Jos jotain analyysia tässä pitäisi vääntää, Blues keskittyi tänään niihin pieniin asioihin, joilla pelit voitetaan ja HIFK taas keskittyi kaikkeen muuhun. Toivola ja Leppänen olisi voinut ihan huoletta pistää IFK:lle vielä saman verran kakkosia päälle kuin tänään tuli, varsinkin pelin jo ratkettua. Näytti vähän siltä, että hermot oli vähän kovilla nimenomaan Porthenilla ja Laaksolla, Petrellillä ja Luttisella tuli myös selkeää turhautumista peliin. Muutenkin IFK:n energia kohdentui pelin epäolenaisiin seikkoihin, kun Blues taas pelasi todella fiksusti.
Muuten Blues oli kaikilla osa-alueilla jopa musertava. Vaikkakin lopullisesti ratkaisseet maalit 4-1 ja 5-1 tuli molemmat kahden miehen ylivoimalla, olisi luvut voineet ilman noita ylivoimiakin olla näin selvät kuin nyt oli. Hannu Pikkarainen taisi saada kiekosta polveen, ei pelannut enää toisen erän puolivälin jälkeen. Todella tuskaisena meni vaihtoon. Menetys olisi HIFK:lle todella suuri, toivottavasti ei mitään pahemmin mennyt rikki.
Nyt vaan keskittymään seuraavaan peliin. Tämä ottelu oli tässä, positiiviset asiat vaan tuomaan lisädraivia, mutta hyvänolontunteeseen ei ole varaa. HIFK:lle seuraava peli on todella suuri vedenjakaja. Jos joukkue saa taistelutahdon takaisin ja uskaltaa lähteä pelaamaan viisaasti fyysistä peliä, HIFK voi nousta vielä mukaan sarjaan. Jos taas HIFK lähtee puristamaan tai peruuttelemaan, Blues pakittelee pikkunätin voiton ja saa todella hyvän sauman katkaista sarjan jo viidennessä pelissä.