Huhhuh. Kohotetaanpa siis lisää odotuksia niiden kohdalla, jotka eivät vielä ole kakkos-episodia nähneet.
Ei tässä voi kyllä muuta sanoa, että sarja on taas raiteillaan. Ehkä tässä on vielä juurinähneen euforisessa tilassa, eikä osaa vielä arvostella asiaa selkeästi ja objektiivisesti, mutta tärkeimmän asian Yrjö Luukkanen on ainakin hoitanut: Ep. II on juuri sitä, mitä Ep. ykkösen lässähdyksen jälkeen tarvitaan.
Fiilis on jälleen kohdallaan: Kloonien hyökkäys tuntuu Tähtien Sodalta, jotain, mitä entistä enemmän Pikku Kakkoseen kuuluvalta tuntuvasta Episodi ykkösestä ei todellakaan voi sanoa. Episodi ykkösen suurin ongelma näyttää tämän katsomisen jälkeen olleen se, että tarpeeksi hyvää tarinaa ei yksinkertaisesti voinut olla. Nyt oli mukana jo tarpeeksi panosta, mikä näkyi heti.
Joo, mennään jo kakkoseen. Jehna, kaukainen galaksi alkoi taas näyttää realistisen nuhjaiselta kuten alkuperäisessä trilogiassa! Ei enää ylipuleerattua luukkia, nämä avaruusalukset ja haarniskat ovat jälleen hieman kantikkaita, hieman lommoisia, hieman naarmuisia ja pölyisiä. Asiaa!
Kökkö dialogi? Entä sitten? Minkä tähden asiasta nostetaan nyt niin iso meteli? Kaukaisessa galaksissa on aina lauottu yhden lauseen kapulakommentteja ja tökeröjä itsestäänselvyyksiä, joten jos se ei häirinnyt ennen, ei sen pitäisi häiritä nytkään.
Huumori? Ei enää Jar-Jar Binksiä, joka astuu banthan läjään! Ei enää eläintä, joka pieraisee Jar-Jarin naamaan! Mukana oli taas hiukan vanhojen elokuvien kyynistä särmää, ja Threepio ja Artoo hoitavat komikriliif-hommat muutaman parsekin verran paremmin kuin Jar-Jar, joka onneksi sai hyvin vähän aikaa valkokankaalla ja vaikutti jotenkin kypsyneen - ja olihan otuksella jopa merkittävä rooli. Kaikki jatkossa tapahtuva paha on siis oikeastaan lopulta Jar-Jarin syytä. Lieneekö Lucas kuunnellut fanien kommentteja - nyt hän vaikutti tarjoilevan kaikkien vihaaman gunganin heille oikein tarjottimella. Melkein sääliksi käy...
Imperiumin vastaiskun kaltaiset tummat sävyt vallitsevat tunnelmaa. Hienoa!
Paljon parjattu rakkausosuus ei häirinnyt liikoja, ja onhan se sitäpaitsi olennainen tekijä Anakinin kehityksessä Darth Vaderiksi.
Nyt tiedämme, miksi Yoda on mestari. Tätä pelkäsin hieman etukäteen, mutta kohtaus oli hoidettu tyylillä. Mukana oli hieman ironialla höystettyä huumoriakin, kun kepin kanssa köpöttelevä vihreä käppänä tulee pelastamaan pulaan joutuneet Obi-Wanin ja Anakinin.
Äksöni oli kohdallaan. Jokainen toimintakohtaus oli parempi kuin Pimeän Uhan haukotuttavan itsestäänselvä rakettirekikisa - ykkösessähän tunnelma kohosi vasta, kun Darth Maul astui kehiin suorittaakseen lyhykäiseksi jääneen loppuvisiittinsä. Areenan gladiaattorimainen meininki oli toteutettu hyvin. Erityisesti yksi hirviöistä oli tyylikäs, kuin Ihmemaan Liisan Irvikissa helvetistä. Ja vihdoinkin alkoi äijiä putoilla! Kuinka monen gunganin nähtiin kuolevan Episodi ykkösessä Naboon taistelussa, joka oli kuin sunnuntaiaamun lähetys teletappimaasta?
Homma jäi kyllä kiusallisen herkullisesti kesken. Tuskaisat kolme vuotta on nyt edessä... No, eiköhän tämä käynyt hehkutuksesta. Katsotaan pätkä uudelleen jossain vaiheessa, ehkäpä sitten löytyy kritisoitavaakin, mutta Episodi ykkösen pettymys on nyt ainakin poispyyhitty.
