Re: Re: Re: Näin toimii SM-liiga
Viestin lähetti OldTimeHockey
Taitaa olla vähän myöhäistä työntää lusikkaansa tähän soppaan, mutta menköön nyt.
Hyvä että pistit! Lukekaa ihmiset vaikka toiseen kertaan tuo OldTimeHockeyn kirjoitus. Ei tarvitse tapella niin paljon.
Fiktiivinen skenaario tapahtuneesta:
Eräs J niminen joukkue tulee raskaalta, mutta menestyksekkäältä turnausmatkaltaan keski-euroopasta ja heti perään on tiedossa kiihkeä paikallisottelu.
Joukkueen J valmentaja - jolle on kertynyt mainetta hyvänä pelaajakunnon virittäjänä ja pelitilannetaktikkona - päättelee itse mielessään seuraavaa; " Nyt on jätkät niin väsyneitä, etteivät millään jaksa pelata täyttä kolmea erää hyvin levännyttä vastustajaa vastaan. Peli kyllä toisaalta kulkee nyt, kun pääsimme yli edellisestä veret (ja jalat) seisauttaneesta kuntojaksosta".
Itse asiassa - hän jatkaa - nyt olisikin juuri oikea sauma näyttää tuolle potentiaalisesti yhdelle vaarallisimmista play-off vastustajista, missä kaappi seisoo. Jumalauta, ovat muutenkin hiukan hyppineet silmille parissa viime matsissa.....
Kohtaus siirtyy joukkueen J:n pukukoppiin, jossa valmentaja jatkaa: "No niin jätkät: tämän illan pelissä minä haluan nähdä kaksi asiaa: loppuun asti yrittämistä ja taistelua. Olikos siellä veli valkovenäläisten maalin edustalla kiva seisoskella viikonloppuna, mitä häh? Samanlaista asennetta perkele.... Niin ja teistä kuulemma kirjoitellaan jo Summasen venäjän ajokoirina, heh heh.. "(Tässä vaiheessa tunteet niinsanotusti lämpenevät pukukopissa)
Ottelu alkaa ja heti ensimmäisessä erässä saadan muutamia hyviä pommeja perille vastustajaan, joka on aikaisemmin ja perinteisesti vastannut takaisin. Joukkueen J pelaajat ovat hiukan ihmeissään ja innoissaankin ja valmentaja jatkaa psyykkausta seuraavilla tauoilla. Jumalauta jätkät; näettekö mitä mä tarkoitan? Siellä ne vastustajat vaan seisoskelevat eivätkä uskalla edes vastata haasteeseen. Hoidetaan homma loppuun asti ja laitetaan naapurille saman tien pieni pelkokerroin päälle play-offeja ajatellen... (tässä vaiheessa innostus on jo käsinkosketeltavaa)
Ja sitten tapahtuu se mitä odotettavissa on. Epävarmalta tuomarilta katoaa loputkin pillistä jonnekin syvälle ja pilkkopimeään. Samanaikaisesti meno kentällä kiihtyy ja PAM - tapahtuu taklaus joka hiljentää katsomon. Samalla hetkellä joukkueen J valmentaja tajuaa, että hemmetti, nyt taisi mopo karata käsistä tässä tunteen palossa; ja voihan v...., sehän on kaikenlisäksi tuo vastustajien paras pelaaja (joka on luonnollisesti hiillostuksen kohteena jo oman varsin agressiivisen pelityylinsäkin vuoksi) , suomen potentiaalinen nuori toivo. Ja nyt taisi sattuakin tosi pahasti, voihan .......
Pelin jälkeiset tapahtumat ovat sitten legendaa. Vastustajan valmentaja kiskaisee kaiken mitä kiskaistavissa on nenäänsä ja puheelle ei meinaa tulla loppua (vaikka omatkin jo sitä toivovat). Käskytystä, ei käskytystä, siinäpä vasta pulma? Media - joka haistaa veren nanosekunnissa - ryntää paikalle, jääkiekkoväki on vaivautunut koko tapahtuneen vuoksi ja viimeisimpänä (lisää - ja vähäisimpänä - jos siltä tuntuu) vastustajajoukkueen fanit kiristelevät hampaitaan vaivautuneena häpeäpaalu niskassa omien perinteiden alasajon uutena muistopäivänä. Tähänkö on tultu???