Mainos

Suomalainen keihäänheitto

  • 180 888
  • 810

scholl

Jäsen
Ihan oikein laskettu, niin kauan kun lajissa liikutellaan omaa kehon painoa, niin ne vyötäröllä kulkevat lyijyliivit tulee kuljettaa mukana. Mun mielestä tätä massa-ajattelua on kummunnut pitkälti sieltä 80-luvulta lähtien, jolloin raakaan voimaan luottaneet Räty ja Kimmo Kinnunen jyräsivät pitkälti perusvoimaan nojanneella tekniikalla. Tuon aikakauden naisheittäjät toki olivat aika järeää tekoa ja laji on vain muuttunut niin rajusti, että syytä olisi reagoida. Keihäs pitää edelleen saada pitkälle, mutta jäntevät heittäjät ovat keskimäärin vähemmän loukkaantuneena ja kestävät kisojakin paremmin. Niin miehissä kuin naisissa. Ei keihäänheittäjän tarvitse tankata kuin triahtlonistin.

Suomalaiset rikkovat kroppansa heittämällä talvisin keihästä niin penteleesti jossain Etelä-Afrikassa. Samaan aikaan muut treenaavat esim. pallon avulla ja tekevät muita oheisharjoituksia. Röhler esim. koskee keihääseen ensimmäisen kerran vasta joskus huhtikuussa.

Ongelma on se, että Suomessa vähän isokokoisemmat junnut valitsevat sen keihäänheiton, eikä heillä ole niitä muita ominaisuuksia tai niitä ei ole kehitetty. Pois lukien Helander, jolla on käsipallotausta. Saksassa esim. urheilijoilla on monipuolinen urheilutausta, jolloin he ovat jo alun perin urheilijoita ennen kuin ryhtyvät heittäjiksi. Siinä on iso ero. Junnujen pitäisi harrastaa yleisurheilua mukaan lukien juoksu ja mahdollisesti jotain pallopelejäkin ennen kuin erikoistuvat keihäänheittoon, jotta olisi jäntevyyttä ja räjähtävyyttä.

Itsekään en ymmärrä sitä painon hankkimista. Esim. Sanni Utriainen oli aikanaan sutjakassa kunnossa kunnes lihosi yht'äkkiä ainakin 20 kiloa. Ja faijansa on vieläpä valmentaja.

Ruuskanen heitti eilen suht hyvin, kyllä hänestä vielä jotain tulee.
 

Beergenheim20

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Jokerit, OJ
Suomalaiset rikkovat kroppansa heittämällä talvisin keihästä niin penteleesti jossain Etelä-Afrikassa. Samaan aikaan muut treenaavat esim. pallon avulla ja tekevät muita oheisharjoituksia. Röhler esim. koskee keihääseen ensimmäisen kerran vasta joskus huhtikuussa.

Ongelma on se, että Suomessa vähän isokokoisemmat junnut valitsevat sen keihäänheiton, eikä heillä ole niitä muita ominaisuuksia tai niitä ei ole kehitetty. Pois lukien Helander, jolla on käsipallotausta. Saksassa esim. urheilijoilla on monipuolinen urheilutausta, jolloin he ovat jo alun perin urheilijoita ennen kuin ryhtyvät heittäjiksi. Siinä on iso ero. Junnujen pitäisi harrastaa yleisurheilua mukaan lukien juoksu ja mahdollisesti jotain pallopelejäkin ennen kuin erikoistuvat keihäänheittoon, jotta olisi jäntevyyttä ja räjähtävyyttä.

Itsekään en ymmärrä sitä painon hankkimista. Esim. Sanni Utriainen oli aikanaan sutjakassa kunnossa kunnes lihosi yht'äkkiä ainakin 20 kiloa. Ja faijansa on vieläpä valmentaja.

Ruuskanen heitti eilen suht hyvin, kyllä hänestä vielä jotain tulee.
Utriaisen kerinnytkin jo unohtaa. Vieläkö heittää vai siirtyikö takavasemmalle?

Se rädyn valmentama "voimanpesä" taisi ainakin lopetella viime syksyyn...? Maastavedossa ja puntarilla ennätykset paukkui kesästä toiseen ja puheet oli kovia, mutta keppi jäi kerta toisensa jälkeen johonkin 54 metriin
 

scholl

Jäsen
Utriaisen kerinnytkin jo unohtaa. Vieläkö heittää vai siirtyikö takavasemmalle?

googletin huvikseni tilanteen ja hän oli 11.6 kirjoittanut Instagramissa, että pitää välivuoden ja lataa akkujaan tulevaisuutta varten.

Se rädyn valmentama "voimanpesä" taisi ainakin lopetella viime syksyyn...? Maastavedossa ja puntarilla ennätykset paukkui kesästä toiseen ja puheet oli kovia, mutta keppi jäi kerta toisensa jälkeen johonkin 54 metriin

Oona Sormunen tosiaan ilmoitti nyt keväällä, että homma jää. Hänen fysiikkansa ei oikeasti sopinut lajiin ollenkaan, kun leveyttä oli kropassa saman verran kuin pituutta. Hänen olisi pitänyt valita lajiksi painonnosto tai paini. Puheista päätellen olisi voinut ottaa molskilla mittaa Petra Ollin kanssa. Kumpikin aivan karmeita tyyppejä.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ongelma on se, että Suomessa vähän isokokoisemmat junnut valitsevat sen keihäänheiton, eikä heillä ole niitä muita ominaisuuksia tai niitä ei ole kehitetty. Pois lukien Helander, jolla on käsipallotausta. Saksassa esim. urheilijoilla on monipuolinen urheilutausta, jolloin he ovat jo alun perin urheilijoita ennen kuin ryhtyvät heittäjiksi. Siinä on iso ero. Junnujen pitäisi harrastaa yleisurheilua mukaan lukien juoksu ja mahdollisesti jotain pallopelejäkin ennen kuin erikoistuvat keihäänheittoon, jotta olisi jäntevyyttä ja räjähtävyyttä.

Tämä on totta. Röhler on itse henkilökohtaisesti käynyt Suomessa avoimesti kertomassa harjoittelustaan yhdessä valmentajansa Harro Schwuchowin kanssa. Tähän ei liity juuri yhtään perinteistä voimaharjoittelua vaan paljon nopeus, taito - ja räjähtävän voiman harjoittelua esim. kuntopallojen avulla. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Röhlerillä on kolmiloikka-tausta. Hän oli aikanaan kahdeksas junioreiden Saksan mestaruuskisoissa. Lisäksi hän hyppää korkeutta todella hyvin. Monipuolisuus on siis se juttu. Kuinka moni meidän Etelätaloista ja Mannioista hyppii kolmiloikkaa samalla jäntevyydellä? Täällä vain yhä jauhetaan jostain hauiskäännöistä kaiken tämänkin jälkeen ja kehutaan jollain syväkyykkymaksimeilla, joissa tekniikat ovat kaiken lisäksi aivan revasta.
googletin huvikseni tilanteen ja hän oli 11.6 kirjoittanut Instagramissa, että pitää välivuoden ja lataa akkujaan tulevaisuutta varten.



Oona Sormunen tosiaan ilmoitti nyt keväällä, että homma jää. Hänen fysiikkansa ei oikeasti sopinut lajiin ollenkaan, kun leveyttä oli kropassa saman verran kuin pituutta. Hänen olisi pitänyt valita lajiksi painonnosto tai paini. Puheista päätellen olisi voinut ottaa molskilla mittaa Petra Ollin kanssa. Kumpikin aivan karmeita tyyppejä.

Sormunen on oiva esimerkki siitä, että keihäänheitto ei ole yhtä kuin tempaus tai työntö tai rinnalleveto. Pelkällä ähinällä, ristiaskeleilla, uholla ja riuhtaisuilla ei jäädä kuin juuri noihin 53 metrisiin. Sitten selitellään jotain paskaa, että ei lähtenyt asentoon, ei ole tautia takana ja kyntää niin vitusti. Sveitsin Lausannessa on käynnissä timanttiliigan kisa, jonka voitti 64 metrisellä ja osia Tshekin Nikola Ogrodnikova. Atleettinen, kevytrakenteinen, nopea ja kimmoisa joka saa näiden ominaisuusten ansiosta taidokkaasti vauhdin hyödynnettyä välineeseen ja loput voi lukea tulostaululta. "Mutta ku oli vastatuulta, byhyy"
 
Viimeksi muokattu:

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
En ihan täysin menettäisi vielä uskoa suomalaiseen keihäänheittoon. Vaikeampi aikoja tulee aina ja nyt moni palanen on vain huonosti kohdillaan.

Miesten keihäänheitossa toiveet tämän kesän suhteen ovat tietysti Helanderin ja Ruuskasen varassa. Antti tekee vahvaa paluuta määrätietoisesti ja ilman takapakkeja hän päässee varmasti 85 metrin kuntoon EM-kisoihin mennessä. Helanderin kunnosta ei myöskään Pihtiputaan perusteella kannata pidempiä johtopäätöksiä tehdä. Tämän kaksikon takana on sitten hiljaista. Mannio ja Wirkkala jäävät vähän molemmat ikuisiksi lupauksiksi, vaikka joukkoon mahtuu myös hyviä onnistumisiakin.

Naisten puolella tilanne on ollut sellainen odottava jo oikeastaan todella monta vuotta. Paula Tarvaisen ja Taina Kolkkalan jälkeen ei ole oikein löytynyt sellaisia "vastuunkantajia" suomalaiseen keihäänheittoon. Sormusella piti olla potentiaalia heittää vaikka kuinka pitkälle (Rädyn mukaan ainakin), mutta todellisuudessa mittasuhteet eivät tainneet olla hänen puolellaan. Tuskin treenimetoditkaan. Utriainen pitää tosiaan välivuoden ja keskittyy hieman muihin hommiin. Uskoisin, että hänen uran kannaltaan ainoa oikea vaihtoehto. En silti usko, että hän enää koskaan palaisi yli 58 metrin heittäjäksi. Toivottavasti olen väärässä.

Seuraavan kahden vuoden suhteen laittaisin toivoni kaksikkoon Jenni Kangas ja Heidi Nokelainen. Näkisin, että Jennillä on potentiaalia heittää parhaimmillaan sinne 62-64 metrin nurkille, mutta ennen kaikkea hänen kilpailupäänsä on huippuluokkaa. Hänellä on suomalaisittain harvinainen kykyä maksimoida suoritustaso tärkeissä paikoissa. Jos hän saa vakiinnutettua tasonsa tuonne 59-61 metrin tasolle, niin parhaimmillaan hän voisi arvokisoissa venyä pistesijoille tai jopa lähelle mitalia.

Heidi Nokelaisen huippukauden (2016) jälkeen on ollut tyynempää. Uskon kuitenkin siihen, että asioita on hänenkin kohdallaan tehty oikein. Toki hänen kohdallaan tilanne alkaa olla se, että mikäli tulostaso ei miksikään muutu, niin ura päättynee vuoteen 2020.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Mannio on eilen avannut "kilpailukautensa" heittämällä ensimmäiset kilpailuheitot 2 vuoden tauon jälkeen omilla kotikulmillaan. Hitusen vajaat 73 metriä keppi lensi, että saa nähdä ehtiikö enää tällä kaudella mukaan kotimaan kärkikahinoihin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ketä siellä naisten keihäänheiton puolella kantaa ns. vastuuvalmentajan valtikkaa? Jotenkin tuntuu, että nyt tekisi hyvää sellainen ulkomaisella valmennustietämyksellä tehty tekniikkaravistelu, jolla päästäisiin vakiinnuttamaan taso sinne päälle 60 metrin. Ei tarvitsisi käydä kuin Ruotsissa tai Saksassa kyselemässä. Tshekki olisi aivan parhautta. Moukaripiirit kävivät Puolasta hakemassa nöyrästi lakki kourassa oppia Ziolkowskin opissa ja jälki on ollut mun mielestä sen jälkeen aika nousujohteisen lupaavaa. Ihmeellistä, että tulostaso vain tippuu vuosi vuodelta vaikka tietoa on jaossa globaalisti enemmän kuin koskaan.
 

King Jeremy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool, Bayern München ja Boston Celtics
Itsekään en ymmärrä sitä painon hankkimista. Esim. Sanni Utriainen oli aikanaan sutjakassa kunnossa kunnes lihosi yht'äkkiä ainakin 20 kiloa. Ja faijansa on vieläpä valmentaja.

Tota en itsekään käsitä näissä "urheilijoissa", että pitää syödä itsensä läskiksi. Kyllähän se kertoo itsekuristakin jotain, jos ei sen vertaa pysty pysymään pois sipsi-/karkkipussilta, että edes auttavasti näyttäisi urheilijalta. Eikä se ole vähäpätöinen ongelma, vaan valtava rasite, koska tuollainen ylipaino vaikeuttaa tiettyjen harjoitusten tekemistä, joita myös heittäjältä vaaditaan. Toisaalta Utriaisen kohdalla voi sanoa senkin, että kyllä hänen suurin ongelmansa löytyi hartioiden välistä. Pää ei kestänyt yhtään mitään. Yritti peittää jännittämistä pelleilyyn ja ilveilyyn, mutta oma arvioni on, että se kaikki oli vain seurausta siitä, ettei kerta kaikkiaan kyennyt kestämään kilpailutilanteen tuomaa jännitystä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Tota en itsekään käsitä näissä "urheilijoissa", että pitää syödä itsensä läskiksi. Kyllähän se kertoo itsekuristakin jotain, jos ei sen vertaa pysty pysymään pois sipsi-/karkkipussilta, että edes auttavasti näyttäisi urheilijalta. Eikä se ole vähäpätöinen ongelma, vaan valtava rasite, koska tuollainen ylipaino vaikeuttaa tiettyjen harjoitusten tekemistä, joita myös heittäjältä vaaditaan. Toisaalta Utriaisen kohdalla voi sanoa senkin, että kyllä hänen suurin ongelmansa löytyi hartioiden välistä. Pää ei kestänyt yhtään mitään. Yritti peittää jännittämistä pelleilyyn ja ilveilyyn, mutta oma arvioni on, että se kaikki oli vain seurausta siitä, ettei kerta kaikkiaan kyennyt kestämään kilpailutilanteen tuomaa jännitystä.
Itse pääpointista en ole eri mieltä, mutta eihän tämä ongelma nyt pelkästään siitä johdu, että sipsit tai suklaat olisivat liian vastustamattomia. Esimerkiksi Utriaisen kohdalla suuria probleemia aiheutti se, että hän joutui treenaamisen ohella tehdä useampaakin työtä. Oli öisinkin töissä, mistä seuraa palautusmisongelmia ja helposti ruokailurytmikin sekoaa tai ei ole ainakaan optimaalinen.

Näiden lisäksi väittäisin, että ongelma on ylipäänsä valmennuksen puolella. Uskon, että heittolajeissa yleinen ajattelumalli on se, että massasta ei ole koskaan haittaa. Isolla massalla myös iso rauta liikkuu punttisalin puolella. Heittäjät täytyisi saada pienestä pitäen treenaamaan monipuolisesti ja harrastamaan monipuolisia lajeja. Aivan kuten @scholl aiemmin totesi.

Eihän massasta ja "vantteruudesta" sinänsä ole haittaa ellei mennä aivan överiksi, mutta samalla nopeusominaisuuksien ja elastisuuden säilyttäminen on hankalampaa.
 

King Jeremy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool, Bayern München ja Boston Celtics
Itse pääpointista en ole eri mieltä, mutta eihän tämä ongelma nyt pelkästään siitä johdu, että sipsit tai suklaat olisivat liian vastustamattomia. Esimerkiksi Utriaisen kohdalla suuria probleemia aiheutti se, että hän joutui treenaamisen ohella tehdä useampaakin työtä. Oli öisinkin töissä, mistä seuraa palautusmisongelmia ja helposti ruokailurytmikin sekoaa tai ei ole ainakaan optimaalinen.

Näiden lisäksi väittäisin, että ongelma on ylipäänsä valmennuksen puolella. Uskon, että heittolajeissa yleinen ajattelumalli on se, että massasta ei ole koskaan haittaa. Isolla massalla myös iso rauta liikkuu punttisalin puolella. Heittäjät täytyisi saada pienestä pitäen treenaamaan monipuolisesti ja harrastamaan monipuolisia lajeja. Aivan kuten @scholl aiemmin totesi.

Eihän massasta ja "vantteruudesta" sinänsä ole haittaa ellei mennä aivan överiksi, mutta samalla nopeusominaisuuksien ja elastisuuden säilyttäminen on hankalampaa.

Tuota noin... Olen itse tehnyt taas tämän vuoden puolella yötöitä - aika paljonkin - olen 42-v. ja harrastuksena on voimanosto (siis kilpailumielessä). Silti rasvaprosentti on verrattain alhainen, eikä tuota minkäänlaisia ongelmia säätää syömisiä kohdalleen. Kuitenkin painoluokkaurheilijana (korostan, että se on kaikesta huolimatta harrastelua) joutuu miettimään sitä, että voimaa olisi kasvatettava, eikä painoa saisi tulla lisää. Toki vuorotöiden ja ruokailujen säätäminen vaatii miettimistä ja myös viitseliäisyyttä laittaa ne eväät omien tarpeiden mukaisiksi, mutta kun ymmärtää, mistä tossa ravintopuolessa on kysymys, ja on kurinalainen niiden syömisten kanssa, niin yötyöt eivät ole kuin huono tekosyy, jos paino nousee. Se, että yötyö vaikuttaa sitten muuhun tekemiseen aika perkeleesti, on toinen asia.

Kuitenkin voi sanoa, että esim. Utriainen oli kyllä niin tukevassa kunnossa, ettei siinä juuri ollut mietitty, mitä syödään, ja milloin. Se, että joutuu tekemään vuorotöitä on paska juttu, mutta kyllä sekin haitta täytyy osata minimoida. Ja on siitä massasta siinä mielessä haittaa, että jos ravinto (erityisesti hiilari) on laadultaan paskaa, mitä syö, niin se vaikuttaa palautumiseen, ja se taas vaikuttaa seuraavan treenin tasoon jne. Eli kyllä se aika herkästi näkyy, jos on tullut revittyä liikaa vääränlaista ravintoa. Ja kun se ravinto on huipulla aivan elintärkeä asia. Siksi ehkä Utriainenkaan ei koskaan päässyt edes kyläkisoissa erityisen hyvälle tasolle. Arvokisoissa nupin kestävyys olisikin sitten tullut vastaan.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Tietysti huono ruokavalio näkyy kropassa - siitä ei ole kahta sanaa. Utriaisen tilanteen tunnen melko hyvin, enkä niitä kaikkea ala sen kummemmin availemaan, mutta tässä siis puhutaan useammasta työstä. Ei pelkästään vuorotyöstä, vaan siitä että pahimmillaan on kiskottu iltavuorosta suoraan toisiin töihin yövuoroon jne. Ne vaikutukset ammattimaiseen harjoitteluun ovat jo aivan älyttömiä, jos ajatellaan ihan muitakin kuin ruokajuttuja.

Se, että Utriainen joutui useampaa työtä tekemään, niin johtui ihan siitä että rahaa olisi urheilla. Itsekin osittain puoliammattimaisesti treenaten tiedän kyllä, että ruokailut täytyy miettiä tarkkaan. Kyllä ne saa järjestettyä miettimällä etukäteen. Se, että stressitasot ovat korkealla huonon palautumisen ja liiallisen työmäärän vuoksi vaikuttaa helposti suoraan kehoon lihoamisena. Ja tulee myös helposti syötyä reilummin kompensoidakseen univajeesta johtuvaa palautumista.

Mutta joo. Ihan oikeassa olet, että Utriaisen fysiikka ei ole aina ollut optimaalisessa iskussa keihäänheittoon nähden. Voimaa hänellä on aina ollut ja nopeutta, mutta sen ulosmittaaminen keihäänheittoon ei ole koskaan onnistunut täysin.

Ja koko pointti oli se, että uskon että Utriaisen kohdalla enemmän heikkoon tulostasoon vaikutti kaikki tuo yleisesti kuin se, että kropassa olisi kiloja liikaa.
 

King Jeremy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool, Bayern München ja Boston Celtics
Ajattelinkin, että nyt saattaa olla sisäpiirin tietoa vastassa, ja näinhän se sitten olikin. :) Sinänsä harmi, että tilanne on tuo, mutta kovin monella urheilijalla on sama tilanne. Siinä mielessä esim. Lotta Haralan ratkaisu on perusteltu, että sitä rahaa on jostain saatava, jotta voisi panostaa urheiluun, ja hän on ratkaissut asian omalla tavallaan. Joitain, esim. vaimoani, se vituttaa, mutta itse ymmärrän sen. Itse tunnen pari eri yksilölajin maajoukkueurheilijaa myös, ja kun heitä seuraa, niin ei sitä rahaa tunnu riittävän edes siihen, että voisi ammattimaisesti panostaa. Se on tämän yhteiskunnan valinta, eli meillä lyödään mieluummin rahat siihen, että vedetään perässä jengiä, joka ei itsestään tai elämästään edes välitä. Mutta ehkä on parempi, ettemme lähde avaamaan tätä ovea tuon enempää. Joka tapauksessa fakta on se, että erittäin harva yksilöurheilija pystyy asioita tekemään ammattimaisesti, ja kun sitten teet duunia, se vaikuttaa palautumiseen, jolloin käy, kuten tuossa yllä Taitopelaaja kertoi.
 

Rommeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Pale Knuckles - EASHL, Україна
Eihän tuo ylimääräinen massa naiskeihäänheitossa 80- ja 90-luvuillakaan mikään voitontekijä ollut. Äkkiseltään tulee mieleen sellaiset nimet kuin Petra Felke, Tiina Lillak ja Heli Rantanen, jotka kaikki olivat hyvinkin timmissä kunnossa olevia urheilijoita. Miehistä voisi suomalaisittain mainita vaikkapa Tapio Korjuksen.
 

keigykedy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Leijonat
Helanderissa on kyllä aineksia vaikka mihin ! Seuraava SE rikkoja !
 

Beergenheim20

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Jokerit, OJ
Ottaispa naiset mallia tosta tyylistä. Että ei tartte olla mikään mörssäri, jotta keppi lentää. Treeniä vaan monipuolisuutta ja atleettisuutta painottaen, ja alottavat vaikka käsipallon heittämisen siihen kakkoslajiksi.

Edit: tai ehkä nämä nykyset heittäjät on jo menetettyjä tapauksia. Valmentajat hoi, ettikää uusia lupauksia naisten käsipallon puolelta.
 

keigykedy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Leijonat
Tärkeintä olisi nyt antaa lähestymiskielto kaikille näille suomen ”keihäsguruille” ennenku pilaavat Helanderin ! Aika hyvin näyttää toimivan ilman noita keihäsydinfyysikkoja homma....
 
Tärkeintä olisi nyt antaa lähestymiskielto kaikille näille suomen ”keihäsguruille” ennenku pilaavat Helanderin ! Aika hyvin näyttää toimivan ilman noita keihäsydinfyysikkoja homma....
Eiköhän Räty vielä kerkeä sanomaan, että Helander viskoisi ysivitosia Rädyn punttireeneillä. Helander vaikuttaa fiksulta jätkältä, enkä usko, että kukaan pystyy pilaamaan hänen heittojaan, kun on jo noin lähelle 90 m päässyt. Eikä kyseessä edes ole mikään vahinko, kuten PNG:n heitto osoitti.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Jos kepakko kantaa noin kauas jo nyt noilla treenimetodeilla, niin Kuortaneen punttisalit ja järjettömällä tekniikalla tehdyt olympianostot pitäisi kiertää kaukaa. Pitäisi ennemmin kehittää vahvuuksia eli hyvää heittokättä, elastisuutta ja vauhdin hyödyntämistä välineeseen entisestään. Näkisin Helanderin tekevän yhteistyötä paljon mieluummin Walcottien, Röhlereiden ja Vadlejchien kanssa kuin "paljoks nousee penkistä perse ylhäällä" - koulukunnan heittäjien. Siitähän ei tosin täällä "keihäsmaassa", jossa karnevaaleilla ei kotimaisittain 80 metriä puhkota, tykättäisi jos veljeillään ulkolaisten kanssa. Pitää jäädä tänne kiristelemään painonnostovyötä.
 

Taitopelaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, New York Rangers
Mahtavaa, että Helander sai tuon "kasikasin" realisoitua kisoissa. Tekee kotimaiselle keihäänheitolle todella hyvää nyt kun Pitkämäki on pitkällä sairauslomalla. Ruuskanen tekee taustalla tasaista nousua taustatuen muodossa. Tärkeintä olisi, että molemmat säilyisivät ehjänä kauden läpi. Toki noilla 88 metrin kaarilla taistellaan pomminvarmasti jo mitaleista EM-kisoissa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ruuskanen jättää kalevalaiset vähiin. Joensuun motonet-kisoissa oli tullut jonkinlainen nilkan vääntö toiseksi vikalla heitolla, joka antanut arkuutta näihin päiviin asti ja kisaaminen mahdotonta, kun tuo tukijalan nilkassa on. Kovasti puhutaan vielä EM-Berliinistä, mutta huolestuttavalta näyttää, kun edellisestä operaatiosta selvittiin.

Urheilulehti tietää kertoa, että Mannio kävi jossain kisoissa lauantaina ja heitti pari 70 metristä ja poistui jääpussien saattelemana estradeilta pois. Oliko se (ura) nyt sitten siinä?

Yhtäkkiä menee vitun lujaa taas vaihteeksi. Saako se Haatainen nyt vihdoin sen kaivatun Kalevan kisa - mitalinsa?
 

Quethas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Suomen maajoukkueet, Tampere United
Olisi kyllä upeaa, jos Haatainen ottaisi vanhoilla päivillään viimeinkin mitalin, vaikka se tulisikin vähän kuin alennusmyynneistä.

Mitali saattaa kyllä jäädä haaveeksi, sillä Lassi Etelätalo on heittänyt kolmessa kisassa 78 metrin tuntumaan ja Jami Kinnunenkin pariin otteeseen. Viime vuonna Haatainen heitti Kalevan Kisoissa 73,96 ja tuollainen tulos tuskin edes tänä vuonna riittää mitalille asti. Suomella kun on sentään ainakin vielä useampi heittäjä, jolla on eväät heittää 75 metrin tuntumaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös