Tästä olen kyllä täysin erimieltä. Sanotaan vaikka sijat 6-14, kaikki joukkueet _pystyvät_ pelaamaan pelikirjalätkää. Tällä pyritään juuri saamaan käsissä olevasta materiaalista maksimit irti. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa KalPa. Materiaali ei todellakaan liigan kärkipäätä, mutta hyvällä taktisella osaamisella Virta sekä Kapanen ovat repineet hyvän tuloksen irti vajavaisesta materiaalista.
Toki joukkuehengelläkin on järkyttävän suuri merkitys peliotteisiin, mutta tuo on kyllä suoraan sanottuna aivan tuubaa, etteivätkö heikot joukkueet pystyisi toteuttamaan valmentajan ajamaa pelisapluunaa.
Ja kyllä se heikko suoritus on, ellet pudotuspeleihin pääse. Jopa Pelicansille.
Joo, paitsi mestistason liigat voidaan ottaa suosiolla erikseen, kun taisit alun perin väittää, että Suikkasella olisi vielä tulevaisuutta Liigassa. TPS:n ja Pelicansin finaalipaikat olivat kovia saavutuksia. En kieltämättä seuranut kiekkoa tuolloin niin ahkerasti, että voisin sanoa, kuinka heikko joukkue oli, mutta käsittääkseni mistään jumbotason jengeistä ei ollut kyse, vaan enemmänkin keskitason jengeistä. Paljonkohan lie oli budjetit tuolloin?Siitä olemme kuitenkin varmaan yhtä mieltä, että enemmän tai vähemmän heikommilla joukkueilla operoidessa Suikkasen meriittilista on aika ainutlaatuinen?
- RoKi: Kaksi perättäistä runkosarjan voittoa (2.divisioona)
- Hokki: Mestaruus ja hopea (Mestis)
- TPS: Mestaruus
- Pelicans: Hopea
- Bolzano: Mestaruus
Minusta tässä on nyt ristiriita kun kärppien viime kauden joukkuetta moititaan heikoksi ja Suikkasen sanotaan onnistuneen heikkojen joukkueiden kanssa.
Joo, paitsi mestistason liigat voidaan ottaa suosiolla erikseen. TPS:n ja Pelicansin finaalipaikat olivat kovia saavutuksia. En kieltämättä seuranut kiekkoa tuolloin niin ahkerasti, että voisin sanoa, kuinka heikko joukkue oli, mutta käsittääkseni mistään jumbotason jengeistä ei ollut kyse, vaan enemmänkin keskitason jengeistä. Paljon oli budjetit tuolloin?
Joo, paitsi mestistason liigat voidaan ottaa suosiolla erikseen. TPS:n ja Pelicansin finaalipaikat olivat kovia saavutuksia. En kieltämättä seuranut kiekkoa tuolloin niin ahkerasti, että voisin sanoa, kuinka heikko joukkue oli, mutta käsittääkseni mistään jumbotason jengeistä ei ollut kyse, vaan enemmänkin keskitason jengeistä. Paljon oli budjetit tuolloin?
Ei niillä ole niin suurta painoarvoa sen suhteen, millaista tulevaisuutta Kaitsulla on Liigassa. Voidaan toki ottaa lukuun. Itse toki painotan siinä tapauksessa liigasuorituksia kertoimella 0.95 ja mestissuorituksia 0.05.En ymmärrä miksi mestistason liigoja ei voida ottaa mitenkään huomioon. Onhan se nyt meriitti pärjätä sielläkin? Tai siis ainakin muiden valmentajien kohdalla tuollekin annetaan arvoa, vaikkei se toki sama asia ole kuin liigassa pärjääminen, joten ei kai Suikkasen tarvi olla poikkeus.
Pelicansilla oli tasoltaan kyllä aika kova jengi lopulta; Hodgman, Lasch, Smolenak, Luttinen, Jormakka, Wärn, Tavi, Koskiranta, Immonen, Pikkarainen, Latvala, Järvinen, Seikola, Jalvanti.
Vastaavan tasosta porukkaa ei olla Lahessa nähty eikä tulla ihan heti näkemään. Kävi vähän tuuri ulkomaalaisten hankintojen kanssa kuten myös sen että moni pelaaja oli läpimurron kynnyksellä.
Ei niillä ole niin suurta painoarvoa, millaista tulevaisuutta Kaitsulla on Liigassa. Voidaan toki ottaa. Itse toki painotan liigasuorituksia kertoimella 0.95 ja mestissuorituksia 0.05.
Alempien sarjojen menestys on mielestäni vain alkuperäinen ponnistuslauta kovempiin sarjoihin. Sen jälkeen vanhat alempien sarjojen meriitit nollaantuvat aika tehokkaasti ja kovempien Liigojen saavutukset ovat ne, joita katsotaan ja pitäisikin katsoa.Ai tarkoitit tuota, okei. No moni painottaa vähän toisin kun katsoo nykypäivän menoa, mutta makuasioita toki.
@kop tuossa tiivistikin koko keskustelun hienosti yhteen.Puhuttiin termistä umpisurkea, mitä pisteellä pleijareista jääminen ei ole Pelicansille. Tai sitten esim. Karri Kiven suoritus Ilveksessä oli tänä vuonna umpisurkea.
Mielestäni tuo on myös tuubaa, että heikompien joukkeiden kohdalla pannaan pelikirjalle noin paljon painoarvoa. Tai siis sellaiselle pelikirjalle jota Kaitsu ei muka millään pystyisi peluuttamaan. Kun viidessä tai kuudessa vuodessa homma on mennyt niin uskomattoman taiteelliseksi ettei siinä ole mitään saumaa pysyä mukana edes hyvän kakkosvalkun avulla.
Toisaalta totta, mutta aina voidaan pohtia mikä oli Suikkasen rooli siinä, että niin moni noista sai Suikkasen ajalta uutta potkua uralleen.
@kop
Suikkanen on edelleen parhaimmillaan, kun yritetään repiä se maksimaalinen tulos irti asenteen kautta. Tästä hienona esimerkkinä tuo Bolzanon mestaruus. Ei pelitavallisia hienouksia, vaan nimenomaan lätkää. Tätä toivoisi liigaankin enemmän.
Liigassa se ei vain valitettavasti enään nykyään riitä. Ehkä Mannerin ajama pelisapluuna saa muutkin liigajoukkueet mukaan talkoisiin, millä saadaan trapit ja viivelähdöt (toki Kärpätkin näitä käyttää, vastustajasta riippuen) kitkettyä pois.
En tässä kommentoinut Suikkasen osuutta, pohdiskelin vain sitä että Lahen kassalla ei normioloissa saada vastaavaa jengiä kasaan missä Wärnit ja Jormakat pyörii alemmissa ketjuissa ja pakistossa on viisi(?) hyvässä peli-iässä olevaa kaveria kenellä on maajoukkuekokemusta.
Mikä on Suikkasen salaisuus? Soittokierros hänet hyvin tunteville tahoille ja entisille pelaajille saa yhden sanan toistumaan. Karisma. Suikkanen on hyvä hengenluoja, eikä missään Ebelissä mitään tuhatsivuista pelikirjaa tarvita vaan peli on primitiivistä, hyökkäysintoista koohotusta päästä päähän.
Nykyisin Arizona Coyotesin Euroopan-scouttina toimiva turkulainen muistelee Suikkasta vain hyvällä.
- Erittäin reilu valmentaja ja ihminen. Joukkojen johtaja. Kohtelee kaikkia ihmisinä eikä sen perusteella mikä nimi on selässä. Seisoo ryhdikkäänä rintamalla ensimmäisenä, kun tulee vaikeuksia, Kolu kertoo.
- Tappioiden tai virheiden hetkillä ei hauku yksittäisiä pelaajia. Välittää pelaajista pelaajina ja ihmisinä. Juttelee, kyselee, kuuntelee. Pitkät keskinäiset palaverit kauden jälkeen, jotta osataan parantaa tulevaisuuteen. Ei ole yleistä eikä missään nimessä itsestään selvää valmentajien keskuudessa. Saa pelaajista parhaan irti.
- Osaa myös luoda uskoa henkisellä puolella.
Sen Kolu myöntää, ettei Suikkanen ole nero pelillisissä asioissa tai huipputaktikko.
- Se voi olla syynä, jos on studiossa vaikuttanut olevan pihalla.
Pelicansin toinen kausi Suikkasen komennossa oli myös mahalasku, eikä joukkue päässyt edes pudotuspeleihin. Turussa sitten ensimmäinen kausi 13-14 täysin vihkoon, ja toisella kaudella otteet niin surkeita, että potkut tuli.
Kärppien materiaali oli kyllä heikko, mutta ei siinä pelissä ollut mitään ideaakaan.
Muut vanhan koulukunnan valmentajat, kuten vaikkapa Rautakorpi, ovat pysyneet pelin kehityksen kyydissä. Toinen hyvä esimerkki on IFK:n Selin. Mielummin vaikka parkkeerataan se bussi omaan päähän/keskialueelle ja voitetaan, kun pelataan meille ei vittuilla -kiekkoa, ja tiputaan sääleissä. Kotoisessa liigassa pelataan ns. "pelikirjalätkää", eikä näillä "menkää vaikka päädyn kautta, tai what ever" kuvioilla täällä pitkälle pötkitä.
Otettava myös huomioon, että edelliskauden joukkueesta lähtijöitä oli, Wärn, Luttinen, Koskiranta, Hodgman, Lasch, Järvinen, Marttinen esimerkiksi, joista aikanaan jokanen erittäin varteenotettava pelimies, yli puolet käytännössä joukkueen tehoista katosi.
Tuossa joku aika sitten yhden kaverin kanssa mietittiin, että Suikkasen suoraviivainen tsemppaamiseen nojaava valmennustyyli sopii paitsi nostamaan kriisijoukkueita (materiaali kohdillaan mutta pasmat sekaisin), että mahdollisesti jos Suikkanen kehittyisi jonkun verran tietyillä osa-alueilla myös mm. maajoukkueisiin. Suikkanen ei välttämättä koskaan tule olemaan valmentaja joka osaa tuoda uudet kuviot peliin, mutta suht helposti voisi olla valmentaja joka saa valmiit palaset kohdilleen.
Tuntematta tapausta niin tarkasti voisin ehkä väittää, että Suikkasella valmentajana on kaksi ongelmaa: ego ja ego. Ensimmäinen viittaa siihen, että arvauspelillä, vain katsoen valmennushistoriaa, vaikuttaa siltä, ettei Suikkanen ole kovin halukas muuttamaan toimintatapojaan tai käsityksiään pelistä. Toinen viittaa siihen, että onnistuakseen Suikkanen vaikuttaa tarvitsevan joukkueen jonka pelaajat ui sen verran syvällä että ovat valmiita hyväksymään Suikkasen johtajakseen sen enempää kyselemättä ja kyseenalaistamatta. Mutta nämä ovat vain arvauksia.
...mutta onkohan tuo ego niin suuri sitten kuitenkaan.
– En minä tee maaleja. Seison vain penkin takana. Pelaajat tekevät työn. Heitä pitää onnitella. Minä vain autan heitä, Suikkanen sanoi tv-haastattelussa mestaruuden ratkettua.
Tämä minusta kuvaa Suikkasta todella hyvin, ja sopivalla hienosäädöllä saattaisinkin pitää häntä hyvänä esim. maajoukkueen valmentajana. Siellähän ei suoranaisesti voi ajaa mitään huikaisevaa kuviota sisään, vaan saada pelaajat pelaamaan sitä omaa peliään (jota ovat seurajoukkueissa tehneet) omalla tasollaan. Vähän lisää pelisilmää ja se vois olla siinä.
Ah, sorry, ego oli sanavalintana huono. Korvataan se sanalla persoona(llisuus). Voisin veikata että kaikki eivät suinkaan ole sulattamassa Suikkasen persoonaa sellaisenaan, mutta se onnistuu paremmin kriisijoukkueissa. Joissain toisissa olosuhteissa ihmisillä saattaa olla nielemisvaikeuksia.
Tämä minusta kuvaa Suikkasta todella hyvin, ja sopivalla hienosäädöllä saattaisinkin pitää häntä hyvänä esim. maajoukkueen valmentajana. Siellähän ei suoranaisesti voi ajaa mitään huikaisevaa kuviota sisään, vaan saada pelaajat pelaamaan sitä omaa peliään (jota ovat seurajoukkueissa tehneet) omalla tasollaan. Vähän lisää pelisilmää ja se vois olla siinä.
