Ihan oikein laskettu, niin kauan kun lajissa liikutellaan omaa kehon painoa, niin ne vyötäröllä kulkevat lyijyliivit tulee kuljettaa mukana. Mun mielestä tätä massa-ajattelua on kummunnut pitkälti sieltä 80-luvulta lähtien, jolloin raakaan voimaan luottaneet Räty ja Kimmo Kinnunen jyräsivät pitkälti perusvoimaan nojanneella tekniikalla. Tuon aikakauden naisheittäjät toki olivat aika järeää tekoa ja laji on vain muuttunut niin rajusti, että syytä olisi reagoida. Keihäs pitää edelleen saada pitkälle, mutta jäntevät heittäjät ovat keskimäärin vähemmän loukkaantuneena ja kestävät kisojakin paremmin. Niin miehissä kuin naisissa. Ei keihäänheittäjän tarvitse tankata kuin triahtlonistin.
Suomalaiset rikkovat kroppansa heittämällä talvisin keihästä niin penteleesti jossain Etelä-Afrikassa. Samaan aikaan muut treenaavat esim. pallon avulla ja tekevät muita oheisharjoituksia. Röhler esim. koskee keihääseen ensimmäisen kerran vasta joskus huhtikuussa.
Ongelma on se, että Suomessa vähän isokokoisemmat junnut valitsevat sen keihäänheiton, eikä heillä ole niitä muita ominaisuuksia tai niitä ei ole kehitetty. Pois lukien Helander, jolla on käsipallotausta. Saksassa esim. urheilijoilla on monipuolinen urheilutausta, jolloin he ovat jo alun perin urheilijoita ennen kuin ryhtyvät heittäjiksi. Siinä on iso ero. Junnujen pitäisi harrastaa yleisurheilua mukaan lukien juoksu ja mahdollisesti jotain pallopelejäkin ennen kuin erikoistuvat keihäänheittoon, jotta olisi jäntevyyttä ja räjähtävyyttä.
Itsekään en ymmärrä sitä painon hankkimista. Esim. Sanni Utriainen oli aikanaan sutjakassa kunnossa kunnes lihosi yht'äkkiä ainakin 20 kiloa. Ja faijansa on vieläpä valmentaja.
Ruuskanen heitti eilen suht hyvin, kyllä hänestä vielä jotain tulee.