/h. Onko syynä se, että lasken nopeutta rajoituksen mukaisesti, vai se, että jätän edellä ajavaan reilun välin, vai mikä lieneekään, mutta perseennuuhkija on saanut tarpeekseen, ja ohittaa minut risteysten jälkeen. Ohitus on asiallinen, joten siitä kiitos. Ja siitä sitten ajaa välin kiinni ja samalla tavalla seuraavan auton perään kiinni. Muutaman kilometrin päästä tiemme erkanevat, koska kaksikko jatkaa suoraan, kun taas minä käännyn valtatielle kohti Tamperetta. Vaikka vähät välittäisi turvallisuudesta, niin luulisi noissa olosuhteissa, että olisi itsellekin mukavampi joko mennä ohi tai jättää enemmän väliä, mutta kaipa sitä sitten on olemassa joku, joka tykkkää siitä, että saa vettä tuulilasin täydeltä.